Ruton tuotokset (13.5. "Menetetty, Kadotettu rakkaus&qu

[RuttoSielu]

Elämän Hautausmaa

Yksin kävelen hautuumaalla elämän
Yksin kanssa ajatusteni kuolemasta
Rakkaus karkasi, se kiinni saatiin
Revittiin kappaleiksi, kuten sydämmeni
Maailmani on tyhjä
Hautakivet vailla nimiä, paitsi yksi
Kivi jossa nimi ja päivämäärä
Tämän päivän päivämäärä ja minun nimeni


Ikävä

Olet kadoksissa
Minne lie eksynyt
Ikävä ja kaipaus särkee sydämeni
Valvon yöni peläten painajaisia
Painajaisia kohtalostasi
Mielikuvitukseni lentää mustilla siivillään kauas synkimpiin ihmismielen syövereihin
Mitä jos sinua ei enää ole?
Olet vain kylmä hauta jossain kaukana
Siellä kaukana jonne en osaa matkata
Piileskelet tavoittamattomissani

Kuka oletkaan?
Mikä oletkaan?
En välitä, kunhan vain saan tietää että olet kunnossa
Kunhan saan apua ikävääni
Iloa huolieni keskelle
Valkeita raitoja siipiini, jotka mieltäni varjostavat

Hiljainen joki

Ikuisesti virtaa joki,
Syvässä kuilussa nimeltä masennus.
Kuilun pohjalla se joki virtaa hiljaa
itseään mitenkään mainostamatta
mutta siellä se on.
Ja tulee aina olemaan.
Joki joka tunnetaan nimellä kuolema.

Edit: Joku osaa taas kirjoittaa..Väärin nimittäin

[RuttoSielu]

Syksy

Syksyn lehdet laskeutuvat hiljaa
Rauhoittava pimeys
Hukuttaa pienen olennon
Hukkuu tuo hiljaa, pyristelemättä
Synkkä hiljaisuuden konsertto
Kertoo kuolemasta
Ikuisuuden sävelillä
Niillä sävelillä jotka valtaavat
maan kun kaikki muu on mennyt

Ääneti lasken verenpunaiset
ruusuni mustalle arkulle
Syvä hiljaisuus soittaa säveltään korvissani
Katson kuinka arkku laskeutuu
haudan syvyyksiin
Kyynel vierii poskelleni
Yksi kirkas kyynel
Käännyn lähteäkseni
Kyynel tipahtaa poskeltani syksyisten lehtien päälle
Jääden siihen kuin vain yksi sadepisaroista.


Yhden ihmisen kyyneleet
Eivät ne mitään maailmalle merkitse
Yhden ihmisen hiljainen kuolema
Ei sekään maailmaa liikuta
Olemme yhdentekeviä
Mikään ei merkitse mitään tässä kuolevassa maailmassa

[Fanyare]

Vouh taas xD Todella tunteellisia ja angstisia runoja. Hyvin kauniita ja upeita. Lempparini oli varmaankin tuo Syksy, sillä siinä oli noita molempia. Näitä voisin lukea enemmänkin

Ai niin. Löysin yhden virheen. *abloodaa itselleen*

Revittiin kappaleiksi, kuten sydämmeni

Se on siis sydämeni, ei sydämmeni.

*ruts*

[RuttoSielu]

Vouh taas xD Todella tunteellisia ja angstisia runoja. Hyvin kauniita ja upeita. Lempparini oli varmaankin tuo Syksy, sillä siinä oli noita molempia. Näitä voisin lukea enemmänkin

Ai niin. Löysin yhden virheen. *abloodaa itselleen*

Revittiin kappaleiksi, kuten sydämmeni

Se on siis sydämeni, ei sydämmeni.

*ruts*

Kiitoksia kiitoksia..
Tuon kirjoitusvirheen löytäminen.. Eeeh.. Noh joo.. niistä sopii toki huomautella aina.. Sillä niitä on ja paljon..

Lisää tulee kun tulee seuraava tunnekuohu..

[RuttoSielu]

Polkuni

Kuoleman liekit, kylmät kuin jää
Hiljainen joki, kuoleman sekin
Pois tahdon tästä maailmasta
En elää enää halua
Itsekäs kai olen
Tahtoessani henkeni riistää
Muuta ratkaisua en nää
Toivoni on hukkunut vuotavaan vereen
Puukon terä lihaani koskettanut
Sitä syvältä viiltänyt ja arvet jättänyt
Kuten menetetyt unelmat ovat sydämeeni arvet jättäneet
Syvemmälle viiltäneet
Kuten sanat
Sanat sanonut ja kirjoitetut, sieluani kappaleiksi repivät
Tuskin sitä koskaan enää kokoon saan
En ole varma tahdonkokaan
En jaksa elää tässä maailmassa
En edes sinun tähtesi
Sinun, jota rakastan.
Ainoani, mutta sinäkin saatat minua vain hetken viivyttää
Et ikuisesti luonasi pitää, vaikka tahtoisitkin.

[MoLLy^^]

Ihani, koskettavia. Osaat tehä runoja<3

[RuttoSielu]

Omistan tämän runon tuntemalleni tytölle joka koki menetyksen Ikaalisissa tapahtuneessa onnettomuudessa. Jos tämä henkilö joskus tämän runon lukee tahdon hänen tietävän että vaikken itkenyt hänen kanssaan, pystyn kuvittelemaan sen riipaisevan kivun jota hän tuntee.
---------------------------------------------------------------------------

Hetki

"Hetken, vain hetken
Kaikki oli kaunista niin
Mikään ei ollut huonosti
Kunnes varjo synkkä laskeutui välilleen
Tuo varjo yötä synkempi läpikulkematon
Heidät erotti
Vihaisia sanoja vaihdettiin
Päin naamaa huudettiin "Sua koskaan tahdo nähdä en"
Näin kohtalo koituikin
Repesi välilleen tuo syvä kuilu
Kuilu jonka ylitse ei siltoja rakenneta
Kuilu jonka yli ei lennetä
Kuilu ikuisesti erottava"

[RuttoSielu]

Talvi

Täyteläinen pimeys, kaikkialla
Kaunis pimeys
Kuristava ja ahdistava
Kaikkialla, tuo tuskan mukanaan
Nielee syvään nieluunsa, josta paluuta ei ole.

Näen veitsen, sen terän
Metalli kiiltelee lumoavasti kuun valon osuessa siihen
Houkuttelee minua, anoo kosketusta iholleni, lihaani.
Näen myös lumen, niin puhtaan valkoisen koskemattoman.
Tuijotan punaisia pisaroita keskellä tuota kaikkea puhtautta, valkeutta.
Onko kauniinpaa nähty?

Mustan arkun, punaisine ruusuineen, sen muistan
Muistolleen vuodatan kyyneleen
Kyynel joka sekoittuu vereen ja katoaa täysin
Tiedän seuraava musta arkku on omani, mustine ruusuineen.
Hitaasti satava lumi peittää punaisen alleen
Unohtaa teot, naamioi ne viattomuuteen.

[RuttoSielu]

Beauty

Once I saw the beauty,
Only once.
For a while the world was perfect
Then I had to return to the reality
The cruel reality.
Where no one cares
Where there's no one for me to go to
When the pain tears me apart.
There's nothing left for me in this world
I cannot even wish to see the beauty again
It's too painful, the return to reality.
I cannot take another chance.

I ask you to understand
When I go
You have to belive that I had to go
'Cause that what it is.
Please don't cry for me,
I don't want to see the tears.
Just remember me
Remember me in your most beautiful thoughts.

[RuttoSielu]

Kuka olen?

Hämmennys valtaa mieleni
Mikä olen?
Kuka olen?
Ei, en tiedä itsekkään
Tiedätkö sinä?

Tiedän paljon muista,
Mutta itseäni en tunne
Tiedätkö sen tuskan?
Heräät aamulla,
Muistat nimesi,
Osoitteesi,
Ehkä puhelinnumerosi
Siis henkilötietosi,
Mutta silti,
Et tiedä kuka olet.

Itsellesi olet vain nimi kirjassa
Tuttu nimi, joka seuraa sinua läpi elämäsi
Muille olet se, joka ymmärtää
Se, joka välittää
Se, jolle voi kertoa huolensa
Olkapää jota vasten itkeä
Itsellesi, vain luettelo tietoja
Tuttu nimi

[RuttoSielu]

Kevät

Valo ympäröi kaiken,
Tunkeutuu töykeästi kaikkialle
Sinnekkin missä sitä ei kaivata,
Sinne juuri itsepäisimmin.
Aurinko on heräämässä horroksestaan
Sen valkea valo polttaa silmiä,
Kuin tuhannet ja taas tuhannet neulat iskettäisiin niihin.
Valkoinen valo raastaa ruumista
Yrittäen läpivalaista sen
Tehdä siitä läpinäkyvän kuin lasi
Tuoda syvimmät, pimeimmätkin salaisuudet esiin
Ei pakenemaan ei pysty,
Ei sitä tuskaa

Juuri kun pimeyttä alkoi rakastaa, koko sydämestään
Se julmasti riistetään pois
Ja tilalle annetaan valo
Kiduttava valkeus

Lämpö, polttaa kylmää ihoa kuin valo silmiä
Tuhansin ja taas tuhansin neuloin se kiduttaa
Kiduttaa sitä, joka jo maassa makaa tuskissaan
Se julma valo,
Joka lopulta pimeyden rakastajan repii kappaleille
Julmemmin kuin veitsenterä,
Joka pimeimpinä yön tunteina lihaa riisti

Kaikki ympärillä herää eloon
Tuskissaan sitä pieni olento seuraa
Itse pakotettuna maahan makaamaan
Kuoleman kielissä
Tuskissaan, niin kovissa säälimättömissä
Että mieluummin jo jättäisi tämän maailman,
Kuin jäisi tänne, jossa vain tuska pitää elossa
Siinä makaa avuttomana pieni olento
Elävänä todisteena valon julmuudesta

[RuttoSielu]

Pilvilinnain arkkitehti

Mitä oikein luulin?
Itsestäni liikoja,
Miksi ihmeessä kuvittelin
Uskottelin itselleni
'Jalat maassa on'
Vaan eipä ollut
Selvin sanoin
Elein ja teoin
Minulle sen ilmaisit
'Jätä pilvet rauhaan,
Ei niistä pidä sinun linnaa rakentaman'
Ei et sinä sitä tiennyt
Ehkä et ajatellut
Ethän sinä minua tunne
Tiedä kuinka syvälle voin kuiluun vajota
Vain yhden ihmisen tähden
Et tiedä kuinka usein olen niin tehnyt
Et tiedä
Kovan kuoreni alla olen särkyvä
Kuin kyynel, katoava.

------
Juups älkää kysykö.. En aio vastata... Liikaa tekemistä todellisuuden kanssa..

------------

Vampyyri

Hän ottaa askeleen, toisenkin
Sulavasti pyörähtää
Liikkeen sulous kauniimpi kuin koskaan nähty
Mikä? Niin mikä on tuo kaunis olento?
Kalpea niin, kuin kuollut
Iho virheetön, täydellinen
Kuin posliini sileä, ovat posket valkeat
Katse niin pistävä

Itsestään kovin tietoinen on
Kauneuttaan hyväksi käyttää
Häikäilemätön, ei kadu
Salakavala, viettelijä
Lumoavine liikkeineen

Satua, tarinaa vaiko totisinta totta?
Kuka ties, olet seuraava
Kuka ties,
Jonain päivänä
Sinunkin liikkeesi ovat suloiset
Lumoavat
Katseesi pistävä
Ja himosi vastustamaton
Ehkä vielä jonain päivänä

---------------------

Jeps.. Ottakaa minulta pois kirjat.. Luen liikaa vampyyreista varsinkin.. Tällä menolla alan pureksia ohikulkijoita...

-----------------

[RuttoSielu]

Kitara

Siinä se on
Niin kaunis näöltään silmissäin
Hetken istun
Katselen
Ihailen
Äkkiä poimin sen lattialta
Nostan syliini
Kieliä painelen
Soittaa yritän
Vain riitaisan soinnun
aikaan saan.
Irvistän
Ei
Tätä minä en osaa.

Hymyilet minulle
Kävelet luokseni
Otat minulta tuon kauniin soittimen
Kuin lumottuna seuraan käsiesi liikkeitä
Kuuntelen ääntä,
Niin kaunista
Kuuntelen, kuuntelen
Ääntä rakastan.
Mutta mikä onkaan rakkauteni laita
Kun sinusta kyse on?

[Newra]

Oi-joi. Onko kukaan koskaan sanonut, että nämä ovat loistavia? Todella upeita. Minun täytyy kyllä tunnustaa, etten lukenut kaikkia ´^^` Tarpeeksi kuitenkin sanoakseni noin.
Hum.

Kevät oli suosikkini. Aww. Monta hienoa kohtaa ja vertausta, pimeys-valo, ja niin.

Tuossa Vampyyri runossa minua häiritsi yksi kohta:

kuin posliini, sileä ovat posket sileät

Tuo sileä. Miten olisi "Kuin posliini ovat posket sileät" tai jotain muuta? Minusta sileä on tuossa liian monta kertaa *niistää nenänsä*

... Onpas epäselvä kommentti *syvä huokaus* Minkäs teet, kun kipeänä olet ^^

[RuttoSielu]

Ah.. Kiitos tuhannesti Newra... Kuka niistä nyt sitten tykkää ja kuka ei...
Hupsista.. Olen näköjään saanut aikaan hyvin omituisen lauseen jopa minulta.. Täytyypi kahtoa sitä hieman..Saattaa olla hieman ylimääräisiä sanoja tai jotain.. Äh.. Tai pilkku väärässä kohtaa.. Hyvä kun sanoit.. Itse olisi huomannutkaan.. Ja kyllä minä tuon kommenttisi vallan hyvin ymmärsin.. Ehkä koska minullakin on flunssa.. Kipeät olennot ymmärtävät toisiaan..