Lord of the Rings FanFiction

Uskomaton tarina! Harvoin, todella harvoin lukee näin Tolkienmaista tekstiä. Nautin tämän tarinan yksityiskohdista, jotka noudattavat Tolkienin tarinoita täydellisesti. Olen lukenut tekstisi nyt kahdesti ja olen mykistynyt, niin hieno se on! Juonen kehittely, faktat, kirjoitustyyli ja aivan erityise...

Kiitos Marnie kommenteista. Et sekoillut numeroiden kanssa. Yhdistelin tekstin loppupuolella mielestäni turhan lyhyitä lukuja. *** Novellin juonen perusteluja *** Ensin faktaa yhdeksästä, joista olen kirjoittanut lyhyen yhteenvedon KontuWikiin http://kontu.merri.net/wiki/Yhdeksän_Sormusta Kerron lyh...

Tähän loppui toinen númenorilaissormuksia käsittelevä tarina. Muutama sivujuoni jäi vaille kehittelyä, mutta kokonaisuutena tarina noudattelee ennakkosuunnitelmiani. Tähän novelliin on kasattu uuden tekstin lisäksi aineksia kahdesta aiemmasta tähän aiheen yritelmästä, jotka olen kirjoittanut reilu v...

Luku XXXI (31/31) Kun ensimmäinen örkkivartiosto näki hänet, he kauhistuivat, sillä muukalainen vaikutti heistä äärimmäisen vaaralliselta ja voimakkaalta. Aphanuzîr ei välittänyt örkeistä, eikä hän vaivautunut vetämään edes miekkaansa esille. Hän ihmetteli örkkien käytöstä, mutta sama toistui. Aina ...

Luku XXX (30/31) Hän oli matkannut kauan. Niin kauan hän oli jatkanut kävelyään, ettei hänellä ollut enää aavistustakaan missä hän oli tai edes sitä, mikä hetki vuodesta oli menossa. Hän ei tiennyt sitä, koska sillä seudulla, jossa hän käveli, ei ollut vuodenaikoja. Siellä oli vain harmaata kiveä ja...

Luku XXIX (29/31) Hän jatkoi vaellustaan ja jokin sattuma ohjasi hänen askeliaan, sillä hän ei tiennyt, minne oli menossa. Hän tiesi vain, että hänen oli käveltävä. Piikikkäät pensaat olivat repineet viitan. Kaunis purppurainen kuninkaallinen vaate oli lähes riekaleina, mutta hän ei raaskinut luopua...

Luku XXVIII (28/31) Palavat tummat silmät olivat syvällä kuopissaan, kuin elävään pääkalloon kiinnitettyinä, sillä se taika, joka häntä piti otteessaan, ei laskenut irti elämästä. Jokainen hetki oli tuskaa, sillä hän oli kantanut suurta sormusta yli kolme vuosisataa. Niin suuri tuska oli, että hän e...

Luku XXVII (27/31) Umbarin ilmaa leikkasi vertahyytävä ja hirveä huuto, joka herätti monet sinä yönä. Ja ne, jotka eivät heränneet, näkivät sinä yönä kammottavia painajaisia. Kaupunkiin kajasti loimotus, joka tuli palatsista. Korkeat liekit löivät öiselle taivaalle ja palon äänet kantautuivat kauas....

Luku XXVI (26/31) Aphanuzîr silitti vaimonsa mustia hiuksia ja katsoi tämän kalpeita kauniita kasvoja, jotka juuri äsken olivat täynnä elämää. Vain hetki sitten hänen silmänsä olivat kuin kauneimmat mustat ametistit, täynnä sisäistä hehkua ja tulta, mutta nyt elämän valo oli niistä iäksi sammunut. K...

Luku XXV (25/36) Aphanuzîrin parta ja ennen korpinmustat hiukset olivat alkaneet harmaantua (1) ennen aikojaan. Vaikka hänen kasvonsa piirteet olivat kuin nuoren aikuisen, voi huolien ja synkkien ajatusten varjon lukea hänen harmaista kasvoista ja synkistä silmistä. Ymmällään oli hänen vaimonsa, jok...

Luku XXIV (24/36) Aphanuzîr avasi palatsin aarrekammion oven. Hän käveli sisään kultaisen kynttelikön kanssa ja ihaili aarrettaan, jonka arvo ylitti monin verroin Númenorin kuninkaan aarremäärän. Koska Atanamir ei ollut vastannut hänen kirjeeseensä, oli hän toimeenpannut verotuksen omin päin. Ja kos...

Luku XXIII (23/36) Aphanuzîr kostutti metsonsulkaista kynäänsä mustepullossa, laski sen paperille ja aloitti ensimmäisen kirjeensä Umbariin saapumisen jälkeen. Rakas Veljeni Yli kaksi vuotta on siitä, kun saavuin tänne peräkylään. Uskoakseni olen täyttänyt isämme toiveen kaupungin kehittämisestä. Mu...

Luku XXII (22/36) Umbarnín oli kapea ja nopeasti mereen juokseva virta. Se ei ollut kaukana Umbarin kylästä ja muutaman virstan päässä merenrannasta se oli aikojen saatossa kovertanut itselleen kymmeniä metrejä syvän uoman kalkkikallioon. Oli puolen päivän aika, kun tuolle näköalapaikalle ratsasti A...

Luku XXI (21/36) Illallinen oli katettu. Tarjolla oli eteläisiä hedelmiä, vaaleaa leipää ja parasta viiniä, jota Aphanuzîr oli tuonut mukanaan Númenorista. Hän odotti pitkään, käveli hermostuneesti huoneessaan, istuutui jälleen takan ääreen, kohensi tulta ja odotti edelleen. Viimein ulko-oven oviren...

Luku XX (20/36) Aphanuzîr heräsi huonepalvelijan kirkasäänisen hopeakellon kilinään. Joku kehtasi tulla häiritsemään hänen uniaan juhlien jälkeisenä päivänä, vaikka hän oli luvannut vapaapäivän kaikille kaupungin asukkaille. "Herra. Teitä odotetaan aulassa. Asia on kuulemma kiireinen, muuten en...