Celeb töhertää. Kuolkaa tai älkää. (27.05.2010)

[Celeb]

Minäkin heitän luettavaksi joitain runoja. Olivat ne sitten hyviä tai eivät.

Jos minulta kysyttäisiin

Jos minulta kysyttäisiin,
en olisi enää täällä.
Vaeltaisin astraalitasoilla,
ja jossakin tähtien päällä.

____
Vaan harvemmin minulta kysytään.


He Onnelliset

Prinsessa kultatukka,
luurangonlaiha
tanssi shampoomainoksessa.
Toinen tyttö tuijotti ruutua,
ja seuraavana päivänä,
hän kuoli pois,
alipainoisena.

Suljetulla osastolla,
yksin istui nuorukainen,
miettimässä miksihän,
ja osaamatta päättää,
kuinka minä alunperin,
tänne jouduin,
keltatapettihuoneeseen.

Takakujan narkkari,
huumehöyryissä pohtien,
syyttää ihmiskuntaa,
ja yksin toteaa,
siksihän ne nakkisämpylät,
nauraa vaan ja tuijottaa,
tuijottaa.

Rahaton pikkurikollinen,
paikallisessa putkassa,
istui sellin reunalla.
Muisti kuinka kauan sitten,
naapurin poika oli sanonut,
"Sinulla on hörökorvat"

Poika tumma kuin kahvinpapu,
sai kympin kokeesta,
maidonvalkea ei lukenut.
Vuosien huomenessa,
vain toinen sai töitä,
rakennustyömaalta.

Tyttö tavallinen,
harmaata massaa,
huulikiiltoa levittää,
huoneessaan jossa,
Britney seinältä hymyilee.
Purkkapallopoppia.

"Lähdetään stadiin hengaamaan",
itsevarmana katujen kingi,
sanoi jengilleen,
joka lähti myös dokaamaan,
vaikka todellisuudessa kukaan,
ei tahtonut maistaa,
viinan tippaa.
Edes katujen kingi.

Riidoissa eronnut,
yksinhuoltajaäiti,
täytti lomakkeita,
sen pienen pojan kysyessä,
"Äiti miksi minä en saa ikinä,
talvitakkia?"

Porvarilinnan keskellä,
Pikku-Prinssin silmistä,
äitiliini pyyhki kyyneleitä.
Isosisko oven raosta,
tuijotti niin kateellisena,
kuina koko maailma,
lellipojalle laskettiin,
jalkojen juureen.

Lapsi kolmivuotias,
suklaasilmäinen pellavapää,
ei koskaan saanut tietää,
kenen syytä se oli,
että pienokainen päätyi,
lastenkotiin.

Harmaa hiirulainen,
ujonlainen silmälasipäinen,
tyttö luokan takakulmassa,
pakeni haavemaailmaansa,
jonka joka nurkassa,
joku jaksoi hymyillä,
olla oikea ystävä.

Pimeässä huoneessa,
joku hinkkaa verta matosta,
paljastumisen pelossa,
sitten polttaa ulkona,
jäähyväiskirjeen kolmannen,
jälkeen epäonnisen,
itsemurhayrityksen.
Rivi kymppejä todistuksessa.

Nauraen lapsi pyörällään,
polkee ja leikkii leikkejään.
Paikallislehdessä uutinen,
postimerkin kokoinen,
kolari eilispäiväinen,
kuolonuhreja yksi.
Nyt on talo,
hiljainen.

Vanhainkodin huoneesta,
ulos astuu hoitaja,
Toinen väsynyt kiireeseen,
toinen silkkaan yksinäisyyteen.
Kukkakimppu lakastui,
yöpöydällä.

____
Ovatko he onnellisia? Entä sinä? Ja jos he eivät ole onnellisia, ketkä ovat?


Sattuman kaupat

Julmaa kauppaa,
Heitä noppaa,
Sattumassa,
On vain yksi järjestys.

Sattumalta sattuva,
Se ostaa & myy,
Todennäköisyyksiä,
Avulla yhden järjestyksen.

Sattuman järjestys,
Sääntö arvauksen,
Niin yksinkertainen on,
Järjetönkin toisinaan.

Ei järjestystä ole laisinkaan!



Vuodatus

Sanat virtaavat ylitseni,
kuulen äänesi,
ongelmia kertovan,
niin monta asiaa,
jotka voisivat olla paremmin.

Sängyllä makaan,
kuuntelen virtaa,
en sanaa väliin saa,
ehkä ei tarvitsekaan,
pura huolesi pois.

En tiedä mitä sanoa,
vastaukseni olisivat tyhjiä,
ei puuttuisi tunnetta,
ei myöskään ymmärrystä,
mutta eivät ne auttaisi kuitenkaan.

Kun vihdoin koittaa hiljaisuus,
toivoisin kovin,
että puhelimessa voisi halata.

____
Mutten tiedä, miten suhtautuisit halaukseen.

Lisää tulee, kunhan kerkeän kirjoittaa.

[Andune]

Siis wau, oikeasti. Nämä olivat todella hyviä.

Lempparini taitaa olla "He onnelliset". Nämä olivat kyllä kaikki hienoja.

Tässähän meni ihan sanattomaksi Toivottavasti laitat pian lisää runojasi.

[Vindë]

Näähän on aika nerokkaita : D Nauroin joillekkin, toivottavasti se ei ole paha juttu
Tuo ensimmäinen oli vaan tosi hyvä, yksinkertaisesti ilmaistuna. Se herätti mielenkiinnon ja oli pakko lukea loputki.

Pimeässä huoneessa,
joku hinkkaa verta matosta,
paljastumisen pelossa,
sitten polttaa ulkona,
jäähyväiskirjeen kolmannen,
jälkeen epäonnisen,
itsemurhayrityksen.
Rivi kymppejä todistuksessa.

Tästä kohasta tykkäsin tosi paljon. Mutta saattais olla parempi jättää pilkut pois, niitä kun ei oikein runoissa tarvi (tai kuulu) käyttää.

[Celeb]

Kiitos! ^^
*Järjesti bileet pehmoleluilleen, kun sai palautetta.*

He Onnelliset on muuten myös minusta tähänastisten runojeni aatelia. Piristyin, kun sain siitä positiivista palautetta... 'Suuren' yleisön toivetta noudattaen lisään tänne nyt sitten (kummallisen?) runon, ja vähemmän kummallisen. Toivottavasti eivät polta silmiänne karrelle. ^___-

Saippuakuplafiilis

Neljä lusikallista,
pakettijäätelöä ja makuna,
se aina maukas vanilja.

Pilvien täplittämä,
sininen taivas,
kesäkattona tänään.

Puussa istuu,
saartamana lehvien,
hän puhaltaa saippuakuplia.

Kesä hymyilee.

____
Hihii. Hyvää kesää kaikille!

Sävyjä

Syksyisiä on sävyjä,
maan katon alla monta,
elämää alle roudan,
kylmät tuulet puhaltaa.

Talvimaalit hopeaa,
kylmät sävyt hohkaa,
silattu lumella,
taivaankaaren tähtivyö.

Kevään valo hehkuaa,
omaa kullan loistettaan,
vapautetut koivupuut,
pyörätien varsilla.

Vehreän kesän,
sinitaivas pilvien,
leikittää keijutaikaa,
puussa kiipeillen.

____
Hmm... Hieman kummallinen, eikä mitään loistavinta osaamistani. Jokin hieman... tajunnanvirrantapainen?

[Andune]

Vuodenaikarunoja
Ensimmäisestä tuli ihana kesäinen olo. Ja tuossa toisessa oli hienoa kuvailuja, todellakin hieman tajunnanvirranomaisuutta (edes oikea sana?!) Osa kuvailuista olivat jotenkin...haltiamaisia. Pidin jälleen

[Celeb]

Oi, kiitos jälleen! ^___^

Tajunnanvirta on kyllä sana, mutta jos siihen lisätään -omainen tai -tapainen... En mene sanomaan juuta enkä jaata. Ainakaan oikeinkirjoitusohjelma ei reagoinut kielteisesti

[Celeb]

Ehehee... Olen ilkeä, ja tuplapostaan. Lisää runoja. ^^

Sinä

Sinä: kaikki oli sinun syytäsi.

Sinä: syyttävä sormi kohti sinua.

Sinä: miksi et jätä minua rauhaan?

Sinä: selvitä itse omat ongelmasi.

Sinä: olet minulle samantekevä.

____

Jos joku olisi joskus kertonut sinulle, että tuo ei ole totta.

Lasihaaveita

Silmät merenharmaat,
kauniimmat unen kukkaa,
syvät ymmärryksestä,
täynnä tunnetta ainoaa.
Jos ne olis omani?

Ääni yöntumma,
pehmeä ja hellä,
lausuu sanoja ihmeellisiä,
niitä janoan.
Ehkä se vois puhua mulle?

Ehkä huominen,
ei ainakaan tämänpäiväinen,
sen mukanaan tuo,
ihmeellisen vastarakkauden.


Jos ihmiset rakkaat vain jaksatte kirjustaa, niin otan vastaan kommentteja. 83

[Lyyti]

Näissä on runoutta, syvällisiä tunteita.

En oikein osaa muuta sanoa.
Pidin kovasti. Ehkä myöhemmin luen nämä uudestaan ajan kanssa, niin nään ne kaikessa komeudessaan.

Lisää näitä, tykkäsin. ^_^

[Celeb]

Kiitos, ja iso hali! ^^ Itseänikin huimaa, mutta voisin (jälleen kerran) lisätä runoja. Ja sen taidan tehdäkin. Tällä kertaa nämä ovat hiukan... synkkiä.

Mustuuden maa

Syleile, suutele routaista maata,
nyt kun puut ovat kuihtuneet,
päästä veri valloilleen,
kun vilja verinen on korjattu.

Alistu, taivu ruoskan alle,
kun pimeydestä saapuu tuska,
juo myrkytetty malja tyhjiin,
kun tumma vuorovesi kastelee.

Pala, roihua kylmissä liekeissä,
huomenna auringon sammuessa,
toivo kirkuvasi vielä lujempaa,
koska tuhkasi siroteltiin mustien ruusujen joukkoon.

Pelkää, vihaa armahtajaasi,
kun mustat joutsenet ovat saapuneet,
kahlehdi tunteesi sokeuden verhoon,
vaikka sinulla ei niitä ole.

____
Tämmöistä perussynkistelyä. Onneksi se ei ole omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva.

Lumivalkeaa katkeruutta

Silloin painoit huulilleni suudelman
makeamman, kuin mädäntyvät ruhot verierämaassa
ja vastasin huuliesi poltteeseen.

Silloin päättyi taivas rautaseinään
kun sinut surmasin nauraen ihmeissäni
ja kidutit mieltäni.

Silloin odotin huomista voidakseni taas tappaa
ehkä eilenkin sanojeni tikari viilsi kurkkusi auki
ja makasin kanssasi kylmällä maalla.

Silloin olit hetken sisälläni
kun tulinen vasamasi lävisti minut niin suloisesti
ja hukkasin kyyneleeni kuolleiden kukkien eteen.

Silloin kun sinä jo huusit taivasta apuun
olin vasta aloittanut hyväilyni
ja nautin taas kuolemastasi.

Silloin minä vihasin sinua enemmän kuin kuolemaasi
rakastaen sitä hetkeä, jolloin saisin taas naida kanssasi
ja nauroin katkeraa epäuskoani.

Silloin,
en pyytänyt sinua ymmärtämään, ja kadehdin,
kun ymmärsit.

____
Inspiraatio tuli huonetta tapetoidessa. Älkää kysykö, kuinka se on mahdollista.

Sokea sinulle, kuuro itselleni

Sinä nauroit,
minä en.

Olin kuullut jo liian monta kertaa,
kuinka kirkumisesi herätti uneksineen.

En osannut iloita,
sinä hymyilit.

Olin haavoittunut niin monesti,
kun sinä olit viiltänyt itseäsi.

Lensit korkealle,
minä upposin.

Olin nähnyt useammin kuin tahdoin,
kuinka et halunnut minun estävän kuolemaasi.

Sinä uskot,
minä en.

Tai niin minä luulin.
Huomenna heräsin,
et naura enää koskaan.
En näe ikinä enää hymyäsi.
Tipuit niin korkealta.
Uskoin sinun selviävän.

____
Miksi näin vain omat murheeni?

Kaksi ikkunaa

Sydämellä kaksi ikkunaa,
toinen auki maailmaan,
toinen itse ihmiseen.

____
Lopettelen tähän pirteimpään.

[sprig]

Mustuuden maa on hyvä! Tai onhan se tietysti aika... (mitensennytsanoisi), mutta tykkään siitä kuitenkin. Tykkään yleensäkin sellaisista runoista, missä synkistellään oikein kunnolla.

Ainoa mikä häiritsee on tapasi laittaa pilkku aina rivin perään. Uskon, että runosi toimisivat paremmin ilman niitä pilkkuja, ainakin ne hyppäsivät minun silmääni.

[Celeb]

Kiitos!^^ *Ojentaa jäätelötuutin*

Synkistelyä on vaan helppo kirjoittaa, mutta tasokkuus on aivan eri asia.

Tuo pilkku on syöpynyt mieleeni ja runoiluuni ala-asteelta, jolloin opettajamme eivät hyväksyneet runoja ilman pilkkua... Nykyään olen yrittänyt päästä siitä eroon, mutta harvoin onnistuu. >___<

[Celeb]

Jälleen tuplapostausta. Mutta on jotenkin... Helpompaa ja selkeämpää kirjoittaa uusi viesti.

Lappuset

Hajamielisyys kruunataan
paperimajakoilla
muistiliput ohjastaa
on muuten karikoilla.

____

Minä en enää jaksa

Minä en enää jaksa.
Sinä vihaat minua.

en enää jaksa.
Sinä halveksit minua.

enää jaksa.
Sinusta olen ärsyttävä.

jaksa.
Sinulle olen ilmaa.

.
Minä luovutan, eikä sekään käy sinulle.

____

<3

Ehkä
varpaidesi siluetti
vasemman kätesi asento
tai sittenkin nenäsi
saa jälkeesi katsomaan
sua rakastamaan.

____
Hih. Enää en ole ihastunut, mutta tämmöisen löysin.

[Celeb]

Lisää runosepustuksia kaikkien iloksi ja suruksi.

Pärjäänköhän minä?

Eiköhän noista vielä huomiseen riitä?
Riittää.
Vaikka en saa laskua maksetuksi.

Kaihan sinä pärjäät omillasi hetken?
Pärjään.
Vaikka minulla ei ole asuntoa.

Kyllähän sinä jaksat lukea vielä nämäkin?
Jaksan.
Vaikka eilisenkin läksyt on tekemättä.

Etköhän voi tehdä tämänkin?
Voin.
Vaikka pääsen nukkumaan vasta kolmelta.

_____
Voi miksi minä suostun?

Et ymmärrä

Sinä et ymmärrä.
Kuinka voisitkaan?

Sinä et ymmärrä.
Siksi satutat minua.

Sinä et ymmärrä.
Etkä haluakaan ymmärtää.

Sinä et ymmärrä.
Joten jätä minut rauhaan.

Sinä et ymmärrä.
Et tiedä koko totuutta.

_____

Eikä sinun tarvitsekaan tietää.

Unikeko

Ylös, ulos siitä,
ei nukkuminen riitä,
kokopäivätyöksi,
jätähän se yöksi!

Nyt jalkaan laita sukka,
kampaa tuo tukka,
jäähtyy aamupuuro,
nouse nyt, vai ootko kuuro?

Ei, ei enkä,
saapas sekä kenkä,
mua nukuttaa nyt,
siis olen väsynyt.

Mä nukkumaan jään,
sano syyksi huonon sään,
enpäs nouse, väsyttää,
etkös itsekin nukkumaan jää?

_____

Minähän olen aina ja iankaikkisesti noussut aamulla pirteänä kuin peipponen, älkää yhtään epäilkö.

Korkeatasoisempi

Sinun silmissäsi
mustat koukerot paperilla
määräävät ihmisen arvon.

Sinun arvojärjestyksessäsi
ylinnä on laudatur
ja muut eivät merkitse mitään.

Huoliteltu ulkokuori,
moitteeton käytös ja arvosanat
maailmassasi vähempi on synti.

_____

"Vielä minä sulatan sen, että pääset ylioppilaaksi keskivertopaperilla, mutta..." et koskaan saanut lausettasi loppuun. Olit sanonut liikaa, ja näit sen kasvoiltani.

Mikkihiiriprätkä

Sateenvarjolaivue,
jeesusteippi
ja pekaanipähkinä.
Ne linkittävät meidät yhteen
sinut minuun ja päinvastoin,
vaikket sinä sitä ehkä muistaisikaan.

Jokivarsi,
kevyehkö suudelma
ja aurinkoinen larppi.
Tiedän olevani sinulle vain ilmaa,
silti katselin kasvojasi,
sillä hengität sitä.

Hedelmäkarkkirasia,
pahvikruunu
ja valokuva.
Muistot jotka sinusta sain
merkityksettömiä esineitä ulkopuoliselle
mutta säilytän niitä vielä.

_____

Kunpa pohjautuisi tosielämään...

Kommenttia.........?

[Celeb]

Runoja, jei.

Suruhuilu

Rauha on siellä,
keskellä sinisiä simpukankuoria.

Siellä asuu tyyneys,
merimaisemien tunnelmissa.

Kaipuu kuuluu sinne,
suruhuilun soittoon.

Siellä parannus,
valkeassa rantahiekassa.

______

Velkani sinulle

Kun olen jo käyttänyt kaikki sanani,
sinä tunnut löytävän seuraavia.

Lohdutit minua kerran,
mutta minä en osannut lohduttaa sinua.

Sait minut unohtamaan surun,
vaikka itkit itse.

Kun kuiskasit minulle hiljaa välittäväsi,
yritin sitä itsekin vain epäonnistuakseni.

Sinä sait minut uskomaan huomiseen,
vaikka olit jo antanut omasi pois.

Minä kutsuin sinua ystäväkseni,
ja sinä sanoit, ettei ystäviä ole.

______
Etkö antaisi minun tehdä jotain hyväksesi?

Mielen sisältä kohti aurinkoa

Siinä maassa minä astelin,
vailla suuntaa ja eväskassia.
Näin sinut, ja erään toisenkin,
joka muistutti suuresti näkymätöntä.

Sillä taivaan astuessa eteesi,
minä olin jo niityllä sinä maanantaina.
Soutaen eteenpäin puhelinlangoilla
verhotanko riippui ylläsi nimeten sinut.

Liilat kukat kiedottiin tuolisi ympäri,
jottet putoaisi ylöspäin.
Tahtomattaan punainen katto syrjäytti seinän,
jolla ei oltu kävelty tätä ennen.

______
Tajunnanvirta tuli, meni ja hakkasi maahan kaiken aivotoiminnan.

Teesalongin suruja

Et uskonut ihmeisiin,
et maailman uuteen aamunkoittoon.
Selailit vanhoja valokuvia,
silloin piirongin päällä oli posliinienkeli.
Hetken aikaa paperi oli valkoinen,
nyt sillä on jo järvimaisema.
Seurasitko nahkasaappaitteni jälkiä?
Ehkä et, mutta koivikossa kasvoi kukkia.

_____
Virta jatkuu edelleen.

H. Pötter

Pikku Potter parka
sata varmaan dorka.

Kepistänsä akku palo
nyt ei auta taikavalo.

Viestiänsä odottaa
feeniks sisään vilahtaa.

Dorkalasta viestin tuo
tule tänne meidän luo.

______
Minulla taitaa olla liian hauskaa...


Mutta mutta, siinähän niitä tällä kertaa. Jatkoa tulee ehkä joskus kun jaksan. Nyt vuoro kommenteille (joita kerjätään lakki kourassa)!

[Satyriasis]

Oi... kirjoitat ihania runoja <3 Kaikki ovat ihania, mutta paras taitaa olla lapsihaaveita. <3



"Silmät merenharmaat,
kauniimmat unen kukkaa,
syvät ymmärryksestä,
täynnä tunnetta ainoaa.
Jos ne olis omani?"

eritoten tämä kohta on ihana, jumituin lukemaan sitä aina vain uudestaan ja uudestaan<3 Osaisimpa minäkin kirjoittaa yhtä kauniisti..
olet ihana, lisää näitä, jookosta? <3