Melyn väkerrykset (päivitystä jopa 5.2)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Melody Midnight
Metsähaltia
Viestit: 654
Liittynyt: Su Kesä 20, 2004 1:11 pm

Melyn väkerrykset (päivitystä jopa 5.2)

Viesti Kirjoittaja Melody Midnight » Pe Helmi 18, 2005 11:05 pm

A/N: Nämä ovat näkyvillä muutamalla muullakin foorumilla, joten miksei sitten myös täällä? Järkevät kommentit olisivat jotain... noh, järkevää. *ilkikurinen virnistys*

*

Katsot minuun. Näet minut, tai niin ainakin luulet.
Mutta entäpä, jos näetkin vain sen, mitä haluan sinun näkevän.
Ulkokuoren, haalistuneen kuvajaisen. Vain heijastuksen minusta.
Sillä minä en ole, vaikka olenkin.
En tunne, vaikka tunnenkin.
En välitä, vaikka välitänkin.
En elä. Vai elänkö...

Mikä minä siis olen?
En elossa, en kuollut.
Pikemminkin jotain siltä väliltä.
Ei mustaa, ei valkoista.
Vain harmaan eri sävyjä, vaaleita ja hentoja, tummia ja vahvoja.
Rikkinäisiä, ehyitä.

On vain hiljaa hiipiviä varjoja huoneeni nurkissa,
kuiskaten lausuttuja toiveita yön pehmeyden kietoutuessa ylleni tukahduttavana vaippana.
Ei pimeyttä, ei valoa.
Ei hiljaisuutta, ei ääniä.

On vain tämä hetki.
Ja minä.

Minun sieluni ei ole täällä.

*

Minä en enää ymmärrä itseäni.
Kuka minä olen, mitä minä ajattelen?
Tunteeni ovat yhtä suurta sekamelskaa.
Ne ilkkuvat minua, kiertävät kehää pääni sisällä,
voimistuen aamun ensi kajossa ja haipuen taas kylmän yön kirkkauteen.
Ne tahtovat tulla esiin, ne piilottelevat minulta.
Ne eivät osaa päättää, mitä haluavat.
Tai ehkä ne haluavat olla minä.
Ne kuiskailevat minulle toivosta, paremmasta huomisesta.
Ja minä uskon niitä.
Kunnes taas petyn.
Aina.
Viimeksi muokannut Melody Midnight, Su Helmi 05, 2006 10:56 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Ma Helmi 21, 2005 3:01 pm

Ooi. Nättiä, haikeaa, epätoivoista ja synkeää. Ensimmäisen runon alku ei ollut niin kovin runomainen, siitä olisi mielestäni voinut rakentaa kunnon angstinkin, mutta loppua kohti se 'runontui' :mrgreen: Uusia verbejä käyttöön x)

Mutta entäpä, jos näetkin vain sen, mitä haluan sinun näkevän.

Tämä lause kaipaisi mielestäni kysymysmerkkiä ^_^

Ei mustaa, ei valkoista.
Vain harmaan eri sävyjä, vaaleita ja hentoja, tummia ja vahvoja.
Rikkinäisiä, ehyitä.

Kaunis kohta, pidin kovin.

Toisen runon loppu oli kovin dramaattinen, mutta hieno.

Vaikuttavia runoja, lisää, kiitos?
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Felicy
Puolituinen
Viestit: 310
Liittynyt: Ma Elo 16, 2004 1:10 pm
Paikkakunta: home.

Viesti Kirjoittaja Felicy » Ti Helmi 22, 2005 5:19 pm

Min pidin tästä kovasti, haikeaa, niinkuin Newra sanoi. Oikein nättiä!!! Eip äminull aole mitään rakentavaa... Kirjoitathan lisää??
Click.

Melody Midnight
Metsähaltia
Viestit: 654
Liittynyt: Su Kesä 20, 2004 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja Melody Midnight » La Maalis 05, 2005 4:31 pm

Oi kiitos, Newra ja Delicy, kommenteistanne. *hymyilee*
Ja Newra, se kysymysmerkki puuttui tarkoituksella. ^^

Tässä muutama lisää.

*

Minä en etsi rakkautta
Miksi etsisin?
Mitä minä sillä tekisin?
Ottaisin, käyttäisin, heittäisin pois?

Ei, minä en tarvitse sitä
Se ei ole minua varten
Tai ehkä minä en ole sitä varten

En ansaitse sitä
Tai sitten se ei ansaitse minua

Minä elän, se saa riittää
Tunnen tuskan, surun ja murheen
Tunnen ilon, naurun ja itkun
Miksi siihen pitäisi lisätä vielä rakkaus?
Mitä sillä olisi minulle tarjottavaa?
Eihän minullakaan ole mitää sille

Vain tyhjä kuori
Päältä elossa, sisältä kuollut
Virhe maailman suuressa suunnitelmassa
Kauneuspilkku elämän kasvoissa

Siihen minut on tarkoitettu
Siihen minä tyydyn
Se on minun elämäni

Se olen minä

*

Joskus sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin mitä on
Lumihiutale, jonka kiireetöntä tanssia seuraa haikein ilmein
Sumuhahtuva, joka ei ole
vaikka onkin
Kaukaisuudessa välkähtävä hopeinen kimallus
Silmänurkassa häilähtävä varjo
Sadepisara, taivaan kyynel
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.

Melody Midnight
Metsähaltia
Viestit: 654
Liittynyt: Su Kesä 20, 2004 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja Melody Midnight » To Huhti 07, 2005 2:58 pm

Jälleen yksi lisää.

*

Sinä olet kuka olet
Näin ainakin sanotaan

Mutta entäpä minä?
Kuka minä olen?
Kuka minä haluan olla?
Kuka minä voin olla?
Voinko minä edes olla minä?

Kenties olen vain tyhjä kuori
Vailla tunteita, vailla ajatuksia
Vailla itseäni

Ei, sitä minä en ole
Lopultakin minä olen vain tämä olento,
tämä kuori ja tämä sisältö

Mutta minä olen aina minä
Vaikka en olisikaan
Oma itseni minulla kuitenkin on
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.

tonttu
Örkki
Viestit: 100
Liittynyt: La Helmi 21, 2004 3:33 pm
Paikkakunta: domin sängyn alla...

Re: Melyn väkerrykset (päivitystä 7.4)

Viesti Kirjoittaja tonttu » To Huhti 07, 2005 3:46 pm

Melody Midnight kirjoitti: Ei mustaa, ei valkoista.
Vain harmaan eri sävyjä, vaaleita ja hentoja, tummia ja vahvoja.
Rikkinäisiä, ehyitä.
Pidin tuosta kohdasta kovasti, muutenkin runo oli todella kaunis ja ihanan synkkä.
Ja pidin tästä viimeisimmästä runosta myöskin kovasti, nämä muut eivät jotenkin kolahtaneet minun pehmeään kallooni. Mutta kirjoita ihmeessä lisää :)
Anteeksi etten saa rakentavaa aikaan!
MuumiPappa:"En tiennyt että sillan alla asui Filosooffi!"
Piisamirotta:"Kotinini oli vain kolo, mutta viihdyin siellä. Yhden tekevää sekin!"

Klikklik!^^

Sabi
$exual di$gracE
Viestit: 741
Liittynyt: To Huhti 15, 2004 7:20 pm
Paikkakunta: Tokyo (yeah right!)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sabi » Pe Huhti 08, 2005 6:55 pm

:shock:

Oh my fucking God! Anteeksi hirmuisesti paljon kiroilu, mutta... Noihan olivat ihan loistavia! Lisää lisää lisää! *taputtaa käsiään*

Pidin aivan äärettömän paljon tuosta ihan ensimmäisestä runosta. Jotenkin niin... Ihana? Pahoittelen sanavarastoni loppumista. Meni pää ihan sekaisin sun runoista. ;) Miten sä osaat?
Sillä minä en ole, vaikka olenkin.
En tunne, vaikka tunnenkin.
En välitä, vaikka välitänkin.
En elä. Vai elänkö...
Järkyttävän kaunista! *huokaa*
Vain tyhjä kuori
Päältä elossa, sisältä kuollut
Virhe maailman suuressa suunnitelmassa
Kauneuspilkku elämän kasvoissa
Jälleen jotain aivan uskomattoman ihanaa! <3


Ja jälleen pitää kysyä... Miten sinolet näin loistava? *hymyilee*
Lisää tahdon!
kimi no koto wo omou to nazeka namida ga nagareteta.
(=When I thought about you for some reason tears ran down my face.)

Melody Midnight
Metsähaltia
Viestit: 654
Liittynyt: Su Kesä 20, 2004 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja Melody Midnight » Pe Huhti 08, 2005 7:37 pm

Kiitos tontulle ja Sabille kommentoinnista. *pieni hymy*

Ja Sabi... en min ole loistava, pois tuollaiset puheet. Minä vain kirjoitin jotain, kun sattui sopiva mieliala. *kohauttaa olkapäitään*


Ja tässä tällainen pieni runonpätkä. Sitä ei ole tarkoituskaan ymmärtää, kirjoitin sen toissapäivänä muutamassa minuutissa. Siitä varmasti näkee, millainen mielialani oli silloin... ah, ja myös nyt, mutta kukapa sillä tiedolla mitään tekee. *kohauttaa toistamiseen olkapäitään*

Niin. *katoaa*

*

Taivas itkee, minä en
Aurinko sytyttää roihullaan sydämeni liekkeihin
Valheellinen hymynkare huulillani työntää tikarinsa sieluuni,
repii, raastaa, turmelee
Sisimpäni vuotaaa verikyyneliä
Minä olen särkyvää
Ääriviivani haalistuvat hitaasti
Varjoni katoaa hämyiseen usvaan
Olen olematta, ajattelen ajattelematta
Huudan äänettömästi, hymyilen, hymyilen, hymyilen...
Kenties minä joskus herään tästä unesta
Kenties joku joskus näkee tämän kuoren sisälle
Kenties minä joskus hajoan tomuksi
Kenties tämä kaikki on vain harhaa
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.

Sabi
$exual di$gracE
Viestit: 741
Liittynyt: To Huhti 15, 2004 7:20 pm
Paikkakunta: Tokyo (yeah right!)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sabi » Su Tammi 29, 2006 9:12 pm

Mmm... Mielenkiintoinen. En osaa juurikaan kommentoida tätä, muuten kuin sanomalla sen olevan erilainen ja hyvä. (:
kimi no koto wo omou to nazeka namida ga nagareteta.
(=When I thought about you for some reason tears ran down my face.)

Melody Midnight
Metsähaltia
Viestit: 654
Liittynyt: Su Kesä 20, 2004 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja Melody Midnight » Su Helmi 05, 2006 1:22 am

Kiitän, Sabi.

Tästä seuraavasta en osaa sanoa oikein mitään. Siitä ehkä näkee, että minua ahdistaa? *hym*

*

Kosketa minua
hipaise perhosen siivin

Kulje tähtien alla
älä koskaan unohda

Jaa tämä hetki kanssani
anna minulle anteeksi

Hymyile viimeisin voimin
kohta voi olla liian myöhäistä

Kukaan ei voi estää
väistämätöntä

Ei edes kuolema
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.

Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence » Ke Heinä 12, 2006 7:06 pm

ihania! ^^

harmillista etten ole aikaisemmin eksynyt lukemaan näitä siun runojasi..
siun uusin runosi on kaunis tai oikeastaan enemmän nätti :lol: muttta silti hyvä.
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥

Nera
Puolituinen
Viestit: 215
Liittynyt: Su Touko 07, 2006 1:03 pm
Paikkakunta: Toshiyan alla ja päällä kun sille tuulelle sattuu.
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Nera » Ma Heinä 31, 2006 7:38 pm

Mielettömän kauniita kaikki. Varsinkin sen ekan viestin viimeinen pätkä ja sitten vikan viestin pätkä... Olen sanaton. Ja syvästi liikuttunut. Ne ovat oikeasti todella kauniita. *insert a whole bunch of hearts here*
Kosketa minua
hipaise perhosen siivin

Kulje tähtien alla
älä koskaan unohda

Jaa tämä hetki kanssani
anna minulle anteeks
Oliko kaunista, vai mitä? Olen edelleen liikuttunut. Tänään tulee otettua kaikki turhan vakavasti... *niisk*
*palvoo*

Vastaa Viestiin