Runoja by Hawkie

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Runoja by Hawkie

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:43 pm

Kuin haavoittuvainen enkeli kaadun taas jalkojesi juureen.
Itken pahoja sanojani,
anelen anteeksi pahoja tekojani.
Lasikyyneleet särkyvät osuessaan lattiaan.
Pahat teot hataruuttaan.
Haavat repeävät katuen,
sydän murtuu aueten.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:43 pm

Enkeli tarrautuu käteesi
Yhtä kuolevaisena kuin sinäkin
Yhtä haparoivana kuin sinäkin.
Se kulkee vierelläsi
ajan poikki aina yhtä väsymättömänä.
Turvaten untasi
Suojellen rakkauttasi.
Ettei se särkyisi,
ettei se lohkeilisi.
Ehkä se itsekin kaatuu, ehkä ei.
Siltikään se ei laske irti kädestäsi,
vaan pitää sitä vierellään hamaan loppuun,
Turvaten untasi,
Suojellen rakkauttasi.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:44 pm

Yksi sydän rikkoo toisen
Rikkoo samalla itsensäkin
Yksi piiskaa toista,
piiskaa samalla itseäänkin.
Yksi loukkaa toista,
loukkaa samalla itseäänkin.
Tunteet tuntevat toisensa,
niin kuin ystävätkin.
Me olemme ystävät.
Tunnemme toisemme.
Rikon sydämesi,
rikon samalla omani.
Piiskaan selkäsi verille,
piiskaan samalla omanikin.
Loukkaan sinua,
loukkaan samalla itseänikin.
Kärsin aina kun sinä kärsit.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:44 pm

Haavat käsissäni kertovat ahdistuksesta,
elämän kolhuista, jotka ovat koskeneet.
Ne kertovat omaa tarinaansa tukahdetuista tunteista,
rakkaudesta, joka ei saanut elää.
Ne kertovat tarua liian suuresta tunteesta,
ilosta, joka ei koskaan päässyt valloilleen.
Ne kertovat epäröinnistä.
Ne kertovat elämästäni.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:44 pm

Valkoisena kuin lumi puiden oksilla
Sulat siivissäsi
Sinisenä kuin pohjaton lampi
Ymmärrys silmissäsi
Punaisena kuin palava tuli
Rakkaus sielussasi.
Suojelet, turvaat.
Rakastat, ymmärrät.
Se olet sinä, enkelini ikuinen,

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:45 pm

Joskus katson ulos kylmään ja utuiseen ilmaan
Näen sinut siellä, seisomassa hiljaa
Vaaleat hiukset hulmuten tuulessa
Huulien liikahtavan kuiskatessa
Silmäsi katsovat minua
Mikään ei enää satuta sinua.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:45 pm

Kuin kuuma tuli se polttaa sisintäni
Kuin happo, se syövyttää itseäni
Se kietoo minut uudelleen,
siihen samaan vanhaan tunteeseen,
että olet täällä, että vartioit.
Kuumat kyyneleet jälleen kastelevat tyynyni
Mikset vain tulisi viereeni?
Mikset vain lohduttaisi?
Mikset vain olkaani koskettaisi?
Tiedän ettet voi,
tiedän että silloin kaadut jälleen,
siihen samaan vanhaan rakkauteen,
jota ei tahdo kumpikaan,
edes pahimmissa unissaan.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:46 pm

Nuo petolliset silmät loistavat jälleen,
sanovat, että kaikki on okei.
Nuo petolliset huulet hymyilevät jälleen,
kohta sanovat hei hei.,
Eivät mitään luvanneet.
Lupasivat silti.
Eivät mitään sallineet
Sallivat silti.
Kaadut jälleen sanoihisi
Et häntä koskettaisi.
Rakasko? Hän?
Et tahtoisi hänen pettävän.
Tulee sitä tekemään,
tekee sitä nyt.
Älä tuhlaa aikaasi,
poika tyytynyt,

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:46 pm

Se tunne sisimpääni hiipii
Joka ikinen keskiyö
yksinäisyys mieltä riipii
sydän ikuista tyhjää lyö
En tunne kosketustas
En helliä sormias
En hiuksissain puhallustas
En kaipuutas, rakkauttas.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:46 pm

Satamassa laivat
odottavat kulkijaa
tarinat alkoivat
nyt ne etsivät loppuaan.
Ne, jotka lähtivät ennen.
kutsuvat sinua nyt
kaukaa takaa merten
olet aikasi viipynyt.
Älä siis itke,
ei siis kyyneleitä,
vaan laivaan astu, lähde
muistele lähteneitä.
Olet turvassa sylissäni,
nuku vain,
en uskonut lähteväni,
mutta lähdön sain.
Kun aika koittaa,
laivat lähtee,
valo pimeyden voittaa
luota Eärendilin tähteen.
Sydän täynnä pelkoa
Ei hätää
kaikki pelot poistuvat
tahto elää!

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:47 pm

Viime yönä tunsin jälleen sinut vierelläni
Kuinka hyväilit poskeani
Kuinka silitit hiuksiani
Kuinka puhalsit niskaani.
Puraisit varovasti huuliani
Sivelit lämpimästi olkaani
Mutta sitten en tuntenut enää mitään
En kuullut pehmeitä sanojasi
En nähnyt hellää katsettasi
Olit kadonnut unien maahan,
minä sieltä lähtenyt, pois luotasi,
luokse todellisuuden.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:47 pm

Taas lennän, leijailen
Tunnen pilvet, tunnen tuulet
Ne kertovat minulle tarinaansa,
Tarinoita hyvistä ajoista,
Tarinoita kaukaisista maista
Tarinoita aikojen halki.
Ne kuiskailevat sanojaan korviini
Ne laulavat säveliään sieluuni
Saavat minut loistamaan
Hymyni luottaa voimaan.

Hawkie
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ke Syys 15, 2004 12:40 pm
Paikkakunta: Pimeä todellisuus

Viesti Kirjoittaja Hawkie » Ti Helmi 22, 2005 8:49 pm

Kyllä vain, Hawkiekin kirjoittaa runoja...
Jos näitä nyt runoiksi voi kutsua...pikemminkin henkireikiä. Niihin tulee purettua pahaa oloa, rakkautta ja katkeruutta. Mietin pitkään, kehtaako näitä laittaa tänne, mutta...siinäs näette rakkaat Loftislaiset...tänne ne vain päätyivät.
Owned: Jenla, Jeopardy 'n' Hunter! Ih luv ya! <3

Vastaa Viestiin