Esegen runoja ja tajunnanvirtaa [uusi 25.9.05]

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Esege
Örkki
Viestit: 181
Liittynyt: Su Elo 29, 2004 10:20 am

Esegen runoja ja tajunnanvirtaa [uusi 25.9.05]

Viesti Kirjoittaja Esege »

Laitan tänne tosiaan runojen lisäksi tajunnanvirtatekstejä. Aika samankaltaisia ne kuitenkin ovat.

Warnings: Saatta sisältää jeesustelua.

Ja alotamme. Olkaa kilttejä ja kommentoikaa.

***

Ensin tällainen hassu koulussa syntynyt vuoropuhelu.

-

-Tarjoilija!
-Haluaisitteko jo tilata?
-Kyllä. Voisitteko kertoa, mitä elämä on?
-Se on paineaaltoja ja sähköimpulsseja höystettynä kauden atomeilla ja ripauksella jumalallisuutta. Kaupan päälle saatte kuoleman jälkiruuaksi.
-Vai niin, kuulostaa hyvältä. Mitäs se kuolema sitten on?
-Se on murskattuja soluja mysteerikuorrutuksella.
-Selvä. Entä jos en pidä elämästä? Saanko vaihtaa sen johonkin?
-Valitettavasti meillä ei ole palautusoikeutta.


***

Ja runoja.

-

Tuuli

Tarttuu minuun
Ujeltaa
Uskallanko mennä mukaan
Lentää yllä maan
Ilman turhaa pelkoa

-

Keskiyö

Kaunis on maailma
Eläviä värejä vailla
Selkeyden mieli saa
Kirjoittamaan tarinaa
Ikuista unelmaa
Yksinäinen runoilija
Öisin unelmiaan kuvittaa

-

Siipirikko

Suru valtaa mielen
Ilkeys tarttuu kieleen,
Itku kurkkuun
Puolikas vain olen
Irvokas kuva
Rakastetusta
Ihmisestä
Kaunis vain paloittain
Katkerana elämä
On liian näännyttävää

-

Vain sanoja peräkkäin
ovat säkeeni

Vain uuden kontekstin saaneita
merkityksettömiä kirjainyhdistelmiä

Vain minulle ne aukeavat
omasta tahdostaan,
kertovat tarinan

Tarinan sydämestäni,
sen hiljaisesta hämärästä

-

Tullakseen runoilijaksi
tarvitsee
hiljaisen sielun.

Kuuntelija, katselija
- ei puhuja tai esiintyjä.
Hiljainen tarkkailija,
surumielinenkin.

Tullakseen runoilijaksi
tarvitsee
hiljaisen sielun.


***

Ja sitä tajunnanvirtaa

-

Jos haluaa tehdä taidetta - runoilla, maalata, mitä tahansa - täytyy vajota tiettyyn tilaan. Se onnistuu hyvin väsyneenä tai masentuneena. Taiteellisessa tilassa ei ajattele mitään ja kuitenkin ajattelee kaikkea. Se on hieman samanlainen kuin nukahtamista edeltävä oloa. Ajatukset virtaavat ja niitä ei huomaa eikä muista ellei laita niitä paperille. Luovuudessa ei kuule eikä näe, maailma katoaa.

-

Ihmisen sydän on paperia.
Helppo tuhota ja polttaa.
Ihmisen sydän on lumihiutale.
Helppo kadottaa tuhansien muiden joukkoon.

-

Jos kaikki ajattelisivat lasten lailla,
olisi maailma kaunis.
Jos kaikki ajattelisivat lasten lailla,
olisi maailma ihme.
Jos kaikki ajattelisivat lasten lailla,
olisi maailma täynnä rakkautta.
Jos kaikki ajattelisivat lasten lailla,
olisi maailma täynnä vilpittömyyttä.

Jos lapset saisivat päättää,
ei olisi armeijoita, aseita eikä sotia.
Jos lapset saisivat päättää,
ketään ei jätettäisi yksin.
Jos lapset saisivat päättää,
turhista asioista ei tarvitsisi huolehtia.
Jos lapset saisivat päättää,
aikuisetkin uskaltaisivat leikkiä.

Jos maailma olisi lasten,
tulisi Taivas maan päälle,
sillä lasten kaltaisten
on Jumalan valtakunta.

-

En syntynyt tätä maailmaa varten. Minua ei ole tarkoitettu maailmaan, jossa raha, kauneus ja valta ovat ainoita hyviä ominaisuuksia. En välitä rahasta tai vallasta - ne vain lisäävät ahdistusta. Todellinen kauneus on sisäistä kauneutta, ei pinnallisten ihmisten säihkettä.

Olen ehkä naiivi ja idealistinen, mutta haittaako se? Jos kaikki vain olisivat yhtä lapsen kaltaisia...

Minun maailmassani saa keskittyä siihen mihin tahtoo. Saa olla utelias ja ihmetellä. Kaikki ovat samanarvoisia. Kenenkään ei tarvitse olla muuta kuin on.

-

Kasteinen ruoho tuntuu kylmältä kävellessäni avojaloin pihan halki. Aurinko on juuri laskenut, mutta vain noustakseen parin tunnin kuluttua uudelleen. Astun kuusiaidan aukosta metsään ja kosteaan puun tuoksu tunkeutuu nenääni saaden minut henkäisemään syvään. Neulaset pistelevät jalkapohjiani.

Pysähdyn ja katselen ympärilleni. Punaiset männyt nousevat korkealle ja varvut muodostavat pehmeän maton metsän pohjalle. Istun alas ja huomaan olevani pienempi kuin muistin. Katson taivaalle ja tunnen itseni yhä pienemmäksi. Pienenen ja pienenen kunnes pääsen puunkuoren rakoon nukkumaan ikiunta.

***

Kertokaa jos jäi kirjoitusvihreitä. ^^
Viimeksi muokannut Esege, Su Syys 25, 2005 5:05 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tosiasiassa mieleni teki mennä heidän luokseen kysymään, miten he tekivät sen - olivat niin puhtaita ja varmoja kuin olivat.
-Tom Spanbauer, Mies joka rakastui kuuhun
Ecta
Örkki
Viestit: 154
Liittynyt: La Huhti 02, 2005 8:25 pm
Paikkakunta: Pumpulimaa

Viesti Kirjoittaja Ecta »

Huu minulla on niin paljon sanottavaa tästä, mutta olen laiska..
yritän kuiteskin väkertää tähän nyt oikein aimo ison kommentin. (:

Elikkäs,
tuo ensimmäinen vuoropuhelu oli minusta aika kiintoisa.
Se sai oikeasti ajattelemaan mitä elämä on.
Paineaaltoja ja sähköimpulsseja --> sähköimpulsseista tulee mieleen maagiset hetket, jotka koetaan yhdessä poikaystävän kanssa, tai silloin, kun jännää jotain tulosta. Paineaalloista tulee mieleen stressi ja huolet.
Jänskä.
Ja kuolema jälkiruuaksi, jotenkin pidän tuosta, sillä kun ihminen on elämänsä elänyt, niin hän kuolee. Niin ja siitä sitten, yleensä kuolema oi hyvinkin olla se jälkiruoka...(helpotus johonkin sairauteen)

ja sitten runot.
Kaikki ihanan herkkiä, ja pieniä. ^.^
Tarinan sydämestäni,
sen hiljaisesta hämärästä
Ihanan rauhallinen kuvaus, vähän surumielinenkin. <3

Juuh ja sitten tuo tajunnanvirta kappale.
Luovuudessa ei kuule eikä näe, maailma katoaa.
Minulle käy joskus silla tavalla hauskasti, etten todellakaan kuule, enkä näe mitään muuta kuin sen työni siinä nokan edessä. Vähän sama juttu kuin lukisi jotain hyvää kirjaa.

Oioi! ja tämä oli pakko ottaa talteen! Pidän hurjasti, jotenkin niin ihana..
"Ihmisen sydän on paperia.
Helppo tuhota ja polttaa.
Ihmisen sydän on lumihiutale.
Helppo kadottaa tuhansien muiden joukkoon."


Ja tuo seuraava, jos kaikki ajattelisivat lasten lailla, se voisi olla myös laulu.
Mutta joskus itsekin olen ajatellut, että millainen maailma olisikaan, jos lapset saisivat siitä päättää.
"sillä lasten kaltaisten
on Jumalan valtakunta"

Aivan ihana. Kerrassaan.

"En välitä rahasta tai vallasta - ne vain lisäävät ahdistusta"
Tässä kohtaa pomppasi, kyllä kyllä!
Raha-asioiden kanssa voisi repiä itseltään hiukset irti päästä..
Se on stressaavaa ja ahdistavaa.

Ja viimeinen luonto kappale pitää vielä mainita.
Ihana, kauniisti kuvailtu ja pieni.
lopun sitten tulkitsin itse niin, että henkilö nukkui pois. Vai oliko siinä jotain muuta sitten..?
No anyways, tässä ihanan pitkä kommenttini. *huuu* o.o;

Muttas ne olivat hyviä, pidin. ^.^
Rotanmyrkkyä ja wnb-taiteilijoita.
Esege
Örkki
Viestit: 181
Liittynyt: Su Elo 29, 2004 10:20 am

Viesti Kirjoittaja Esege »

Huima palaute. ^^ *kiittää ja ojentaa jäätelöä*

Neiti onnistui sitten lainaamaan tuolta omat lempikohtani. ^^ Taitavaa.

Ja tuo minkä olit napannut kokonaan, minulla ei ole mitään muistikuvaa sen kirjoittamisesta, mutta kirjoituspäiväkirjastani se vain löytyi. Jos näkisin sen jossain muualla, en tunnistaisi omakseni. (Paitsi nyt kun olen lukenut sen uudestaan ja laittanut tänne..) Outoa. o_O

Minä nyt apinoin Holopaisen setää, enkä rupea selittämään tuotoksieni tarkoituista. Jokainen tulkitkoon omalla tavallaan. Sen viimeisen ajattelen itse erilailla kuin sinä, mutta eipä tuolla niin väliä.
Tosiasiassa mieleni teki mennä heidän luokseen kysymään, miten he tekivät sen - olivat niin puhtaita ja varmoja kuin olivat.
-Tom Spanbauer, Mies joka rakastui kuuhun
Esege
Örkki
Viestit: 181
Liittynyt: Su Elo 29, 2004 10:20 am

Viesti Kirjoittaja Esege »

Häivähdyksiä.
Katseita, vilkaisuja.
Kateutta, halveksuntaa.
Pelkoa, kauneutta.
Hyväilyjä, hyvästejä.
Suudelmia, kyyneleitä.
Ikävää, onnea.
Nautintoa, kärsimystä.
Elämää.
Tosiasiassa mieleni teki mennä heidän luokseen kysymään, miten he tekivät sen - olivat niin puhtaita ja varmoja kuin olivat.
-Tom Spanbauer, Mies joka rakastui kuuhun
Cecilia Musta
Puolituinen
Viestit: 282
Liittynyt: To Kesä 30, 2005 4:11 pm
Paikkakunta: Tharasissa, joko Alamaailmassa tai Mustassa Sudessa nurkkapöydässä.

Viesti Kirjoittaja Cecilia Musta »

paljoo en ehtiny lukea mut ainakin toi eka tajunnan virta oli loistava! aion palata lukemaan loputkin ^^
Teräsbetonista paljon vaikutteita saanut tarinani:
Tulenkantajat
Cecilia Musta
Puolituinen
Viestit: 282
Liittynyt: To Kesä 30, 2005 4:11 pm
Paikkakunta: Tharasissa, joko Alamaailmassa tai Mustassa Sudessa nurkkapöydässä.

Viesti Kirjoittaja Cecilia Musta »

sun tekstit saa mut ajattelemaan mun omia asioita... sitä, mikä maailmassa todella on tärkeää... mä... en tiedä.
tämä:
En syntynyt tätä maailmaa varten. Minua ei ole tarkoitettu maailmaan, jossa raha, kauneus ja valta ovat ainoita hyviä ominaisuuksia.
on jotain mitä mä en osaa kuvailla tai ainakaan kirjoittaa tähän... siis mulla on tällainen ajatus juurtununeena mun päähäni että jos ei ole valtaa, ei silloin ole muuta kuin lehti, joka kulkee tuulen mukana...yksi sielu joka kulkee sinne minne muut sielut matkaavat, mutta jos on valtaa, voi päättää minne kuljetaan.
Kuuntelija, katselija
- ei puhuja tai esiintyjä.
Hiljainen tarkkailija,
surumielinenkin.
mä tykkään kirjoittaa runoja, mut se ei onnistu missään muualla ku yksin hämärässä huoneessa... ja jos vaan mahdollista silloin pitäisi pystyä kuunella jotain kelttiläis musaa... muuten mä oon se esiintyjä, mut ehkä mä noina hetkinä voin heittää sen roolin roskikseen...
Jos maailma olisi lasten,
tulisi Taivas maan päälle,
sillä lasten kaltaisten
on Jumalan valtakunta.
Kindom of Heaven... mä en voi sille mitään, et mulle tulee mieleen se leffa..kuinka kaikki on sitä mieltä että se kaupunki on paratiisi.... eikä se kaupunki ole vielä tänäkään päivänä saanut rauhaa....

*lukee viestiään* mistä mä sain tän tekstin? jos olisin fiksu, mä jättäisin tän(kin) lähettämättä... mut tällä vuodatuksella mä haluan kertoa sulle, Esege, että sun tekstit puhuttelee mua oikeesti... ja mä haluan lukea näitä lisää (ja paljon) jos niitä vain löytyy...?
Teräsbetonista paljon vaikutteita saanut tarinani:
Tulenkantajat
Vastaa Viestiin