Haltsin haikeat herkistelyt. (Uusia 2.3!)
Valvojat: Miaplacidus, Sansku
-
- Örkki
- Viestit: 109
- Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
- Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)
Haltsin haikeat herkistelyt. (Uusia 2.3!)
Minulla alkoi runosuoni virtaamaan ja tässä tulos. Tälläinen pieni räpellys Legolasista ja Aragornista. Nauttikaa!
Tuskasta ja sinusta.
Legolas: Pehmeää, häilyvää
särkyvää
Sydän täynnä tyhjää
ikävää
Aragorn: Jäykästi hymyilee
ohi kävelee
sisintäni pistelee
huoli kaivelee
Legolas: Tunteita tulvillaan
kaipausta katkeraa
Tuolta hän tulee taas
voi, en suudella saa...
Aragorn: Silmissään jotain outoa
voin sen melkein tuntea
rakkautta...
miksei hän tunnusta?
Legolas: Pois rakkaus liukuu
hän uinuu
jo kuihtuu
elämä raiteiltaan suistuu
Aragorn: Valoa kirkasta
hohtavaa, kaunista
Tuleeko se tunnelista
vai mun rakkaimmasta
Legolas: Yötä päivää vierellä
istun sydän väärällä
kovasti kadun
kovasti, niin kovasti kadun
Aragorn: Takaisin tulee elämä
täytyy mun herätä
niin hän odottaa
tuskan ilme kasvoillaan
Legolas: Silmiään raottaa
vavahtaa
kavahtaa
ja naurahtaa
Aragorn: Taas kun olen luonansa
kuulen hennon itkunsa
kyyneleet kimaltavat
kasvoilleni tipahtavat
Legolas: Ja niin vaivun syliinsä
nyyhkin äänellä pienellä
puhuu hän äänellä hellällä
pyyhkii silmäni kädellä
Aragorn: Suuni löytää hänen
ja käsi käden
niin kauniin, pienen
olen hänen
Legolas: Kuin aamurusko
saapuu usko
tuska katoaa
siitä luopua saan
Molemmat: Kun aamun tuuleen kuiskaan
"Sinua rakastan..."
Okei, siinä se. Lisää runoja tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja hei, kommentointi ei ole kielletty...
Tuskasta ja sinusta.
Legolas: Pehmeää, häilyvää
särkyvää
Sydän täynnä tyhjää
ikävää
Aragorn: Jäykästi hymyilee
ohi kävelee
sisintäni pistelee
huoli kaivelee
Legolas: Tunteita tulvillaan
kaipausta katkeraa
Tuolta hän tulee taas
voi, en suudella saa...
Aragorn: Silmissään jotain outoa
voin sen melkein tuntea
rakkautta...
miksei hän tunnusta?
Legolas: Pois rakkaus liukuu
hän uinuu
jo kuihtuu
elämä raiteiltaan suistuu
Aragorn: Valoa kirkasta
hohtavaa, kaunista
Tuleeko se tunnelista
vai mun rakkaimmasta
Legolas: Yötä päivää vierellä
istun sydän väärällä
kovasti kadun
kovasti, niin kovasti kadun
Aragorn: Takaisin tulee elämä
täytyy mun herätä
niin hän odottaa
tuskan ilme kasvoillaan
Legolas: Silmiään raottaa
vavahtaa
kavahtaa
ja naurahtaa
Aragorn: Taas kun olen luonansa
kuulen hennon itkunsa
kyyneleet kimaltavat
kasvoilleni tipahtavat
Legolas: Ja niin vaivun syliinsä
nyyhkin äänellä pienellä
puhuu hän äänellä hellällä
pyyhkii silmäni kädellä
Aragorn: Suuni löytää hänen
ja käsi käden
niin kauniin, pienen
olen hänen
Legolas: Kuin aamurusko
saapuu usko
tuska katoaa
siitä luopua saan
Molemmat: Kun aamun tuuleen kuiskaan
"Sinua rakastan..."
Okei, siinä se. Lisää runoja tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja hei, kommentointi ei ole kielletty...
Viimeksi muokannut Artanis, Ke Maalis 02, 2005 8:31 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...
Hei, tämähän oli hieno! Loppusoinnut olivat hyvät ja muutenkin tuollainen haikea ulkoasu... Tuo sattuu myös kuulumaan lempiparituksiini, eikä se ainakaan pahenna asiaa (: Jään odottamaan lisää runojasi.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Re: Haltsin haikeat herkistelyt.
Aivan ihana!!!
Laita ihmeessä lisää runojasi tänne.
Erityisesti tykkäsin tuosta pätkästä.. Kaunista.. Todella kaunista.Pieni Haltianeito kirjoitti:Aragorn: Suuni löytää hänen
ja käsi käden
niin kauniin, pienen
olen hänen
Laita ihmeessä lisää runojasi tänne.
-
- Örkki
- Viestit: 109
- Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
- Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)
Kiitos ihanista kommenteista! Runosuoni jatkoi virtaamistaan, joten kirjoitinpa tämän.
Ikuisuuden laita.
Humisee tuuli kätköissä korpien
pulppuaa laava huipuilla vuorien
kohisee vesi kirkkaiden solien
jyrisee synkällä taivaalla ukkonen
Rannalla lammen pienoisen
seisoo haltiatar hentoinen
katse ja keho odottaen
pitääkö rakkaansa lupauksen
Niin hitaasti kuluu aika
katoaa lemmen taika
saapuu jo ikuisuuden laita
ei muisto enää valoa taita
Sinne jää hän yksinään
metsikön suojiin lymyämään
ei kukaan muista hymyään
sitä kukaan saa ei syttymään
Taivaan tähti viimeinen välähtää
sille neito toiveen lähettää
tuo rakas takaisin elämään
tai kumppania ilman jään
Niin tähtikin jo hämärtyy
maailman elo pysähtyy
on ajan loppu koittanut
pimeys valon voittanut
The end.
Ja lisää runoja tulee...joskus.
Ikuisuuden laita.
Humisee tuuli kätköissä korpien
pulppuaa laava huipuilla vuorien
kohisee vesi kirkkaiden solien
jyrisee synkällä taivaalla ukkonen
Rannalla lammen pienoisen
seisoo haltiatar hentoinen
katse ja keho odottaen
pitääkö rakkaansa lupauksen
Niin hitaasti kuluu aika
katoaa lemmen taika
saapuu jo ikuisuuden laita
ei muisto enää valoa taita
Sinne jää hän yksinään
metsikön suojiin lymyämään
ei kukaan muista hymyään
sitä kukaan saa ei syttymään
Taivaan tähti viimeinen välähtää
sille neito toiveen lähettää
tuo rakas takaisin elämään
tai kumppania ilman jään
Niin tähtikin jo hämärtyy
maailman elo pysähtyy
on ajan loppu koittanut
pimeys valon voittanut
The end.
Ja lisää runoja tulee...joskus.
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...
-
- Örkki
- Viestit: 109
- Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
- Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)
Hmm, nythän tämän topikin nimi pitäisi olla 'Artaniksen haikeat herkistelyt' eikä 'Haltsin haikeat jne.', mutta olkoon nyt näin. Voihan minua vaikka Haltsiksikin sanoa, jos mieli tekee.
Mutta nyt itse asiaan! *kröhii* Eli uusia runoja:
Katkeruuden siemen
Yksinäinen helmiäinen poskellani kimaltaa.
Kyynel.
Kullanruskeaan maahan se tipahtaa.
Kuin katkeruuden siemen vartta kasvattaa.
Pian vihertää koko loistollaan.
Kesä.
Aurinko rientää tainta hoivaamaan.
Vaan oman sieluni ruusu alkaa kuihtumaan.
Sadepilvi tulee vettä antamaan.
Saa taimen lisää kukoistamaan.
Syksy.
Niin sadonkorjuu koittaa maailmaan.
Taimi jo puuta muistuttaa.
Omaa satoaan ylpeänä kantaa.
Hedelmä.
Varovasti sen kurotan noukkimaan.
Viivytellen rohkenen maistamaan.
Makua kitkerää.
Kitkerää, niin kuin sinun suudelmasi.
Muistot.
Puu jää yksin vuosia laskemaan.
Se siitä, ja sitten toinen:
Keskipisteessä
Vain yksi pieni pisara,
on kyyneleesi valtameressä.
Vain yksi pieni henkäisy,
on huutosi tuulen melskeessä.
Vain yksi pieni tömähdys,
on kaatumisesi maanjäristyksessä.
Vain yksi pieni ihminen,
olet maailman keskipisteessä.
Olipa tuo toinen lyhyt. *mutisee* Lisää runoja tulee pian. Kunniasanalla.
Mutta nyt itse asiaan! *kröhii* Eli uusia runoja:
Katkeruuden siemen
Yksinäinen helmiäinen poskellani kimaltaa.
Kyynel.
Kullanruskeaan maahan se tipahtaa.
Kuin katkeruuden siemen vartta kasvattaa.
Pian vihertää koko loistollaan.
Kesä.
Aurinko rientää tainta hoivaamaan.
Vaan oman sieluni ruusu alkaa kuihtumaan.
Sadepilvi tulee vettä antamaan.
Saa taimen lisää kukoistamaan.
Syksy.
Niin sadonkorjuu koittaa maailmaan.
Taimi jo puuta muistuttaa.
Omaa satoaan ylpeänä kantaa.
Hedelmä.
Varovasti sen kurotan noukkimaan.
Viivytellen rohkenen maistamaan.
Makua kitkerää.
Kitkerää, niin kuin sinun suudelmasi.
Muistot.
Puu jää yksin vuosia laskemaan.
Se siitä, ja sitten toinen:
Keskipisteessä
Vain yksi pieni pisara,
on kyyneleesi valtameressä.
Vain yksi pieni henkäisy,
on huutosi tuulen melskeessä.
Vain yksi pieni tömähdys,
on kaatumisesi maanjäristyksessä.
Vain yksi pieni ihminen,
olet maailman keskipisteessä.
Olipa tuo toinen lyhyt. *mutisee* Lisää runoja tulee pian. Kunniasanalla.
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...
- Elvédan
- Samooja
- Viestit: 549
- Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
- Paikkakunta: Grey Havens my destiny
Kauniita.
Keskipisteessä kertoi katkeransuloisen totuuden. Ja minä rakastuin tuohon Aragorn/Legolas -runoon, aivan ihana! Saako sen tulostaa seinälleen?
Loppusoinnut ovat jotain, mistä itse en ole koskaan pahemmin välittänyt (ehkä siksi, etten osaa käyttää niitä), mutta sinun runoissasi ne toimivat ihan todella. Kunnioitukseni siitä.
Lisää toivon ma runoja sulta.
Keskipisteessä kertoi katkeransuloisen totuuden. Ja minä rakastuin tuohon Aragorn/Legolas -runoon, aivan ihana! Saako sen tulostaa seinälleen?
Loppusoinnut ovat jotain, mistä itse en ole koskaan pahemmin välittänyt (ehkä siksi, etten osaa käyttää niitä), mutta sinun runoissasi ne toimivat ihan todella. Kunnioitukseni siitä.
Lisää toivon ma runoja sulta.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
-
- Örkki
- Viestit: 109
- Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
- Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)
Voi miun runoja tulostaa, jos haluaa. Mukavaa. että pidit niistä. Täytyykin taas päästää ajatukset leijailemaan, jos sitten vaikka tulisi lisää riimejä mieleen.
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...
-
- Örkki
- Viestit: 109
- Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
- Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)
Ja lisää riimejä pukkaa!
Kuolemattomille Maille
Viides tähti välähti taivaan,
valoaan loi uljaaseen laivaan.
Laiva loisketta veden myötäili näin,
keulansa osoitti länteen päin.
Legolas Viherlehti, prinssi haltiain,
yhden katseen taakseen loi vain.
Kova kaipuu korvensi sisintään,
ei turhaan estellyt kyyneliään.
Sinne jäivät ystävät hyvät,
metsät, kauniit lammet syvät.
Yksinäinen tie vei ikuisuuteen,
Keski-Maasta vain kaukaisuuteen.
Onneksi prinssin sydän luja on,
myös rohkeutensa nuhteeton.
Kohensi surullista ryhtiään,
pyyhki karpaloiset silmistään.
Hän laivaansa hitaasti askeltaa,
kuin majesteetti konsanaan.
Ei näylle ole yhtään todistajaa,
ainakaan ketään huomattavaa.
Metsikön takana lymysi kääpiö,
lyhyt mutta pippurinen hyypiö.
Tuo Gimli nimeltään naureskeli,
Legolasin touhuja itsekseen ihmetteli.
Mutta haltia yhtäkkiä seisahtuu,
jostain risahdus kun kantautuu.
Legolas suippoja korviaan höristelee,
ympärilleen valppaana katselee.
Piilossaan Gimli tympeänä huokaisi,
asento hankala jäseniä puudutti.
Alkoi jo kyllästyä toisen vakoiluun,
paikalla olonsa uutteraan salailuun
Niinpä sisukas kääpiö luovutti,
näkyviin pensaan takaa hypähti.
Nyt varpaitaan hämillään tuijottaa,
haltian moitteita ja torua odottaa.
Legolas toista katseellaan mittailee,
päässään varmaan hiljaa tuumailee.
Yllättäen päästää hymyn huulilleen,
saa iloisen loisteen koko kasvoilleen.
Gimli-kääpiö ihmeissään hörähti,
nytkö se haltia viimein tärähti?
Mutta Legolas vain kätensä ojensi,
vaimean kutsun huuliltaan sopersi.
Ei vielä aamulla olisi uskonut Gimli,
että haltian seuraan tiensä viekin.
Yhdessä astuivat komeaan laivaan,
pian katosivat synkkään usvaan.
Eipä enää nähty Keski-Maalla tuolla,
metsässä tai liioin suolla,
parivaljakkoa noiden kahden laista,
yhtä läheistä ja niin omalaatuista.
Siinäpä se.
Kuolemattomille Maille
Viides tähti välähti taivaan,
valoaan loi uljaaseen laivaan.
Laiva loisketta veden myötäili näin,
keulansa osoitti länteen päin.
Legolas Viherlehti, prinssi haltiain,
yhden katseen taakseen loi vain.
Kova kaipuu korvensi sisintään,
ei turhaan estellyt kyyneliään.
Sinne jäivät ystävät hyvät,
metsät, kauniit lammet syvät.
Yksinäinen tie vei ikuisuuteen,
Keski-Maasta vain kaukaisuuteen.
Onneksi prinssin sydän luja on,
myös rohkeutensa nuhteeton.
Kohensi surullista ryhtiään,
pyyhki karpaloiset silmistään.
Hän laivaansa hitaasti askeltaa,
kuin majesteetti konsanaan.
Ei näylle ole yhtään todistajaa,
ainakaan ketään huomattavaa.
Metsikön takana lymysi kääpiö,
lyhyt mutta pippurinen hyypiö.
Tuo Gimli nimeltään naureskeli,
Legolasin touhuja itsekseen ihmetteli.
Mutta haltia yhtäkkiä seisahtuu,
jostain risahdus kun kantautuu.
Legolas suippoja korviaan höristelee,
ympärilleen valppaana katselee.
Piilossaan Gimli tympeänä huokaisi,
asento hankala jäseniä puudutti.
Alkoi jo kyllästyä toisen vakoiluun,
paikalla olonsa uutteraan salailuun
Niinpä sisukas kääpiö luovutti,
näkyviin pensaan takaa hypähti.
Nyt varpaitaan hämillään tuijottaa,
haltian moitteita ja torua odottaa.
Legolas toista katseellaan mittailee,
päässään varmaan hiljaa tuumailee.
Yllättäen päästää hymyn huulilleen,
saa iloisen loisteen koko kasvoilleen.
Gimli-kääpiö ihmeissään hörähti,
nytkö se haltia viimein tärähti?
Mutta Legolas vain kätensä ojensi,
vaimean kutsun huuliltaan sopersi.
Ei vielä aamulla olisi uskonut Gimli,
että haltian seuraan tiensä viekin.
Yhdessä astuivat komeaan laivaan,
pian katosivat synkkään usvaan.
Eipä enää nähty Keski-Maalla tuolla,
metsässä tai liioin suolla,
parivaljakkoa noiden kahden laista,
yhtä läheistä ja niin omalaatuista.
Siinäpä se.
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...
- Elvédan
- Samooja
- Viestit: 549
- Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
- Paikkakunta: Grey Havens my destiny
Voi, tiedätkö mitä? Minä olen aivan ihastunut kirjoitustyyliisi.
Tuo runo on jotain hirveän suloista. Sai minut tuolaiseen ilmeeseen: Suupielet korvissa vaan.
Oletan aiemman lupasi perusteella, että tämänkin saa tulostaa. ^^
Tuo runo on jotain hirveän suloista. Sai minut tuolaiseen ilmeeseen: Suupielet korvissa vaan.
*hihityskohtaus* Tuli mieleen... Äh, enpäs sanokaan. Legolas höristelemässä korviaan... *kikati* (Ai miten niin olen kuin Hangon keksi? )Legolas suippoja korviaan höristelee,
ympärilleen valppaana katselee.
Oletan aiemman lupasi perusteella, että tämänkin saa tulostaa. ^^
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
-
- Örkki
- Viestit: 109
- Liittynyt: Ma Joulu 06, 2004 6:08 pm
- Paikkakunta: Dirujen treenikämppä (niin varmasti)
Kiitos tuhannesti kommentista! Tämän runon saa totta kai tulostaa, niin kuin kaikki muutkin runoni. Mukavaa, että joku ihastelee kirjoitustyyliäni. Tunnen oloni niin taitavaksi!
Forbidden - Tuo kielletty rakkaus sokeutti heidät kohtalon kylmiltä silmiltä...