Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 24. luukku

Yleinen (fanipuolen) keskustelu TSH:sta. Tiukka asiapohdinta ylläolevaan osastoon.

Valvoja: Likimeya

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 7. luukku

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Voi minua tämäkin luukku myöhässä! Ja tällä kertaa saatte vain (paintilla ja hiirellä piirretyn) kuvan, koska kirjoittajanmuusani leikkii kuurupiiloa. :I

8. Luukku

Kuva
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 7. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

9. Luukku

Kaksi vielä parratonta kääpiölasta piileskeli oven takana. He olivat luvattomilla teillä ja tiesivät sen. Sängystä nouseminen ilman lupaa oli tuhmaa. Samoin oli salakuuntelu. Lapset eivät kuitenkaan olleet varmoja siitä, kumpi oli loppujen lopuksi tuhmempaa. Sängystä nouseminen oli Tottelemattomuutta. Salakuuntelu taas oli Salakuuntelua ja sekin oli tavallaan Tottelemattomuutta. Ja Tottelemattomuus oli iso rike ja siitä seuraisi Rangaistus jos he jäisivät kiinni.

Mutta oven toisella puolella käyty keskustelu oli kiehtovaa ja pikkupojat kumartuivat lähemmäs raollaan olevaa ovea. Sen toisella puolen istuivat heidän enonsa ja tämän luokse tullut Pitkä Ihminen. Pitkä Ihminen oli pukeutunut harmaaseen kaapuun ja siniseen hattuun. Tämän parta oli vähintään yhtä pitkä kuin vanhimman kääpiön parta, ja ainakin pidempi kuin poikien enon parta. Ja Pitkän Ihmisen parta oli myös harmaa ja harmaat olivat tämän tuikkivat silmät, kun tämä oli tullessaan katsonut kääpiölapsiin.

Ovenraosta lapset eivät nähneet kuin vilauksen mukavasti sisustetusta huoneesta, jota valaisi ainoastaan takassa palava iloinen tuli. Ja sen vilauksen, jonka he näkivät, peitti osaksi Pitkän Ihmisen mustat, matkapölystä harmaantuneet saappaat. Pitkä Ihminen istui, tai puoliksi makasi, mukavan pehmeäksi topatussa nojatuolissa. Hänen vieressään oli pieni pöytä, jolla oli kulhollinen pähkinöitä, joita Pitkä Ihminen naposteli mietteissään. Huoneen seiniä kiersivät kirjahyllyt jotka olivat täynnä kirjoja, ja yksi niistä oli unohtunut Pitkän Ihmisen vieressä olevalle pöydälle, aivan kuin Pitkä Ihminen olisi laskenut sen siihen jonkun tullessa huoneeseen. Jos pikkupojat olisivat nähneet kirjan, he olisivat voineet lukea sen kannessa olevan nimen ”Laakson Aikakirjat”. Pikkupoikien mielestä kirja olisi ehkä tylsä, mutta jonain päivänä he kiittelisivät äitiään, joka oli lukenut sitä heille iltasaduksi, mahdollisesti juuri Pitkän Ihmisen ehdotuksesta.

”Thorin, matka tulee olemaan pitkä, mutta se on jo alkanut. Tulet tarvitsemaan luotettavia ystäviä ympärillesi. Määrän on oltava pieni, jotta teitä ei huomata. Valmistelut tulevat viemään vuosia, mutta se on oleva sen arvoista.”

Kääpiölapset eivät nähneet enoaan, mutta huoneessa istunut kääpiö oli nyökännyt vastaukseksi Pitkän Ihmisen sanoihin.

”Tulet tarvitsemaan myös Voron matkaasi. Mutta jätä hänet minun huolekseni. Minä tiedän oikean hobitin siihen työhön. Hän ei ole vielä valmis, mutta on sitä oleva päivän tullessa.”

Pikkupojat eivät ehtineet kuulla enonsa vastausta, sillä he kuulivat askeleiden lähestyvän käytävänmutkan takaa. Tämä ääni sai lapset ottamaan jalat alleen ja kipittämään makuuhuoneensa ja sänkynä suojaan. Siksi heiltä jäi huomaamatta lyhdyn heittämän pehmeän valon hehkussa näkyvät ystävälliset kasvot, jotka hymyilivät lasten perään. Uteliaita olentoja nuo lapset, lajista tai rodusta riippumatta.

Makuuhuoneen oven kolahdettua hiljaa sulkeutuessaan pehmeästi lapset odottivat hetken, oliko heidän Tottelemattomuutensa huomattu. Mutta kun kaikki pysyi rauhallisena nostivat lapset päänsä tyynystä ja kurkistivat peittojensa alta.

”Fili?”
”Niin Kili?”
”Luuletko, että meidät otetaan mukaan?”
”En tiedä.”
”Haluaisitko lähteä?”
”Joo.”
”Niin minäkin. Thorin-eno on kiva.”
”Joo.”

Lapset juttelivat hetken kuiskaillen siitä, miten hienoa olisikaan päästä seikkailemaan kuten Thorin-eno, joka oli nähnyt Lohikäärmeen hyökkäävän Yksinäiselle Vuorelle. Ja seuraavana päivänä keittiöstä katosi kaksi kattilaa, puurokauhaa ja kattilan kantta. Ja jos joku kuunteli tarkkaan, saattoi eräästä makuuhuoneesta kuulua miekkailun ääniä, kun kaksi kääpiölasta leikkien valloittivat Yksinäisen Vuoren takaisin Lohikäärmeeltä.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 9. luukku

Viesti Kirjoittaja Tindis »

Ihania luukkuja! Arvatkaa, repesinkö 7.luukulle? Kyllä! :lol:
Eilisen luukun kuva oli kiva, kotka oli söpö.
Tän päivän luukku... No, mitäpä, jos mä lopettaisin sopivien adjektiivien jahtaamisen ja sanoisin että nää kaikki on ihan mahtavia! :!:
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu :3
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 9. luukku

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Arvatkaa vaan, kuka on jälleen myöhässä ja tarjoilee teille samana päivänä useamman luukun? No minä! Lohdutuksena ja anteeksipyyntönä myös kuvia leivotusta hyvästä, tosin viime joululta.

10. Luukku

Rakas päiväkirja, kuluneet viikot ovat olleet kammottavia. Hiiskatin kääpiöt ja heidän ”kohtalon määräämä kotiinpaluunsa”!

Kaikki alkoi siitä, kun yhtenä iltana kesken tärkeän kaupanteon ja moitteettoman juhlaillallisen saliin paukkasi nuhjuisennäköinen kääpiö nuhjuisten ystäviensä kera ja julisti olevansa Thorin sitä ja tätä tässä sukupuuni ketään ei kiinnosta Vuorenalainen kuningas. Ja siitä sitten vasta soppa syntyikin! Puolet salista oli jo valmis kruunaamaan sen roskasakin siinä paikassa ja toinen puoli vain tuijotti ällistyneenä ja sitten vielä kunnianarvoisen ja varsin rahakkaan haltiakuninkaan lautturit tulivat kertomaan, miten kääpiöt olivat olleet vangittuna tyrmissä (sitä en epäilisi!). Kääpiöt pistivät vastaan ja yhtäkkiä joku alkoi laulaa jotain kirottuja kansanviisuja vuorien kuninkaasta ja hopea- ja kultavirroista ja siitäkös kansa sitten innostui ja kohta olikin täysi karnevaali käynnissä. Eikä minun, Kunnianarvoisan ja sangen Raharikkaan Järvikaupungin Kaupunginisännän auttanut kuin antaa minun oma tuolini sille kääpiöhuijarille.

Ne juhlat jatkuivatkin sitten seuraavan viikon ja toisenkin. Minun aikanani ei tuommoista huutoa ja mekastusta ole nähty, eikä kyllä tulla näkemäänkään – tiedätkö kuinka kalliiksi mokoma touhu tulee? Ja hiisi soikoon niitä kääpiöitä! Ilmaiset ruoat, ilmaiset asunnot, parhaat vaatteet ja ilmaiset juomat neljälletoista. Ja totta kai kaikki työt jäivät tekemättä kun kaikki vain tanssivat kaduilla ja heittelivät kukkia kääpiökuninkaiden kunniaksi ja voi sitä rahan menoa! Vaikka tottahan toki lohikäärmeenkulta riittäisi korvaamaan kaikki tappiot jos sitä vain vuoresta irti saataisiin, mutta sitä minä totisesti epäilin!

Sitten yhtenä päivänä kääpiöiden johtaja tuli yllättäen puheilleni ja alkoi höpöttää varusteista ja poneista ja muonavaroista ja matkareiteistä ja ties mistä! Minä olin tietysti olettanut, että koko juttu paljastuisi huijaukseksi ja se roskasakki saataisiin vielä heittää laiturinnokasta järveen. Mutta siinä se kääpiöpäällikkö vain seisoi ja puhui tosissaan vuoren valtaamisesta ja lohikäärmeen surmaamisesta. Voitko kuvitella! Kolmetoista kääpiötä ja yksi vieläkin pienempi heppu (henkilökohtaisesti epäilen sen olleen sukua oraville tai erityisen honteloille ja heiveröisille parrattomille kääpiöille) lohikäärmettä vastaan. Yhtäkkiä tajusin, että tässähän on tosi kyseessä ja tämä heppu voi hyvinkin olla Vuorenalaisen kuninkaan perillinen.

Ei siinä auttanut muu kuin ruveta pakkaamaan, tai ainakin käskeä muita pakkaamaan. Sitä paitsi jos tämä hullu seikkailuretki ikinä onnistuisi, niin kääpiökuningashan jäisi minulle (ja kaupungille, mutta se nyt on sivuseikka) velkaa, ja olisi varmasti erityisen kiitollinen ja niin edelleen. Kun kääpiöt sitten saatiin ängettyä veneisiin paksuintakin partaveikkoa myöten, olin erinomaisen helpottunut. Ei enää juhlia yöt pitkät, eikä ilmaista (ja kallista!) ylläpitoa, ja kaiken kukkuraksi kääpiökuningas jäi hyvälle tuulelle. Niin sitä sitten jäätiin odottelemaan kääpiöiden paluuta ja kultavirtaa.

Nyt kääpiöiden lähdöstä on kulunut jo muutama päivä, ja vaikka huhupuheet ja legendat liikkuvat kaupungilla nopeammin kuin vesi virtaa tai pikemminkin, mutta työtä sentään tehdään jälleen. Ja vihdoin minulla on aikaa kirjoittaa päiväkirjaani.
Nyt jätän sinulle hellimmät hyvästini, rakas päiväkirja. Minun täytyy mennä perimään muutamia oikein miellyttäviä veroja.

Kuva Kuva Kuva
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 9. luukku

Viesti Kirjoittaja Celeb »

11. Luukku

”Ouuuuuuuuuw!”

”Mitäs sinä siellä ulvot, senkin rakinkuvatus? Eihän nyt ole mikään täysikuu! Itse asiassa tahtoisin huomauttaa, ettei nyt ole kuuta ensinkään. On vielä PÄIVÄ, senkin takkukasa!”

”Haisee hyvälle. Ja on nälkä. Ei olla saatu kuin sitkeitä kaneja ja ruipelo peura murkinaksi viime aikoina.”

”Kuono umpeen, nämä metsästysmaat on jo muutenkin liian lähellä sen kolmasti kirotun karhun reviiriä. Minä päätän mitä tehdään ja te pidätte kielenne hampaiden välissä ettekä lähde jolkottelemaan minkään kuvitteellisen saaliin perään.”

”Mutta kun tuoksuu niin hyvälle, ihan kuin kääpiölle, niin maukkaalle ja lihaisalle.”

”Kääpiölle? En minä mitään kääpiöitä haista, viiraako sinulla kuonossa vai onko tämä taas jotain koiruuksia?”

”Ei se tässä niin paljoa haisekaan, mutta jos menee tuonne kukkulan harjalle niin siihen tuuli kantaa juuri sopivasti kääpiönhajua.”

”Vai kukkulan harjalla tuoksuu kääpiönliha? Yritätkös sinä vetää minua kuonosta?”

”Eikä, en varmana vetäisi kuonosta, eikä ole yhtään sutta – eikun siis koiraakaan haudattuna. Ihan oikeasti siellä haisee kääpiö!”

”No siitä saadaan selko käpälän käänteessä. Ja jos tämä on taas jotain koiruuksiasi niin minä laitan sinut syömään häntäsi, ettäs tiedät!”


xxx


”Tässä justiinsa, pomo, ihan selvästi haisee kääpiö, eikö haisekin?”

”Totta tosiaan, kai se on pakko uskoa, ettet tällä kertaa kuolannut turhan tähden.”

”Jahdataan ne, purraan jänteet niiden koivista ja pistetään poskeen, se tehdään, eikös tehdäkin?”

”Senkin luuaivo, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kuononi haistaa tässä jotain muutakin.”

”Täh?”

”Sanoin, että haistan jotain muutakin, senkin rakkikoira! Tähän tarvitaan koko lauman apu, ja meidän pitää odottaa pimeää.”

”Ai lauman vai? Mutta kun minulla on nälkä.”

”Ulinat seis ja ala laputtaa. Kutsut koko sakin koolle, itäisen metsäaukion liepeille. Eikä ulvahdustakaan, ennen kuin minä annan merkin.”

”Miksi just minä, pomo, ei tämmöinen pelitä.”

”Kuono kiinni ja sassiin, mopsi. Menet nyt ja muistattekin olla hiljaa. Ymmärretty?”

”Joo, ymmärsin, pomo.”

”Noh, hopi hopi, tai et saa palaakaan kääpiönkoivesta.”

”Joo joo pomo.”
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 9. luukku

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Että minä rakastan tätä kalenteria. Olen pahoillani, ettein ole ehtinyt kommentoida useammin.

Kutosluukku, voih, kutosluukku. Sen jälkeen tekee mieli mennä lukemaan vanhoja ficcejä ja huokailemaan kaikkea nostalgiaa. Voi sentään.

Seiskaluukun dialogi sai hihittelemään.

Kotkaisaa joulua. Tuo pitää pistää muistiin, joka joulu yritän keksiä jotain muuta kuin "hyvää" tai "iloista".

Fili ja Kili. Melkein itketti.

Myös Laakson kuninkaan päiväkirja oli mahtava. Kannattaa jatkaa päiväkirjaperinnettä!

Tämän päivän luukun mopsi sai kikattamaan. Luovia solvauksia, joita on itse asiassa ollut aika monessa luukussa.

Innolla odotan seuraavia luukkuja. Oikeastaan tämä useamman luukun maraton oli ihan kiva ajanviete kun odottelee iltaa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 11. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

12. Luukku

Thorinin, Throrin pojan Thrainin pojan kirjoitus, joka löydetty Ereborilta, Yksinäiseltä Vuorelta, kauan Viiden Armeijan Taistelun jälkeen. Käännös yleiskielelle.

Olin nuoresta lähtien haaveillut siitä, että saisin palata Ereborille, Yksinäiselle Vuorelle, isieni kotiin. Paloin halusta nähdä uudestaan isieni salit. Siitä oli vuosia aikaa kun olin sen viimeksi nähnyt, ja nyt, vihdoinkin, olivat enteet kertoneet, että olisi aika palata. En tiennyt kuinka sen tekisin, mutta olin vannonut, että minä palaisin. Minä valloittaisin takaisin isieni salit, kostaisin siellä kuolleiden kääpiöiden puolesta.

Mutta se ei ollut niin helppoa. Muut kääpiöt eivät luvanneet minulle apuaan. Vain kaksitoista vastasi kutsuuni. Uskolliset Dwalin ja Balin. Urhoolliset Fili ja Kili. Bifur ja Bofur. Oin ja Gloin, joka jätti poikansa kotiin odottamaan. Dori, Nori ja Ori. Sekä tietenkin Bombur. Näiden kahdentoista avulla minun piti suorittaa tehtävä, jota ei voisi suorittaa edes monen armeijan avulla. Mutta minun piti yrittää, tai en olisi esi-isieni jälkeläinen. Jos en yrittäisi, tahraisin Durinin suvun nimen ja joutuisin häpeään.

Mutta me onnistuimme. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, me onnistuimme! Istun nyt isoisäni valtaistuimella, sillä, jonka olisi pitänyt kuulua isälleni. Emme olisi selvinneet ilman Gandalfin apua, emme ilman puolituista. Hänen tarinansa lienee vielä oudompi kuin meidän. Mutta hänen ansiostaan, me olemme nyt Yksinäisen Vuoren, Ereborin, valtiaita. Meillä on lohikäärmeen aarre, joka oikeuden mukaan kuuluu ja on aina kuulunutkin kääpiöille.

Täytyy myöntää, että minä epäilin. Epäilin hänen olevan liian pehmeä tälle matkalle. Epäilin hänen sydämensä olevan liian hempeä, liian hellä. Hän rakasti liikaa kotiaan ja nojatuoliaan, siemenkakkujaan ja sieniään. Puolituinen kuitenkin yllätti meidät kaikki kerta toisensa jälkeen. Häntä pelotti kuten meitä kaikkia pelottaa, mutta hän ei antanut sen estää itseään. Ja siten hän pelasti meidät kerta toisensa jälkeen. En tiedä miten olisimme selvinneet haltioiden vankityrmistä ilman häntä.

Ne ylvästelevät haltiat! He eivät auttaneet meitä, kun tarpeemme oli suurin. He eivät auttaneet meitä kun Lohikäärme hyökkäsi Yksinäiselle Vuorelle. He eivät auttaneet meitä kun yritimme valloittaa Morian takaisin. Ainoa kerta kun haltia on auttanut kääpiötä, oli kun Elrond tulkitsi meille kuuriimut. Kirottu Cirth Ithil. Ilman niitä, olisimme voineet välttää haltioiden laakson kokonaan. Ja nyt haltiat vaativat omaa osuuttaan Lohikäärmeen saaliista! Millaista julkeutta! He eivät tule saamaan edes yhtä vaskipenniä, mikäli minulta kysytään. Yksikään haltia ei tule saamaan yhdeltäkään kääpiöltä yhtä ainoaa helmeä, ei yhtä ainoaa kultarahaa. Ei niin kauan kuin minä elän!

Kirjoitus katkeaa kesken sivun ja sivun alaosa puuttuu. Yritämme löytää puuttuvan osan. Jatkamme kääntämistä seuraavalta sivulta.

Tuntuu kuluneen kokonainen elinikä siitä, kun istuimme viettämässä iltaa Bilbon luona Konnussa. Me olimme silloin niin toiveikkaita! Niin varmoja itsestämme. Me voittaisimme Lohikäärmeen ja valloittaisimme Vuoren takaisin. Mutta kohtasimme paljon vastuksia matkallamme. Peikot. Hiidet. Hukat. Haltiat. Mutta minä kohtaisin mieluummin Peikot ja Hiidet Hukkineen kuin Haltiat. Kulkisin mieluummin Sumuvuorten luolissa kuin Synkmetsän poluilla.

Synkmetsä! Se paikka on kyllä nimensä ansainnut. Kääpiöt harvemmin viihtyvät puiden alla, mutta siihen metsään en enää eläissäni jalallani astu. Sen mustat varjot houkuttelevat luokseen paljon muutakin kuin peuroja tai oravia. Hämähäkit kukoistavat sen puiden alla ja nekään eivät ole pahinta mitä siellä asuu. Ja metsä itsessäänkin on myrkyllinen, kuten Bombur sai kokea. Ja Bomburin mukana me muut. Ja Gandalfin mukaan metsässä asuu vielä jotain muutakin. Jotain vielä pimeämpää, vielä vaarallisempaa. Jotain, joka on syyllinen koko metsän pimenemiseen. Jotain on asettunut asumaan metsän hylättyyn linnoitukseen. Noita, joka tulee kokemaan vihamme koko laajuudessaan, kunhan haltiat on karkotettu porteiltamme.

Kirjoitus katkeaa jälleen eikä jatku enää.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 12. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

13. Luukku

Hiljaisuus. Ihana, ihana hiljaisuus. Ei riitelyä, ei naurua, ei hälinää eikä ryminää. Vain ihana, rauhallinen hiljaisuus.

Lindir laski pikarin käsistään vieressään olevalle pienelle pöydälle. Haltia oli istunut samassa mukavaksi topatussa nojatuolissa jo jonkin aikaa, takkatulen lämmöstä ja liekkien tanssista nautiskellen. Ulkona oli yllättävän kolea ilma ollakseen vielä loppukesä ja vesisade piiskasi ikkunoita tummien pilvien pimentäessä taivaan ja päivän. Pikarissa oleva hehkuviini höyrysi ja sen lämpö levisi miellyttävästi haltian kehoon.

Lindirin vieressä olevassa nojatuolissa Erestor laski kirjan syliinsä ja hieroi ohimoitaan mietteliään näköisenä.

”Oletko saanut luettua Bilbon kirjan?” Lindir kysyi hiljaisella äänellä, haluamatta häiritä lähes äänettömän huoneen rauhaa. Erestor huokaisi ja mietti vastaustaan.
”Kyllä. Sinäkin olet ilmeisesti lukenut sen?”

Saatuaan ystävältään vastauksen nyökkäyksen muodossa Erestor jatkoi puhettaan.

”Se on kieltämättä… Bilbo on taitava kirjoittamaan ja hän oli mukana koko tapahtumien ajan. Mutta en tiedä onko hän ymmärtänyt tapahtumia aivan oikein.”

Lindir hymyili pienesti tumman haltian jäädessä kerrankin ilman sanoja.

”Aikaa on kulunut, eikä hobiteille ole suotu haltiain muistia,” haltiaminstreli sanoi sovittelevaan sävyyn.
”Niin… Mutta luitko lainkaan miten hän oli kuvaillut haltioita?”
”Kyllä, kyllä minä luin. Olin kieltämättä varsin huvittunut hänen sanavalinnoistaan. Enkä kyllä koskaan muista laulaneeni tuollaista laulua. Saatikka sinun tai Glorfindelin.”
”Minä en laula!”
”Aivan, aivan. En minä sitä väittänytkään.”

Lindir ei voinut olla nauramatta ystävänsä närkästyneelle ilmeelle.

”Minä muistan, että me olimme vastaanottamassa Mithrandiria, Bilboa ja kääpiöitä. Kukaan ei laulanut emmekä me istuskelleet puissa,” Erestor tuhahti itsekseen.

”Luitko muuten Bilbon kuvauksen Thranduilista?” Lindir kysäisi katkaistakseen ystävänsä ärsyyntyneen puhinan.
”Luin kyllä. Hyvä on, täytyy myöntää, että Thranduil ei käyttäytynyt aivan kaikkien kohteliaisuuden vaatimien sääntöjen mukaan, mutta eivät kääpiötkään kyllä täysin viattomia olleet.”
”Tuo on kuitenkin Bilbon tulkinta asiasta.”
”Tiedän.”
”Tynnyrillä ratsastus oli kyllä hauskasti keksitty.”
”Niin, no…”
”Mutta kuinkahan he olisivat tienneet, että heidät olisi päästetty seuraavana päivänä menemään, kun heidän tarinansa saatiin tarkistettua Mithrandirilta.”
”Sauron oli siihen aikaan irrallaan Synkmetsässä, kuka tahansa saattoi olla hänen noituutensa vallassa.”
”Muistan kyllä. Ja hämähäkitkin mellastivat Synkmetsässä ja meni todella paljon aikaa, että kaikki pimeyden riekaleet saatiin poistettua sieltä.”

Lindir siemaisi hehkuviiniään peittääkseen virnistyksensä. Erestoria oli mukava kiusoitella. Hänen mietteensä kuitenkin katkesivat oven avautuessa. Sisään harppoi pitkä ja harteikas haltia, joka ravisteli sadevettä hiuksistaan.

”Mitä? Vieläkö te kaksi istutte siinä? Ette ole liikahtaneetkaan siitä kun minä lähdin.”

Lindir hymyili ilahtuneesti. Glorfindel oli palannut partioretkeltään. Kaikki oli niin kuin piti, ainakin vielä hetken verran.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 13. luukku

Viesti Kirjoittaja Celeb »

14. Luukku

SYNKLÖÖPPI 34/52

SYNKLÖÖPPI KERTOO – NOIDAKSI LUULLUN SAURONIN USKALIAS PAKO DOL GULDURISTA

HAASTATTELU YKSINOIKEUDELLA

MUSTA RUHTINAS: ”LINNANI ON TÄYSIN RAUNIOINA!” JA ”VAADIN VALKOISTA NEUVOSTOA VASTUUSEEN!”

KATSO HÄKELLYTTÄVÄT KUVAT SIVULTA 9!

> Synkmetsään asettunut ”Noita” paljastui takavuosien pääpahikseksi – Sauron elää yhä!
> Valkoisen Neuvoston osuus tapahtumissa on yhä epäselvä, epäillään järjestäytynyttä hyökkäystä.
> Musta ruhtinas paljastaa haastattelussa todelliset tunteensa järkyttävistä tapahtumista.
> Asettuuko Sauron jälleen Mordoriin?


Eilen yöllä saatiin Synkmetsässä kuulla järisyttäviä uutisia, kun pitkään Dol Guldurissa majaillut ”Noita” paljastui Sauroniksi ja pakotettiin lähtemään kodistaan. Myös Ilta-Mordor vahvistaa nämä sokkiuutiset tämän päivän etusivullaan. Toimittajamme ja kirjeenvaihtajamme Örkki Hiisiö haastatteli Sauronia itseään eilisillan tapahtumista.

”Olin viettämässä ansaittua lomaa kesäasunnollani sen hermojaraastavan ja traumaattisen sotajupakan* jälkeen kun Valkoisen Neuvoston jäsenet hyökkäsivät yllättäen kimppuuni ja keskeyttivät rauhaisan koti-illan”, Sauron kertoo. ”En ymmärrä mitä olen tehnyt ansaitakseni tällaista kohtelua. Valkoisen Neuvoston olisi syytä harkita tekojaan. Halua oikeutta, ja aion myös saada sitä. Vaadin Valkoista Neuvostoa vastuuseen!”

Sauron puhuu myös toistuneista väkivallalla uhkailuista, murrosta ja varkaudesta. ”En ymmärrä, miten olisin selvinnyt ilman sormusaaveitani, he ovat pitäneet minua pystyssä läpi näiden vaikeiden aikojen. Sormuksen menettäminen oli valtava isku, enkä ole vieläkään oikein toipunut siitä. Muutama vuosi sitten kotiini myös murtauduttiin. Mitään arvokasta ei onneksi viety, mutta lukot oli rikottu ja yhtä kääpiövierastani oli peloteltu pahasti”, hän sanoo. Tämä saakin varmasti itse kunkin pohtimaan mustien ruhtinaiden asemaa nykypäivän Keski-Maassa.

Mutta miten tästä eteenpäin? Mitkä ovat Sauronin suunnitelmat tulevaisuuden suhteen? ”Aion remontoida vanhan linnoitukseni Mordorissa. Dol Guldur on aivan raunioina, enkä voisi kuvitellakaan palaavani sinne näin pian järkytyksen jälkeen. Mordorissa minulla on myös parempi varashälytin ja enemmän henkivartijoita. En enää tunne oloani turvalliseksi Synkmetsässä!” Sauron huokaa ja pudistaa päätään. ”Aion myös ryhtyä toimiin Valkoisen Neuvoston vastuuseen saattamiseksi. Tällainen mustien sortaminen ei saa jatkua.”

Valkoinen Neuvosto ei kommentoi tapahtumia.

* Sauron viittaa tässä mitä ilmeisimminkin Barad-dûrin piiritykseen ja Viimeisen Liiton väkivaltaisiin hyökkäyksiin.


LUE LISÄÄ OSOITTEESSA http://WWW.SYNKLOOPPI.NET

HALTIAKUNINKAAN HURJAT JUHLAT
----> SIVU 12

HUKKAPÄÄLLIKKÖ KIISTÄÄ OSUUTENSA TUHOPOLTTOON
----> SIVU 14
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 13. luukku

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Minä edelleen rakastan tätä joulukalenteria. Tuo idea Thorinin kirjoituksesta yksinään on hieno, ja toteutuskin toimii erinomaisesti.

Mutta tuo eilisen luukku, voi pyhä jysäys. Itsekin tuli leffaa katsellessa muisteltua niitä haltioita, jotka Hobitissa lauloivat kerrassaan kummallisia lauluja eivätkä vähääkään muistuttaneet Tolkienin haltioita muualla, ja tuo vain sopi kaikkeen kuin nenä päähän. Ihanaa, kiitos!

Ilta-Mordor. Voi tätä repeilyn määrää. Mistä nämä loistavat ideat ovat yhtäkkiä hypänneet? Tämä on vain ja ainoastaan mahtavaa.

Jatkoa odottelee innolla ainakin yksi immeinen. :D
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 13. luukku

Viesti Kirjoittaja Tindis »

Nerwen kirjoitti:Minä edelleen rakastan tätä joulukalenteria. Tuo idea Thorinin kirjoituksesta yksinään on hieno, ja toteutuskin toimii erinomaisesti.

Mutta tuo eilisen luukku, voi pyhä jysäys. Itsekin tuli leffaa katsellessa muisteltua niitä haltioita, jotka Hobitissa lauloivat kerrassaan kummallisia lauluja eivätkä vähääkään muistuttaneet Tolkienin haltioita muualla, ja tuo vain sopi kaikkeen kuin nenä päähän. Ihanaa, kiitos!

Ilta-Mordor. Voi tätä repeilyn määrää. Mistä nämä loistavat ideat ovat yhtäkkiä hypänneet? Tämä on vain ja ainoastaan mahtavaa.

Jatkoa odottelee innolla ainakin yksi immeinen. :D
Ihan samaa mieltä...kaikesta! Synklööppi melkein tappo mut nauruun! :lol: Toinenkin olento odottelee jatkoa.
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu :3
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 13. luukku

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! Tämä on ollut niin ihana ja tunnepitoinen joulukalenteri tähän asti. Kaiken tämän Loftiksen hiljaisuuden jälkeen en olisi uskaltanut kuvitellakaan joulukalenterin ilmestymistä, joten tämä on ollut varsinainen joulun ihme.

12. luukun
Täytyy myöntää, että minä epäilin. Epäilin hänen olevan liian pehmeä tälle matkalle. Epäilin hänen sydämensä olevan liian hempeä, liian hellä. Hän rakasti liikaa kotiaan ja nojatuoliaan, siemenkakkujaan ja sieniään. Puolituinen kuitenkin yllätti meidät kaikki kerta toisensa jälkeen. Häntä pelotti kuten meitä kaikkia pelottaa, mutta hän ei antanut sen estää itseään. Ja siten hän pelasti meidät kerta toisensa jälkeen. En tiedä miten olisimme selvinneet haltioiden vankityrmistä ilman häntä.
oli jotenkin lämpimästi muotoiltu, mutta kuitenkin tekstistä hohkasi thorinmainen kovuus.

Kasiluukun
Velho tiesi kertoa hänelle yhtä jos toistakin ja ruokki hänen haluaan kuulla uutisia ja tarinoita muun maailman menemisistä. Sillä ei hän suinkaan ollut unohtanut lapsuutensa kotia vuorten syleilyssä, eikä liioin karhujen kielellä vannomiaan valoja. Velhon kertomukset olivat usein täynnä tietoa myös hukkien ja hiisien puuhista ja muidenkin iljettävien otusten pahanteosta. Hän metsästi niitä kaikkia milloin vain voi, eikä yksikään hukka tai hiisi uskaltanut tulla virstoja lähemmäs hänen asuinsijojaan.
oli myös tällainen: lämmin ja pehmeä mutta kuitenkin kova.

On suoraan sanottuna jouluni pelastus, että joulukalenteri on täällä. Minä kiitän ja kumarran tähän astisista, huomenna nähdään.

P.S. Purskahdin itkemään kun tajusin tämän olemassaolon, aivan kuin olisin saanut vanhan perheeni takaisin!
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 13. luukku

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Luukku 15!

A/N: En oo myöhässä. Olin juhlimassa isäukon synttäreitä. Tekstiä ei taaskaan irtoa tämän kummallisemmin, mutta eiköhän tälläkin jonkin aikaa pärjänne. Tattista ja palaillaan. Ei saa purra.

Torturing Oin & Gloin for this.

---

”Kaipaatko kotiin?”
”En juurikaan. Se ja sama missä olen.”
”Hmm?”
”Jos olisin aina kotona, en koskaan saisi kaikkia tarvitsemiani kasveja ja yrttejä.”
”Keittelet taas jotain? Tuoksu ei ole, mitenkähän sanoisin, miellyttävä?”
”Tiedän, mutta ei se jalkasilsa itsessäänkään hyvältä haise.”
”...jalkarasvaa? Jos et ole sattunut huomaamaan, me olemme kääpiöitä matkalla lahtaamaan lohikäärme, emme haltiaprinssejä hepeneissään matkalla omiin pilipalikekkereihinsä kuusen latvaan!”
”Ei se silti tarkoita että te kaikki haisunäädät saatte lemahtaa koko matkan kuin homeinen kääpiöleipä jolla örkki pyyhki takapuolensa.”
”Oletpa runollinen.”


”Kysyit kaipaanko minä kotiin?”
”Hmm? Juu, jo tovi sitten.”
”Sanoin etten kaivannut, mutta mieleeni tuli, kaipaatko sinä kotiin?”
”Välillä.”
”Vain välillä?”
”Tahtoisin tietää kuinka kotona menee. Onko Gimli kasvanut ja muuten.”
”Onhan se niinkin. Perhettä tulenee kaivattua.”
”Enemmän kuin haluaisin myöntää. Ikävän tunteminen saa olon tuntumaan välillä heikolta.”
”Nääh, se vain osoittaa että sinä välität perheestäsi.”
”Sinulla ei tainnut jäädä kotiin ketään kaipaamaan?”
”En pidä itseni sitomisesta paikoilleni.”
”Kyllä sinä siihen totut sitten kun löydät sen joka tahtoo sitoa sinut kotiin. Sinun mielipiteelläsi ei siinä vaiheessa ole paljonkaan painoarvoa.”
”En tiennytkään tuota puolta avioliitostasi.”
”Ei se tarkoita että meillä meni niin!”
”Miten vain.”


”Tiedätkö, en alussa ollut varma haluanko olla missään tekemisissä tämän reissun kanssa, mutta kunnia vaati lähtemään mukaan. Nyt olen kuintekin tullut siihen tulokseen että en olisi mistään hinnasta halunnut jäädä osattomaksi tästä retkueesta.”
”Minulla ei koskaan ollut mitään lähtemistä vastaan, vaikka ajatus sinänsä ei järin houkutellut. Otetaanpas yksi velho, pino kääpiöitä ja yksi vastahakoinen ja pelokas puolituinen ja mennään tappamaan lohikäärme ja valloittamaan vuori takaisin! Yippee-ki-yay!”
”...mietinkin miksi pyörittelit silmiäsi ja kiroilit niin paljon lähtöpäivänä.”
”Luulin ettei kukaan huomannut.”
”Minä kasvoin kanssasi. Tunnistan kyllä mutinastasi milloin sinä käytät painokelvottomia laatusanoja.”
”Hyvin hauskaa. Olet selvästi juonut liikaa olutta tälle illalle.”
”En ole koskenut tuopilliseenkaan!”
”Piirtäkää rasti seinään.. Raitis kääpiö!”
”Haluatko selkäsaunan?”
”Haluatko uida jalkarasvakattilassa?”
”Pidä se tökötti kaukana minusta. Minä en halua haista tuolta!”
”Et tiedä jos et kokeile.”
”Ai pahalta haisemista? Tiedän kyllä kokeilemattakin etten tahdo kärytä mädänneiltä vesiheiniltä ja sian sonnalta.”
”Oletpa herkkänenäinen. Hiessä ja mudassa mujuneen haarniskan löyhkässä ei ole mitään ongelmaa, mutta odotas jos siinä on yksikin kasvi mukana.”
”Tiedät kyllä etten tarkoittanut tuota.”
”Mahdollisesti.”
”Olisi pitänyt jättää sinut haltioiden riesaksi.”
”Et sinä olisi niin tehnyt.”
”Ja miten niin en muka?”
”Sinulle olisi tullut minua aivan liian kova ikävä.”
”...otappa oikein kunnon nuuhkaisu siitä liemestäsi. Minä häivyn.”
”Varo ettet kompastu kynnykseen mennessäsi.”
”Hmph!”

*RYSKIS*

”Ai ******* ******* *********!”
”Sanoinhan.”

---

;)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Avatar
Lyyti
Puolituinen
Viestit: 310
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2004 10:13 pm
Paikkakunta: Kokkola

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 15. luukku

Viesti Kirjoittaja Lyyti »

En nyt ala kommentoimaan jokaista erikseen, mutta loistavia luukkuja on ollut! Vielä ei ole myöhäistä aloittaa tänään tätä seuraamaan. Eihän?
xD

Mutta viimeisin luukku.
HULLVATONTA!
”...jalkarasvaa? Jos et ole sattunut huomaamaan, me olemme kääpiöitä matkalla lahtaamaan lohikäärme, emme haltiaprinssejä hepeneissään matkalla omiin pilipalikekkereihinsä kuusen latvaan!”
”Ei se silti tarkoita että te kaikki haisunäädät saatte lemahtaa koko matkan kuin homeinen kääpiöleipä jolla örkki pyyhki takapuolensa.”
Olen kai yliväsynyt, mutta tämä oli hauska.

ja sitten vielä:
”Minulla ei koskaan ollut mitään lähtemistä vastaan, vaikka ajatus sinänsä ei järin houkutellut. Otetaanpas yksi velho, pino kääpiöitä ja yksi vastahakoinen ja pelokas puolituinen ja mennään tappamaan lohikäärme ja valloittamaan vuori takaisin! Yippee-ki-yay!”
”...mietinkin miksi pyörittelit silmiäsi ja kiroilit niin paljon lähtöpäivänä.”
”Luulin ettei kukaan huomannut.”
”Minä kasvoin kanssasi. Tunnistan kyllä mutinastasi milloin sinä käytät painokelvottomia laatusanoja.”
”Hyvin hauskaa. Olet selvästi juonut liikaa olutta tälle illalle.”
”En ole koskenut tuopilliseenkaan!”
”Piirtäkää rasti seinään.. Raitis kääpiö!”
Kivasti olit kirjoittanut. Tästä huokui se, että he olivat läheisiä ja tunsivat toisensa varsin hyvin, ja pientä kivaa kinasteluakin oli!
Tykkäsin paljon! ^^
~ Vuoden 2009 Runoilija ~
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 13. luukku

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Mirella Emilia kirjoitti:”...jalkarasvaa? Jos et ole sattunut huomaamaan, me olemme kääpiöitä matkalla lahtaamaan lohikäärme, emme haltiaprinssejä hepeneissään matkalla omiin pilipalikekkereihinsä kuusen latvaan!”
”Ei se silti tarkoita että te kaikki haisunäädät saatte lemahtaa koko matkan kuin homeinen kääpiöleipä jolla örkki pyyhki takapuolensa.”
”Oletpa runollinen.
Ei ihan oikeasti. Miten tästäkin saa revittyä nostalgiaa? Tuli vain mieleen kun silloin joskus kauan sitten hihittelin niin kovaa ääneen että kaikilla meni hermot, nyt meinasi tapahtua sama. Hihittelin ääneen. Tämä on loistavaa.

Loftis elää! :D
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Lukittu