Jotain runontapaisia

[Nendi]

Kukaan

Näen heidät
he näkevät minut.
Kuulen heidät.
he kuulevat minut.
En tunne heitä
he eivät tunne minua.
Minä en tunne itseäni.
Tunteeko kukaan minua?

Yö

Laulakaa yölle ja tähdille
yön valtiaalle, kuulle taivaalla.
Kuunnelkaa yön tuulta ja
tuntekaa se.
Katsokaa mustaa taivasta
ja hymyilkää auringonlaskulle.
Naurakaa yön eläimille
ja pimeydelle.
Tuokaa valo pimeyteen
ja antakaa sen sammua.
Antakaa yön tulla
ja antakaa sen mennä.

Rakkaani

Pieni ja musta,
tumma nappisilmä, pörröhäntä.
Hapsuiset korvat ja hymyilevät kasvot.
Voi, tuota naamaa rakastan niin.
Toivon että ei minua yksin jätä
vaan auttaa jaksamaan.
Eteenpäin. Kauas.
Mustaan, tuuheaan turkkiin
painaudun, lämpimän
huokauksen kuulen ja hymyilemme
toisillemme.
Koirani ja minä.

Ymmärrys

Hymyilin toiselle lämpimästi
ja sipaisin pehmeää poskea.
Hän nosti tummat silmänsä ja
katsoi minua hämmentyneenä-
hän ei ymmärtänyt. Huokaisin
raskaasti, laskeuduin hänen viereensä
ja rutistin syliini, kuiskin korvaan
sanoja. Nyt hän ymmärsi. Irrottauduin
ja lähdin. Matkani alkoi.
Hän kipusi ikkunaan ja katseli lähtöäni.
Hän ymmärsi.

Koulu

Kuka jaksaa
kouluun mennä.
Ei edes aurinko
noussut ole.
Ai mutta,
nythän onkin
viikonloppu.


Siis tota niin. O__o Jotain kouluaikaisia haiku-väkerryksiä nämä ovat. Haluan rustata runoja, en osaa, perkelö. -__- älkää tuomitko minua hevonkuuseen, nämä on vaan... surkeita yrityksiä. Viimeinen haiku... -reps- Mutta niin hyvin todellinen, ainakin alkuosa.

[Chinida]

Ihan hienoja runoja nuo kaikki. Ymmärrys- runo tarttui mieleen kyllä.. tosi hieno. Haiku-runoja nämä? Oi, mie tein yläasteella haikurunoja ja onnistuin kyllä kaksi väkertämään. Valar ties, mihin ne ovat kadonneet... x)

Mutta siis... oikein kauniita ja hyvin kuvaavia.

[Oyri]

Et ole kertonut että oelt rustanut runoja! ^^ Minulta ne eivät onnistu, sillä niistä tulee aina sellaisia avuttoman lapsellisia... 'Olipakerran Matti, sillä oli ruskea takki ja housuissa NAKKI!' *räkättää* Tuuliin. ^^'

[Cecilia Musta]

Yö ja Ymmärrys oli jotain sellaista mistä mä pidin. Rakkaani -runo oli suloinen *kattoo omaa koiraansa joka tuijottaa tympääntyneenä takaisin*
siinä jäi vaan hiertämään yks sana...

Hapsuiset korvat ja hymyilevät kasvot.
Voi, tuota naamaa rakastan niin.

naama. se ei musta sovi muuten runoon. mutta koska en osaa ehdottaa mitään parempaa sanaa tilalle, olis mun pitäny pitää turpani kiinni... jotenki mulle tulee mieleen jotain epämiellyttävää siitä sanasta. ja koirat on kaikkea muuta ku epämiellyttäviä(!!) mutta: unohtakaa toi mitä mä sanoin se on hyvä naama -sanan kanssakin ^^