Runoja, aivosähköä / uusi 04.06.06

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

tuulilukko
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ke Maalis 17, 2004 4:37 pm
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Runoja, aivosähköä / uusi 04.06.06

Viesti Kirjoittaja tuulilukko »

Tässäpä muutamia runoja, joita olen aikojen saatossa kirjoittanut. Uskaltaudun pistämään niitä näin julkisestikin esille. Lisää tulee jos jaksan kirjoittaa/etsiä vanhoja/kehtaan.

Rakentava palaute on tervetullutta, mutta mikäli rakennustyö on vielä kovin kesken myös sekavat palautteet huomioidaan :)

Meitä ei ole

Kietoisin käteni ympärillesi.
Ollaan vain hiljaa, ei puhuta sanaakaan.
Tämä kaikki katoaa kuitenkin.

Meitä ei ole.

Pienen ikuisuuden jälkeen,
kun olen irroittautunut sinusta.
Kun kaikki on sanottu, sovittu ja myönnetty.
Silmät etsivät unohdettua katsetta,
unohdetut lauseet palaavat takaisin.

Sinä heilutat kättäsi,
ohimennen kosketat minun kylkeäni.

Mehän sovimme että meitä ei ole.

Maailman reunalla

Maailman reunalla minä katselin
kuinka sinä ojensit kätesi kuin kurottaen.
Sinä huusit mutta en kuullut sanojasi.

Pelkäsin puolestasi,
rukoilin että joku ottaisi sinut kiinni,
kunnes tajusin että putosin itse.

Muisto

Hengityksen ääni tyhjässä huoneessa
kosketuksen muisto lanteilla
tärisevät kädet haparoivat peittoa
ainut lämmin minun ympärilleni
Viimeksi muokannut tuulilukko, Su Kesä 04, 2006 3:47 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Kuva
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Awh. Ensimmäinen runo on upea. Meitä ei ole. Jotenkin jo nimi oli kovin pysäyttävä.

Mehän sovimme että meitä ei ole.

Taidokasta, kaunista, kiehtovaa. Pidän <3
Toisen runon aihe jo aika lailla käytetty, ja Muistoon olisin kaivannut jatkoa ^.^
Mutta ehdottomasti lisää, kiitos : )
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
tuulilukko
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ke Maalis 17, 2004 4:37 pm
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tuulilukko »

Koska muistin että minullahan on tällainenkin.. siispä muutamia uudempia.


Jäljet

Kaikesta jää,
kosketus tai katse iholla,
hengityksen kuumuus.

Sanat painuvat syvimmälle,
sinetöidään pieniin arkkuihin
ja kaivetaan esiin kun halutaan tietää.
Asioita.

Höyhenenkeveitä,
ajatuksen pinnalla leijuvia.
Sydänverellä raapustettuja,
siihen lihaan jota on helpointa kurittaa.
Tahdonvoimalla perimmäiseen nurkkaan kahlittuja,
iso lukko pitämässä poissa silmistä.

Kaikesta jää,
huomaamattakin.
Jälkiä.

Tarrapintaa

Sade ropisee ikkunaa vasten
kätesi ympärilläni suojelevina,
vakaina kuin muuri.

Tuijotan seinää ja kuuntelen,
tasainen hengityksesi tässä huoneessa
kutittaa korvaani.
Ajatuksia siitä, mitä ei pitäisi
mutta ilmankaan ei voi.

Yön ääniä kiviseinän lävitse,
havahdut unestasi ja tunnen
lämmin vartalosi kiinni minussa.
Tiukemmin kuin tarra,
irroittaminen sattuu eniten.
Kuva
Hitunen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Loka 31, 2005 7:50 pm

Viesti Kirjoittaja Hitunen »

Todella hienoja runoja... Nimet oli todella osuvia,
jos itse olisin kirjoittanut nuo runot en olisi koskaan keksinyt noin hyviä nimiä...

Lisääkin voisit kirjoitella :roll:
Cecilia Musta
Puolituinen
Viestit: 282
Liittynyt: To Kesä 30, 2005 4:11 pm
Paikkakunta: Tharasissa, joko Alamaailmassa tai Mustassa Sudessa nurkkapöydässä.

Viesti Kirjoittaja Cecilia Musta »

enkö muka ole aikaisemmin tullut heittämään kommenttia?! :shock:
no korjaanpa asian ensitilassa. ^^

pidin näistä runoista ne ovat kuin ajatuksia. mukavaa vaihtelua kun itse kerron yleensä tarinaa runoissani. minun pitää todella ajatella näitä.

hienompaa en saa aikaiseksi mutta jos laitat lisää runojasi, tulen kyllä lukemaan. --^
Teräsbetonista paljon vaikutteita saanut tarinani:
Tulenkantajat
Arawyn
Puolituinen
Viestit: 215
Liittynyt: Ti Maalis 29, 2005 6:44 pm
Paikkakunta: Nightwishin treenikämppä

Viesti Kirjoittaja Arawyn »

Ihania. Taitavasti kirjoitettuja. Ja minä en ole huomannut aikaisemmin. :shock: Pidin erittäin paljon. Kirjoittelehan lisää.
Once I am sure of my task I will rise again.
Arawiena
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ma Elo 29, 2005 5:37 pm

Viesti Kirjoittaja Arawiena »

Apua.
Olen sanaton.
*kröhöm* Siis.. nämä ovat aivan.. aivan.. siis tuota.. äh. Aivokapasiteettini (mikä se on? :wink: ) ei riitä näiden runojen arvostelemiseen. Nämä ovat.. upeita.

Ja tottakai uskallat laittaa tänne lisää runoja! Jos minä osaisin kirjoittaa noin hyvin, olisin jo hukuttanut Loftiksen runoihini. ^^

Mutta tämä palaute oli tosiaan vasta rakennusvaiheessa, mutta jos se ei kerran haittaa... ^^ *klikkaa "lähetä"-nappulaa*
You like Sirius/Remus, don't you?
tuulilukko
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ke Maalis 17, 2004 4:37 pm
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tuulilukko »

Kiitoskiitos. *on ihan hämillään saamastaan huomiosta* No, ehkäpä sitä tässä voisi taas ajan kuluksi muutaman tänne potkaista.. *hymn*


Virhemarginaali

Aamuyön pitkinä ja kiusallisina tunteina
painan pääni vasten sinun niskaasi,
kuljetan sormeani pitkin selkärankaasi,
sen kaunista uraa.
En ole nukkunut silmäystäkään,
en voi lakata ihailemasta sinua
ja sitä kuinka rauhallinen hengityksesi
kaikuu tässä huoneessa.
Yhtä lailla kun tiedän yön seuraavan iltaa,
ja huomisen seuraavan nykyisyyttä,
minä tiedän että minulla on vain hetki aikaa
pitää sinut tässä lähelläni kunnes jälleen kerran
huomaamme mitä olemme tehneet väärin.


Vaiennut huuto

Käärin peitettäni yhä tiukemmalle,
joka vuosi pimeä yllättää minut nopeammin,
aina yhtä epäreiluna kertomatta mitä tuo tullessaan.

Tänään sytytän kynttilöitä,
istun pimeässä huoneessani hiljaa ja kuuntelen.
Ääniä, sateen ropinaa ikkunaani vasten.

Joku huutaa ulkona, se olisin yhtä hyvin voinut olla minä.
Kuva
tuulilukko
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ke Maalis 17, 2004 4:37 pm
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tuulilukko »

Sateisissa päivissä on sitä jotain. Näillä ei ole nimiä, mutta nuo viimeiset kolme pientä syntyivät yhdessä eikä niitä sovi erottaa koska ne muistuttavat minua siitä mikä minulle on rakkainta.


Kevätsateen koittaessa raikkaana
hieman ehkä kokeilevana
pisaroita sinne, tänne
Minä kävelen joenrantaa ja mietin
milloin näen ensimmäiset vihreät lehdet

Sininen sadetakkini ottaa vastaan
kevään ensimmäisiä pisaroita
ja minä

kierrän syntyneet lammikot keveästi
ja hymyilen
en saattaisi olla suruissani
sillä kevään pisarat tanssivat kanssani.

***

I

Katselen kelmeää kuuta ikkunani ulkopuolella
sinä seisot millimetrien päässä takanani,
tunnen ruumiisi lämmön, ja sen hetken
kun et vielä ole kiertänyt käsiäsi ympärilleni

II

Piirsin sormellani maailman kauneimmat kasvot
sinut raukeana ja huulesi kaartuneena hymyyn

III

Uneni seasta tunnen kuinka vedät minut lähellesi
kuinka pääsi painautuu selkääni vasten
unelias hengityksesi viipyy lapaluideni yllä
Ynähdän sanoja, joita kukaan ei ymmärrä
nukahdan syvempään uneen.


***

Kommentteja, anyone? :)
Kuva
tuulilukko
Örkki
Viestit: 118
Liittynyt: Ke Maalis 17, 2004 4:37 pm
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tuulilukko »

Tänään tuntui pahalta ja sen piti purkaa jonnekin.


Riippuvat julisteet seinillä,
sinitarran jälkiä valkoisessa maalissa.
Huoneen nurkkiin potkitut vihreäraitaiset sukat,
ruttuisen peiton kuvissa hymyilevät Mikki Hiiret.
Haaleankeltaisten verhojen takaa aurinko,
jonka ei olisi tarvinut tänään edes nousta.

Istua sängyn vasemmalla puolella jalkopäässä,
omalla puolella,
ei oikealla puolella, jossa hän nukkui.
Puristaa kukin kuvioitua tyynyä,
maistaa suolaiset kyyneleet poskilla,
niistää nenä valkoiseen talouspaperiin.

Lukea ne sanat, joita on itse toistellut,
joiden takia itse ei koskaan pystynyt sitoutumaan
muihin kuin sinuun.
Saada ne sanat sinulta,
tuntea sen hiljaisen värinän,
joka alkaa rintakehältä ja kulkee kyynelkanavia pitkin
siihen hetkeen kun ymmärtää.
Kuva
Vastaa Viestiin