Sivu 4/4

Re: 100 sanaa - haasteketju

Lähetetty: Su Syys 13, 2015 4:41 pm
Kirjoittaja Celeb
(Jaa-a......?????)


Kerron kerran, kerron toisen, kerron vielä samanmoisen! Vikkelään ja nokkelaan loikkii puro norja, koreampi kauriin silti käynti on niin sorja. Huminoita, havinoita halavaisen puheita, lumetta ja näkyä on häive illan suussa.

Vanha veikko Bombadil, hauska ystävä tuttu, metsään astuu jalka taipuu, on siinä vasta näky! Nuttua on värikästä, kirkas keltainen loistaa, itsekseen veikko tuo lorujansa toistaa. Sanat helkkyy, riimit välkkyy ja loitsinnat jo raikaa - tehkää tietä Isännälle! - koko tanner raikaa!

Palokärki, punarinta, käpytikkaperhe, monta on erilaista siipiniekkaa tässä terve. Siinä myöskin kanttarelli, ketunpentu sekä lumme, aivan varmaan alttiina ovat laulelulle. Tomin nauru heleäinen kukkuloille kuuluu, siinä missä moni muu jo unten maille uupuu.


Seuraavalle: valar & energia

Re: 100 sanaa - haasteketju

Lähetetty: To Marras 30, 2017 11:44 pm
Kirjoittaja Silidir
Mandosin salien rauha oli tiedetty tosiasia. Sen tiesi myös Irmo, joka energisenä ja vilkkaana unien herrana oli veljensä vastakohta. Mandos käveli hiljaa eteenpäin, äänettömästi lipuen sielujen lomassa. Irmo hyppeli ja riemuitsi ja loi puutarhassaan unia, joiden merkitys oli jokaiselle uneksijalle omanlaisensa.

Kerran vuodessa Mandos ja Irmo kohtasivat, kaukaisella rannalla, siellä minne ei Manwën tuulet yltäneet. Siellä he riisuivat vaatteensa ja palasivat siihen hetkeen, jolloin he olivat vielä olleet vain henkien herrat. Yhden päivän ajan he olivat yhtä, jakoivat ajatuksensa ja muistonsa.

Aamun koittaessa he erosivat ja palasivat rooleihinsa, joihin heidät aikanaan oli määrätty, Irmo satumaiseen puutarhaansa ja Mandos hiljaisiin saleihinsa.


Seuraavalle: Arwen ja kissanpentu

Re: 100 sanaa - haasteketju

Lähetetty: To Marras 30, 2017 11:48 pm
Kirjoittaja Celeb
HMM SOS ehkäpä laitan tähän alkuun kirjaimen R


Olisi väärin sanoa, että Arwen oli omassa elementissään. Toisaalta ei hän sen ulkopuolellakaan ollut, nyt kun tarkemmin katseli peilikuvaa: valkeaa ihoa vasten mustaa silkkiä, turkista ja nahkaa hopeakoristein. Korsetti korosti somasti hänen muotojaan, sukkanauhat varmistivat, etteivät sääret paljastuneet, kaulapanta hopeatiukuineen istui paikallaan kuin valettuna ja otsaripaan kiinnitetyt korvat olivat täsmälleen samaa sävyä hänen hiustensa kanssa. Kaiken kaikkiaan, syötävän suloinen kissanpentu katseli häntä takaisin peilistä.

Arwen suoristi vielä kerran sukkanauhavyötään ja kääntyi sitten pukeutumispöytänsä puoleen. Viimeinen Aragornin valitsemista "lahjoista" odotti öljypullon vieressä. Vain hetken aikaa epäröityään Arwen otti käteensä mustan ja kiiltävän kissanhännän, joka päättyi puiseen tappiin. Öljylle tulisi tosiaankin käyttöä.

Seuraavalle uhh Elrond / perhe (...vai perse?)