Kuunneito ja Tähdenneito

[Mirabelis]

Kaksi neitoa istuu vierekkäin.
Toisella sylissään pullo hohtava, sisältö hopea, valoisa.
Kaksi neitoa miettii nurmella.
Toisella kädessään kivi valkea, kirkas kuin tähti mahtava.
Kaksi neitoa hymyilee taivaalle.
Toisella kuun hopeisin hohdon siunaus hiuksissaan, toisella
tähtien kirkkaus silmissään.
Kaksi neitoa sipaisee ruohoa.
Kumpikin pitkä ja hoikka. Katselevat omaa valtakuntaansa.
Toinen kuuta hopeista, toinen tähtimerta kirkasta.
Kaksi neitoa nousee nurmelta.
He katsovat toisiansa, hyvästelevät kuiskaten.
Ja kun hetken aikaa odottaa, ei näy enää kumpaakaan...

[Imoutosan]

Ihana runo, oikein tykkään, joo. Tee ihmeessä lisää vielä! ^.^
*tykkää lukea runoja*