Ruton tuotokset (13.5. "Menetetty, Kadotettu rakkaus&qu

[RuttoSielu]

Mielipuolinen

Istun kadun reunalla
Minua tuijotetaan
Paheksuvia katseita
Mutinaa
Osoittelua
Lasten itkua
Pienet piiloutuvat äitiensä helmoihin
Mummot vaihtavat kaistaa

Hymähdän
Katselen hetken ympärilleni
Halveksuen
Laitan musiikin kovemmalle
en halua kuulla mutinaa
en itkua
enkä rauhoittavia sanoja

Rämisevä kitarasoolo täyttää pääni
Hymyilen virneen sekaisesti
Saan kauhistuneita ilmeitä osakseni
Niin mielipuolelta näytän
Naurahdan
Tavalla
Joka on kovin mielipuolinen itsestänikin


-------

Viaton

Katseeni osuu tuohon pikkuiseen,
Suloinen,
Suloinen pieni karvapallo
Kauniit suuret keltaiset silmät
Lempeät, syvät
Hukun niihin
Surua kärsimystä
Käntää katseensa horisonttiin
En pysty katsomaan
Viaton
Todellisesti viaton
Kärsii
Suuri tuska
Kuoleman pelko
ja sen kaipaus
Käännyn
Kävelen pois
Kyyneleet polttavat silmiäni
Miksi?
Niin Miksi?
Mitä pahaa on tuo olento koskaan tehnyt
Mitä niin ansaitakseen tuollaisen kuoleman
Jälleen kerran
Kumoutuvat uskontoin käsitykset
Viaton kärsii

[RuttoSielu]

Linnoitukseni

Sinä rikoit sen
Rikoit
Katso nyt
Suuren halkeaman sait siihen
Kyyneleet
Virtaavat vuolaina

Kovan kuoreni rikoit
Muttet jäänyt
Et jäänyt suojelemaan
Herkkää pientä olentoa sen sisällä

Vailla suojaa
Kaipaan kovaa kuortani
Sitä jonka sinä
Särjit vain sanoillasi
Sait kyyneleet virtaamaaan
Et sitä edes tajunnut
Niin ei kukaan muukaan

Ei ole ketään
Ei ketään jolta voisin pyytää apua
Kuoreni aikanaan taas kokoan
Yhden kovan kerroksen
Lisään
Omaan pieneen linnoitukseeni
Rakennan siitä kestävämpää
Kunnes tunnen taas turvassa olevani

-----
Tässä nyt sitten taas henkilökohtaisuuksia.. Näitä täytyy jonnekkin purkaa..

[RuttoSielu]

Hakaneuloja

Hän on siellä,
Hän on hiljaa.
Vetäytyy vaatteidensa suojiin.
Piilottelee.
Harmaat silmät,
seuraavat,
kaukaa.

Ei puhu,
Ei pukahda.

Istahtaa,
Maahan
Hakaneulan,
Painaa läpi,
Läpi ihostaan.
Vasemman käden,
sormien väleissä,

Monta hakaneulaa,
Kiiltävää,
Kaunista,
Hakaneulaa.

Veripisaroita,
Kalpealla,
Valkoisella,
Iholla

[Ecta]

Nämä kolme viimeisintä ovat hyviä! Todella paljon tykkäsin.
Erityisesti Linnoituksesta.

Vailla suojaa
Kaipaan kovaa kuortani
Sitä jonka sinä
Särjit vain sanoillasi

Tämä oli minusta ihanasti sointuva ja mainiosti kirjoitettu ^.^

Hakaneula oli vänskä..Tällainen jänska runo jossa oli kiva pieni tahti.
Angst on yksi elämän suolista.
^_______^

[RuttoSielu]

Oih.. Kiitoksia kiitoksia kiitoksia.. *haliruttaa Ectan*
Noh tuo "Linnoitukseni" ompi ihan täyttä totta..
Jesh.. Angsti runot rulaa...
Hyvä että joku tykkää minkin runotuksistani..
Ja tuo Hakaneula juttu nyt oli semmonen ihme päähänpisto.. Kun itse leikin siinä hakaneuloilla...

[Ecta]

Linnoitus vetosi minuun niin paljon, ja se on vielä totta...
*halii sen*
Pistäpä lisää angst runojasi tänne. Nämä ovat hienoja, ja tyksin paljon. ^.^

*odottaa innolla jatkoa*

[RuttoSielu]

Linnoitus vetosi minuun niin paljon, ja se on vielä totta...
*halii sen*
Pistäpä lisää angst runojasi tänne. Nämä ovat hienoja, ja tyksin paljon. ^.^

*odottaa innolla jatkoa*

Kyllä niitä taas ilmaantuu kun pääsen angstaamisen makuun jonain hämäränä kesäiltana jossain huitsin kuusessa.. Sekoan.. *virn*

[RuttoSielu]

Vikuroiva metallikasa

Miten tässä käykään vielä?
Miten, miten, miten?
Huih?
Epäilevä mulkaisu,
Ilkeäksikö ruveta aikoo?
Eihän?
Olen vain pieni,
avuton,
toivoton olento.

Vilkaisen pirulaista toistamiseen
Se irvistää minulle
Kuin vikuroiva hevonen,
jolla ei ole minkäänlaista aikomustakaan totella.
Ei, älä vaan aloita taas
Pyydän kauniisti
Eihän vikuroida, eihän?
Totellaan vaan nätisti, joohan?

Mitä vielä.
Mutta ei, sinä et minua pysäytä
Vikuroi sitten,
niin paljon kun huvittaa.
Minua et pysäytä.

Kävelen pois
Voittajana
Ei eloton metallikasa minua päihittänyt.

----
Selventääkseni asiaa... Mie sain tänään kevarikortin.. Osa kirjoitettu ennen inssiä ja loppu inssin jälkeen...

[Ecta]

Tämä oli aika veikeä.
Ensin minulle tuli mieleen tietokone...

nohjaa.
Hmm, tässä tyhmempänä kysyn, että mikä kevarikortti on? ^^;;

[RuttoSielu]

Tämä oli aika veikeä.
Ensin minulle tuli mieleen tietokone...

nohjaa.
Hmm, tässä tyhmempänä kysyn, että mikä kevarikortti on? ^^;;

Hees siis kevarikortti ompi ajokortti joka oikeuttaa kuljettamaan kevytmoottoripyörää.. Eli niinsanottua piikkistä...*grin*

[Ecta]

No johan alkoi runosikin avautua..

Kevytmoottoripyörä..!
gääks, olen hulluna kaikkeen, mikä kulkee moottorilla.
*kade*
x}

[RuttoSielu]

Pettymys

Niin sitä taas luuli
Luuli, että merkitsee
edes jotain,
Edes vähän.
Väärässä olin.

Hampaat yhteen pureutuu
Palaa kurkussani,
En saa niellyksi
Kyyneleitä,
En saa päästää kasvoilleni,
Valumaan poskilleni.

Tuijotan tyhjää seinää
En tiedä,
Olenko vihainen,
Olenko surullinen.
Pettynyt,
Sitä olen.
Pettynyt itseeni?
Pettynyt johonkuhun muuhun?
Ehkä niin.

Tahdon vain pois
Kadota
Kuin savuna ilmaan
Olla vain se joku
Taas toisaalta
Haluan olla huomion keskipiste
Tehdä jotain,
Typerää.

Haluan muualle,
Haluan ihmisiä ympärilleni
Iloista puheensorinaa
Dramaattisia kohtauksia.

----
Siinä taas yhden runon verran angstia...

[RuttoSielu]

Yksityisyys

Katseet kohtaa.
Pitkään katselen,
Tuijotan sinisiin silmiin.
Hymy kohoaa kasvoille,
Meidän molempien

Käteni kurotan,
Hiukset,
Kasvoiltasi pyyhkäisen.
Tunnen kosketuksen,
Olkapäälläni,
Niskassani.

Lähemmäs hivuttaudut,
Toinen vartalo,
Vasten omaani.
Hetki äänetön,
Onnellinen.
Kaunis.

Kasvot,
Lähes toisiaan koskettaa.
Vielä vähän lähemmäs.
Huulet vastakkain painautuu.
Suudelmaan uppoutuu.

Hetki täydellinen,
Keskeytyy.
Ovi aukeaa.
Utelias ilme kasvoillaan,
Joku sen kaiken keskeyttää.

Toisistaan erkanee,
Tulijaa vilkaisee.
Huokaus karkaa huuliltaan.

Ovi sulkeutuu.
Ah,
Ihana yksityisyys[/b]

[Ecta]

Olen lukenut nämä jo kuinka monta kertaa.
Viimeinen on ihana, herkkä ja jännittynyt. Voin hyvin kuvitella tunteen, kun jotain on tapahtumassa ja sitten jokin tai joku tulee ja rikkoo sen.
mahtia ^.^

ja pettymys oli vahva, tunne latautunut ja min aloin nyyhkyttää. ;_;
johtunee siitä, että on taas se aika kuukaudesta, jolloin herkistyn..
Mutta *niisk* jälleen kerran maukasta angstia.

[RuttoSielu]

Yön pimeydessä,
Käännyn itseeni päin,
Loukkaantunein elein.
Hiljaisuus.
Syvä,
pelottava
synkkä,
hiljaisuus.
Siihen hukkuvani pelkään.
Lähes säikähdän,
kuullessani huokauksesi.
Raskas huokaus.
Tiedät mitä ajattelen.

"Anteeksi"
Yksi kaunis sana,
Saa minut lähes kyyneliin.
Käännyn takaisin sinuun päin.
Kiedon käteni ympärillesi.
Ei en voi olla sinulle vihainen.
Tiedän,
olet väärin minua kohtaan tehnyt.

Hämärässäkin nään silmissäsi kiiltävät kyyneleet
Tiedän,
podet syyllisyyttä.
Siis välität.
Kurkotan kasvoni lähelle kasvojasi
Suutelen huuliasi
"Saat anteeksi, kaiken."
Vastaan ja hymyilen.
"Rakastan sinua"
Kuiskaan vielä hiljaa
Yhtä hiljaa vastaat:
"Tiedän"