Satumaa (G, satu, ei varsinaista paritusta, LW-fic)

[Miaplacidus]

Author: Miaplacidus
Rating: G/S
Disclaimer: Tolkienin hahmoja, joilla leikin. En omista mitään, vaikka kivaa se olisi.
A/N: (Olin ihan hukassa osaston kanssa. Tämä kai oli lähin, vaikkei ihan sovikaan. Täällä kun ei ole osastoa saduille... Nillittäkää minulle sitten.) Meninpä sitten osallistumaan tähänkin… Lyriikoista oli harvinaisen hauska kirjoittaa^^ Alkuperäinen idea oli harvinaisen erilainen, mutta hahmoilla on oma tahtonsa, eivätkä ne tottele minua… Mutta toisaalta (ainakin nämä tässä näin) lyriikat vaativat hieman tulkintaa ;)

Kommenttia, anyone?


SATUMAA

”Tule, Elrohir!” huusi Elladan iloisesti. Oli keskitalven ilta, ja yöstä oli tulossa kylmä. He olivat olleet koko päivän ulkona leikkimässä lumisotaa ja laskemassa mäkeä. He olivat syöneet eväänsä jo aikaa sitten ja kummallakin alkoi olla jo vähän kylmä. Kaikki vaatteetkin olivat ihan märkiä. Imladrisissa olisi jo illallisaika… Kummankin puolhaltian vatsa kurni. Heillä oli kuitenkin vielä kotimatkaa jäljellä, koska paras mäki mäenlaskuun sijaitsi melko kaukana kotoa. Äiti ei olisi edes halunnut päästää heitä niin kauas Imladrisista. He olivat lähteneet valumaan kotia kohti jo monta tuntia sitten, mutta sitten vastaan oli tullut loistava lumisotamaasto ja koti oli unohtunut siinä hetkessä. Heidän hoitajansa meinasi jo hermostua heille. Kaksoset olivat villejä ja veivät monesti aikuisten hermot. He eivät lainkaan muistuttaneet sisartaan Arwenia, joka oli unelmalapsi – iloinen, mutta muuten hiljainen. Elladan ja Elrohir olivat sitä mieltä, että heidän sisarensa oli varmasti vaihtunut jossain – ei aina-suloinen Arwen voinut olla heille sukua. He olisivat varmasti alkaneet kirkua, jos aikuiset olisivat leperrelleet heille päivät pitkät, kuten tekivät heidän siskolleen. Eipä sillä, että kukaan aikuisista olisi sellaista tehnytkään, Elladan ja Elrohir olivat suurimman osan ajasta varsinaisia riiviöitä. Ainoastaan harjoituskentällä he keskittyivät, ja saivat toisilleen puumiekoilla aikaan mitä mahtavimpia mustelmia. Glorfindel, joka opetti heitä, vain nauroi, mutta heidän äitinsä oli joskus epätoivoinen heidän kanssaan.

Oli jo melko pimeää. Elladan ja Elrohir kulkivat käsi kädessä edellä ja heidän lastenvahtinsa käveli heidän perässään. Kummankin mieleen hiipivät isän kertomat tarinat Lórienin lumotusta metsästä, josta heidän äitinsä oli kotoisin, ja he miettivät, mahtoiko Imladrisinkin metsissä olla taikaa. Samalla he muistivat Gildorin kertomat tarinat, joissa seikkaili hirviöitä ja sankareita. Äiti ei pitänyt siitä, että Gildor kertoi heille kauhutarinoita, mutta Gildor vain virnisteli vallattomasti Celebríanille. Elladan ja Elrohir olivat yhtä mieltä siitä, että äiti oli suuttuessaan pelottavampi kuin mitkään örkit tai jokin Sauron ikinä.

Kuului suden ulvontaa, mutta Elladan ja Elrohir tiesivät olevansa turvassa Imladrisin rajojen sisäpuolella. Oli jo pimeää, mutta kuu valaisi heidän tietään. Lumikin näytti hohtavan aavemaisesti.

Kuului musiikkia ja seireenit tanssivat. Elladan ja Elrohir kummastelivat niitä, mutta Gildor sanoi, että ne olivat tärkeitä satumaailmaa luotaessa. Gildor oli muutenkin vähän omituinen, mutta kaksoset halusivat maailmansa onnistuvan, joten he tottelivat Gildoria. Heidän maailmassaan HE saisivat määrätä, milloin menisivät nukkumaan ja mitä söisivät. Siellä he saisivat tapella oikeita petoja vastaan, eivätkä niitä typeriä olkiukkoja, joita Glorfindel raahasi aina harjoituskentälle. Eikä heidän tarvitsisi kylpeä ollenkaan, tai ei ainakaan paljon.

”Elladan, onko kääpiöitä oikeasti olemassa?” Elrohir kysyi veljeltään. He olivat kävelleet pitkään hiljaisuudessa, vaikka kumpikin tiesi, mitä toinen ajatteli. Kaiken vapaa-aikansa he käyttivät nykyisin oman maailmansa suunnitteluun. Se maailma oli pikkupojan unelma: ritareita ja lohikäärmeitä, sankareita ja heidän mahtavia sotahevosiaan. Elladan ja Elrohir olivat kummastelleet Gildorin kysymystä neidoista. Kaksoset olivat ihmetelleet, kuka muka haluaisi omaan maailmaansa parkuvia tyttöjä. Aikuiset olivat sen kuullessaan näyttäneet huvittuneilta, ja jopa heidän isänsä neuvonantaja Erestor näytti pidätelleen nauruaan. Elladan ja Elrohir päättivät yksissä tuumin, että vanhemmat olivat vain outoja.

Kylmyys ja nälkä unohtuivat siinä hetkessä, kun Elladan ja Elrohir keksivät satuolennot. Gildor oli joskus kertonut heille pelottavaa tarinaa metsässä asuvista ilkiöistä ja tontuista, mutta Elladan ja Elrohir olivat melko varmoja, että Gildorin tarinat olivat vain hölynpölyä. Tosin Gildorista ei ikinä tiennyt… Mutta nyt heillä oli oma, hieno maailmansa, ja he saisivat suunnitella sinne omia olioitaan. Elladan ja Elrohir pitivät Gildorista, joten he lopulta päättivät lisätä maailmaansa ilkiöt ja tontut. Olihan ihan kivaa kuvitella kuulevansa kuiskauksia metsästä, jotka kutsuivat heitä puoleensa.

Elladan ja Elrohir kävelivät suuren linnan pihalla. Linna oli tummaa kiveä ja synkännäköinen, mutta ikkunoista loisti valoa. Pimenevä metsä ympäröi linnaa ja teki paikan entistäkin sadunomaisemmaksi auringon laskiessa. Metsä kuiski heille, ja jossain näkyi vilahduksia sen asukkaita, mutta kaksoset tiesivät heidän olevan ystäviään. He olivat ennenkin leikkineet metsänhenkien kanssa. Sudetkin ulvoivat jossakin, mutta Elrohir ja Elladan eivät olleet huolissaan. He olivat tavanneet susia ennenkin, ja olivat ystävystyneet varsinkin pentujen kanssa. Täällä heillä ei ollut vihollisia. Oikeassa metsässä he eivät olisi voineet liikkua näin, mutta tämä oli heidän aluettaan ja heidän mielikuvituksessaan. He olisivat voineet vaikka lentää. Elrohir ehdotti sitä Elladanille. Kuinka hauska olisi levittää siipensä (ne pitäisi vain ensin kuvitella) ja lentää kaikkien yläpuolelle, ja katsoa, miltä koti näytti ylhäältä päin…

”Elladan ja Elrohir, te tulette sisälle NYT!” kuului heidän äitinsä raivokas huuto. He olivat näköjään taas jääneet haahuilemaan, mutta olivat sentään tulleet kotia kohti.
”No, pojat, mitenkäs suunnittelu sujui?” heidän isänsä, joka oli myös tullut ulos, kysyi. Isä tiesi aina kaiken. Elladan ja Elrohir virnistivät toisilleen. Ehkä huomenna he voisivat kokeilla lentämistäkin.

Fin

Ja sitten kaiken pahan alku ja juuri, eli lyriikat. Kieltämättä repesin, kun näin lyriikkani. Miten minä saan kirjoitettavaksi kaikista maailman kappaleista Nightwishin Elvenpathin?! O.o

(In the sheltering shade of the forest
Calling calming silence
Accompanied only by the full moon
The howling of a night wolf
And the path under my bare feet...
... The Elvenpath)

Hearing music from the deepest forest
Songs as a seduction of sirens
The elf-folk is calling me

Tapio, Bear-king, Ruler of the forest
Mielikki, Bluecloak, Healer of the ill and sad
Open the gate and let me follow the uncarven path

The way to the lands
Where as a hero I stand
The path where Beauty met the Beast
Elvenpath
It's the honesty of these worlds
Ruled by magic and mighty swears
That makes my soul long for the past
Elvenpath

The moonwitch took me to a ride on a broomstick
Introduced me to her old friend home gnome
Told me to keep the sauna warm for him

At the grove I met the rest - the folk of my fantasies
Bilbo, Sparhawk, goblins and pixies
Snowman, Willow, trolls and the seven dwarves
The path goes forever on

The way to the lands
Where as a hero I stand
The path where Beauty met the Beast
Elvenpath
It's the honesty of these worlds
Ruled by magic and mighty swears
That makes my soul long for the past
Elvenpath

(Long ago,
In the early years of the second age,
The great elven-smiths forged the Rings of Power.)

As I return to my room
And as sleep takes me by my hand
Madrigals from the woods
Carry me to neverland
In this spellbound night
The world's an elvish sight
In this spellbound night
The world's an elvish sight

(But then the dark lord learned the craft of ring-making,
And made the Masterring.)

[Likimeya]

Minäkään en kyllä oikein keksinyt tälle parempaakaan paikkaa. Tai ehkä Ithilien tai Edoras... Ithilien siinä mielessä että tässä on tällainen kevyt tunnelma mistä tulee hyvä mieli, mutta sitten taas toisaalta Edoras, koska tässä päähenkilöt ovat kaksoset... Mutta toisaalta, heidän välillään on vain veljessuhde joten... Laittaisin ehkä silti Edorasiin, kyllähän siellä veljeydestäkin voi kertoa ihan vain sen tavallisessa merkityksessä.

Joka tapauksessa, tykkäsin tästä erittäin paljon. ^^ Osasit tuoda tähän sellaisen pikkupoikamaisen sävyn. Voin vain nauraa, kun muistelen omien veljieni höpötyksiä hirviöistä ja linnoista ja merirosvoista ja sankareista ja... Kaikista niistä mitä sinäkin toit esille poikien maailmaa kuvatessasi, vaikkakin se tässä oli hiukan haltioiden ajattelun ja maailmantuntemuksen vaikuttamana. Onnittelen siis siitä, että ainakin olet onnistunut tehtävässäsi, jos tähän sellaista poikamaista tunnelmaa hait. :)

Enkä voinut kuin nauraa tälle lauseelle: äiti oli suuttuessaan pelottavampi kuin mitkään örkit tai jokin Sauron ikinä.

Tuo on koettu niin monesti omallakin kohdalla, ettei se voi olla muuta kuin totta. :D

Minulla on nyt kyllä kiire, tai myöhästyn vielä bussista, mutta kiitoksia aamuni piristämisestä, tämä oli kyllä erityisen kaunis tunnelmaltaa vaikkakin samalla erittäin huvittava. Tuomas on kyllä ollut myös varsin pikkupoika noita sanoituksia kirjoittaessaan ;)

Ja kuinka ikävän varjon tuo viimeinen säe "(But then the dark lord learned the craft of ring-making, And made the Masterring.)"oikeen tuokaan, myös veljesten myöhempään elämään. :S

[Darial Kuznetsova]

Kylläpä taisi kotimatka venyä aika pitkäksi, teit kaksosista niin herttaisia omine viattomine, mutta aina aikuisille huvittavine kysymyksineen. (Miksi he aina nauravat viattomille kysymyksille? Ihan kuin ei itse olisi kyselleet sellaisia pieninä??)
Kyllä ne lyriikat tuolta kaivaa sadun sisältä, taitavaa kerrontaa.
Lentämistä? Voi ei... *näyttää syvästi huolestuneelta*

[Miaplacidus]

Aww, kommenttia^^

Liks: Pohdin tuota Edorasia, mutta kun tässä ei kuitenkaan ole paritusta (tai miten sen nyt ottaa... ;)). Mutta heivaa tämä Edorasiin, jos olet sitä mieltä *naur*

Tuohon äiti-kommenttiin on ehkä hiukan omatkin kokemukset vaikuttaneet (tosin liioittelin hiukan) xD Se vain tuntui niin hauskalta. Ja Elvenpathin sanoitukset ovat jo legendaa. Kiitos kommentista <3

Darial: Kukapa nyt ei olisi halunnut pienenä oppia lentämään ;) (Tosin haluan sitä vieläkin, joten taidan olla henkiseltä iältäni viisivuotias...) On sitä itsekin tultu kyseltyä typeriä. Kiitos sinullekin kommentistasi^^

Ja nyt sitten hymyilen täällä typerästi (ja innostuin vähän liikaa). Piristitte päivääni :)

[Sparks]

Ai miten olikin söpö ficci ^^

Ihastuin aivan mahdottomasti tuohon oman maailman rakenteluun - kyseistä toimintaa itsekin harrastaneena (mitä nyt olin sitä tehdessäni jo aikuinen, mutta sama se, harvat asiat ovat hauskempia). On myös mukavaa kuvitella aina niin rauhallista Arwenia kahden riiviöveljen keskellä... buahaha... (pienet on riemut, eikö vain? xD)

Tämän olisi aivan hyvin voinut lukea tietämättä itse lyriikoista mitään, mutta olin utelias ennen lukemista ja kurkkasin jo silloin, mitä tässä on pohjalla käytetty. Paljon Nightwishia mennyt lyrics wheeliin mukaan, huomaan ma.

Elladan ja Elrohir olivat yhtä mieltä siitä, että äiti oli suuttuessaan pelottavampi kuin mitkään örkit tai jokin Sauron ikinä.
Ihana lause xD Juuri nuo tuollaiset pohdinnat tuovat tähän sitä mukavaa lapsenomaisuutta - kuten sekin, että vanhemmat ovat vaan outoja.

Kiitos tästä ^^

PS: Mie nyt sitten päätin siirtää tämän Edorasiin, kiitos ja anteeksi, aika kinkkinen juttu tosiaan kun satuosasto sinänsä puuttuu... mutta kun Mordorin kuvauksessa lukee että "draamaa, angstia ja vakavia aiheita" niin en oikein kokenut sitäkään ainakaan Edorasia sopivammaksi. Plus että vaikkei tätä olekaan slashina mikään pakko lukea, niin tuo kaksosten ajattelu tyttöjen ärsyttävyydestä on tarpeeksi omiaan oikeuttamaan ficin Edorasissa majailun x)

[Lyyti]

En voi sanoa muuta, kun Aww..

Kaksoset olivat suloisia.

Elladan ja Elrohir olivat kummastelleet Gildorin kysymystä neidoista. Kaksoset olivat ihmetelleet, kuka muka haluaisi omaan maailmaansa parkuvia tyttöjä.
Niin, parkuvat tytöthän ovat aika ärsyttäviä, en minäkään kyllä ottaisi. x)

Itsekkin olen omassa maailmassani päivittäin, se on kivaa ja pääsee minne vaan.

Lapsuus on ikuista - ainakin sen pitäisi olla.

Tulen lukemaan tämän vielä pari kertaa.
Niin ja Elvenpath<3

*leijailee omaan maailmaansa*

[Miaplacidus]

Ihanaa, kommentteja! Olette kultaisia^^

Sparks:

Plus että vaikkei tätä olekaan slashina mikään pakko lukea, niin tuo kaksosten ajattelu tyttöjen ärsyttävyydestä on tarpeeksi omiaan oikeuttamaan ficin Edorasissa majailun x)

*reps* Ehkä sitten näin xD

(Oli muuten lähellä, etten itsekin lähettänyt LW:hen Nightwishia...) Minäkin olen aina viihtynyt omassa maailmassani (ja nykyäänkin), ja se nyt vain tuli tuohon. Gildor käski x) Kiitos kommetista <3

Lyyti: Minä ainakin olen joissain asioissa ikuinen viisivuotias (ja väittävät minua fiksuksi)^^ Elvenpath on tosiaan aika vekkuli kappale *naur* Kiitos mahdottomasti kommentista!

Piristitte päivääni, joten hymyilen täällä nyt typerästi *naur* Aww teillekin.

[Fuu]

Oijoijoi, ja aina vaan suloisempaan suuntaan menee tämä minun lukuoperaationi tälle illalle. ^_^
Aivan mahdottoman ihana ficci, joulukuussa tuli muutenkin luettua Elladanista ja Elrohirista pikkulapsina, ja tämä teki taas hyvää. Ihana kuvitella niitä riehumassa lumisodassa tai kelkkamäessä aivan kuin keitä tahansa lapsia, varsinkin kun siis itsehän ei ole tullut ikinä lumessa kierittyä... xD Märät vaatteetkin on niin helppo kuvitella!
Eikä heidän tarvitsisi kylpeä ollenkaan, tai ei ainakaan paljon. Tämä oli ehdottomasti paras lause koko ficissä, voi että. :D Ja lisäksi Celebríanin kiukkuinen huuto, hihihi.

Äwwwh, ihan mahtava ficci, ei voi muuta sanoa. Kiitos paljon ^_^