Noran runot

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Kiitos Sabi. Katsoin tuota lainaamaasi kohtaa. *tuijottaa* Olenko minä kirjoittanut tuon? *stare* Tuohan on todella hyvä. Yleensä en katso jälkeen päin mitä kirjoitan, koska ne ovat huonoja mielestäni.

A/N: Turhatútuminen näkyy kirjoituksessakin jo. Raskasta kirjoittaa.

Nimetön

Seinät tuntuvat kaatuvan päälle.
Niin kuin kaikki asiatkin.
En saa tehtyä mitään.
Jokainen asia jonka teen, teen väärin.
Mitä teen saan tehtä, tulee uusia asioita.
Kukaan ei tee niin kuin sanon.
Kaikki menee väärin.
Kasvoni hohtavat kyynelissä.
Jokainen kyynel on suolainen ja katkera.
Kukaan ei huomaa niitä katkeria kyyneliäni.
Kaikki kulkevat ohi, sivuuttavat minut.
Miksi käy näin?
Aina kun yritän, jokin menee pieleen.

Tyhjyys

Mitä se on?
Tuo tyhjä kohta sisälläni?
Kuin osa minua olisi revitty irti.
En tiedä missä se on.
Osa puuttuu.
Mikä osa?
Joku sanoo sisälläni. että sinä riuhtaisit sen irti.
En halua kuunnella ääntä, en usko sitä.
Et voinut tehdä sitä.
Mitä pidempää uskotteen sitä, sitä vähemmän uskon sitä.
Nyt en enää usko mitään.
Tiedän että sinä revit minut kappaleiksi.
Haluan tietää miksi teit sen.
Miksi?
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Cecilia Musta
Puolituinen
Viestit: 282
Liittynyt: To Kesä 30, 2005 4:11 pm
Paikkakunta: Tharasissa, joko Alamaailmassa tai Mustassa Sudessa nurkkapöydässä.

Viesti Kirjoittaja Cecilia Musta »

miks mä en osaa kertoa tätä mun tunnetta? ehkei pitäis lukea näitä hiljaisessa pimeessä kämpässä.... musta vaan rupes tuntumaan että toi Nimetön kertoo musta... se on semmonen mukavan synkkä ja hiljainen (?)

en oo tainnu lukea tai ainakaan kommentoida
(muisti on hyvä vaan niin perkeleen lyhyt...)
sun runojas mut kyl tänne tulo kannatti ^^
Teräsbetonista paljon vaikutteita saanut tarinani:
Tulenkantajat
tiku
Samooja
Viestit: 598
Liittynyt: Ma Kesä 20, 2005 10:25 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tiku »

Pari minuuttia jo tuijottanut tyhjää kirjoituskenttää. *mutinaa* Jos nyt etsisin sen rakentavan palautteen jostain.
Ei vielä tähän viestiin kyllä löydy, sorry ^^;

Ihania runoja. Pidän angstista, vaikken kyllä omastani. (eh hehh..) Joistain noista tosiaan minäkin löydän itseni.

Runojen kirjoittaminen taitaa olla sinullekin jotain mikä helpottaa ahdistukseen? Minulla ainakin, joskus.(..)

Mutta jatka vain kirjoittamista. *hymyilyä* Ala etsimään mitään tiettyjä kohtia koska niitä löytyy paljon, luin nuo kaikki nyt.
"Mä saan allergisia erektioita!"
-Suklis Emperorista
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Kiitos Ce'Noir ja Tiku.
Kyllä Tiku runoileminen on minulle terapiaa.

A/N: Tämä on välllä hieman pimeä.

Nimetön

Olen väsynyt olemaan täällä.
Haluan pois, jonnekin jossa ei ole murheita ja paineita.
Jos saisin nämä kahlet pois.
Silloin olisin vapaa.
Vapaa haluan olla.
Jokainen askeleeni painaa enemmän kuin edellinen.
Jokainen kyynel on edellistä katkerampi.
En edes tiedä miksi itken.
Pelko suru, alakulo, murhe.
Mitä muita syitä on itkeä?
Ilo.

Se yksi kyynel laskeutuu poskelleni ja ja tipahtaa eteeni paperille.
Paperi on tyhjä.
Ei ainuttakaan sanaa sanottavana.
Sanat ovat turhia, niillä ei voi kertoa kaikkea.
Väsynyt? Vapaus?
Mihin kaikki sanat katoavat?
Taistelen tieni elämän läpi,
mutta en elämän loputtua katoa, viivyn täällä vielä.
Kuka sen on päättänyt?
Elämän tie täytyy kulkea, mutta miksi se ei pääty?

Rooli

Moni jää roolinsa vangiksi,
on liian hyvä esittämään roolia,
ei näytä enää oikeaa minäänsä.
Minulle kävin niin.
Tulin liian hyväksi, uppouduin rooliini ja ne loukkaukset tulevat mukanani, sinne, milloin roolini on kadotettu.
Ne tulevat katkerina kyynelinä, joita ei muille näytetä.
Rooli on aivan liian vahva, sen pauloihin jää.
En ole varmasti ainoa.
Joku voisi kysyä miksi rakensin roolino, muurit itseni ympärille.
Vastaus on monimutkainen.
Alunperin se oli suojaksi sisimälleni, mutta loppuen lopuksi se on vain vaaraksi minulle.
Joskus ne tunteet tulevat yli, enkä kestä vaan teen jotain.
Tai en tee vältämättä.
Paljastan vain sisimmän, kaiken.
Pelkään sitä, siksi varjelen itseäni vielä enemmän.
En enää osaa toimia ihmisten kanssa.


A/N: Tämä on kirjoitettu eilen ja lupausta kenelle, henkilö itse tietää kyllä.

En voi tehdä sitä!
En voi pettää lupaustani.
En voi viiltää.
Olisi helpompaa vain viiltää.
En halua pettää luottamusta., jonka olen saanut aikaan.
En halua pilata sitä nyt.
Olisi aina helpompi luovuttaa ja lakata yrittämästä.
En tee sitä, vaikka haluankin kovasti.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Olen taas joutunut kirjottamaan. Pahalta olo tuntuu siltikin, mutta...

Täydellisyyden tavoittelija

On pakko tehd kokoajan jotain.
Kaikki on tehtävä täydellisesti.
Muuten syytän itseäni.
Muuten kaikki on turhaa.
Vihaan itseäni kaiken tämän takia.
Minun on pakko tehdä kaikki täydellisesti.
En vain tiedä miksi.
Sen lisäksi haalin itselleni liikaa tekemistä.
Sitten kärvistelen, kun en ehdi.
Vihaan ja halveksin tuota osaa itsestäni,
sitä joka yrittää aina täydellistä,
en minä sitä kokonaan halua.
Miksi silti teen sitä?
Muiden mielestä saan todella hyvän todistuksen,
mutta löydän itse parantamisen varaa.
Joku sanoo minulle, että pystyt parempaan.



Hylätty

Tiedän olevani vihattu ja inhottu ihminen.
Vain ystäväni ja perheeni tuntuvat pitävän minusta.
Miksi kaikki vihaavat minua?
En ole tehnyt mitään väärää.
Kukaan ei edes tunne minua tarpeeksi hyvin.
Hyvin harvalle uskallan kertoa kaikki salaisuuteni.
Minulla on synkkä puoleni.
Tuon iloisen ihmisen sisältä löytyy yksinäinen,
surullinen sielu.
En vain näytä, että kaikki sanominen sattuu.
Välillä toivon olevani kaikkialla muualla paitsi nykyhetkesä.
Tuntuu, että voisin vain kuolla pois, eikä kukaan välittäisi.
Olen vain hylkiö, ulkopuolinen, yksinäinen.


Yksinäisyys

Yksinäisyys on kuin varjo,
joka hiipii oloosi ja vie kaiken ilon.
Ystävät katoavat, he hylkäävät.
Tuntuu siltä, ettei kukaan välitä,
vaikka tappasin itseni.
Se on kylmä viima sielussasi.
Ahdistava tunne.
Itku kurkussasi.
Niin sitä yksinäisyys on.
Sitä on, vaikkei olisi syytä.
Päälle päin kaikki voi olla hyvin,
mutta jonain päivänä muurit kaatuvat ja kaikki näkevät aidon totuuden, näytellyn takaa.
Kukaan ei halua näyttää heikkouttaan. En edes minä.
Olen yksinäinen, vaikka minulla on muutama ystävä.
Haluan vain käpertyäja itkeä.
Kuolla pois.


A/N: Uudenvuoden yönä meidän postilaatikko räjäytettiin ja siinä samalla naapurin, tiedän melko varmasti ketä tekijät olivat. Kiusaajiani, jotka ovat vainoneet minua jo monta vuotta, eivätkä ole hellittäneet, koulun rehtorista huolimatta eivätkä ilmeiseti välitä poliisistäkaan mitään. Tältä minusta tuntuu.

Nimetön

Tunnen olevani häkkilintu,
jonka häkin avain on hukattu,
eikä ovea haluta aukaista.
Olen kaltereitteni sisällä,
eikä kukaan halua tehdä mitään helpottakseen minuan oloa.
Villilintu, joka haluaa lentää,
muttei voi kaltereittensa takia.
Kukaan ei ei tee mitään, ei halua, ei voi tai ei edes yritä.
Tai ainakin linnusta tuntuu siltä.
Se riutuu kaltereitensa takana,
kun kissat ja muut pedot vaanivat sitä vapaina,
eikä sillekään tahdota tehdä mitään.
He eivät halua ajatella kissan hyökkäävän avuttoman linnun kimppuun.
Silti se tekee niin, eikä kukaan pysäytä.
Sitten omistajat ihmettelevät,
miten lintu onkaan pienen ja riutuneen näköinen.
Silloin ihminen ei uskalla koskea lintuun,
koska sehän voi kuolla kosketuksesta.
Se häkkilintu,
joka tahtoo pois kaltereistaan on minä ja kuolen kaltereihini.
Se on kohtaloni.
Viimeksi muokannut Noradriel, Su Helmi 12, 2006 8:30 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Cecilia Musta
Puolituinen
Viestit: 282
Liittynyt: To Kesä 30, 2005 4:11 pm
Paikkakunta: Tharasissa, joko Alamaailmassa tai Mustassa Sudessa nurkkapöydässä.

Viesti Kirjoittaja Cecilia Musta »

Uusia mukavia runoja. ehkä sana "mukava" ei kyllä sovi tähän asiayhteyteen mutta antaa olla.
En osaa sanoa sitä mikä näistä on paras pidin kaikista.

mutta on yksi asia, johon voisit kiinnittää huomiota. Jotkut riveistä ovat häiritsevän pitkiä, jos ne jakaisi kahteen, ehkä peräti kolmeen osaan olisi lukeminen vielä mukavampaa.

Asia josta huomauttelen muille vaikka omissa riveissäkin olisi parantamisen varaa... :roll:

pidin kuitenkin, pidin oikein paljon ^^
Teräsbetonista paljon vaikutteita saanut tarinani:
Tulenkantajat
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Nämä taitavat olla ensimmäisiä iloisia runojani. ^^ Ensi-illan jälkeen oli huumava olo. Ekaan en ole niin tyytyväine kuin toiseen.

Teatteri I

Miksi sen täytyy loppua?
Kimallusta, puuteria, valoja, kauniita vaatteita.
Siihen jää koukkuun.
Yritäkin päästä irti.
Se on huumaavaa.
Ja se tunne.
Sitä ei voi kuvailla sanoin.
En tiedä vielä mitän niin upeaa tunnetta.
Se on rakastajani.
Rakastan sitä tunnetta.
Yhteisöä.
Olen rakastunut näyttelemiseen.
Rakastan teatteria.

Teatteri II
Kaunopuheista, kimallusta, kauniita pukuja.
Takeltelua, puuteria, korsetteja.
Sitä se on.
Kaikkea sitä.
Aplodeja, kukituksia, kuohuviiniä.
Hymyjä, itkua
Huumaavaa tunnetta.
Se on upeaa.
Sitä ei voi sanoin kuvailla,
sille joka ei tunne sitä.
On onnistunut, yleisö pitää.
Olet osa sitä suurta yhteisöä.
Siitä ei voi luopua.
Sitä rakastan, enkä luovu.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Minulla olisi lisääkin, mutta en pysty kirjoittamaan niitä, itkettää liikaa...

Mummolleni.

Miksi sitä on niin vaikea tajuta?
Tyhjä kohta vain jää.
Mieli ei muista onnellista aikaa.
Kauniita mustoja.
Kyyneleitä, hopeisina, tietämättä miksi.
Viimein julkisesti.
Hiljaisena. Ylpeänä.
Sitä hän olisi toivonut.
Valkoinen. Musta.
Surun värit.
Valkoinen kyyhky.
Sinut päästetään viimeiseen lepoon.
Vihdoin.
Olethan onnellinen siellä?
Minä elän tai yritän elää täällä.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut runoja, joten nämä ovat melkein kaikki vanhoja....

Nimetön
A/N: Kirjoitettu Helsinki-Vantaalla tylsistyneenä, kesällä. Vieläkin pimeämpi kuin muistin. O___O;; En itse tiedä miksi olen kirjoittanut näin angstisen...

Sattuu.. Koskee.
Älä satuta.
Satutat minua, etkö ymmärrä?
Tajuatko, että teet sen vasten tahtoani?
Silti satutat.
Eikö kukaan kuule?
Auttakaa.
Viekää minut pois.
Itken.
Kyyneleeni lankeavat poskilleni.
Joskus joku tulee hakemaan minut.
Ottaa minut syliinsä.
Kavahdan,
en pysty nauttimaan siitä, ikinä.


Nimetön

Enkö minä saa koskaan tuntea rakkautta?
Onko se kielletty minulta?
Miksi minua rangaistaan näin?
Haluan,
että joku ottaa syliinsä suutelee hiuksiani ja lohduttaa.
Joku,
jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Jota suudella, joka rakastaa minua.
Kertoo kuinka kaunis olen,
vaikka olen itkenyt ja haukkunut itseäni rumaksi.
Hän kertoo,
että olen kaunis. Hän suutelee ja hyväilee minua.
Miksi en saa tuntea sitä?

Nimetön

Aina, kun yritän kovempaa sitä huonommin onnistun.
Luulin onnistuneeni, siksi pudotus on kovempi.
Joka kerta katkerampi.
Miksi siis yrittää?
Miksen lopeta yrittämistä?
Putoaminen korkealta sattuu.
Miksi yritän kovempaa?
Miksi en saa rauhaa ajatuksiltani?



Kommenttia?
Viimeksi muokannut Noradriel, La Tammi 13, 2007 7:37 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Mielenkiintoista. Nämä kolme uusinta, jotka luin. Huomaan mitä ajat näillä takaa, ja täytyy sanoa, että eipä noita asioita olisi voinut osuvammin sanoa. Nuo tunteet ovat tuttuja, ja olet onnistunut saamaan ne tekstin muotoon yllättävän hyvin. Kaikissa kohdissa ei ole varsinaista riimittelyä, kaikissa kohdissa ei ole loppusointua tai-mitä-ne-nyt-on, mutta se ei haittaa mitään, vaan pikemminkin tuo asian hyvin esille. Vaikka aiheet ovat hyvin angsteja, ovat runosi omalla tavallaan silti hyvin kauniita, ehkä juuri siksi että ne ovat niin surullisia ja masentavia. En oikein osaa ilmaista mitä tarkoitan, mutta jokatapauksessa pidin näistä hyvin paljon.
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

En ole piiitkään aikaan kirjoittanut. Viime keväänä luovan kirjoittamisen tunneilla tuli kirjoitettua. ^^

Mara_Jade, minun runoni eivät todellakaan ole riimejä täynnä, vaan lähinnä moderneja runoja. ^^ Nojaa, paitsi nämä seuraavat...

Kirjoitimme siis tankoja ja haikuja, jotka ovat japanilaisen runon muotoja(runossa on tietty määrä tavuja: haiku: 5-7-5 ja tanka: 5-7-5-7-7). Minä tykästyin niihin. ^^


Ylhäälle tähteen
Nostan katseeni sinne
Ylimpään toivoon
Heitän huudon hiljaisen
Kylmään viimaan ulkona



Hiljaisen kutsun
Kaipauksen talveen
Valkoiseen uneen



Kesän alussa
Kukoistaa, kukkii, kuolee
Kun kesä häipyy



Hiipii ääneti
Hitaasti kuollen silloin
Iäksi poissa


A/N: Tämä on poikkeuksellisen positiivinen. Limerikki muodoltaan. ^^

Tampereella aikaisin

Aikaisin aamulla Tampereella
Piilossa pienellä tantereella
Poika juosta jolkutteli
Siinäpä ovia kolkutteli
Kunnes joku vastas kanteleella

A/N: Tämä on myös luovasta kirjoittamisesta. Ym... Mielenkiintoinen..?

Elämä on

Elämä on kuin vuoristo
Se on kuin piikkisika, joka nostaa siipensä ylös
Norppa voi joskus elääkin
Pörröisen surun kyynel
Aivan varmasti kukaan joskus ei tule pitämään vuorta

Koskettaa ääntä, hieroa tunteita
J’ai t’aime.
Taivaallisen rauhan aukiolla silmieni eteen tuodaan myrkyllistä verta
Elämä on helppoa kuin suora tie
Sateen jälkeen tuulee aina
Rose toi sen sateen
Kuuntelen sitä
Haistan
Maistan
Vihaan sinua

A/N: Tämä on Japsirokki-foorumille tehty joulu runo. Jrock-aiheinen, aika pitkä ja vähän outo... Muistaakseni paritus oli Kaoru/Shinya(Dir en grey)


Täydellinen lahja

Juoksevia jalkoja,
hymyileviä kasvoja
Kiireisiä ihmisiä, ärsyttäviä lauluja
Mistä löytyy täydellinen joululahja?
Ihmisten katseet hiuksissani, uteliaat kuiskaukset
Tiedän erottuvani, mutta ne tunkeilevat vilkaukset

Kaupasta toiseen, ulos taas loskaan
Täydellinen lahja, missä oletkaan
Isot kaupat käyty läpi, pikkuiset seuraavaksi
Mistä sinä pidät, sitä en tiedä
Mitä tahdotkaan, se pitää viedä

Turhautuminen
Uupumus
Epätoivo

Sinunlainen pikkulintu, minä, iso, outo, räikeä
Silti aina sanot, pidät hiuksistani, värikkäinä
Kun suljen syliini hennon vartalosi, tuoksusi
hivelee aistejani, lumisena päivänä hiuksesi sekaisin,
hiukseni tumman violetteina, kosteina, lämmittelemme

Takaisin kadulla, pitkät hiukset tiellä
Haluan kotiin, mutten voi niellä
pettymystä
Se on jossain, tiedän sen, Ilme kasvoillasi
Se kertoo kaiken tarpeellisen, hymylläsi
Valaiset synkän talon, sydämeni

Onnellisuus
Tyytyväisyys
Toivo

Siellä se on, tuo liike, hiljainen katu
Viimein olen siellä msitä löytyy satu
Astun sisään mukavaan kauppaan
Valot himmeät, eivät liian kirkkaat, lämmin
Olen ainoa asiakas, tuo se on, marssin sen luo
Nostan käsiini

Jouluna annan lahjan sinulle
Silität violetteja hiuksiani, sinulle
Hymyilet, täydellinen lahja, henkäiset
Kiitos Kaoru, kuiskaat
Ehkä joulu voi olla onnellinen
Sinun kanssasi, iloinen



Ja kyllä toivon palautetta!
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Vastaa Viestiin