100 sanaa - haasteketju

Yleinen (fanipuolen) keskustelu TSH:sta. Tiukka asiapohdinta ylläolevaan osastoon.

Valvoja: Likimeya

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Istari. Joskus vanha velhokin oli ollut nuori. Nuori ja elämänsä voimassa. Nyt hän oli vanha, viisaampi ja joinain päivinä kaipasi nuoruuttaan. Hän oli kulkenut polkuaan niin kauan, niin yksin. Hänellä oli tehtävänsä, mutta kerran hänelläkin oli ollut mahdollisuus rakkauteen. Hänen rakkaansa oli maia, yksi kauneimmista. Unissaan velho pääsi rakkaansa luo.

Unissaan velho oli nuori, rakastunut. Hän tarjosi kukkaa rakkaimmalleen, itse luomaansa, hentoa ja suloista kuin nuori rakkaus. Unissaan hän sai rakkaansa jälleen luokseen.

Vaan kerran hän palaisi, olisi nuori jälleen. Saisi jättää pois tämän vanhan ruumiin ja sulkea rakkaansa syliinsä. Syvällä unessaan velho painoi suudelman rakkaansa otsalle.
”Rakastan sinua, aina.”

(Katsokaas, ei se ole niin vaikeaa, kun vähän vaivaa päätään. ;) )

Lumisade/drama
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Kuinka kaunista lumisade voikaan olla.

Istun yksin kylmällä penkillä. Olen istunut jo pitkään. Sisälle en tahdo mennä, sillä siellä tulvat seinät vatsaan. Istun täällä odottaen ja katselen taivaalle. Toivoen vain parasta, odottaen pientä ihmettä.

Katso kuinka suuret hiutaleet laskeutuvat rauhallisesti maahan. Näen jokaisen hiutaleen selkeänä, kaikki muu on sakeaa. Katso kuinka hiutaleet laskeutuvat poskilleni ja lopulta sulavat kyynelinä pois. Katso kuinka puhdas valkoinen peittää alleen kaiken sen harmauden ja pimeyden, mitä maailmassa voi olla. Peittäen samalla alleen ne lukuisat jäljet, joita tein odotellessani sinua. Saaden maailmani näyttämään pienen hetken kauniilta.

Kuinka kaunista lumisade voikaan olla. Niin kaunista ja niin julmaa.

***
A/N Toivottavasti tämä meni nyt oikein

Veljekset / Action
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Juoksuaskeleet kaikuvat hätäisinä kivisillä käytävillä. Kaksi hahmoa kääntyy jyrkästi kulmasta pienet jalat liukuen sileällä pinnalla, juosten äkkiä portaisiin, ne ylös, käytävää pitkin saliin ja sen läpi, lisää käytävää, äkkijyrkkä käännös oikealle, sitten vasemmalle, toiset, jyrkemmät portaat ylös, kolmas ovi oikealta ja siitä sisään, nurkassa odottavat tikapuut nostetaan paikoilleen ja niitä pitkin kiivetään katonrajassa olevalle luukulle, luukku avataan, siitä sisään ja vasta luukun sulkeuduttua veljekset uskaltavat pysähtyä.
"Saimmekohan me eksytettyä heidät?" Kysyy nuorempi kuiskaten saatuaan hengityksensä tasaantumaan.
"Luulisin, ainakin hetkeksi", vastaa toinen edelleen raskaasti hengittäen.
"Fili..."
"No mitä Kili?"
"Minusta tuntuu, ettei meidän olisi kannattanut vaihtaa sitä äidin kaulakorua niihin miekkoihin..."

Ja seuraavalle vaikkapa Boromir ja romance
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Ilta oli tullut, hämärä laskeutunut Minas Tirithin ylle. Boromir nousi vuoteeltaan täysissä pukeissa. Kuu loisti sisään hänen ikkunastaan, kun hän veti saappaat jalkaansa. Oli aika.
Puutarhan varjoissa oli helppo liikkua huomaamatta. Siellä, yössä mustilta näyttävien ruusujen vieressä, seisoi nuori nainen, tummat hiukset valtoimenaan. Boromir virnisti ja hiipi lähemmäs, seurasi katseellaan naisen siluettia tummaa taivasta vasten. Käytävän hiekka rahisi pehmeästi, tuuli kahisutti ruusunlehtiä. Kuu kajasti tummiin hiuksiin. Boromir kosketti olkapäätä hartiahuivin alla, nainen värähti.
”Olet täällä!” Neito huokasi suu hymyssä.
”Niinhän minä taidan olla”, Boromir vastasi hiljaa ja peitti toisen huulet omillaan. Suudelma oli pehmeä, lämmin viileässä yössä, tunne kuuma sisällä.

- -

Seuraavaksi... Merri/ruoka. (Tuo näyttää pelottavasti paritukselta! Tee mitä haluat :lol: )
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Ezellohar »

A/N: oih, minä pidin tuosta Boromir-kohtauksesta. ^^ Kenelle se tuli yllätyksenä?
Joo ja täst tuli tällanen, Merri/ruoka, olkaa hyvä.


Merri katseli edessään olevaa loisteliasta juhalpöytää. Se oli täynnä upeita ruokia. Paistoksia, juustoja, patoja, kakkuja ja leivonnaisia. Merri ajatteli, että hän voisi syödä kaiken. Hänen vatsansa kurisi, vaikka edellisestä ruokailusta ei ollut pitkä aika. Merri lähestyi pöytää ja söi ruokia silmillään. Hän mietti, mitä maistaisi ensin. Merrin käsi vaelsi valtavan juustokimpaleen luokse ja hän leikkasi siitä palan. Hobitti laittoi palan hitaasti suuhunsa ja antoi pehmeän juuston sulaa kielensä päällä. Seuraavaksi hän tarttui kauniiseen leivokseen, jonka päällä oli mansikkahilloa ja pähkinärouhetta. Merri upotti hampaansa leivokseen ja tunsi kuinka mansikkahillon maku levisi hänen suuhunsa. Mitään näin hyvää hän ei ollut koskaan maistanut.

Sitten seuraavaksi...

Éowyn/yö
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Éowyn kurottaa ulos ikkunasta. Hurmioitunut hymy on hänen huulillaan, kun pimeys nielaisee hänen kätensä. Yö tarttuu hänen käteensä, tule, pikku tyttönen, tule ulos, niin näytän sinulle toisen maailman. Yö sipaisee hänen poskeaan, laittaa kultaisen hiussuortuvan korvan taa. Yö silittää Éowynin hiuksia. Hellä ele saa Éowynin hymyilemään. Hän ottaa nallensa käteensä, tarttuu toisella kädellä Yötä kädestä ja seuraa sitä ulos. Yö näyttää hänelle toisen maailman, jossa puitten oksia koristaa kuuran kyyneleet, maailman, jonka taikuus on näkyvissä vain niille, jotka uskovat Yöhön. Ja Éowyn uskoo, seuraa Yötä syvemmälle tuohon maailmaan. Kun hän palaa, on hänen silmissään mustaa valoa. Yö asuu hänessä.
***
Toivottavasti meni nyt kriteerien mukaan. Ja seuraavalle:
Varda/femslash
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Pellavaiset hiukset, hoikka ja taipuvainen vartalo kuin pajunvitsa, jonka kauneutta vielä eilen illalla peittäneet vaatteet koristavat nyt kamarin lattiaa. Hymy, jonka valo on Vardan mielestä kirkkaampi kuin yhdenkään hänen tähtensä loiste. Tähtien tuike ei myöskään saa häntä tuntemaan näin, ja vaikka hän itse on Kuningatar, ylhäisin valierista Taniquetilin korkeuksissa, nostaa hän mielessään vierellään makaavan maian tasavertaiseksi itsensä kanssa. Sillä rakkaus ei tunne arvoja tai asemia, yhtä hyvin voivat toisiaan rakastaa niin kuningas ja talonpoika kuin haltia ja ihminenkin. Ja niin voivat rakastaa myös Valtiatar ja hänen palvelijattarensa toisiaan enemmän kuin mitään, sillä rakkaudella ei ole rajoja: on vain rakkaus.

En ole ennen kirjoittanut femmeä, mutta kerta se on ensimmäinenkin...
Seuraava vääntäkööt raapaleen Nerdanelista ja angstista.
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Väääh, mulle jäi drabblefiilis päälle edellispäivältä! Katsotaan nyt tuleeko tästä mitään.

Näinä päivinä ajatukseni kääntyvät yhä useammin kohti nuoruuttamme ja eilispäivän menetettyjä muistoja. Miten oletkaan saatttanut muuttua näin, rakas mieheni? Minne katosi aika, jonka ennen vietimme lastemme kanssa? Minne katosivat ne hellät ja leikkisät yöt?

Nyt on jäljellä hahmostasi enää kovuus ja ankaruus. Luulin, että meitä molempia yhdistävät liekit - minun hiukseni ja sinun tulinen sielusi - eivät koskaan kääntyisi meitä vastaan. Mutta nyt kun tuo tuli on polttanut entisen minäsi pois, en ole enää niin varma yhtäläisyydestämme. Olenko minä sinulle enää vain voitto, valloitus ja lapsiesi äiti?

Silti suren puolestasi ja vielä enemmän lastemme puolesta. Mitä sinä olet meistä tehnyt, oi rakkaani?


Seuraavalle tarjoan seuraavaa: Elrond & Númenor
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

"Mestari, olen nähnyt unen, tai unenomaisen näyn, suuresta aallosta, joka vyöryy mereltä yli saaremme, ahmien mennessään kaiken sen kauniin, jonka kerran saimme lahjaksi."
Elrond katsoo mieheen, meren takaa purjehtineeseen, ja näkee, on näkevinään, että takaisin katsoo Elros, rakas veli vuosisatojen takaa. Elrond tietää myös, että mies kantaa verenperintönä rippeitä samasta ennalta näkemisen lahjasta, joka hänellä itsellään on, vaikka mies ihmisen mielessään kenties kuvittelee näyn uneksi.
"Isildur, Elendilin poika", hän lausuu. "Sauron on kääntänyt katseensa kohti Númenoria. Vaikeat ajat odottavat lahjamaan väkeä."
"En pelkää Sauronia", vastaa mies, rohkea ja omapäinen. "Olkoon elävä tai epäkuollut, vielä koittaa päivä, jolloin minä surmaan hänet."


(Ensimmäinen LOTR-aiheinen kirjoitus 3,5-vuoteen, fanfaareja kiitos! :mrgreen:)


Seuraavalle tällainen: Smaug/humor
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Ezellohar »

Smaug/humor, olkaatten hyvä (tä on ihan kauhee XD):

Ereborin uumenissa lepäsi lohikäärme. Se makasi valtavan kultakasan päällä ja tuhisi. Savua tuprutteli sen valtavista sieraimista otuksen hengittäessä. Lohikäärmeen nimi oli Smaug. Se oli jo nukkunut pitkään ja näki unta.
Unessa Smaug oli nuori ja jossain muualla, kaukana täältä. Siellä hänen kanssaan oli toinen nuori lohikäärme, Katla.
Smaug ja Katla leikkivät iloisesti yhdessä, lentelivät taivaalla ja kisailivat keskenään.
”Hei Katla!” Smaug huudahti ja teki voltin ilmassa. ”Tiedätkö mitä lohikäärme sanoi, kun näki ritarin haarniskassaan?”
”Smaug!” Katla kiljaisi ja syöksyi ystäväänsä päin ja pukkasi tätä päällään. ”Taas näitä sinun typeriä vitsejäsi!”
”Haluat kumminkin kuulla!” Smaug nauroi. ”Vastaus on: Voi ei, taas purkkiruokaa!"

Hyvä Mithrellas, paljon onnea! ^^

Seuraavan päänvaivaksi keksin tällaisen:
Galadriel/romance
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Koetanpa herätellä tätäkin osiota.
Tosi kökkö yritys, mutta antaa mennä!
***
Nainen istui vaalealla koristeellisella penkillä. Puun lehvät varjostivat paikkaa, päästäen kuitenkin hieman auringonvaloa kultaisille kiharoille. Hoikka vartalo nojasi penkin selkänojaan ja käsi hypisteli yksinkertaista hopeista kaulakorua. Koru oli lahja, sen antaja oli sen itse tehnyt. Ja vaikkei se ollutkaan samanlainen kuin Noldorien taitavien jalokiviseppien hiomat korut, oli se naiselle jotain korvaamatonta.
”Olisin voinut tehdä paremman.. ”
Nainen kohotti katseensa ja huomasi hieman kauempaa pitkän haltia soturin. Hitaasti tämä tuli lähemmäs ja pysähtyi haltia neidon eteen ja kyykistyi tämän tasolle.
”Olisitte ansainnut paremman..”
Galadriel otti vahvat kädet omiinsa ja kohottautui penkiltä suudellakseen miestä.
”Olette väärässä, tämä ylläni tunnen olevani metsän valtiatar.”

***
Jospas saisin tänne Glorfindel ja action
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Noni, herätelläänpä vähän tätäkin :D Huhhuh kun on muuten vaikeeta saada juttua mahtumaan tasan sataan sanaan!

Huudot ja itku raikuivat äänekkäinä pakenevien haltioiden keskuudessa. Morgothin joukkoja tulvi kaupunkiin kuin mustia maininkeja rantaan jokaisen aallon ylettyessä aina edellistä pidemmälle. Urheasti haltiat puolustautuivat, mutta vihollisen ylivoima oli musertava. Taistelu oli toivoton.

Sen tiesi myös haltiaruhtinas Glorfindel, joka ylväästi taisteli vihollista vastaan pitkä miekka salaman lailla ilmassa välkähdellen. Toivo oli jo mennyt, mutta siltikään ei laskenut ruhtinaan miekka eivätkä hänen liikkeensä hidastuneet, sillä vaikkei hän enää voinut tuoda voittoa kaupungilleen, pystyi hän silti voittamaan aikaa heille jotka sitä tarvitsivat.

Nähdessään hirmuisen balrogin lähestyvän tuliruoska kädessään tiesi Glorfindel oman aikansa kuluneen loppuun. Silti huutaen nosti valtias miekkansa ja kävi taisteluun.

(anteeksi laatu, kello on vähän turhan paljon...)

Ja seuraavalle sitten Círdan (olen niin yllättävä...) ja fluffy.
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Fangwen, hieno raapale. :) Ja mukava muistutus Glorfindelin teoista, nimittäin tarvitsin juuri tuota tietoa ficciäni varten. :)

Sitten Círdaniin... Tulkitsen fluffyn tässä sellaiseksi kevyeksi söpöilyksi ilman mitään romanttista.... Eikä tämä nyt kovin söpö ehkä ole, kun ne Glorfindelin pörröiset kissanpennut eivät mahtuneet mukaan, mutta tällä mennään. ;)



Sota on ohi, Sormus otettu pois Sauronilta. Rauha on maassa, ja pikkulintujen huoleton liverrys täyttää Imladrisin niityt ja lehdot. Círdan on jäänyt hetkeksi laaksoon levähtääkseen ennen paluutaan kotiinsa Lindoniin. Hän viettää suloista kesäpäivää käyskennellen solisevan vuoripuron vartta pitkin.

Salohaltialapset uittavat purossa kaarnaveneitään. Heidän joukossaan on mustatukkainen ihmisen poika: muita pidempi mutta ikävuosissa nuorempi. Pojan vene kellahtelee kumoon, ja hän on kilvassa viimeisenä. Lopulta hän taittaa tuohipurjeen poikki ja paiskaa venhon vimmoissaan maahan.

Círdan poimii veneen ja katsahtaa hymyillen poikaan. "Kaikki ihmiset eivät kaipaa haltioiden neuvoja, mutta kuinka on sinun laitasi, Valandil? Minulla voisi olla muutama vinkki, mitä veneen rakentamiseen tulee."



Seuraavalle vaikkapa Denethor/adventure
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Okei - a p u a!


Tumma varjo häilähtää hänen kannoillaan, kun hän kiitää hevosineen kohti turvapaikkaa. Nuorukaisen väsynyt mieli hätkähtää silmäkulmasta nähtyä liikettä, ja tämä käännähtää äkisti katsomaan taakseen. Lentoon lehahtanut lintu jatkaa matkaansa, ja Denethor kääntyy helpottuneena katsomaan takaisin menosuuntaansa.

Gondorin tuleva käskynhaltija on matkalla viemään tärkeää viestiä Rohaniin. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut aivan niin kuin piti - saalistava lauma hukkia oli saanut vainun hevosesta ja ratsastajasta. Denethor oli todennut taistelemisen olevan hyödytöntä ja niin hän nyt kiiruhti parhaansa mukaan eteenpäin.

Rohanin maaseutu on avaraa ja kumpuilevaa, joten Denethor luottaa kykyihinsä havaita saalistavat hukat jo kaukaa. Sitä paitsi viesti povitaskussa tuntuu olevan kuin tulessa.


Seuraavalle Aragorn & Gandalf ja friendship!
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: 100 sanaa - haasteketju

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

(tähän lipsahti sellaset 30 sanaa ylimääräistä, mutta Celebin erikoisluvalla ltäkäisen sen tähän kuitenkin ;P)

Tummanpuhuva mies astui sisään saliin ja pysähtyi hetkeksi häilymään ovensuuhun. Terävä katse kiersi salia hupun suojista. Mitään liian erikoista ei näkynyt, majatalo oli tänään kovin hiljainen.
Silloin jokin kiinnitti hänen huomionsa; vilahdus harmaata näkökentän rajalla. Matkalaisen huulet kääntyivät hiljaiseen hymyyn hänen lähtiessään harppomaan kohti harmaata matkalaista, sillä tuon miehen hän tunsi, kenties jopa paremmin kuin monet muut.
"Siitä on aikaa, Gandalf!" hän suhahti hiljaa liukuessaan istumaan vanhan velhon viereen.
Velhon silmät avautuivat samalla kun kapeat huulet levisivät pieneen hymyyn. Velhon iäkkäissä silmissä tuikki ilo, kun hän vuorostaan lausui: "Totta tosiaan, aikaa on kulunut jopa enemmän kuin odotin, Aragorn hyvä! Sillä emmekö me sopineet, ellei vanha muistini petä, mitä se tekee harvoin, että tapaisimme täällä jo jälkijulen kolmantena? Velho ei ole koskaan myöhässä, mutta näyttää siltä ettei sama koske samoojia! Joten, ystävä hyvä, mikä sinua tällä kertaa viivytti?"

Ja seuraavalle vaikka jotain Tom Bombadilista! :mrgreen:
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
Vastaa Viestiin