Nuo ihanat sitaatit...
Valvoja: Likimeya
-
- Jeesus
- Viestit: 857
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
- Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
- Viesti:
Nuo ihanat sitaatit...
Laitan nämä tänne jälleen kerran. Eli mitä kaikkea Sormusten herrasta löytyykään, kun paatuneen slasharin silmiin sattuu vain olennainen…
”Tämä on loppu! Minä lähden! Minä menen NYT. Hyvästi!”
Bilbo perääntyi seinään huohottaen ja hänen kätensä puristi taskua. He seisoivat hetken tuijottaen toisiaan. Tunnelma tiheni. Gandalfin silmät olivat yhä hobitissa. Hitaasti Bilbon kädet heltisivät ja hän alkoi vapista.
Äkkiä se laukesi ja Bilbo nauroi helpottuneena.
Selätettyään Sanchon ja työnnettyään hänet ulos talosta Frodo vajosi eteisessä olevaan tuoliin.
Se tuntui muuttuneen paksummaksi ja painavammaksi kuin koskaan. ”Pidä sitä koholla. Ja katso tarkkaan”, Gandalf sanoi.
”Olisitko? Miten sinä tekisit sen? Oletko milloinkaan yrittänyt?”
”Huhhuh!” Merri sanoi katsoessaan sisään.
”Nyt se kohta tulee”, kuiskasi Pippin Merrille. Merri nyökkäsi.
Liian märkää hobiteille. Levätkööt kun voivat!
”Älä lopeta!”
”Olipa hyvä että käytit keppiä etkä kättä, Konkari!”
”Seuratkaa sauvaani!”
Varovasti hän riisui Frodon vanhan takin ja kuluneen mekon ja hengähti hämmästyksestä.
”Olen usein ihmetellyt, mitä sinä ja Bilbo teitte kahdestaan hänen pikku huoneessansa”, sanoi Merri.
”Sido silmämme, Haldir!”
”Tahdotko sinä nyt katsoa, Frodo?”
”Minä en kiellä sitä, että sydämeni on suuresti himoinnut pyytää sitä mitä sinä tarjoat.”
”On sanottu että kääpiöiden taito on pikemminkin kädessä kuin kielessä.”
Gimli puuhaili pienen nuotion kimpussa aivan lähellä.
Sam makasi Frodon vieressä huopiin kääriytyneenä. ”Näin hassua unta tuntia ennen kuin pysähdyttiin, Frodo-herra”, hän sanoi. ”Tai ehkä se ei ollutkaan uni. Hassua se kumminkin oli.”
”Aivan, sitä olen pelännyt jo jonkin aikaa”, Frodo sanoi. ”Aina siitä fletillä vietetystä yöstä lähtien.”
”Mikä tuo on, Legolas?”
”Elbereth Gilthoniel!” huokaisi Legolas katsoessaan ylös.
”Minä muistan kolme yötä ihan varmasti ja taidan muistaa useampiakin, mutta voisin vaikka vannoa että me ei oltu siellä kokonaista kuukautta.”
”Olisi hyvä jos vetäisit miekkasi esiin.”
”Mitä tämä ihminen on oikein touhunnut?”
”Ei, hyvä Legolas, eivät edes minun silmäni näe sitä.”
”Edessämme on vihdoin vaikea ratkaisu”, hän sanoi. ”Lepäämmekö yön vai jatkammeko niin kauan kuin tahtomme ja voimamme riittävät?”
”Meidän on siis oltava nopeita”, Eomer sanoi.
”Mutta sanasi lohduttavat minua, Gimli, ja olen iloinen siitä että sinä olet lähelläni ja sinun tanakat jalkasi ja kova kirveesi. Kunpa joukossamme olisi useampia sinun suvustasi. Mutta vielä enemmän antaisin sadasta hyvästä Synkmetsän jousimiehestä.”
”Näin pimeässä ei jousta voi käyttää”, sanoi Gimli. ”Nukkuahan nyt pitäisi. Nukkua!”
”Seurasin teitä karistaakseni unen silmistäni”, Gimli sanoi: ”mutta katsoin vuoristolaisia ja he näyttivät minusta liian suurilta, joten istuuduin kivelle katselemaan miekanmittelyänne.”
”Täällä on kuuma.”
”Se tuntuu hyvältä ja tuoksuu hyvältä.”
”Katsotaan”, Merri sanoi, ”viisi yötä sitten – nyt tulemme siihen tarinan vaiheeseen, josta te ette tiedä mitään.”
”Väsynyt? Ei, en ole väsynyt, olen vain jäykkä.”
”Sitten hän ahmi minua katseellaan.”
Pippin kurkisti Gandalfin viitan suojasta.
Mutta yhä riivasi Aragornia pelko siitä että aikaa oli liian vähän.
”Ette te voi kuljeksia Mustassa Maassa nakupellenä, herra Frodo.”
”Pysykää tahdissa!”
"Eivät ole örkinkaluja nämä, ne kuuluivat hobiteille."
”Kiitos, rakas ystävä!” Bilbo sanoi. ”Tämä helpotti aika lailla.”
"Ei! ei sen päällä" Frodo sanoi ja katsoi häntä lujan säälivästi. "Sinä tahdot vain nähdä sen ja koskea siihen, jos ikinä mahdollista, vaikka tiedät että se tekisi sinut hulluksi. Ei sen päällä. Vanno sen kautta, jos tahdot. Sillä sinä tiedät missä se on. Sinä tiedät kyllä, Sméagol. Se on edessäsi."
"...Jos sen kahvaa pitelevä käsi ei ole perinyt vain sukukalleuksia vaan myös Ihmisten Kuninkaan jäntevyyden."
(Gandalfista:) Vasemmassa kädessään hän piti loistavaa sauvaansa...
"Köysi! Tiesinhän minä että sitä tarvitaan, kun sitä ei ole!"
"Ylistetty olkoon Legolasin käsi!"
"Meillä on kovaa porukkaa."
"Ilma käy kuumaksi!"
"Sinä tulet Bilboon, Frodo-poikaseni"
Heidän takaansa Syvääntestä kuului luolista purkautuvien miesten ankaria huutoja.
"Tämä yö on vaaroja täynnä, ja minun on ratsastettava joutuisasti."
"En ratsasta haltiatyyliin muilla hevosilla kuin Hallavaharjalla."
"En kertonut tätä kaikkea sinulle aikaisemmin, koska vasta pohdittuani kaikkea sitä mitä on tapahtunut, olen viimein käsittänyt asian, tässä yhteisen ratsastuksemme aikana. Mutta jos olisin puhunut aikaisemmin, se ei olisi vähentänyt sinun haluasi tai tehnyt sitä helpommin vastustettavaksi. Päinvastoin!"
Sitten hän levitti jalkansa ja laski valtavan ruhonsa taas hänen päälleen.
Hyvin hellästi hän avasi kaulalla olevan soljen ja sujautti kätensä Frodon mekon sisään.
"Jos ne kaikki vain suhtautuisivat yhtä torjuvasti minuun ja Piikkiini, tässä saattaa vielä käydä vaikka kuinka hyvin. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Shagrat, Gorbag ja kumppanit ovat tehneet melkein koko työn puolestani."
"Mene nurkkaan ja pane maata, poikaseni", hän sanoi ystävällisellä äänellä.
”Tämä on loppu! Minä lähden! Minä menen NYT. Hyvästi!”
Bilbo perääntyi seinään huohottaen ja hänen kätensä puristi taskua. He seisoivat hetken tuijottaen toisiaan. Tunnelma tiheni. Gandalfin silmät olivat yhä hobitissa. Hitaasti Bilbon kädet heltisivät ja hän alkoi vapista.
Äkkiä se laukesi ja Bilbo nauroi helpottuneena.
Selätettyään Sanchon ja työnnettyään hänet ulos talosta Frodo vajosi eteisessä olevaan tuoliin.
Se tuntui muuttuneen paksummaksi ja painavammaksi kuin koskaan. ”Pidä sitä koholla. Ja katso tarkkaan”, Gandalf sanoi.
”Olisitko? Miten sinä tekisit sen? Oletko milloinkaan yrittänyt?”
”Huhhuh!” Merri sanoi katsoessaan sisään.
”Nyt se kohta tulee”, kuiskasi Pippin Merrille. Merri nyökkäsi.
Liian märkää hobiteille. Levätkööt kun voivat!
”Älä lopeta!”
”Olipa hyvä että käytit keppiä etkä kättä, Konkari!”
”Seuratkaa sauvaani!”
Varovasti hän riisui Frodon vanhan takin ja kuluneen mekon ja hengähti hämmästyksestä.
”Olen usein ihmetellyt, mitä sinä ja Bilbo teitte kahdestaan hänen pikku huoneessansa”, sanoi Merri.
”Sido silmämme, Haldir!”
”Tahdotko sinä nyt katsoa, Frodo?”
”Minä en kiellä sitä, että sydämeni on suuresti himoinnut pyytää sitä mitä sinä tarjoat.”
”On sanottu että kääpiöiden taito on pikemminkin kädessä kuin kielessä.”
Gimli puuhaili pienen nuotion kimpussa aivan lähellä.
Sam makasi Frodon vieressä huopiin kääriytyneenä. ”Näin hassua unta tuntia ennen kuin pysähdyttiin, Frodo-herra”, hän sanoi. ”Tai ehkä se ei ollutkaan uni. Hassua se kumminkin oli.”
”Aivan, sitä olen pelännyt jo jonkin aikaa”, Frodo sanoi. ”Aina siitä fletillä vietetystä yöstä lähtien.”
”Mikä tuo on, Legolas?”
”Elbereth Gilthoniel!” huokaisi Legolas katsoessaan ylös.
”Minä muistan kolme yötä ihan varmasti ja taidan muistaa useampiakin, mutta voisin vaikka vannoa että me ei oltu siellä kokonaista kuukautta.”
”Olisi hyvä jos vetäisit miekkasi esiin.”
”Mitä tämä ihminen on oikein touhunnut?”
”Ei, hyvä Legolas, eivät edes minun silmäni näe sitä.”
”Edessämme on vihdoin vaikea ratkaisu”, hän sanoi. ”Lepäämmekö yön vai jatkammeko niin kauan kuin tahtomme ja voimamme riittävät?”
”Meidän on siis oltava nopeita”, Eomer sanoi.
”Mutta sanasi lohduttavat minua, Gimli, ja olen iloinen siitä että sinä olet lähelläni ja sinun tanakat jalkasi ja kova kirveesi. Kunpa joukossamme olisi useampia sinun suvustasi. Mutta vielä enemmän antaisin sadasta hyvästä Synkmetsän jousimiehestä.”
”Näin pimeässä ei jousta voi käyttää”, sanoi Gimli. ”Nukkuahan nyt pitäisi. Nukkua!”
”Seurasin teitä karistaakseni unen silmistäni”, Gimli sanoi: ”mutta katsoin vuoristolaisia ja he näyttivät minusta liian suurilta, joten istuuduin kivelle katselemaan miekanmittelyänne.”
”Täällä on kuuma.”
”Se tuntuu hyvältä ja tuoksuu hyvältä.”
”Katsotaan”, Merri sanoi, ”viisi yötä sitten – nyt tulemme siihen tarinan vaiheeseen, josta te ette tiedä mitään.”
”Väsynyt? Ei, en ole väsynyt, olen vain jäykkä.”
”Sitten hän ahmi minua katseellaan.”
Pippin kurkisti Gandalfin viitan suojasta.
Mutta yhä riivasi Aragornia pelko siitä että aikaa oli liian vähän.
”Ette te voi kuljeksia Mustassa Maassa nakupellenä, herra Frodo.”
”Pysykää tahdissa!”
"Eivät ole örkinkaluja nämä, ne kuuluivat hobiteille."
”Kiitos, rakas ystävä!” Bilbo sanoi. ”Tämä helpotti aika lailla.”
"Ei! ei sen päällä" Frodo sanoi ja katsoi häntä lujan säälivästi. "Sinä tahdot vain nähdä sen ja koskea siihen, jos ikinä mahdollista, vaikka tiedät että se tekisi sinut hulluksi. Ei sen päällä. Vanno sen kautta, jos tahdot. Sillä sinä tiedät missä se on. Sinä tiedät kyllä, Sméagol. Se on edessäsi."
"...Jos sen kahvaa pitelevä käsi ei ole perinyt vain sukukalleuksia vaan myös Ihmisten Kuninkaan jäntevyyden."
(Gandalfista:) Vasemmassa kädessään hän piti loistavaa sauvaansa...
"Köysi! Tiesinhän minä että sitä tarvitaan, kun sitä ei ole!"
"Ylistetty olkoon Legolasin käsi!"
"Meillä on kovaa porukkaa."
"Ilma käy kuumaksi!"
"Sinä tulet Bilboon, Frodo-poikaseni"
Heidän takaansa Syvääntestä kuului luolista purkautuvien miesten ankaria huutoja.
"Tämä yö on vaaroja täynnä, ja minun on ratsastettava joutuisasti."
"En ratsasta haltiatyyliin muilla hevosilla kuin Hallavaharjalla."
"En kertonut tätä kaikkea sinulle aikaisemmin, koska vasta pohdittuani kaikkea sitä mitä on tapahtunut, olen viimein käsittänyt asian, tässä yhteisen ratsastuksemme aikana. Mutta jos olisin puhunut aikaisemmin, se ei olisi vähentänyt sinun haluasi tai tehnyt sitä helpommin vastustettavaksi. Päinvastoin!"
Sitten hän levitti jalkansa ja laski valtavan ruhonsa taas hänen päälleen.
Hyvin hellästi hän avasi kaulalla olevan soljen ja sujautti kätensä Frodon mekon sisään.
"Jos ne kaikki vain suhtautuisivat yhtä torjuvasti minuun ja Piikkiini, tässä saattaa vielä käydä vaikka kuinka hyvin. Joka tapauksessa näyttää siltä, että Shagrat, Gorbag ja kumppanit ovat tehneet melkein koko työn puolestani."
"Mene nurkkaan ja pane maata, poikaseni", hän sanoi ystävällisellä äänellä.
Viimeksi muokannut Jester, La Helmi 07, 2004 1:45 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lisäisitkö vielä, jos viitsit "Eivät ole örkinkaluja nämä, ne kuuluivat hobiteille".
*repeilee*
*repeilee*
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]
CMX / Melankolia
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]
CMX / Melankolia
-
- Örkki
- Viestit: 24
- Liittynyt: Ti Helmi 03, 2004 3:06 pm
- Jormungandr
- Puolituinen
- Viestit: 254
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 8:08 pm
- Paikkakunta: godforsaken lunar hellscape
-
- Örkki
- Viestit: 93
- Liittynyt: Su Tammi 11, 2004 5:07 pm
- Paikkakunta: Tampere
- Viesti:
- Elvédan
- Samooja
- Viestit: 549
- Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
- Paikkakunta: Grey Havens my destiny
Kyllä kyllä, nämä ovat mahtavia!
"Väsynyt? Ei, en ole väsynyt, olen vain jäykkä."
*hirnuu päättömästi* Tarvitsen teippiä, liimaa, no whateva antakaa jotain, millä saan kursittua itseni kasaan!!!
"Väsynyt? Ei, en ole väsynyt, olen vain jäykkä."
*hirnuu päättömästi* Tarvitsen teippiä, liimaa, no whateva antakaa jotain, millä saan kursittua itseni kasaan!!!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien