Ficci I: Veriveli

Kisafiilis korkealle ja kirjoittamaan!

Valvoja: Andune

Yashiza
Puolituinen
Viestit: 356
Liittynyt: Ke Tammi 14, 2004 8:40 am

Ficci I: Veriveli

Viesti Kirjoittaja Yashiza »

Title: Veriveli
Rating: PG-13, vähintään
Disclaimer: Tolkien
Genre: slash, drama, angst

---

Hengitän syvään ja tuijotan noihin sinisiin silmiin.
"Legolas, mitä tämä on?"
Pakotan ääneni rauhalliseksi. Köydet painuvat ihooni, puristavat,
kuristavat, tukehduttavat.
"Voi suuri kuningas Elessar, miksi noin hätääntynyt? Etkö pidä
avuttomuudesta? Onko rohkeutesi kenties hylännyt sinut?" Silmäsi
välkähtelevät, keveät askelesi, joiden siron käynnin niin hyvin tunnen,
kiertävät ympärilläni, puhallat niskaani, sivelet poskeani sormillasi. Sinä
olet kaikkialla, joka hetkessä, minä sidottuna yhteen paikkaan, yhteen
ajatukseen. Sidottuna pelkoon, joka pitää paikallaan paremmin kuin tuhat
köyttä.
"Piirileikit ovat ohi", ilmoitat, pysähdyt eteeni, katsot vastaan kuin
peilikuva. Ja sormesi tekevät niin kuin olen niiden nähnyt tekevän monta
kertaa ennemminkin: vetävät kauniin haltiamiekan esiin. Terä painuu
kaulalleni, välkähtelee kynttilöiden valossa.
"Sääli. Minä todella rakastin sinua."
"Legolas." Nimi on vain kähähdys.
"Miksi? Sinä olet minulle velkaa selityksen."
"Miksi? Kaunis sana, kysymys, johon me kaikki niin etsimme vastausta."
Silmistäsi heijastuu jokin muukin kuin kynttilöiden liekit.
"Sinä et ole se Legolas, jonka tunsin."
Naurusi kylmää, se ivaa korviani.
"En niin. Minä olen se Legolas, jonka sinä petit. Jolle sinä lupasit niin
paljon. Ja ne lupaukset ovat vielä täyttämättä. Sinä petit minut Aragorn!
Petit, menit ja nait sen naisen. Minä olisin luopunut kuolemattomuudestani
sinun vuoksesi, kuuletko? Minä olisin antanut synnyinlahjani sinun vuoksesi.
Sinun."
Olet laskenut miekan kaulaltani, mutta luot minuun varoittavan katseen.
"Kuolema jaksaa odottaa, Aragorn, se on jaksanut odottaa poikasi syntymän,
se jaksaa odottaa vielä muutaman minuutin."
"Sinä olet laskenut kaiken", kuiskaan ja pelkään sinua enemmän kuin ketään
muuta koskaan.
"Gondor tarvitsee kuninkaan, minä tiedän sen", sanot välinpitämättömästi,
"Siksi minun täytyi odottaa, että on perijä ennen kuin."
"Sinä et voi, Legolas, sinä rakastat minua!" huomaan huutavani ja
äänensävyni saa sinut hymyilemään tyytyväisenä, ilkamoiden.
"Sinä tapoit satoja päästäksesi valtaan. Minä tapan kaksi rakkauden takia.
Petetyn rakkauden."
"Me olemme kumppanit, me olimme Saattueessa, me rakastamme toisiamme, me."
"Kaiken tämän jälkeen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, luuletko todella
että minä yhä rakastan sinua? Minä annoin sinulle sieluni, ja sinä
kuiskailit valheita korviini. Ei, sinä et rakastanut minua. Jos olisit,
olisit jäänyt luokseni."
Hengität raskaasti, nopeasti, kuin peläten ilman loppuvan kesken.
"Kerro minulle, Aragorn, luuletko todella, että yhä rakastan sinua?"
Katson pimeään ikkunaan, mustaan peiliin, jonka pintaan heijastumme.
"Sillä vain minulta ei saa anteeksi."
"Vain sinulta ei saa anteeksi", toistan. Sylkäisy lyö pahemmin kuin
avokämmen.
"Minä en rakasta sinua."
Äänesi, metallin välähdys, tuska. Veri valuu kaulaani pitkin.
"Mutta ehkä kuolema opettaa." Olen painanut silmäni kiinni, enkä näe
kasvojasi.
"Ehkä niin. Mutta ei hautakumpua Aragornille, ei hautajaissaattuetta, ei
suruhunnun taa piiloutuneita kasvoja. Me kuolemme tänne, sinä ja minä
yhdessä, sinun veresi sekoittuu minun vereeni, ja me olemme veriveljet."
Miekka lävistää sydämeni.
"Tunnetko tuskan? Sitä minä olen tuntenut kauan, veriveli."
Äänesi on enää kaiku. Ponnistelen silmäni auki, viimeinen silmäys, kuinka
heijastumme mustaan peiliin, kuinka heijastuksesi iskee miekallaan
sydämeensä.

Hyvästi, veriveli.
El
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Pe Kesä 11, 2004 1:55 am
Paikkakunta: Helskinky

Viesti Kirjoittaja El »

Kiinnostava. Kaunis.
"Tunnetko tuskan? Sitä minä olen tuntenut kauan, veriveli."
Upea kohta. Pidän sanasta veriveli tässä ficissä, se sopii loistavasti ympäristöönsä.

Pidän tästä ficistä. En yleensä pahemmin pidä Legolas/Aragorn parituksesta, mutta tässä se toimii. (Jee, Legsie oli pahis! *naur*)

Jotain rakentavaa. Välillä oli vaikea pysyä perillä siitä, kumpi puhui, Legolas vai Aragorn. Saattaa tosin johtua väsymyksestäni.

Anyways, peukut pystyyn ja lisää, kiitos!
'Don't talk of worlds that never were
The end is all that's ever true
There's nothing you can ever say
Nothing you can ever do...'

The Crow - Burn
Sinilintunen
Örkki
Viestit: 58
Liittynyt: Ke Joulu 29, 2004 11:02 am

Viesti Kirjoittaja Sinilintunen »

Mukava ficcinen, todella. Olisi voinut olla hiukan pidempi, mutta meni se näinkin. Jotenkin odotin vain vähän lisää vielä.

Ja tosiaan, en aina saanut selvää, kumpi puhuu. Jossain kohtaa sekava, tai sitten minä en vai tajua^^.

Mutta pidin, pidin kovasti. Jotain todella kiehtovaa tässä oli... Ehkä se oli tuo veri. Olen aina rakastanut veriveli-sanaa, se tuo aina jotain ihanaa mukanaan. Ja niin tälläkin kertaa, upea ficci. Onnittelut, kuka-sitten-oletkin ^^!
The trees are now turning from green to gold
And the sun is now fading
I wish I could hold you closer
Oldis
Samooja
Viestit: 489
Liittynyt: Pe Joulu 31, 2004 7:54 pm
Paikkakunta: Tamperkele

Viesti Kirjoittaja Oldis »

Oikein hyvä. Erilainen. Vaikka paritus todellakin on kulutettu puhki, mutta tässä se meni ihan hyvin. Hyvää tekstiä.
Join the dark side, we have an useless orange eye.
Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron »

Kerrankin näin, yleensä sitä saa kestää tälläisellä parituksella lähinnä epämääräistä söpöilyä. Sopii hyvin mun tänhetkiseen olotilaani.
Eteni hyvin, sujuvasti, eikä tälläisellä pikalukemisella nähnyt mitään virheitä. Pidän.
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*
Avatar
Piru
Metsähaltia
Viestit: 679
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 9:58 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Piru »

Hm. Mua vähän häiritsi tuon veriveli-sanan käyttö lopussa. Kun muuten sitä ei ollut ollenkaan, mutta sitten ihan vierekkäisissä lauseissa kolme kertaa. Tökki hitusen. Ja en kyllä todellakaan osaa kuvitella Legolasia tuollaiseksi, mutta se nyt ehkä on vaan mun aivojen vajaavaisuutta. ^^ Ei välttämättä mitenkään kovin omaperäinen tai järisyttävä, mutta ihan hyvä lukukokemus syntyi. Virheettömästä tekstistä plussaa. :)
'Cause everybody hurts sometimes.

Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Aluksi oli hieman hämärä kuka on tuo minä, hetken päästä tajusin. Niskavilla nousivat pystyyn viimeistään veriveli-kohdassa.
Upeata. Ei voi olla totta.
Minä olen sanaton. Legolas oli hyvin pelottava. Harvoin Legolason tuossa osassa, yleensä joku Aragorn tai Haldir on se.

Taitavasti tehty ja sain tietää, että tästäkin parista saa vain uutta.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Hujui :shock:

Välillä olin hukkua kaikkiin noihin pilkkuihin. Ovela tyyli sinänsä, joka toimii aivan loistavasti kunhan ei mene liian sokkeloiseksi. Välillä uhkasin jo olla hukassa.

Ja minullakin oli hieman ongelmia sen kanssa, että mikä vuorosana kuului kenellekin - muutamissa kohdissa siis, ei suinkaan koko ficissä.

Mutta noita kahta juttua lukuun ottamatta pidin todella paljon. Aivan hyytävän karmaisevan upeaa, tällaista ei Aragornin ja Legolasin välillä ole usein nähty. Noin pelottavan murhanhimoinen Legolas saa todella värisemään.

Olipas ihanaa lukea taas LotRia, olipa se sitten kuinka pelottavaa tahansa ^^
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Firithostwen
Puolituinen
Viestit: 303
Liittynyt: Pe Helmi 06, 2004 2:36 pm
Paikkakunta: Rhosgobel

Viesti Kirjoittaja Firithostwen »

Aika kiehtova^__^ kerrankin erilainen, ja mielestäni onnistunut idea. Legolas on katkera ja murhaa Aragornin ja itsensä. Son kieltämättä ollut hassua, että Aragorn ja Legolas ovat niin monessa ficissä rakastavaiset, mutta tarina jää ikään kuin kesken. Tämä tarjoaa yhden loppuvaihtoehdon :mrgreen: Okei, nyt minä kyllä selitän aivan omiani...

Repliikeistä ei aina ottanut selvää, ja... no, loppurivi jäi vähän häiritsemään, onhan se tavallaan hieno lopetus, mutta menee minun makuuni liian dramaattiseksi.
Kuva
Tagista kiitos Arskalle^^
Gorith
Örkki
Viestit: 70
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 5:41 pm
Paikkakunta: Tynnyri

Viesti Kirjoittaja Gorith »

Tykkäsin tästä todella. Tämä oli erillainen kuin kaikki muut A/L-paritukset, niinkuin Aphrael jo totesikin. Legolas on kylläkin niin OOC kun olla voi, mutta se sopii tähän oikein hyvin. Jos nuo osat olisivat olleet toisin päin, ei tämä ehkä olisi niin sykähdyttävä. Mutta minä pidin :)
Miksi pitäisi olla toisten kaltainen, kun heitä on jo niin paljon?

Ultimate Sparks&slash-fan
Avatar
athelas
Puolituinen
Viestit: 338
Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja athelas »

todella hieno, tiivis ja kertoo kaiken olennaisen
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"
Vastaa Viestiin