VIHDOINKIN se on täällä! Kaivattu ja odotettu
(vai onko sittenkään? ehkä tämä on pelkkää toiveajattelua)Sipuli-ficcimme toinen osa! Naurakaa, kiljukaa, naurakaa vielä lisää, pudotkaa tuoleiltanne! Ja ennen kaikkea; KOMMENTOIKAA, ystävät rakkaat, pienet kultamuwut, hassut pienet ja pervot loftislaispalleroiset! : )))
*rumpujen pärinää*
Pidemmittä puheitta, toivottakaamme tervetulleeksi
hra Osa 2!* * *
Osa 2
”Täydellistä! Täydellistäkin täydellisempää!” Saruman huudahti riemukkaasti. ”Hänet me otamme! Emmekö otakin, Gan-rakkaani?”
”Mutta eikö hän ole hieman... äh, unohda. Otamme hänet” Gandalf myöntyi.
”Oiiiih, ihanaa!” kiljui Saruman ja hypähti Gandalfin kaulaan kuin ylivilkas, lettipäinen pikkutyttö.
”A-anteeksi...” Sam änkyttää. ”Tämä on yleinen tila, täällä täytyy olla hiljaa. Ja nuo... hommanne voisitte kenties hoitaa muuallakin?” hän jatkoi anteeksipyytävään sävyyn.
”Voi, tottakai.Anteeksi. Mutta mennäänkö asiaan?” vastaa Gandalf kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
”Tänne päin, olkaa hyvät” Sam sanoo ja viittaa heidät mukaansa viereiseen huoneeseen.
* * *
Klonkku istui onnettomana nojatuolissa pehmustetut käsiraudat ranteittensa ympärillä. Frodo ja Haldir olivat lähteneet huoneesta ja lukinneet oven perässään. Klonkulle oli jäänyt runsaasti aikaa tuijottaa eteensä ja miettiä mihin oli joutunut. Ja sitäkin tärkeämpää, mitä oli juuri äsken tehnyt. Haldir oli vakuuttanut läksiäisiksi, että Klonkku saisi piankin muuta puuhaa, mutta se ei paljoa lämmittänyt pikkuotuksen sydäntä. Hän oli vilaukselta nähnyt kaavakkeen, jota Frodo oli Haldirin arvioiden mukaan täytellyt:
Tuotekaavake:
Tuoteryhmä: seksiorja
Sukupuoli: mieheen verrattavissa
Alistuvuus: kohtalainen/hyvä
Koko A: pieni
Koko B: hyvin tiukka
Taitotaso: erittäin potentiaalinen
Niinpä Klonkku ei suinkaan kiljunut riemusta, kun kuuli askelten lähestyvän huonetta.
”... aivan kuin teitä varten. Pidätte aivan varmasti. Seitsemän päivän tyytyväisyystakuu taitojen suhteen, ei palautusoikeutta vikojen ilmetessä. Mahdollisen karkauksen tapahtuessa ei saatavana rahallista hyvitystä”, kuului Samin itsevarma ääni oven toiselta puolelta. Avain kääntyi lukossa.
”Hmm, kuulostaa hyvältä. Vai mitä, Gandalf?” Saruman kysyi ja sipaisi Gandalfin valkoista partaa.
”Toden totta, aivan täydellistä. Katsotaan nyt kuitenkin ensin, miltä näyttää ennen kuin teemme ostopäätöstä” Gandalf kehräsi.
Klonkku tuijotti suu apposen auki velhokaksikkoa, joka kierteli hänen ympärillään, silmäili arvioivasti ja jutusteli samalla leppoisasti. Sam esitteli parhaan taitonsa mukaan Klonkusta puolia, joista hän ei itsekään ollut ihan selvillä.
”Kuulehan, Rakas, minusta meidän kannattaa tosiaan tarttua tilaisuuteen”, Saruman kehräsi lopulta
Gandalfille.
”Sitä minäkin. Seuraavaksi voisimme kai siirtyä hintaneuvotteluihin...?” Gandalf kysyi kääntyen Samin puoleen.
”Ah, hinta, todellakin. Nimeltämainitsemattomat liikkeemme perustajat ovat antaneet hinnaksi sen, että ostajan tai jos ostajia on useampi, niin kummankin, tulee alistua yhtenä iltana jomman kumman johtamamme orjaksi. Tämän lisäksi maksuksi annetaan sovittu määrä rahaa tai muuta konkreettista, jolle on käyttöä.”
”Alistua orjaksi?! Mutta - ”, Gandalf aloitti, mutta Saruman keskeytti hänet: ”Gandalf, mehän sovimme, että toteutamme hankinnan maksoi mitä maksoi. Sam, hyväksymme hintapyyntösi.” Gandalf tuijotti miestään monttu auki.
”Milloin maksu sitten täytyisi suorittaa? Ja onko mahdollista, että saamme... tuon, mikä se sitten lieneekään, mukaan saman tien?” jatkoi Saruman kuin kokenutkin bisnesmies.
”Voi, on erittäin suotavaa, että otatte tuotteen mukaanne välittömästi. Liikkeemme suosittelee sitä lämpimästi erinäisiin ylläpitokustannuksiin ja julkituomisen haittapuoliin vedoten”, Sam sanoi meidänkeskeisellä ääänensävyllä. ”Mitä taas tulee maksun suorittamiseen”, hän jatkoi, ”meillä on varauskirja johtajiemme virkistysilloista. Konkreettinen osa maksusta tulisi suorittaa viipymättä.”
”Ymmärrän. Dalfy, ota sinä ostoksemme, niin minä vilkaisen sitä varauskirjaa”, Saruman sanoi kääntyen typertyneen velhon puoleen.
”Mutta...” aloitti Gandalf, vaikkei sitten saanutkaan suustaan ulos mitään järkevää.
”Menehän jo”, Saruman hymyili kettuilevan viattomasti.
Gandalfin tartuttua kaikin voimin - eli toisinsanoen turhankin kovaa - Klonkun luisesta käsivarresta Saruman lähti Samin mukana kohti aulaa.
Sam kiersi punaiseksi maalatun pöydän toiselle puolelle ja nappasi hyllystä kovakantisen, suuren kirjan.
”Taitaakin olla oletettua laajempi yritys, kun on noin suuri varauskirja hankittu?” Saruman kysyi katsellen ympärilleen pöytää naputtaen.
”On, erittäin laajalle levittäytynyt toimintamme tuottaa niin paljon varauksia, ettei normaalin kokoinen kirja olisi enää järkevä”, vastasi Sam ehkä turhankin nopeasti. ”Hei, älä naputa sitä pöytää, naarmutat sen!” hän jatkoi ja huitaisi asiakkaansa käden vihaisesti mulkaisten pois pöydältä.
”Oh, sorry. Mutta asiaan”, Saruman jatkoi puolihuolimattomasti.
”Aivan, aivan. Katsotaan. Ensi viikon tiistaina olisi vapaata, kuten myös siitä eteenpäin torstaina ja perjantaina. Sopiiko?” Sam kysyi kohottaen katseensa varauskirjasta.
”Tiistai kuulostaa hyvältä. Tulemmeko molemmat yhtä aikaa?” Saruman kysyi kynsiään tarkastellen.
”Kummin vain teille paremmin sopii. Mieluiten yhdessä, mutta kyllä
kyllä teistä taitaa riittää tarpeeksi huvia myös yksi kerrallaan”, Sam totesi.
”Yhdessä sitten. Sopisiko puoli seitsemältä? Gandylla on näet sitä ennen menoa”, ehdotti Saruman.
”Kyllä, ehdottoman hyvin”, Sam vastasi ja teki merkkauksen varauskirjan lehdille. ”Entäs tämä konkreettisempi puoli?”
”No, meillä on tällä hetkellä hieman... tiukkaa raha-asioiden suhteen, mutta meiltä löytyisi aimo kasa enemmän ja vähemmän käytettyjä piiskoja, kahleita, mitä erinäköisempiä ja -kokoisempia dildoja vibraattoreilla ja ilman...”
”Hienoa! Ne ovat aina tarpeen. Tuokaa ne näytille esimerkiksi tiistaina, niin katsotaan asiaa yhdessä herran Raakkuhyyppä kanssa. Ehkä pääsemme maksusta kerralla sopuun.”
Saruman hymyili kierosti Samin innokkuudelle. Hän löi kätensä pöytään ja kumartui kohti Samia. ”Sam, tarjoan teille palkkiota ystävällisyydestänne...”
”Ei, ei missään tapauksessa! Olen täysin omistautunut työlleni, en tahdo palkkioita.”
”No, tarjoukseni on voimassa. Ilmoita vain heti, jos kaipaat tukea tai minkäänlaista seksuaalista tyydytystä, niin olen valmis hoitamaan työn”, Saruman kuiskasi ja iski silmää juuri ennen kuin Gandlaf astui viereisestä huoneesta rahaaten Klonkkua perässään.
Klonkku kotiutui nopeasti uusien herrojensa asuntoon, Orthanciin. Kovin hyvin hän ei tietenkään pystynyt tutustumaan asuntoon olinpaikastaan siivouskomerosta. Siellä oli kuitenkin pimeää ja haisi suunnilleen samalta kuin hänen entisessä kotipaikassaan Konnun ongelmajätteenkäsittelylaitoksella. Lisäksi lattialta oli löytynyt vain lievästi kärsineitä munakoisoja.
Klonkku istui komeron nurkassa ja nojasi seinään. Hän mietti, kuinka kaikki oli tapahtunut, miksi hän oli tänne joutunut. Hän ajatteli, kuinka hänen uransa kuuluisana ufotutkijana oli lopullisesti mennyttä, ja nyyhkäisi. Samalla hetkellä Saruman vetäisi komeron oven auki ja huusi: ”MITÄ TÄÄLLÄ PILLITETÄÄN?! MINUN TALOSSANI EI ITKUPILLEJÄ SUVAITA!”
Klonkku aikoi ensin käpertyä nurkkaan, mutta päättikin viime hetkellä toisin. Hän kipitti herransa eteen ja polvistui ja alkoi ladella anteeksipyyntöjä kaikilla tuntemillaan kielillä.
Saruman vaikutti suunnilleen tyytyväiseltä orjaansa ja repäisi tämän ulos komerosta. Siitä Klonkku ei juuri ehtinyt ilahtua, sillä seuraava toimenpide oli kaulapannan ja talutushihnan pukeminen. Pitemmittä puheitta Saruman kiskoi jalkarättinsä perässään kohti Orthancin tilavaa parisänkyä.
Gandalf tarkasteli huolellisesti ulkomuotoaan peilistä. Hänellä oli yllään leopardikuvioinen lannevaate, nahkasaappaat, niittirannekkeita ja hänen suosikkikorsettinsa, jonka eroottinen kuviointi jäljitteli taitavasti kiimaisia olifantteja. Velho ehti lisätä vielä viimeisen kerroksen ripsiväriä, kun Saruman astui huoneeseen Klonkku mukanaan.
”Ah, sieltähän sinä rakkaani saavutkin!” huudahti Gandalf riemukkaasti, joskin äänessä saattoi kuulla myös uloskin päin näkyvän intohimoisen kiimaisuuden. Muutamalla pitkällä harppauksella Gandalf oli jo Sarumanin luona ja syleili tätä ahnaasti. Saruman kouraisi Gandalfia voimalla tämän etumuksesta ja sanoi: ” Noh, noh! Katso, kenet toin. Eikö hän - tarkoitan se - olekin suhteellisen toimivan oloinen seksiorjaksi?”
”Ai, no todellakin. Kaulapata ja kaikki. Älä huoli, laho puupölkky, emme satuta sinua pahasti - joudut kärsimään, ellet tottele! Mwuahaha!” Gandalfin sisäinen paholainen otti hetkeksi vallan, ja mies muuttui punaiseksi pikkupiruksi, jonka käsistä nousi savua. Mutta tämäkin kesti vain hetken, kun Saruman nappasi paloletkun ja suihkutti kylmää vettä sillä hetkellä punaisen velhon päälle.Klonkku toljotti tätä enemmän tai vähemmän hölmistyneenä. Kun Gandalfin tuttu, häkellyttävästi puettu hahmo palasi jälleen näkyviin, velhokaksikko vaihtoi intohimoisen suudelman. Sitten Alin Orja havahtui kahden silmäparin nälkäiseen tuijotukseen.
”Todellakin, meidän ei enää pitäisi viivytellä”, Saruman kehräsi liu'uttaen kättään Gandalfin vyötäisille.
”Turha enää viivyttää tätä hetkeä. Tahdon maistaa nautintoa”, hän jatkoi.
”Siitä vaan, aloita. Lupasin tämän sinulle, joten kai sinulla on oikeus olla ensimmäisen”, Gandalf sanoi.
”Kuten tahdot”, Saruman hymyili ja irrottautui rakastajastaan, malttamatta kuitenkaan olla puristamatta vielä pikaisesti tämän takapuolta.
Saruman tarttui lujasti Klonkun mustaa nahkaa olevasta kaulapannasta ja heitti tämän pehmeälle, sinisin silkkilakanoin päällystetylle suurelle sängylle.
”Grauhh, tästä se lähtee, hani!” Saruman lausahti vahvalla äänellään. Hän loikkasi sängylle ja nousi polvilleen istumaan. Klonkku tuijotti velhoa hölmistyneenä tietämättä, mitä tehdä, ennen kuin Gandalf hieman tylsistyneenä tokaisi: ”Luulen, mölkky, että sinun pitäisi riisua Saruman vaatteiden kahleista ja tyydyttää häntä.”
Klonkku näytti kärsivältä avatessaan Sarumanin kaapua ja housujen nyöriä, ja vältti katsomatta sivusilmälläkään kumpaankaan velhoon. Kun Klonkku viimein sai Sarumanin päältä viimeisenkin vaatekappaleen, oli aikaa jo velhon mielestä kulunut liian paljon.
”Pitikö sinun nyt aivan välttämättä venyttää tuota yksinkertaista asiaa noin pitkälle? No, ehkä annan anteeksi, ensikertalainen kun olet. Gandalf, tule tänne, annetaan veitikallesi töitä!”
Gandalf hymyili tyytyväisenä ja kömpi hänkin sängylle.
”Aloitetaanpas tämäkin oppitunti”, hän sanoi ja kohdisti huomionsa Klonkkuun.
”Katso tarkkaan, mitä minä teen, ja tee sitten itse sama”, Gandalf jatkoi ja kääntyi alastoman velhokumppaninsa puoleen. Gandalfin taitavat kädet kiisivät pian pitkin Sarumanin alastonta vartaloa hyväillen vaativasti ja jopa kovakouraisesti. Samalla hän maisteli allaan makaavan miehen kaulaa, näykkäsi korvanlehteä ja liikutti suutaan siitä sitten alemmas, kunnes pysähtyi suutelemaan solisluuta. Sarumanin hengitys nopeutui hänen rakastajansa taitavassa käsittelyssä kiivaaksi huohotukseksi, ja Orthancin Herra tunsi pian jonkin heräilevän jalkovälissään.
Gandalf antoi kätensä liukua vastakkaisiin suuntiin ja vaelsi huulillaan paljaan rinnan poikki. Sitten hän iski äkkiä samanaikaiseti Sarumanin kihelmöivään miehuuteen ja puraisi hellästi tämän vasenta nänniä.
Sarumanin suusta pääsi nautinnontäyteinen, lisää vaativa huuto. Velhon kädet siiryivät päällä olevan miehen takamukselle ja tarttuivat tiukasti kiinni. Saman tien harmaahapsinen Gandalf kuitenkin nousi ja Sarumanin kasvoille jäi pettyneen näköinen, kärsivä ilme.
”Sinun vuorosi, ruipelo”, Gandalf sanoi ja säälimättä tönäisi armoa anovan Klonkun Sarumanin päälle. Klonkun suurissa silmissä oleva katse oli kuin kuolemaa tekevällä, kituvalla eläimellä. Saruman mulkaisi Klonkkua vaativan vihaisesti, kun tämä paikalleen jähmettyneenä yritti miettiä pakoon pääsyä tilanteesta. Samalla Gandalfkin alkoi kyllästyä Klonkun vetkutteluun, joten kovalla äänellä karjaisi: ”HOIDA HOMMA TAI SAAT TUNTEA VIHANI NAHOISSASI!”
Klonkku pelästyi niin, ettei voinut olla muuta kuin tottelematta. Ryppyisillä ja kovettuneilla sormillaan se hieroi Sarumanin alastonta vartaloa. Juuri, kun Klonkun kädet olivat päässeet käsiksi velhon suureen, nyt jo lähes täydellisessä seisokissa olevaan elimeen, kuului pamaus ja huone täyttyi sinapinvärisellä savulla, jonka hajukin oli oikein mielenkiintoinen, omalla tavallaan hyvinkin kiihottava.
[/b]
