Tältä maailma näyttää Meliksen silmin. [päivitys: 29.11 ]

[Sparks]

Sparks-täti siirsi ja kehottaa sinua muokkaamaan tämän topikin nimeä sellaiseksi, että siitä käy ilmi, että tämä on nimenomaan sinun runotopikkisi. Jos katselet tätä osastoa, saat esimerkkiä siitä, miten muut ovat tehneet.

*kumarrus*

[Melis]

lyijykynätyttö

Ohuet ääriviivat,
liian hennot minulle.
Minun on liian vaikea
koskettaa sinua..

Ohut harmaalla piiretty
mekko, pukee kauniisti jokaista
osaa ruumiistasi.

Sinä olet se lyijukynätyttö,
jota olen etsinyt piirustuksistani!







*Hyppii innoissaan tyhmä ilme naamalla*

Runot siirtyi tänne lallalallalaaa!

[Sansku]

Olen taas nipottamassa, vaikka en tämänkään osaston mode olekaan... Mutta Melis -hyvä... Ideana ja tarkoituksena ei ole pitää omaa topicia ensimmäisenä - älä siis yritä karttaa viestimäärääsi turhilla posteilla, tuon postin poistaa joku tämän osaston modeista hyvinkin varmasti. Eli... Tarkoitus on vain mahdollisesti vastata muiden kommentteihin ja pistää omia runoja - ei sen enempää turhia posteja. *hymyilee*

Anteeksi, jos annan nipottajan kuvan, mutta... Säännöt on säännöt, ja kaikilla on mukavempaa, kun ei ole turhia, ilman asiaa olevia posteja jokaisessa välissä. ^^

[Elvédan]

Iso paha mode tuli ja poisti parikin viestiä; sen, joka on muutenkin tämän topikin aloitusviesti ja sen, jossa oli vain hymiö ^^. Ei pahalla, mutta viesteihin kannattaa sisällyttää aina asiaa edes jonkin verran, ettei se tule poistetuksi turhana. Koko foorumin viihtyvyyden puolesta! *hymy*

Lyijykynätyttö-runo oli kaunis, pidin varsinkin säkeestä "minun on liian vaikea koskettaa sinua". Pidin. Kirjoita lisää!

[Celebriel]

Hmm tuon tassirunon olen lukenut ennekin ^^ kivan lyhyitä ja kauniita

[Arawyn]

Mukavia runoja. Minä pidin.
Minne järkevät kommenttini ovat hävinneet?

[Hitunen]

Nättejä tunoja!!!! ^^
Kirjoita taas piakkoin lisää...

[Melis]

Tuhkimotarinaa?

Äiti
valkoisessa
huoneessa
istuskelee.
Murheen
kyyneleet
alkoholilla
peittelee.

Tytär
huoneessaan
leikkii
tuhkimotarinaa.
Rukoilee
salaa
enkeleitä
vaikka
ei jumalaan
uskokkaan

Pahvista
itselleen
lasikengät
leikkelee.

Äitiä
takaisin
kotiin
odottaa.
Tytär
jatkaa
tuhkimotarinaa.

menneisyys
toistuu uudestaan.


Pojan puuhelmikyyneleet
Poika katuja
pitkin kävelee.
Ilman kenkiä,
ei, ei ollenkaan.

Älä katso taaksesi,
lapsi itkevä.
Pelkosi
herää,
silloin tuon lahjaksi
puuhelmikyyneleesi.

Violetista maalista
kädet sotkeentuneet.
Pelko, käsien kylmien.

On uusien
puuhelmikyyneleiden lahja
tulla ulos kyynelrasioista.

Puuhelmikyyneleet

Tuohon pojan puuhelmikyyneleet-runoon sain ideaa: Ajattaran Kituvan kiitos-kappaleesta. Kunniat Daealis:kselle
kun muistutti minua.

[Evil]

Mie tänne kampeuduin.. ja pakko sanoa.. ihatuttavaa ^^
Tyksin heti ekasta runosta. ^^ Siitä tuli sellainen ihan tunne.. olet herkkä ja runoilijat ovat taiteilijoita ^^ joskin sanallisia.
Minen osaa sanoa mitään ennää kun luin nämä runot... nämä on niin *niisk* kauniita .. *katoaa tippa silmässään*

[Newra]

Oi.
Pikku-Noora oli äärimmäisen vaikuttavaa luettavaa (varsinkin Sonatan Sing in silencen soidessa taustalla), vau. Se oli pelottava.

Eivätkä he mene koskaan puistoon keinumaan
Hrr. Hienon kokoava säkeistö, rinnastaa jollain tavalla kuoleman arkeen. Tai äh, en tiedä mitä ihmettä täällä selitän mutta joka tapauksessa.

Taiteilija kuoleman runosta minulle jäi mieleen se ikuinen kirje, pidin tuosta sanayhdistelmästä kovin. Toinen kohta, joka jäi mieleen, oli se orjantappura -kohta. Outo mieltymykseni suomen kielen sanoihin ^__^

Yön tanssijattaresta en pitänyt niin paljoa kuin näistä muista, ja luulen sen johtuvan sanasta 'heilutellen' Minusta se särkee sen kauniin mielikuvan, jonka muu runo luo.

Kuun heijastus on
minun valokeilani
^ Lempisäkeeni. Kuun heijastus. *maistelee sanoja* Hieno sanayhdistelmä jälleen.

Lyijykynätyttö, voi, rakastuin nimeen! Ihana <3 Muutenkin runo on kokonaisuudessaan ihana, ytimekäs, joka sana on kohdallaan. Pidän kovasti. Lyijykynätyttö. Ih.

Tuhkimotarinaa oli toinen suosikkini.
Pahvista
itselleen
lasikengät
leikkelee.
Tuo oli jotenkin nerokas säkeistö (anteeksi että lainailen näin montaa kohtaa, mutta kun!). En tiedä, jotenkin se toimii todella hyvin. Lisäksi rivitys toimii mahdottoman hyvin, vaikka yleensä en kamalasti perusta yksi sana - enter - yksi sana - enter -tyylistä. Runosi on siis poikkeus ^^ Ja kaksi viimeistä riviä! Ihana, tuo kursiivi korostaa niitä jotenkin juuri oikealla tavalla, erottaa ne muusta runosta. 'Toistuu uudestaan' - olen paasannut jo vaikka kuinka monta kertaa hienoista sanayhdistelmistä, ja tässä sellainen taas on. Vau.

Luin Pojan puuhelmikyyneleet nyt uudestaan ja se nousi suosikikseni. Ihana, melkein tuli kyyneleet silmiin. Voisin lainata sen melkein kokonaan.

Älä katso taaksesi,
lapsi itkevä.

Upea kohta. Jotenkin rytmitys on aivan täydellinen. Oikeasti, pitäisi varmaan lainata koko runo, mutta en viitsi, tyydyn vain toteamaan että kyynelrasiat on jälleen kerran ihana sanayhdistelmä :)

... Olisinkohan toistanut itseäni jo tarpeeksi? ^^ Hienosti kirjoitat, tykästyn runoihisi sitä enemmän mitä useamman kerran niitä luen.

[Melis]

Kiitos Newra. *Ruttii sen* ja ei se mitään, vaikka lainailet. Mukava saada pitkiä komentteja. Ja tässä lisää runoja:

Ei se tule koskaan edes toteutumaan,
my little dear


Ei se tule koskaan edes toteutumaan, my little dear
Tyttö leikkii
unelmaa,
tiedättehän?
satuprinsessaa.

"Eihän tuo tule
koskaan edes
toteutumaan,
lapsirakas."

- Niin äiti
lapselleen,
selittelee.:

"My little,
dear.. Totuus
on se, että
me olemme
köyhiä.
Ei sinusta ikinä
tulekkaan prinsessaa,
turha edes haaveillakkaan."

Tyttö ei ole
kuulevinaankaan,
jatkaa unelmointiaan.

Siellä kaikki
on kuin tanssisit
ruusun terälehtien
lailla
Tyttö tanssii
keskellä kyynelvirtojen,
prinsessaunelmien.
varovasti äidiltään
kysyen:

"Mikä sitten on
kaunista, jos ei
ne linnat ja prinsessat?"

kaunista ovat
kyyneleesi, keskellä
unelmiesi.

My little dear.


Kyyneleittesi tanssi saharassa

Mieleni maalasi kuvia
roudan raiskaamasta pölystä,
jossa kävelit yksinäsi kantapäät
upotettuina saharaan!?

Kuivaa,
sinun silmissäsi.
Kyynelesi tanssimassa
saharassa..

Et erottanut edes
omia kyyneleitäsi
silmistäsi..

Hiekkatuuli,
oli loppusi

Samara

Ympyrää,
ympyrää,
ympyrää.
Kierrät
kehää.

Kaivon pohjalla,
syvässä kuilussa.
Ruumisi makaa,
puettuna
mekkoon valkoiseen.
Poika vain piirtää ympyrää.
Kutsuu tyttöä..

Samaraa


Sota

Tyttö tanssahteli pellolla
kauniiden kukkien seassa
ja mummon tekemä kesämekko yllään..

Kunnes, kunnes varjot saapuivat
ja lentokoneet lensivät taivahalla
jotain koneista pudottaen!

Oli, oli alkanut sota.
Sota, joka voisi tuhota
tuon pikkutytön elämän!

Ei, ei tyttö ymmärtänyt
vaan juoksi kyynelehet
silmissä äidin sylihin..

Äiti käski minua menemään
paikkaan, jota pommisuojaksi kutsuttiin.
Äiti viellä kiireessä minulle huudahti:
"Seuraa muita lapsia ja juokse niin lujaa
kuin pystyt! Teethän niin rakas lapsonein?"

En oiken kuullu mitä äiti sanoi,
mutta, mutta minä lupasin tehdä niin
joten kyynelehet silmisä seurasin muita
lapsia..

Pommisuojassa haisi kamallalle ja
siellä oli rottia, mutta toitun siihen
äkkiä..

Yksi lapsi sanoi, että tätä kutsutaan
sodaksi. Ihmettelin miksi pitää sotia??
Nukahdin pommisuojan lattialle
muiden lasten vierelle..

Lentäjäntytär

Muistan aina kun isä oli
konehuonessaan ja väsäsi
lentokonettaan!

Aina välillä menin konehuoneen
ovelle ja kysyin varovasti:
"Isä, saisinko minäkin
tulla auttamaan sinua?",
mutta sain vain vastaukseksi:
"ei, ei nyt prinsessa, ehkä sitten
kun olet vanhempi!"

Mutta isähän ei muistanut,
että olin jo neljätoista..
Ei, ei isä ikinä minua muista
koska hän on aina konehuoneessaan
ja luulee, että olen aina se kahdeksan
vuotta täyttänyt tyttö!

Harmissani kiipesin lempipuuhuni
ja mietin: "Entä, entä.. Jos minäkin
joku päivä lentäisin yhtä komeasti kuin isä?!"

Tuuli tuivertaa lentäjätyttären hiuksia
Toiveikkaita ajatuksia liitelee tytön
silmissä..

"Entä, entä.. Jos minäkin
joku päivä lentäisin yhtä komeasti kuin isä?!"

[Newra]

Aww. ^___^ *ruttu takaisin*

Pidän noista 'vuorosanoista'. Ja niin, ennen kuin unohdan: tulekkaan ja haaveillakkaan molemmat kirjoitetaan yhdellä k:lla. Käy vain sääliksi tuota tyttöä kun äiti noin julmasti tappaa unelmia ._.
Ihailen edelleen tuota kursiivin käyttöäsi - se tuo runoon syvyyttä, kuin joku kertoisi kaiken yläpuolelta. Hieno kokonaisuus. Ja surullisen totta. *huokaus*

Mieleni maalasi kuvia
roudan raiskaamasta pölystä,
jossa kävelit yksinäsi kantapäät
upotettuina saharaan

Ihastuin tuohon. Ensinnäkin se nyt vain on hieno, ja lisäksi alkusoinnut! 'Mieleni maalasi' ja 'roudan raiskaamasta', ne antavat säkeistölle voimaa. Keskimmäiset säkeistöt olivat aika haastavia: minun ainakin piti lukaista ne useamman kerran (voi tietysti olla että johtuu väsymyksestäkin ^^').
Ja loppu! Hiekkatuuli, ihana ihana. Pidän tässä runosta siitä, että se on niin monimerkityksellinen, loppu varsinkin.

Samara oli pelottava. *aivotyöskentelyä* ... The Ring? Liittyykö kenties kyseiseen leffaan? Minä en ole koskaan nähnyt kumpaakaan osaa (hyvä niin, Mörkö on tarpeeksi pelottava minulle :D), joten tarkastelen tätä runoa ihan vain itsessään. Tässäkin runossa pidän siitä, että minulla ainakin meni hetki ennen kuin keksin että ai jaa, se kaivohan on ympyränmuotoinen ja poika piirtää askelillaan ympyrää sen ympärille! En tiedä miten sinä asian ajattelit, mutta minä tulkitsin sen noin. Tulkinnanvapaus on ihana asia, siksi minä runoista kamalasti pidänkin.

Sota oli kuin pienoisfilmi. Minulle tuli mieleen kesämökin pelto ja Narnia-leffan alku. Pidin vanhahtavista muodoista - taivahalla, kyynehelet, lapsosein. Ne vahvistivat tunnelmaa. Samaten sanojen toisto on hieno keino. Viimeisen säkeistön rivityksen olisin tehnyt hieman toisin, mutta muuten se jättää lopun avoimeksi, hyvällä tavalla. Toivottavasti tyttö mummon tekemässä kesähameessa selvisi sodasta.


Mutta isähän ei muistanut,
että olin jo neljätoista..
Ei, ei isä ikinä minua muista
koska hän on aina konehuoneessaan
ja luulee, että olen aina se kahdeksan
vuotta täyttänyt tyttö!

Miten valitettavan tuttu tunne :D Minunkin isseeni voisi joskus muistaa että olen jo 16, meh. Tässäkin pidin vuorosanoista ja kolme viimeistä säkeistöä ovat suosikkejani, toiston, lempipuuhun kiipeämisen ja silmissä liitelevien ajatusten takia. Tosin ottaisin joko huutomerkin tai kysymysmerkin lauseen perästä pois (ei molempia, mutta se nyt on makuasia ^^) ja laittaisin kahden pisteen sijasta kolme, mutta eivätpä nuo seikat pahemmin haittaa :)

[Melis]

Kiitos jälleen Newra. Koska on tylsää, lisäilen runojani:'

Lapsen hyvän joulun toivotus Jumalalle

Lapsi kadulla laulaen Hoosiannaa,
ylistäen jumalaa.
Kätensä ristien
hiljaa mielessä rukoillen.

Tuomiokirkon ohi hän
kävelee,
ikkunasta kurkistaa,
varmistaa, että kirkossa
ei ole ketään.

Alttarille lapsi istahtaa,
kädet uudestaan ristiin laittaa.
Jumalalle sanat lausahtaa:
"Hei, Jumala.
Halusin vain tulla
toivottamaan
hyvää joulua
sinulle ja Beetlehemin
enkeleille."

Lapsi poistuu kirkosta
suuri kysymys mielessä:
"Onkohan Jumala nyt onnellinen
kun toivotin hänelle hyvää joulua?"



Tulitikkutyttönen

Olen etäinen,
pieni tyttönen,
patterin vierellä
lämmittelen..

Viereissäin
posliinilautanen,
jossa enää pieni
leivänmurunen.

Katselen ympärilläin,
näen ikkunalaudalla
pienen, pienet tulitikut..
Tulitikkuun valon raapaisen.

Olen sadun tulitikkutyttönen


"Aikuisten juttuja"

Yöllä heräsin,
kuulin äidin itkevän
ja isän huutavan..
Menin olohuoneeseen
ja näin isän pitelevän veistä
äidin kurkulla!
Olin viisivuotias,
en, en tajunnut
mitä isä tekee!

Viattomana tyttönä
kuiskauksena kysyin:
"Isä mitä sinä teet?"
Näin isä minulle vastasi:
"Kulta meillä on aikuisten juttuja
mene takaisin nukkumaan jookos?"

Hölmistyneenä menin takaisin
nukkumaan ja mietin mitä isä äsken sanoi:
"Kulta meillä on aikuisten juttuja.."

Olin nähnyt kun veljeni katsoo
sota-leffoja ja niissä
ampuminen ei ole
"aikuisten juttuja"..

Tajusin, että isä ja
äiti olivat sotaa!
Pirullista sotaa
jossa kumpikaan
ei tule ikinä voittamaan!

Otin Molla-Maijan käteeni
ja rutistin sen.
Peitonalla tärisin
kuin haavanlehti ja
olin pieni viisivuotias,
jonka mielestä
maailmassa on
paljon hyvää!


Liisan päiväkirjamerkintä

Kuule äänesi metsässä,
Askeleesi ruohikolla.
Siipiesi havinaa pilvien reunalta..

En tiedä kuka olet,
mutta ihmiset ainakin huhuilevat,
että olisit pehmeä ja suojelet,
mutta en tiedä kannattaako
huhuihin luottaa..
Ajattelin ottaa sinusta itse selvää..

Jotkut ihmiset sanovat,
että paikasi on Jumalan kämmenellä,
mutta kun en tiedä mikä se Jumala on?
Onko Jumala tuo kerjäläinen kadun kulmassa?
Vai tuo rikas poika torilla?
Ei en oikein tiedä.

Minua vain häiritsee,
että mikä se on?
Jotkut sanovat niitä enkeleiksi,
mutta kun äiti sanoo,
että enkelit kuuluvat vain pikkutyttöjen satuihin.
En tiedä kannattaako äitiin luottaa?
Kannattaako keneenkään ihmisiin luottaa?

Jotkut sanovat,
että enkeleitä syntyy kun ihmisiä kuolee?!
Ei, en ole varma.
Ajattelin mennä katsomaan niitä enkeleitä,
mutta miten?

Tiedän kyllä,
että isän lipastolaatikossa on pistooli,
mutta en tiedä miten sitä käytetään!
Ainakun äiti ja isä katsovat elokuvaa
ja kun joku kuolee se siirtyy enkeliksi.
Joten ajattelin mennä kokeilemaan sitä isän pistoolia.
Sittehän löytäisin vastauksen mikä on Jumala?
Ja mikä enkeli on?

Lopetan päiväkirjan kirjoittamisen tältä päivältä.
Menen katsomaan sitä isän pistoolia.

On pikkuliisa nyt enkeleinä seassa
muiden enkelten. Löytääkö Liisa kysymyksiinsä vastaukset?

[Annatar]

Melis, turhaan sinä runojasi vähättelit.

Pidän kielikuvistasi ja siitä, miten käytät sanoja.

Yön tanssijattaresta quotaan samaa kohtaa kuin Newra:

"Kuun heijastus on
minun valokeilani"

Voi kuvitella miten tanssija hiipii estradilleen yön tummuessa. ^^

Lyijykynätytössä piditen eniten tästä kohdasta:

"Ohuet ääriviivat,
liian hennot minulle.
Minun on liian vaikea
koskettaa sinua"

Ihanan hauras ja herkkä tunnelma, kuin se tyttö tosiaan särkyisi kosketuksesta.

Tuhkimotarinaa? ja Pojan puuhelmikyyneleiden suhteen pidin myös eniten jo lainatuista kohdista.

"Pahvista
itselleen
lasikengät
leikkelee."

Realistisen tuntuista, pidän. Lasi ja pahvi muodostavat mielenkiintoisen vastakkainasettelun.


"Älä katso taaksesi,
lapsi itkevä."

Tuosta nimenomaisesta kohdasta tulee vahvoja mielikuvia. Surullista mutta vaikuttavaa.


Kyyneleittesi tanssi Saharassa, jäin kuksimaan ensimmäistä säettä:

"Mieleni maalasi kuvia
roudan raiskaamasta pölystä,
jossa kävelit yksinäsi kantapäät
upotettuina saharaan!?"

Pidän tästä säkeistöstä, taas tunnepohjalta. Tämä toimisi ilman lopun välimerkkejäkin ^^

Lapsen hyvän joulun toivotus Jumalalle -olen tainnutkin lukea joskus aikaisemmin rakkausrunoissa.
Hyväntuulinen, pisti hymyilyttämään:

Lapsi poistuu kirkosta
suuri kysymys mielessä:
"Onkohan Jumala nyt onnellinen
kun toivotin hänelle hyvää joulua?"

Niin lapsenkaltaista ^^

[Daealis]

Pojan puuhelmikyyneleet
.....
.....

Älä katso taaksesi,
lapsi itkevä.
Pelkosi
herää,
silloin tuon lahjaksi
puuhelmikyyneleesi.
....
.....

Ja sitten vertailuksi Ajattaran Kituvan Kiitos, ensimmäinen säe:
Hetkesi saat
Älä taaksesi katso
Oi itkevä lapsi
Aina kun pelkosi herää
Tuon lahjaksi kyyneleet

Voisit edes kertoa ennenkuin kopioit näin suoraan runojasi.

Ei siinä, ihan mukavia runoja, jälleen uusi tyyli jaksottaa runojasi, omalaatuinen tyyli mutmut, kerro toki lähteet, kuten tuossakin runossa.. Ei saa viedä kunniaa toisten tekstejä lainaamalla *heristää sormea*