Gwaïraîs runoilee (Angst-varoitus [updatea tulee kun tulee])

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

Suunnatkaapas katsantoelimiänne tännepäin! Olen palannut ("ai, oliko se poissa?") Saksasta. Ja nyt sitten tulee jokunen runo... tekemään jotain päivälle. Lyhyestä virsi kaunis... täältä tulloo:
***

Sodan kauhu

Jylisevä ääni taivaalla,
pommien jyrähdykset kaikuu taivaan alla,
tulimyrsky katuja lakaisee,
ikitalven pakkanen kirpaisee,
pommikoneet täyttää mustan taivaan,
kuolemanpartiot routaisen maan,
pellot täynnä kuolleita,
hyökkääjät ahneita,
veri virtaa kuin sata jokea,
surullisten lasten kasvot täynnä nokea,
nälkä kalvaa sisintä,
ei enää suukkoja isiltä
jonka sota vei hautaan,
kylmä luoti rakastavaan rintaan,
ei leikkiä enää, ei naurua,
vain huutoja kivun,tuskan, suurta surua
sodan kauhu.

Kylmä sade

Kylmä sade sataa kadulle,
sade valuu pienen tytön hiuksille,
surkea hänen ilmeensä,
kyyneleet sumentaa silmänsä,
tieto niin suruinen,
tie oli sateinen,
liukas, petollinen,
enää äitiään hän näe ei,
suru aina sydämessään,
pieni koru pienessä kädessään,
viimeinen lahja äidiltä,
viimeinen muisto...

Kun päivänvalo kuolee

Elämäni hiekka valuu loppuun,
askeleeni kulkevat loppuun,
läpi tuhannen haudan laakson,
yli ikuisen kuoleman vuonon,
raivon vuorten solien kautta,
vihan virran yli käy lautta,
askeleeni käyvät siellä, missä elämää ei ole,
askeleeni käyvät siellä, minne valoa ei tule,
viimein käyn kivipaadelle makaamaan,
sinne käyn ma sieluni hautaamaan,
kuolen, suljen silmäni,
näen elämäni,
näen nousevat varjot,
näen kuoleman kalliot,
näen viimeisen päivänvalon,
näen hänen silmiensä valon,
viimein valo kuolee,
varjo minut syliinsä sulkee,
toivon voin heittää,
sen pimeyteen lähettää,
tää kivipaasi on hautani,
täällä kohtaan kuolemani,
päättyy pitkäkin tie,
joka lopulta hautaan vie,
kun päivänvalo kuolee.

Enkelit eivät koskaan kuole

Hämyisissä varjoissa kuljen,
hautausmaan portin suljen,
täällä niin usein yöllä olen ollut,
katsomassa hautaa, jossa on rakkaani kuollut,
tuttu on polku ihmiskohtaloiden läpi,
mulle nuorena sanottiin:
"Enkelit eivät koskaan kuole,
todelliset rakkaudet eivät kuole."
Mutta nyt tiedän:
Enkelitkin kuolevat,
hänet hauta-arkkuun kun sulkivat,
enkelit kuolevat,
hän kuoli, vieden muassaan osan minua,
seison taas haudallasi, muistelen sinua,
voi, miksi jätit minut tänne?
Voi, mikset jäänyt tänne?
Sytytän kynttilän haudallesi,
kerran laitoin korun kaulallesi,
mutta nyt tuntuu että siitä on ikuisuus,
silloin valoisalta näytti tulevaisuus,
nyt huominen on ikivarjon alla,
elämäniloni vei kuoleman halla,
kaksitoista ruusua haudallesi,
punainen oli lempivärisi,
muistikuvat sinusta haalistuvat,
hiukseni hitaasti harmaantuvat,
aika kulkee vääjäämättä,
kenenkään säätämättä,
haluan sinut takaisin!

Hylkiö

Toimeentulo meni,
asunto meni,
niin meni toivo,
jäi jäljelle epätoivon kaivo
ja veitsi, kaunis terä
ja sillä kerran halkaistava elämän kerä,
ei toivoa huomisesta,
ajatuksia vain kuolemisesta,
niin tapahtukoon,
yö koittakoon.
Viiltää terä lihaa saastaista
joka kerran oli ihmisen kaltaista,
nyt hylkiö, koditon,
apua saamaton.
Virtaa punainen veri,
niin kaunis veri,
katukivetys värjäytyy
ja hylkiö kääntyy
epätoivon pilke silmissään
tappaa lapsen, jolla elämä edessään,
koska jonkun tahtoi mukanaan viedä Tuonelaan,
ei yksin halunnut päätyä pois tästä maailmasta hautaan.
Sekoittuvat veret,
elämän vedet,
viemäriin valuvat
ja saasteisiin sekoittuvat.
Ei kestä ihmismieli,
joukostamme poistui eräs, joka kerran eli,
hänest' emme enää välitä,
häntä ei säälitä,
hänhän oli vain hylkiö.
***

Lisää tulee heti kunhan saan tapeltua erään isomman runon kuntoon. Palataan asiaan taas silloin.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Ecta
Örkki
Viestit: 154
Liittynyt: La Huhti 02, 2005 8:25 pm
Paikkakunta: Pumpulimaa

Viesti Kirjoittaja Ecta »

*hymisee tyytyväisenä*
Sodan kauhu oli hyvin kuvailtu. Raakakin se oli.
surullisten lasten kasvot täynnä nokea,
nälkä kalvaa sisintä,
ei enää suukkoja isiltä
Ihana, kauhea ja surullinen. Pidän hirveästi. ei enää suukkoja isiltä.. *hymm*

kylmä sade oli myös hieno. ehkä loppuun olisin lisännyt sanan hänestä niin se olisi rimmannut, mutta käy se hyvin noinkin.

Kun päivänvalo kuolee, sen alku töksähti. Mutta sitten se lähti siitä sujumaan.

Ja sitten, enkelitkin kuolevat..
Se kuulosti ihan rakkausrunolta! *saa käkätyskohtauksen*
ai että, tämä oli super ja hyvä. loppu oli ihana, aika kulkee vääjäämättä..
Mutta tässä kohtaa töksähti:
voi, miksi jätit minut tänne?
Voi, mikset jäänyt tänne?
Ja tuo viimeinen. Se oli hyvä myös...mutta kaikista eniten pidin enkelitkin kuolevat -runosta. *köh*
Ehkä tämä vain toistaa noita muita tai jotain.
Mutta jees.
Rotanmyrkkyä ja wnb-taiteilijoita.
Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron »

Koska me emme nyt jaksa kirjoittaa sitä tarinaakaan, me tulemme tänne ja yritämme kommentoida kunnolla. Ex jeah?

Sodan kauhu Omalla tavallaan kaunis, vaikuttava. Viimestä riviä ei välttämättä olis tarvinnu, se jotenkin tuntuu ylimääräseltä. Kaunista (?) kuvailua. Jos mie antaisin tämmösen äikänopelle, se ensin haukkuis mut pystyyn masentuneesta ajatusmaailmasta, mutta myöntäis lopulta että tää on hyvä. Se on jo kohteliaisuus.

Kylmä sade Pilkkuja ei muuten tartte yleensä iskeä runoihin, rivitys hoitaa sen homman. Jotenkin laulava, mutta silti se mättää jostain miin mielestä. Ehkäpä se on toi pieni "pötköisyys" (uusi lempisanamme: pötköinen). En tiedä, mutta tää ei oikein iske.

Kun päivänvalo kuolee Tuli ihan joku laulu mieleen, jalosta sitä vähän niin siitä saisi... no jotain lauluntapasta. Riimityksiä ja "ma", miksi miulle tulee jostain syystä Kalevala mieleen? Errr...

Enkelit eivät koskaan kuole

voi, miksi jätit minut tänne?
Voi, mikset jäänyt tänne?

Toistoa, ja jostain syystä tuo kohta tyssää aika rajusti. Mutta muuten mii pitää tästä erikoisen paljon, tulee joku kaukanen tarina mieleen. Riimejä, haa. Me jaksamme huomauttaa niistä, koska ne ovat meidän mielestämme niin kovin erikoisia.

Hylkiö Jotenkin... hauska *suunnittelee vakaasti terapiaan hakeutumista* Tää on vaan niin. En tiedä, mutta se on. *keskittyy* Ei, mä en osaa sanoa siitä mitään muuta. Se on vaan vähän... koominen. *nolo*

Emme siis vieläkään onnistuneet täydellisesti. Mutta me jatkamme yrittämistä *ja odottelemme kauhulla sitä viiltävää kritiikkiä mitä tulemme saamaan kun uskallamme iskeä pienet runomme tännekin...*

Mutta, seuraavaan satsiin...
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*
Ketsuppi

Viesti Kirjoittaja Ketsuppi »

Älä huoli Xane, mäkin repeilin Hylkiön alulle... mutta hoitoon minä en hakeudu, olen terve kuin vuohi.
Niin. Kyllä se osaa kirjoittaa. Ja kehittyy aina vaan parempaan suuntaan, jos vielä mahdollista.
Ja oi, riimirunoja! (mikä eppunormaali-fani?? häh! mistä he puhuvat???)

Sota-aiheet ei erityisemmin kiehdo mutta tuo oli hyvästi kirjoitettu.
Taitavat olla ne riimit, jotka on kärkikastia, mutta mikään ei mikään pysty korvaamaan riimitystä: Toi kai sen ja oikaisen
Nostatti tunnelmaa, minkä pystyi. Mutta sitten tuo seuraava oli niin kliseinen, niin kliseinen että tuli ihan salkkarit mieleen.
Hyi, paska, yök (saahan täällä kiroilla?)(ja ammattimies piti olla (Eläköön Klamydia!!!)). Kaaamalat salkkarit!
Seuraavan runon jätän yksinäisyyteensä.
Mutta tuosta "Enkelit eivät koskaan kuole" runosta ansaitsee hän pokaalin ja kahden viikon risteilyn jäämerellä. Miten pystyykään kirjoittamaan noi loppuun tuhostusta aiheesta noin hyvän ja tuoreen kuulloisen runon.
Mutta "Hylkiö" se vasta hassu veikko onkin :mrgreen:
Ihan elefanttihyvät riimitykset ja tuommoinen meni-sanan käyttö ja silti meikä hihittää täällä ihan tuskissaan.
ja veitsi, kaunis terä
ja sillä kerran halkaistava elämän kerä
Se on siinä. Mutta sitten se jotenkin vaan viimeset 3 ja puoliriviä menee metikköön kuin kettu suolapanoksen ajamana. Ei istu kun ei istu.
Mutta masennu siitä ja kehitä meille lisää runoja, kiitos moi.
Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

Nonnin. En sano näistä mitään muuta kuin että sainpahan lopultakin väännettyä.

***
Pimeys

Sali niin kirottu, synkkä,
askeleesi turta, jalkasi jäykkä,
musta mielesi, silmäsi mitäännäkemätön,
kuollut kielesi, huutosi kurkustalähtemätön,
saasta kouraisee sisintäsi,
sydäntäsi kuollut käsi,
ikuinen pimeys ympärilläsi,
kuoleman kasvot ympärilläsi,
täysi hiljaisuus,
turhautuneisuus,
kuule, kuinka elämäsi hiekka
loppuun valuu,suuri seikka,
pimeys on kuoleman sali,
tuhansien sielujen halli,
pimeys.

Syvyyden kutsu

Suuri sysimusta syvyys,
ikiaikainen synkkyys,
raikaa huuto sen,
ääni pohjoisen,
kylmä ja armoton,
mikään ei ole suoja aukoton,
kaikuu huuto syvyyden,
ääni kovan kylmyyden,
pakoon siltä pääse et,
juosta kai voinet,
vaan pääse et piiloon,
suojaan varjoon tahi valoon,
sillä huuto sinua kutsuu,
lopulta korviisi kantautuu,
kutsu syvyyden syövereihin,
houkutus kuolon syövereihin,
sitä kutsua pysäytä ei rauta,
siinä kutsussa kuuluu hauta,
astu syvyyteen
kuoleman mustuuteen.

Yön valtaistuin

Synkempänä kuin synkin varjo,
tummempana kuin tummin varjo,
nousee valtaistuin yön,
merkki pimeän työn,
kaiken valon syö,
vastustajansa maahan lyö,
kulkee läpi kaiken maan
viesti niin synkkä vaan.
"Kaiken otan, kaiken saan,
olen tienne kuolemaan"
Yön valtaistuin on noussut,
vastustajansa maahan piessyt,
yön koura kaikkialle yltää
pimeyttä ja kuolemaa levittää.
Yön myrsky on noussut.
Yön valtaistuin on noussut.

Mätänevä liha

Mätänevä liha ristillä roikkuu,
verentahrima on poikkipuu,
hylätty, yksinäinen on kuollut,
kaikonneet häntä seuranneet hullut,
nyt Kristuksella seuranansa
häntä syövät korpit, kansa
joka häntä seurasi
pian kaikkosi.
Kristuksen lihalla mässäilevät
korpit, jotka ruumiin häpäisevät,
kristikansan loppu on koittanut,
korpit kuolonvirren on soittanut.
Maa on vapaa vitsauksesta
Maa on vapaa Kristuksesta.
***

Ja kommenttia saa edelleen laittaa, vaikka se ei välttämättä vaikuta runojen sisältöön tahi muotoon.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron »

Eikun kimppuun, peljätkää, se on taas vaihteeks sekasin musiikista.
*valmistautuu suureen suoritukseen*

Pimeys: Jotenkin tuntuu että rivitys kaatuu lopussa nenälleen, muuten kovinkin olisiko-se-nyt-poljennollista lukua. Ja mua häiritsee että tuolla mainitaan sana "ympärilläsi" kahteen kertaan kahen rivin sisään. Se vaan tökkää simmuun. Ja myös tuo viimeinen rivi tuntuu turhalta. Mitäs siitä sen enempää...

Syvyyden kutsu: Jälleen sana "syövereihin" toistuu Liian tiheään. Ei kahta samaa sanaa loppuriimeiksi kahdelle riville, jos käsität. Se olisi miin ajatukseni. Onko hän kokonaan yhtä lausetta vai tuntuuko hän vain muuten kovin "pötköiseltä"? Jotenkin sullotun tunnelman antaa, vaikkakin loppu on vallan mainio. Ja alku myös.

Yön valtaistuin: Varjoista valitamme, mutta toisin kuin kaikki luulevat, emme valita melkein lainkaan lopun kahdesta rivistä, vaikka ne toistolta maistuvatkin. Valitimmeko me siitä sittenkin? No voi...
Loppuratkaisumme asiaan on, että viimeinen rivi tuntuu turhalta, ja alun varjot hämäävät. Muuten vallan mainio.

Mätänevä liha:
korpit kuolonvirren on soittanut Suuremmanpuolen tökkäys maximus. Tuon voisi kaiketi korjata?

Nääh, minen jaksa kommentoida järkevästi, eli mie jätän tämän nyt sikseen. Annetaan sille taas hetken rauha hengähtää, ja tehdä uusia runoja. Sillä niitä me odotamme.
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*
Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

No niin, päivityksen aika. Siitähän on pitkä aika kun viimeksi tungin roskaani tänne, ja nyt täydennetään jätelavaa taasen. Ja toki palautetta otetaan vastaan. Saatan jopa ottaa vinkeistänne vaarin. Mutta nyt, sanoista tekoihin (no jaa, itse asiassa sanoista sanoihin). Ja kuten huomaatte, olen rääpinyt kasaan pari englanninkielistäkin.

***
Tuho ja turmio

Tuho ja turmio on teidän kohtalonne oleva
iätön ja mittaamaton teidät tuomitseva.
Mätä maanne pyyhitään pois!
Ihana maa ilman teitä ois!
Seuraatte herraanne sokeina
ja elämä on teissä vain toiveina!
Katsokaatte! Toivokaatte!
Armoa anokaatte!
Seuraatte mätää inhotusta, Herraanne,
joka hulluudessaan johtaa teidät hautaanne!
Tuhat matoa kalvaa pappismiestä,
sata korppia saarnamiestä, märkää hiestä, verestä.
Rukouksenne hukkuvat kuolinhuutoihinne
Oikean käden polku on turmionne!
Me olemme saava voittomme,
raikaa voitonmarssimme, -soittomme,
häpäisemme hautanne nauraen
aurinko teitä pilkkaa sarastaen.
Kuolkaatte! Huutakaatte!
Kuollutta Jumalaanne rukoilkaatte!
Kulkekaa hautoihinne mätäneviin
jä elämänne iltoihin pimeneviin!
Piiskaava sade raapii lihan
päältä luittenne, tunnette vihan,
joka raivaa ja raivoaa.
Joka vihaa ja vainoaa.
Mädätköön sielunne!
Tappakaa veljenne!
Loppunne on lähellä
ei kuolemanne ole oleva hellä!

Misantrophic Death

Years in waste
everything must be made in haste
can you see the blood's taste?

Oh, so pointless life,
fierce,bloodlusting knife,
this is bleeding night.

Abyss, so never-ending,
hope, away burning,
hate, how crushing!

To kill or to be killed?
My soul is shit-filled
the end shall be fulfilled.

Sharp blade of hate,
to make true my fate,
to leave misantrophy, my mate.

Hate! I hate the world!
Now, have you heard?!
I want you all dead!

But now it's too late,
as the blood of my hate
is spilling on the floor, the gate
has been opened. To where?
Into forgotten depths of nowhere.

Kirous ja Kuolema

Jo varjot pimenevät ikimetsissä,
ah, niin julmissa ja synkeissä.
Varjoihin pukeutunut mies,
joka kyllä tiensä ties,
alkaa mustan laulannan,
Helvetin kutsunnan.

Valoista varjoon,
ihmisistä eroon,
käy tuo synkkyys
jonka sielun liekeissä tuhkaksi palaa hyvyys.
Katsokaa! Jo pimeys saapuu!
Jo valo voimattomana taipuu!

Kirous on esitetty, Kuolema kutsuttu,
haju tuo miehelle niin tuttu,
mätänevä liha hänen veressään
mustuutta tihkuva veitsi kädessään
käy hän synkkyyden alttarille,
esittäen kutsun sille,
joka laivat upottaa, elämän polttaa.

Kylmä käsi, kalmankalpea, miestä saattaa
alas iättömään synkkyyteen,
kohti vihaa, syvyyteen,
kuolevainen älköön leikkikö kahdella:
Kirouksella ja Kuolemalla.

Face of christians' death

Kingdom of two thousand years,
rotten souls weep bloody tears.
See, how desperately they defend their insanity,
see, how pathetic they are, fighting without sanity,
Christ's children! Die!
Our choirs are so vast, high.
Why do you defend your diseased paradise?
Your end is near, your death blazing in my eyes!
Your Lord has abandoned you all,
Alas! His kingdom, deserted, shall fall!
I'll crush you all, one by one,
and I shall laugh, as it shall be fun!
There'll be no safe place,
everywhere you'll see my face,
everywhere I shall hunt you,
and crucify I shall all of you!
Slash by slash,
dash by dash,
I am the face of christians' death,
fist of pure hate,
fools' end, christians' fate,
rivers of paradise, turned to blood, so ill,
warmarches of death, so dark, air is still,
all the christian life I shall destroy!
Crush, crush them all! Insects! Hoy!
Time to die! I'm your torment!
I am your end, blood testament!
***

Tuossapa nuo. Sitten kun satun taas saamaan angstaamisesta kiinni niin lisää saattaa tulla. Ja palaute on kovin tervetullutta.
Viimeksi muokannut Gwaïraîs, Ma Elo 29, 2005 3:29 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron »

Minä taas, peljätkää. Nyt voidaankin tehdä testi: vaikuttaako aikainen kellonaika mitenkään pienen yöleäimen aivotoimintaan?
Mutta asiaan.

Tuho ja turmio Siä on typo! Rukouksunne. Mutta juu, tämä on taas tyypillistä Kairakamaa, iskevää, vaikkakin tämä pieni otus joutui jotkin rivit lukemaan kahteen kertaan.

Misantrophic Death Ja se on saanu siitä rimmaavan *kiroaa radion syvimpään manalaan* Ei täällä voi keskittyä... *ärisee*
Mutta juu, tästä me jostain syystä pidimme oikein paljon, hänestä voisi tulla vallan kaunis kappale kun häntä hieman virittelee.
*siirtyy kiireellä seuraavaan ja vilkuilee kelloa*

Kirous ja Kuolema *hymyilee ja kehrää onnellisena* Näissähän tulee kohta himo viedä nämä jonnekin parempaan talteen... kuten a4:selle.. *repii tajuntansa koneelle*
Yhtä asiaa mie en ymmärrä, ja se on se että kaikkeen survotaan kirjainpari ah. Ei vaan käsitä, mutta selventää toki saa.

Face of christians' death Ja typoista huomauttelen näin ensimmäiseksi. Thousnad.
Slash by slash *hiljaista hykertelyä*
Hänkin on, yllätys yllätys, kaunis otus, joskin nuin pitkänä tuntui hieman pötköiseltä.

Joo, mä tiedän, jos mä vaan lopetan aamulla kommentoimisen, ei tästä tule niin mitään. :lol:
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*
Lynxia
Warheart
Viestit: 710
Liittynyt: La Helmi 19, 2005 12:34 pm
Paikkakunta: City of Angels
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lynxia »

Jos minun täytyisi valita näistä yksi suomenkielinen ja yksi englanninkielinen, valitsisin Kirous ja Kuolema- runon ja Misantropic Deathin. Niistä nimittäin pidin kovasti.

En luvannut sinulle järkevää palautetta
We're all just dancers of the Devil's dance floor

Vuoden 2007 Gandalf (:
Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

Kuutamon kulkija

Kuutamon kulkija,
haudan haamu,
taivaalla tanssiva
kuollutta kehtoa keinuttaa.

Tanssi yli hautojen
ja marraksen mantujen,
vapautettu vainoaja,
sieluni synkkä saastuttaja.

Syvyyden synkkyys,
harmaa halla,
saavu salattu,
sikiä siunauksesta,
kohoa kirouksesta.

Viljele vihaa
rakasta raa'asti,
langettava laulu
loihdi loimusta.

Tähtien takainen tuho
hänen muassaan,
mätänee hänen ruho
tähdistä saapuessaan.
Kuolleena syntynyt
elävänä haudattu,
kaiken nähnyt,
silmättä kohdannut.
Tanssi yli hautojen
kulje kautta kehtojen
jäädä tunteet
polta sielut.

Painajaisloitsu (intialainen runo, ei omani)

Sinä, joka et ole elävä etkä kuollut,
olet jumalten kuolematon sikiö, sinä Uni.
Yö on äitisi.
Kuolema on isäsi.
Nimesi on tuhovoima, Araru.
Me tiedämme, kuka on siittäjäsi, Uni,.
Tiedämme, olet jumalaisten naisten jälkeläinen.
Olet Kuoleman lähetti.
Olet tuho.
Sinä olet kuolema.
Ja kun me näimme sinut, oi Uni,
suojele meitä painajaiselta, sinä Uni.
Niinkuin velkaa maksetaan:
kuudestoistaosa,
kahdeksasosa,
ja lopulta kokonaan.
Siten kokoamme koko painajaisen vihollisemme ylle.
Viimeksi muokannut Gwaïraîs, Su Marras 13, 2005 1:10 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Safiron
Samooja
Viestit: 514
Liittynyt: La Tammi 29, 2005 4:29 pm
Paikkakunta: Omatekemä satumaa

Viesti Kirjoittaja Safiron »

Kuutamon kulkija:
kuolluta kehtoa keinuttaa. Puuttuuko tästä toinen t-kirjain, vai onko toi a ylimääräinen?
mätänee hänen ruho Eh, kielioppinipotusmaximus
Mutta näin yleisesti, tämä on erityisen kaunis tapaus. Ja jälleen kerran rakentava palaute vaeltaa kovasti vuorille. Mutta mutta, yritetään.
Tästä sais varmaankin johonkin lauluun lyriikat, tai songficin (ei, älkää minua katsoko).

Painajaisloitsu (intialainen runo, ei omani)
Koska tämä ei ole omaa tuotantoa, minä en mitään sano etten hyppisi jonkun suuremman ja mahtavamman varpaille. Kuitenkin, sanon sen että siinä on tavallaan poljentoa. Jepulisjee.

Siinä tämänkertaset, palaamme asiaan *ja mietimme julkaisemmeko sarjan vai emme*
"...And I demand
You put my heart back in my hand
And wipe it clean
From the mess you made of me"
-Emilie Autumn: I want my innocence back

Vuaren beta 08 *kumartaa ja jatkaa nillitystä*
Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

Xanetia kirjoitti:Kuutamon kulkija:
kuolluta kehtoa keinuttaa. Puuttuuko tästä toinen t-kirjain, vai onko toi a ylimääräinen?
Typofuckhan se.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Avatar
Daealis
Metsähaltia
Viestit: 650
Liittynyt: Ke Helmi 09, 2005 4:02 pm
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Daealis »

Gwärry perskuta, äijällähän oli runotkin sitten täällä! Itse en ole (vielä?) saanut aikaiseksi laittaa mitään omistani tänne... se offista.

Lueskelin melkein noi kaikki,silmiin sattuu jo näyttö,lähestyin sitä liikaa*muljauttelee silmiä päässään* autsautsauts. Nuo sota-aiheiset runot liippasivat osittain, varsinkin talvisota, hyvin läheltä....

..itse asiassa niin läheltä Sotajumalan sanoituksia,että melkein tuntui plagiaatilta. :D mutta en lähde katselemaan nyt niitä sanoituksia, en kuitenkaan usko että niin laimeaan tekoon syyllistyisit. Mutta tämä ei ole mitenkään whine,että onpas samanlaista,vaan iiso plussa. koska Sotajumalan sanoitukset nimittäin koskettavat itseäni kovin. Juurikin talvisodasta kirjoitetut sanoitukset... Oli sittenkin pakko hakea edes yksi biisi malliksi:

Syyttömien Veri

Kylmassa kolkossa huoneessa. Ilman turvaa, ihmisarvoa.
Et tieda syyta siella oloosi. Paasetko koskaan elavana vapaaksi?

Kylma kalmaa, sydan hakkaa. Odotat turhaan ruokaa, juomaa.
Uskallat et paikaltasi liikkua. Uskallat tuskin edes hengittaa.

Kuulet huutoja tuskaisia. Armoa anovia
Iskuja, aseen laukauksia. Armottomia

Syyn tiedat huutoihin. Sita myonna et itsellesi.
Kyyneleet silmissasi. Hiljaa, peitat korvasi.
Askeleet lahenee. On sinun vuorosi. Kuolla.

Pelkosi on poissa. Kipu, joka maaraa.

He viilsivat sinua kasvoihisi. Maistoit oman veresi.
He polttivat ihoasi. Tuskaasi et usko todeksi.
He nauttivat katsella kidutustasi. Eivat valittaneet, teloittivat perheesi.

Pelkosi on poissa. Kipu, joka maaraa.

Kuulet huutoja tuskaisia. Armoa anovia.
Iskuja, aseen laukauksia. Armottomia.

Kylma piipun suu hivelee niskaa.
Lasket allesi viimeista kertaa.
Kuoleman tunne sinut valtaa.
Et kipua tunne enaa koskaan.


Sisu Sinivalkoinen -biisistä pätkä:
Vaikka vapisivat polvet vahvat, sumenivat katseet teravat.
Silti taisteluhuudon kohottaen voimansa yhdistivat.

Mursi kuitenkin lujuus yhteinen, vastarinnan vihollisen.
Koska, sisu sinivalkoinen, kavi edella joukon voimallisen.

Ehka kaatuivat kuolleina sinne, missa vapauden joutuivat todistamaan.
Silti kuuluivat joukkoon voittajien, kansaan suoraan ja rehelliseen.
Silla tuhansien jarvien maasta, maasta parhaimmasta.
Eivat luopuneet mistaan syysta, se on viimeinen sana suomalaisen.

Anteeksi pitkä postaus... mutta oli vain niin mahtavia runoja,innostuin liikaa.
Tears are a waste of good suffering.
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/
Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

Daealis kirjoitti: ..itse asiassa niin läheltä Sotajumalan sanoituksia,että melkein tuntui plagiaatilta. :D
Heh, vahvana vaikuttajanahan ne lyriikat ovat olleet.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Gwaïraîs
Puolituinen
Viestit: 296
Liittynyt: Ma Huhti 11, 2005 8:24 pm
Paikkakunta: Siellä, missä synkkä ikuisuus avautuu paljastaen Toiset Jumalat.

Viesti Kirjoittaja Gwaïraîs »

Nonnih, kohta on taas se aika vuodesta kun lauletaan joululauluja ja hakataan perhettä kännissä. Ja sen 'iloksi' ajattelin julkaista asiaan mitenkäänkuulumattoman 'runon'.
* * *
Talviyö

Mieleni synkissä syvyyksissä
ankeitten ajatusteni arvissa
taas talviyössä taivallan.

Hauraalla hangellä jäljet
läpi lumisen luonnon
iättömät, ajattomat arvet.

Armotta aika juoksee
talvi tahdon tappaa
jälkien jäljessä toikkaroin.

Yksinäinen tammi talvinen
luomattoman lumen peittämä
tuulen tuiskeessa natisee.

Kiikkuu kuihtuneesta oksasta
turman tuskissa kärsinyt
elämän arvet ajattomat
sielussaan.

Annan käteni koskea
sallin katseeni kulkea
kalmankalpeaa ihoa
tuntea toivon tuhoa.

Se olen minä.

Tuomitsinko itse itseni
syyttä synneistä tekemättömistä?
Kyllä.
Maailman mahti musersi.

Ylhäinen yksinäisyys,
ehdoton eristäytyneisyys
siinäkö avaimet?

Toivon, pelkään,
itsäni puukotan selkään,
vapauden tuuli kylmä.
Jäätävä.

Kiihottaa tuntematon, vapaus
vaan turvaisa on vankeus.
Ristiveto talviyössä.
* * *
A/N: tätä tehdessäni olen lueskellut [mainos]V niin kuin Verikosto-albumia, joka on sangen loistava teos[/mainos] ja fiksuimmat/lukeneimmat ehkä huomaavat sen vaikutuksen. No, toivottavasti nautitte tuosta roskasta, jota nimitän runoksi.
Kuva
Bloodshot eyes - metal skin
Serpents tongue - dagger claws
Dragon wings - crooked horns
K.I.N.G
Vastaa Viestiin