Before the Dawn & muita Cecilia Mustan runoja | new 5.10

[Cecilia Musta]

Mua vähän epäilyttää laittaa näitä tekeleitä tänne mut musta pääasia on et ite pidän näistä.
Eli runoja....


Before the Dawn

Tummat varjot pitenevät
päivä illaksi muuttuu
Vihdoinkin voi silmänsä avata
katsoa maailmaa,
musta mieli on herännyt.

Yksinäinen kuu on noussut
ilta yöksi muuttunut
Vihdoinkin voi ulos juosta
katsomaan maailmaa,
musta mieli on vapaa

Jos joku nyt näkisi
häntä varjoksi luulisi
Hän ainoaa ystäväänsä
tapaamaan meni
Ainoaa, jota hän on
kunnioittanut

Mutta kun hän perille pääsi
ystävänsä kuolleena löysi
Ranteet auki viillettynä
vieläkin yhtä kauniina
Ystävän vierellä seisoi Pimeyden enkeli
häntä katsoi ja hymyili
"Elämänsä taakseen jätti
ylväänä ja pystypäin
Tämän viestin hän halusi antaa
avaa se myöhemmin"

Hetkeä ennen sarastusta
hän takaisin lähti
paperi repaleinen kädessään
Sen lämmön hän tunsi
jonka saa
kun verellään paperille
kirjoittaa
Hän perille pääsee
ja hiljaa odottaa
ystävänsä viimeistä asiaa
hitaasti paperi avautuu
se kuiskaa
"I'm waiting for you"


ja sit tällanen mille en oo antanu nimeä... :


He katsovat perääni
mustaa
He halveksivat minua
mustaa
He tietävät etten ole samanlainen
mustaa
He luulevat että se on pilannut minut
mustaa
He sanovat minua saatanaksi
mustaa

He tietävät, etten halua muuttua
Kun katson heitä mitä näen?
Pelkoa epävarmuutta vihaa kateutta?
Missä on se ilo josta paljon puhutaan?
Noissa pälyilevissä katseissa?
Missä on se rakkaus josta paljon puhutaan?
Noissa viileissä hymyissä?
He ovat kylmiä.
Tämä ei voi olla minun kansani
ei minun kotini
Minulla on lämmin
Ja mitä saan kiittää?
mustaa

tällasia on mun runot... vähän synkkiä -ei kai - mut sen siitä saa ku kirjoittaa niitä öisin....

[Lynxia]

Before the Dawn kiinnitti huomioni lähinnä sattuneen kirjoitusviritelmämme tähden, enkä lukenut kunnolla sitä ekalla kerralla.
Mutta toinen kerta sitten jo läimäisi kasvoille. Se oli lähinnä pelottava ja toi jotain omia henkilökohtaisia tuntemuksia, jotka nekään eivät ole minnekään kadonneet, esille.

Niin, mitä onkaan ennen sarastusta? Sinä olet hyvä runoilija!

[swirly]

Vautsi vau...
Toi eka oli hyvä ja tykkäsin siitä. Siinä oli jotain alkukantaista (Siis tämä on kohteliaisuus ) ja villiä, siis tuossa tyylissä vai miksi sitä nyt voisin kutsua. Tykkäsin että tämä vähänkuin kertoi ja kuvasi tapahtumia ulkopuolisen silmin... vai kuvasiko vai kuvittelinko taas omiani.

Sen lämmön hän tunsi jonka saa kun verellään paperille kirjoittaa

Tuosta pätkästä todella pidin. Se on jotenkin niin ihanan outo.
Ja se toinen musta-juttu oli myös hyvä. Se mustan toistaminen todellakin antoi syvyyttä ja mustuutta siihen.
Joo minä höpisen taas kaikkea ihan turhaa... Mutta tykkäsin

[Cecilia Musta]

mä arvasin et toi nimi saa sut lukemaan sen Hevienkeli
kiitoksia kommenteista mä laittelen mun sepustuksia tänne lisää ku vaan kerkeen..
on se kiva et joku muukin tykkää näistä ku mä ^^

[Cecilia Musta]

Autumnal Winds

Katson ikkunasta ulos
syksy kultaa lehdet.
Pimeys voittaa valon,
yö päivän.
Sadepisarat valuvat
alas teräksenharmaalta
taivaalta.
pimeys voittaa valon,
yö päivän.

Ja minä kulje katkerassa
sateessa,
yksin, turvatta.
Ja minä tunnen olevani
kokonainen
kun vain näen pimeyden.

Varjot kiertyvät ympärilleni
pimeys peittää minut.
Neri minua katsoo,
suojattiaan vartioi.
Se vetää minut syliinsä
takaisin suloiseen lämpöön.
Neri minua katsoo,
suojattiaan vartioi.


ööh... sit voisin laittaa tänne tällasen...se kyl on vähän keskeneräinen ku oon kirjoittanu sen vaan kerran..-vika säkeistö kahdesti enkä tykkää siitä vieläkään-...yleensä siis korjaan ja kirjoitan kaikki uudestaa ainakin kolmasti.... ^^

Musta Vesi

Näin sinut taas tänään,
ohi kuljin, vain vilkaisin.
Ylpeänä leukaani nostin,
kuin olisin vihannut.
Kultaiset hiuksesi,
vaaleat vaatteesi
ja viaton hymysi.
Niitä kaikkia halveksin,
ohi kuljin, vihasin.

Mustan veden vierellä
kuljin,
kylmään käteni kastoin.
Hengähdin syvään ja
sukelsin,
taas syvemmälle.
Peruuttamattomaan.

Illalla sinua itkin
ystävääni, auttajaani.
Etsimme itseämme
lähdin tielle jolle
et seurannut.
Mustan tielle katosin
minä löysin itseni,
sinä eksyit tieltäsi.

mustan veden vierellä
kuljin,
mustan mielen sisääni suljin.
Hengähdin syvään ja
sukelsin
Vesi kyyneleet poskilta
pyyhki
Neri lapsensa uneen
tuuditti.


Parannusehdotuksia?? ^^

Erehdys

Kyynelet
niin luonnollinen asia.
Luulin
että tämä olisi ratkaisu,
niin ei ollut.
Toivoin
että olisin voinut unohtaa,
en pystynyt.
Muistan kaikki nuo ihanat
kesäillat kun nauroimme,
kaikki yhteiset tyhmyydet.
En saata unohtaa.
Kasvoimme erillemme ja
toivon
että sinä muistat.
Pyydän anteeksi,
minä en ajatellut,
eikä sitä voi korjata.


tällasia tälläkertaa... nyt mun pitää ruveta tekemään uusia, muut ei taida olla julkaisemiskelpoisia....

[Lynxia]

Musta Vesi ja Erehdys olivat suosikkejani näistä. Ne saavat mut todella syylisen oloiseksi, tiedä sitten miksi....

[Ecta]

Runoistasi minulle tulee mieleen raskaasti mustiin pukeutunut nainen, joka tanssii yksin pimeässä vältellen valokeilaa.
Nainen tanssii kepeästi, leikkii hippaa ja piilosta jahtaavan valokeilan kanssa. Se nainen muuttaa välillä muotoaan vesilammikosta pikkutytöksi ja loppusoinnuissa nainen istahtaa lattialle huokaisten surulliseti.

Jos tuosta nyt irtosi mitään.

Kokeile pitkien runo väkerrysten ijaan typistää ne pariin riviin.

[Cecilia Musta]

Lyhyempiä runoja? hmmm.... mulla on lyhyempiä runoja joita piti väkertää viime vuonna koulussa mut niistä puuttuu se jokin.... ne siis on kirjoitettu eri runolajien säännöillä... mut ne ei oo synkkiä ja mun runojen kuuluu olla.... tai en kyl tiiä kuuluuks mut ne on niin helppo kirjoittaa sellasiks... se synkkä puoli ku on ainoa mun monista persoonistani jota en osaa ilmaista kunnolla muilla tavoilla...
mut jos mä laitan ainakin osan mun kasiluokan runoista... katotaan pidättkö te (harvat jotka ootte näitä viittiny lukea ^^) niistä (mä en oikeen pidä)

Nuxos, toi sun mielikuva mun runoista oli mahtava! jotain sellasta mä oon yrittäny hakea, joten kiitti ku kerroit. ^^

tän runotyylin nimi on haiku (siinä pitää olla 3 riviä ja tietty määrä tavuja per rivi):

lennän taivahalla,
siellä tummalla kuun.
Kannella unen.


sit on tanka (5 riviä ja tavuja taas tietyn veran/rivi):

Puron varrelle
istahti susi
vettä katseli
mietiskeli elämää
varrella vuolaan puron.

ja vikana on mun lemppari, limerikki (eka rivi päättyy paikannimeen ja loppusointuja tulee tietyllä kaavalla)

Omassa maassaan Kiinassa
istuu tyttö piinassa.
Mistä ruokaa saisi?
Jos rikkaan miehen naisi?
Ei tarvitsisi istua nenä liimassa.


en olis muuten laittanu noita runolajien mitälie "sääntöjä" mut muuten te luulette et multa on pudonnu se viimenenki ruuvi.

okei mä viel kadun sitä et laitan nää tänne...

[Ecta]

höm oli paljon kirjoitusviheitä tuossa minun edellisessä viestissäni. *raapsraaps* -o-;
Mutta eh, asiasta toiseen.
ensimmäinen lyhyt runo tai siis haiku, oli minusta ihana.
Minulle tuli mieleen ajatus, tai uni. unimaailma.

ja toinen.

vettä katteli

se kävisi minusta ihan katseli muodossakin. Mutta jotenkin se seuraava lause oli ihana; mietiskeli elämää. miten susi mietii elämää? miltä se silloin näyttää? äh minulla menee yleensä vähän yli aiheesta *ou, todellako..?* mutta en voi mielikuvitukselleni mitään. Enkä tarkoita, että olisin käsittänyt sen jotenkin kaksimielisesti.

puuh ja kolmas. *olenko orjallinen?*
loppu riimi oli hauska ja naurahdin. Tietyllä kaavalla, niinkuin sillain että et itsepäätä loppua? juuh. Mutta aihe oli surullinen.

Niin, eivät nämä yhtä synkkiä ole kuin sinun aikaisemmat. Mutta eivät mitään pahojakaan. ^.^

[Cecilia Musta]

yhden runon ehdin nyt laittaa tänne... eli tässä tulee

Laulu Molarnalle

Yksin hän kulki
laumansa jättänyt.
Päivällä karkasi hän,
musta susi,
kyllästyi sääntöihin.
Vanhan kuusimetsän
läpi kulki,
hyppäsi puron yli,
muisti kuinka joskus oli,
siinä yksin istunut.

Aiemmin ei hän näin
kauas ollut kulkenut.
Ei laumaansa taakseen
jättänyt,
ei näin pitkälle metsässä
kulkenut.

Musta susi taivaalle katsoi
näki hopeisen kuun,
keskellä tähtien.
Mustalla sametilla lepäsi
kuitenkin niin yksin.
Se hohti kalpeaa valoaan
valaisi suden tietä
kohti jyrkännettä.
Perille päästyään susi istui
ulvoi Molarnalle yksinäisyyttään,
josta se oli niin ylpeä.


näin. lukekaa ja kertokaa mulle mikä siinä menee metsään... musta siinä on joku vika mut en löydä sitä.....

[Cecilia Musta]

Hordunrasin kansa

Katson ulos ikkunasta,
näen kuinka vanhus pahoinpidellään.
Istun yksin keittiössä,
kuulen kuinka vanhemmat riitelevät.

Ja he sanovat olevansa hyviä,
Arcaliran lapsia.
Täydellisiä, kauniita, onnellisia.
Hordunrasin luomia olemme,
Paholaisen lapsia.
Itsekkäitä, ilkeitä, tyytymättömiä.

Olenko minä ainoa
joka valheen läpi näkee?
Pimeyttä he kavahtavat,
vaikka siitä heidät on tehty.

Kun yöllä istun ulkona,
Hordunrasin kanssa puhumassa
minusta he juoruavat.
Minua he pelkäävät
sillä olen ainoa,
joka myöntää totuuden.


joo mun varmaan pitäis joskus selittää mitä noi nimet tarkottaa... Ne siis on mun keksimiäni jumalia fantasiajuttuihin joita mä kirjoitan. niillä vaan on niin paljon helpompi ilmaista asioita..... semmosta.

Yöperhonen

Katson sen lentoa
vankeudessa.
Valoa se kiertää
ulos yrittää löytää.
Astun lähemmäs
pientä perhosta
ja käsieni sisään
sen suljen.
Avonaiselle ikkunalle
kuljen.
Käteni avaan ja perhonen
lentää auringonlaskuun.

Sen perään jään katsomaan
surullisena, hyljättynä.
Kuinka haluaisinkaan
sen perään lentää
ja unohtaa.
Kuin toivo olisi sen
vaaleiden
siipien mukana kulkenut



niin ja Nuxos... se "vettä katteli" kohta... ku mä rupesin miettimään sitä ni se tosiaan kuulostais nykyään paremmalta muodossa katseli... äikän maikka oli menny muokkaamaan sitä silleen et sen kielirakenne oli muuttunu... *mur* jos ymmärrät mitä mä tarkoitan... -en ees tiiä ymmärrämkö mä ite....- se oli alunperin eritavalla kirjoitettu ja sillon katteli sopi paremmin. vai sopiko???

[Mario]

Yksi sana tuli mieleen.. Pimeys..

Nämä ovat kauniita, ja jos olisi enemmän aikaa, niin näistä saisi paljon paljon enemmän irti..

Osaat todellakin kirjoittaa. *hymy* Laita ihmeessä lisää.

Yöllä on todellaakin paras aika kirjoittaa. ^^

[Cecilia Musta]

näin se on. yöllä ja mieluiten silleen et on niin pimeetä et hyvä jos näkee paperia mille kirjoittaa. ^^ sillee runot -ja mikä tahansa muukin teksti- syntyy. ^^

[Cecilia Musta]

Kun pimeys sydäntä koskettaa
(Darth Vaderin ajatus)

Hänen kasvonsa valkeat,
veren tahrimat.
Hänen ruskeat silmänsä,
täynnä tyhjyyttä.

Hetki sitten
hän katsoi minua surullisena,
huusi "tämä ei ole tiesi"
Silmät täynnä tuskaa aneli
"tule takaisin"

Hautaan kasvoni käsiini,
käsiin, joilla ei tunne.
En tunne naamiota,
joka mustana peittää
kasvoni.

On vain ajatus,
nyt ja ikuisesti,
surmasit hänet jonka yritit
henkesi uhalla pelastaa.


ja jatketaan aika samallaista linjaa...


Nerikan äänetön anteeksipyyntö

Huppuni alta sinua katson
tummia silmiäsi,
komeita kasvojasi.
Mietin miksen myöntänyt
kertonut sitä sinulle.
Nouset. Lähdet.
Mitä maksaisinkaan
jos edes vilkaisisit.

Anteeksi minä pyydän
virhettäni.
Sen tunteen kielsin ja
toivon, että antaisit
uuden mahdollisuuden.
Ja kuinka minä pyydänkään
että voisin olla sinun.

Ennen ku kukaan luulee et mun tyyli on vähän muuttunu ni mä paljastan et tää Nerika on murhaaja. ^^ ehkä vähän erilainen murhaaja ku muut mut murhaaja kuitenki. mun ensimmäinen ns. rakkausruno ja epäilemättä viimeinenkin...[/i]

[Cecilia Musta]

ookei...nyt en kirjoita tänne runoa (kiire koiran kans ulos, tanssitreeneihin ja asemalle...) mut laitan tänne semmosen pyynnön, et jos satut lukemaan näitä rävellyksiä, laittakaa mielipiteenne. jos ette pidä ni kertokaa mulle. mä en voi luvata et yrittäisin kirjoittaa palautteet huomioiden mut se vois auttaa. mä oon iloinen myös negatiivisesta palautteesta, emmä tuu kenenkään luokse yöllä ja syö sitä. (vaik kun mut tuntee ni sitäkin vois pitää mahdollisena... ;)