Lord of the Rings FanFiction

Jaaa ja taas pukkaa... Pökkää... pökkii... *nelimielisiä ajatuksia* No jooo! Nyt hyi Sabiii!
anteeksi... Mä olen erittäin pervo ollut taas tänään. Mutta mutta. Tässä uusi runo olkaanne niin hyvät!


Me Emme Unohda

Viimeiset hyvästit
jättää ilman kyyneleitään
Ennen,
niitä ei pystynyt peittämään kukaan

Ole onnellinen,
sinne minne matkasi päättyy
Kuitenkin,
muista sydämet särkyneet

Me emme unohda...



Se oli sille minun kuoleelle serkulle. Me emme unohda...

*nyyhk*

Me emme unohda...

Ihana, ihana, ihana *sanaton*

Kiitos HituNeN!! <3

Ihana...^^Kerrassaan...Ihana...Me emme unohda....
Niinpä.Me emme uohda.(Mainostustauko)Kannattaa muuten kommentoida ficiäni^^
Mutta 'Pai tö vei' Hiano runo on!*HIENOJA*
Me emme Unohda^^

Hei. Pisti silmään, HituNeN ja Devil in Heaven, voisitteko kertoa mikä runossa oli teidän mielestänne hienoa, mistä piditte siinä ja niin poispäin. Palautteita on mukava lukea, mutta tuollaiset, joissa sanotaan vain "hienoa, ihanaa", eivät kerro kirjoittajalle muuta kuin että runo on luettu ja siitä on pidetty. Minä ainakin haluan tietää, mistä runossa on pidetty, missä kenties olisi parannettavaa ja semmoista. Kiitos.

Ja nyt, Sabi. Me emme unohda on kaunis ja koskettava minulle henkilökohtaisellakin tasolla, mutta eipä siitä sen enempää tässä. Pidän kirjoitustyylistäsi, sinulla on runoissasi vahva rytmitys. Ja tuo alku, ihan hirveän hieno. Sitä jää pohtimaan hetkeksi, mitä kaikkea se voi tarkoittaa. Kuolema on kauniisti ajateltu matkaksi, joka johtaa jonnekin. Ihanan lohdullinen ajatus...

Kiitos tuosta runosta.

Juu Elvédan on aikeassa... Taisi tosiaan olla aika hölmösti kommentoitu...

Minä pidin runosta siksi, että vaikka se ei ole loppu soinnillinen, niin siinä on oma rytmi, joka tekee siitä kauniin ja muutenkin erittäin hyvän. Niin ja se alku tosiaan oli aivan loistava. Hyvin todellinen... Minulla käy aina samoin. Kun joku on kuollut: ensin itketään ja sitten on niin kuiva, että ei pysty, kuin vain olemaan hyvin hiljaa... Niin ja olihan se hieman lyhyt, mutta, mutta, mutta ^^ Ehkä se on kaiista paras ihan noin

Edellisistä sen verran, että pidin oikein paljon ^^ Varsinkin runosta moment se oli hyvin todellinen ja kaunis...

And love everlasting fades away

Tears falls down my face

Kaksi erittäin ihanaa kohtaa mainitsemastani runosta ^^

Joo kiitos näistä runoista ^^

Oooo... *tuijottaa silmät suurina* K-k-kii-tosss... *sanaton*

Kiitos kiitos kiitos! *ei osaa sanoa muuta*

Hoo. Kun sinä kerta aina satunnaisesti viitsit kommentoida noita minun tekeleitäni niin katson velvollisuudekseni kommentoida näitä sinun teoksiasi. Tai nyt ainakin tuota ensimmäistä.

Eli siis, kuten usein sanottu, olen enemmän ns. klassisemman runouden ystävä kuin modernismin, mutta muttah.. tässä runossa oli ideaa. Hienoa ideaa. Mutta minua tämmöisenä patavanhoillisena (^^) hiukan häiritsee riimien puuttuminen ja säemittojen rikkonaisuus. Mutta kuten sanottu: tässä on ideaa.

Ooohh kiitos! xD

Jeps jeps ja sitten vähän uutta... Tämähän runo on tuota tuottaaa tehty yhteen ficciin. Ficin saatte sitten joskus luettavaksenne, kunhan olen siihen tarpeeksi tehnyt osia ensin. (:
Ja älkää säikähtäkö hirveän pahoja typoja. xD Niitä voi olla siellä..


Hora ne

I can't go back to living those days
Where did that all disappeared?
I wanna feel your warm body against mine
Was there anything real?

Ima... hora ne
Hontouni baka dayo boku wa
Kimi wo kizutsukeru nante nidoto nai

Now I wonder why I fell in love with you
Fukanô ai



Ja jos kokonaan englanninkielistä versiota kaipaa, niin se on tässä:

Look At Me

I can't go back to living those days
Where did that all disappeared?
I wanna feel your warm body against mine
Was there anything real?

Now... Look at me
I was really stupid
I wouldn't think of hurting you at all

Now I wonder why I fell in love with you
Impossible love

Hmmm...*Pohtiva ilme*

Aika hyvä. Sikälimikäli kun minulla itselläni on huono kielipää^^
Joo...Minä tyksin tästä:

Now... Look at me
I was really stupid
I wouldn't think of hurting you at all


Jeez.Siinä oli sitä jotain....^^Se on ihana!!!
*Haliruttii sen*
Mitn haukuttavaa ei siun runossasi ollu...
Kirjoitatkos lizäää????

Oh! Kiitos kovasti paljon hurjasti! *kumartaa*

Taas pukkaa uutta. (:
Tää on oikeesti joku ihan ihme väsäily. Myöhään illalla tehty ja sen huomaa. O.o


Äiti Maa

Laulu kaunis, kultainen
vie minut pois täältä
Tuuli hento, voittamaton
puhdista sieluni

Sadepisara, pienoinen
putoa kasvoilleni
Aurinko voimakas, jumalainen
kuivata kyyneleeni

Äiti Maa, ikuinen
anna minun sinuun liittyä





~~

Jepjep... Tärähtäny koko tyttö.

Tungenpa nokkani tännekin... (Olen tosi huono antamaan järkevää palautetta runoista, varsinkin kun niitä yleensä vain rakastaa tai ei rakasta.)

Bongasin tuolta vanhimmista runoistasi Lonelinessin, ja pidin itse runosta sekä niistä tunteista mitä se herätti -hienosti olet vanginnut tunnetilan. Toisekseen pidin siitä siksi, että aihe on tuttu ihan jokaiselle. Se vain kolahti ^^

Toinen vanhempi joka pomppasi esiin, oli "Frodolle". Lukiessa tuli herkkä ja pehmeä olo, hiukan surumielinen ja myötätuntoinenkin. Kertakaikkisen suloinen. (En millään keksi suloista parempaa sanaa runoasi kuvaamaan, anteeksi )

Ne sinun serkullesi kirjoittamat runot ovat tosi koskettavia ja surua täynnä.

Sitten Look At Me- runossa kopsahti tajuntaan tämä kohta:

"I can't go back to living those days
Where did that all disappeared? "

Tuo pisti ajattelemaan vähän haikeitakin... ihminen on possu, joka aina herää kaikkeen hyvään liian myöhään ja toistaa toistumiseen omia virheitään

Äiti Maa oli ihanan luonnonläheinen. Luonnon kiertokulku ja elämän jatkuminen ^^ Ensimmäiset sanat mitkä minulle tulivat mieleen, olivat voima ja vahvuus.

Pöks. *näyttää kieltä* Kyllä, normaalin 15-vuotiaan käyttäytymistä.

Ihania runoja taas, Sabi-chan. *fanittaa* Uusimmasta tulee mieleen ihan Within Temptation Mother Earth. xD
Miten niin väsyttää?
Millainen olla fic josta Hora ne on? *utelias* Ku on niin ihana tuo.