Kiusaan kyniä TAAS 24. tammikuuta.

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Kiusaan kyniä TAAS 24. tammikuuta.

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Genre: Angst
A/N: Synkkiä runoja, pahimmalta "hei-nyt-mä-kyllä-tapan-itteni!-" kaudeltani.

Nämä ovat suurimmalta osalta runoja, jotka kirjoitin suuren masennuksen alaisena.


HUURTEINEN RISTI

Olen niin kalpea.
Ajatukseni ovat synkät, en jaksa!
Yksinäisen ihmisen arkea.
Eihän ystävyys vain maksa?
Minulla se maksaa, olen vain yksin.
minulla ei ole rahaa, jolla maksaa, joten kärsin.

Silmäni harmaat ummistuu.
En tiedä mitä tehdä.
Elämäni mun kasaan luhistuu,
mitä minun oikein pitäisi nähdä?
Ystäviä, ehkäpä?
Ehei. Peilistä tuijotan vain mä.
Ei yhtään enempää.

Mustat on ajatukset.
Pimeät kadut kaupungin.
Minne katosivat lapsuuden saavutukset?
Kimallus kultaisen prinsessaleningin?
Päiväkirja valkoinen ja musta,
Ei, ei saa, muistuttaa mua susta.
Olit ennen ystäväni.
Bestikseni.
Nykyään olen yksin.

Sydän kokoon luhistuu,
Elämän tarkoitus unohtuu.
En jaksa, en tahdo.
Huoneeni musta kokolattia matto,
Kaikki ne mustat viikatemiehet,
valtas mun maailmani, ja yksinäiset mielet.
Mutta nyt, olen poissa.

Yksinäinen maailmani on kadonnut.
Musta risti haudallani.
Niitit ja nahkavaatteet arkussani.
Yksinäisyys kadonnut,
mukanani.

^^^
Itse en tykkää… :roll:


VIIMEISEEN SYDÄMMEN LYÖNTIIN

Viikatemies.
Verta viikatteessaan.
Kasvot pääkallon.
Sydän kivinen, silmät tyhjät,
kaukaiset.
Maailmasi musertuu,
kiljaiset.
Kuolema kulkee minne, ties.
Juuri sinun luoksesi.
Antaisin elämäni vuoksesi.
Ken tietää.

Verta kasvoissa kuvankauniissa.
Haavoja sydämessä rakkauteen alttiissa.
Vaikka pimeys nielisi sielusi,
tukkisi kädellään nielusi.
Olet aina vain sinä,
Yksinäinen,
omituinen. Vain sinä.

Kasvosi kalpeat, hiuksesi mustat.
Meikkisi tummat, ja kaikki ne tuskat
Jotka valtas sydämesi silloin.
Et laulellut tai lukenut enää illoin.
Olit outo, sanottiin.
Että et päätyisi taivaisiin.
Vaan katoaisit. Ja niin sinä katositkin.

Pohjassa meren makaat nyt.
On sydämesi lyönti jo heikennyt.
Silti olet ystäväni.
Viimeiseen sydämen lyöntiin.
********
tää on mun paras koskaan tekemä runo. Musta tää on sulonen. :shock:



KADOTUS


Haava sielussani.
Haavoja sydämessäni.
Haavoja käsissäni.
Sinä teit tämän minulle.
Ansaitsin tämän.
Miks´ en antaa anteeks´
voi sinulle?

Sanoit, että rakkaus kestää.
Nyt se mua hengittämästä estää.
Olit tuomioni.
Viimeinen huomioni
olit sinä.
Ajauduin kadotukseen.
********
tää on aikas lyhyt, mut tykkäsin silti. :oops:


RAKKAUDEN HINTA


Synkkää. Liian synkkää.
Sydämen kieli on mykkää.
Rakkaus sydäntäni lämmittää,
tämä päivä minua liikaa jännittää.
Elämä kadotuksessa,
Paremman ajan odotuksessa.
Menetys on rakkauden hinta.
Pohjaa ei oo,
näkyy vain pinta.

Mutta nyt se on ohi.
Kuten minun aikanikin.

Kukkia hiuksissani.
Meikkiä kasvoissani.
Päiväkirjan sivut revityt,
Ei lainkaan auta, ei nyt.
Olenhan elämäni menettänyt.

Mutta nyt aika on ohi.
Kuten rakkauskin.
Lopullisesti.
******
niin. tää on mun lemppari runo, tosi ihana, en voi mitään. :roll:



METSÄSSÄ HAUTANI

’Tässä lepää tyttö,
prinsessaleikkien prinssi.
Jolle tärkeintä pesäpallopelien syöttö,
ja se,
perhe rakastava. Nyt hän on poissa.’

Enää en naura,
en ikinä laula,
en kestä,
en saata kai ymmärtää.
Miksi kaikki tämä niin turhaksi jää,
kun täytyy vain yrittää,
ett´ kestääkö jää.
On kai liian turhaa tää,
Kun kuolet, niin mitä sulle sitten jää?

Vaaleat hiukset sekaisin,
on lapsella metsien.
Voi, tule, rakkain, jo takaisin,
Vaellan täällä sinua etsien.

Keskellä metsän niitty niin soma.
Keijujen, eläinten, ikioma.
Siellä on lautoja,
unelmien hautoja,
Vierivieressä unelmia kuolleita.
Vaan ei ole enää.


********
tää on aikas huono, mutta silti jotenkin…. ihana :wink:

SAAPUU ELÄMÄ KAUPUNKIIN


Maa täynnä tuskaa, surua.
Ei ainuttakaan kynttilää,
ei tuhon jälkeen toivon murua,
niin, tuhossa moni niin yksin jää.
Ei tuhon jälkeen oo kaupungissa elämää.
Kunnes se saapuu takaisin.

Ei, ei se palaa.
Toivokaamme kaikki salaa,
että joku joka tahtoo,
voi saada elämän,
sen sileän,
ei rösöistä,
vaan täydellisen.

Tuho huuhtoi toivon pois,
elämä ei parempi ois,
jos jättäis tuhon pois,
niin, niin ei ois.

Kynttilän valoa,
toiveiden paloa,
elämän silloin unohtaa,
elämän jälkeen,
me kaikki meille rakkaat tavataan.
Toivotaan siis,
yhdessä niin.

********
tää on ommattu kaikille, jotka on menettänny tuttujaan joillaan ikävällä tavalla ennen aikojaan. :?



ARVOTON

Niinhän sä väität,
mut vähääks sä välität?
Mitä se sulle kuuluu,
jos elämä multa puuttuu?
Susta mun sydän on lasii,
et se särkyy helpost.
Ei, ei se oo lasii,
se on vaan kylmä.

Silmissä loistaa tähtien tuike,
pyydän, ole hyvä, ja pois kulje.
Ethän sä kaivannut mua enää,
nyt sydän itkenyt sielussain lepää.
Sähän tahdoit mut pois.

Ja niin mä meninkin.
Olinhan vai arvoton.
Romu.
*******
Surkein ikinä tekemäni runo :x



FEENIKSIN SIIVIN

Kuvakirjan sivu, niin kaunis.
Feenikslintu lieskoja siivissään,
Sydän on lämmin, niin aulis.
Hän päänsä kohottaa, ja laulaa elämästään.
Niin kovaa, niin kirkkaasti.
Niin kauniisti, ja suloisesti.
Syntynyt vapahtava lapsi.

Jos osaisimme lentää,
Feenikslinnun siivin,
vois huolet pois heittää,
Ja elämän unohtaa.
Mutta en voi.
En osaa unohtaa.

Lumi valkoinen maan peittää,
saa elämän murheet nurkkaan heittää.
Kiviset kasvot,
voimakkaat tahdot,
kadonneet voimat
sydämess' soivat.

Joulu on tullut.
Jos voisi lentää pois,
ehkä täällä parempi ois.
Mutta huomenna vasta lähden,
Teen sen Feeniksin tähden,
Itken sen sydämmen nähden,
Se siunaa tämän Joulun.

Liidän joulun Feeniksin siivillä.


JÄINEN LOPPU

”Nähdään illalla”, sä sanoit,
ei tiennyt meistä kumpikaan,
että se mitä sanoit
oli toivetta vaan.
Maantie oli jäinen,
sä kun matkaa taitoit kävellen.
Ohi ajavaan autoon nousit,
niin kerrotaan. Sillä tavoin nuoria kaapataan.

Mies ajoi kahtasataa,
aivan niin kuin kilparataa.
”Seis!” sä huusit kohta.
Mies säpsähti, ajoi ojaan.
Rekka takananne säikähti,
ajoi peräänne.
Täysperävaunu lasti päällenne.
Olitte menettää henkenne.
Ja sinä menetitkin.

Silloin en tiennyt, kuinka susta välitin.
Tajusin sen nyt, vasta kun sut menetin.
Olit luuseri, sanottiin.
Niin, rakastuin mä luuseriin,
joka koki jäisen lopun,
vuokseni.
Annathan mulle anteeksi?
*****
pidin todella paljon, vaikka olikin vain nopea töhry. :wink:
Viimeksi muokannut Sisu, Ke Tammi 24, 2007 2:11 pm. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
melian
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 9:53 pm
Paikkakunta: Rohanin ja Konnun väliä

Viesti Kirjoittaja melian »

*melian valmistautuu arvostelemaan*

No niin, koetan saada ajatukseni kokoon :P

Runoissasi oli monia hienoja ja hätkähdyttäviä kohtia, esim:

Mustat on ajatukset.
Pimeät kadut kaupungin.


Pohjassa meren makaat nyt.
On sydämesi lyönti jo heikennyt.


Kuvakirjan sivu, niin kaunis.
Feenikslintu lieskoja siivissään


Lisäksi tykkäsin siitä, että sä osaat käyttää riimejä runoissasi (riimirunot ovat katoava luonnonvara! :wink: ).

Tässä pisti silmään puhekielen käyttö jossain runoissa, ja pilkkujakin näkyi vähän liian usein/väärissä paikoissa.

Lempparini näistä on varmaankin Viimeisen sydämen lyöntiin (muistathan, että sydämeen mahtuu vain yski ämmä? :wink: )

*melian on puhunut*
urpå
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Juuh, kiitos kommentista, melian!
Lisäksi tykkäsin siitä, että sä osaat käyttää riimejä runoissasi (riimirunot ovat katoava luonnonvara! :wink: ).

Tässä pisti silmään puhekielen käyttö jossain runoissa, ja pilkkujakin näkyi vähän liian usein/väärissä paikoissa.
Juu, minulle on noista pilkuista ja puhekielestä nipotettu ennenkin :) erilailla vain. Puhekieli on miun tapa kirjoittaa runoja, se tuo... ööh... erilaisuutta :) Ja mitäääääh?? Riimirunotko katoavaisia? O.O Voi meitä pieniä, eihän tämä sitten mikään runo-osasto ole! Tämä on vain läjä hassuja sanoja!

Mutta kiitos kommenteistasi!
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Snööppi
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: La Elo 26, 2006 5:33 pm
Paikkakunta: Maan pienin rakonen
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Snööppi »

Kaunista jälkeä... :wink:

Viikatemies.
Verta viikatteessaan.
Kasvot pääkallon.
Sydän kivinen, silmät tyhjät,
kaukaiset.


Ihan nousee kylmät väreet hyrrr...
Kaboom. :roll:
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Heyy, Kiitos, Snööppi! Kommentteja oli kiva saada :wink:
Ihan nousee kylmät väreet hyrrr...

Noo, eikai nyt sentään ? :wink:
Viimeksi muokannut Sisu, Su Elo 27, 2006 1:16 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Tirli
Puolituinen
Viestit: 269
Liittynyt: Ma Huhti 26, 2004 10:15 pm
Paikkakunta: ó_ò

Viesti Kirjoittaja Tirli »

Nämähän on oikein hienoja. Riimittely sopii näihin, en kaikkia lukenut mutta ne jotka luin oli hienoja. Sulla on lahjoja, oikeesti.
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Haa! Kommenttien väenpaljous! Kiitoskiitoskiitos, Tirli!
Nämähän on oikein hienoja. Riimittely sopii näihin, en kaikkia lukenut mutta ne jotka luin oli hienoja. Sulla on lahjoja, oikeesti.
Voi, kiitus :wink: tuo oli nätisti sanottu :cry: <-- tuo on sitten onnellista itkua!!

Mutta jee, kommentteja on ihana saada. kiitus ;)

*haripusii kommentoijat ja tarjoilee muumikeksejä ja -limsaa*
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Katoblepas
Örkki
Viestit: 121
Liittynyt: Ke Elo 16, 2006 4:26 pm

Viesti Kirjoittaja Katoblepas »

Ainakaan sun runot ei ole mitään kevyttä kermavaahtohöttöä... Mitähän niistä osaisi sanoa..? *yskäisee ja pyyhkii hiuksia kasvoiltaan.* No niitä pilkkuja ja pisteitä oli tosiaan melkoisesti, mutta pidin sun tyylistä. (Ikään kuin se olisi suurikin yllätys :roll: ) Oli kiva saada lukea vaihteeksi jotain niin unohdettua ja yksinkertaista, kuin loppusointuja... Ja noista runoista erityisesti se Kadotus meni mun luihin ja ytimiin. Katkonainen, mutta silti selkeä kokonaisuus, ja täynnä värisyttäviä toteamuksia.
Toivottavasti saadaan vielä jatkoa..?
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Kiitos, Katoblepas!

Kommenttia oli todisissaan mukava saada ^^

J jep, yksi uusio runo on parhaillaan kehitteillä ^^ ehk muitakin :)

*halirutii senkin*
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Snööppi
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: La Elo 26, 2006 5:33 pm
Paikkakunta: Maan pienin rakonen
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Snööppi »

Oohoh. :o

Oletkos tehnyt lisää näitä runoiluteoksiasi?

Löysin välistä muutamia, joita en ole lukenut. (tai sitten en ollut huomannut niitä)

*Pökertyy*

Mutta kuitenkin niitä on kiva lueskella. 8)

- Snööppis -
Kaboom. :roll:
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Snööppis, uusia runoja en ennen sinun kommenttiasi ollut tehnyt, mutta nyt, hyvä herrasväki, tässä on: Peräti kaksi uutta, aivan tavattoman kökköä runoa!


Posliininukke
Kaapin päällä on laatikko musta,
Sen sisältä huokuu kaipausta,
kaukaisuuteen, pois.

Kiipeän korkean jakkaran päälle,
Kurotan, yletän, saan sen.
Olen astunut vaarallisille jäille,
Silti laatikosta päästää voi en.

Raastan paperit yltänsä sen,
Nostan sen ulos huokaisten.
Posliininukke, jolla on suuret silmät,
Tyhjät. Kasvot vääristyneet,
Raivoisat.

Astun varovaisen askeleen,
Kaikoten ruumiistani kaukaiseen.
Putoaa nukke, hajoaa.
Ruumiini maahan valahtaa,
Elottomana.

Hajonnut nukke hymyilee.
__________________________________________

Anteeksi
"Anna mulle armosi,
Vaikken ansaitsekaan sitä,
Annathan minulle voiman?"

Itkien käännyyit katsomaan minuun,
Et paennut.
Kysyin hiljaa: "Sattuuko sinuun",
Nyökkäsit täristen.

Sun tuskasi tuntui mun sydämessäni
Polttavana, piinaavana.
Varovasti pidin suo sylissäni,
Ja itkimme molemmat hiljaa.

Annathan minulle anteeksi
Vaikka satutinkin sinua?
On minuun siirtynyt tuskasi,
Ja vain sinä voit auttaa minua.
___________
TaaDaa! Ja kommenttia, kiitus :wink:

A/N runoon "Anteeksi": Sain tuon idean kun luin Deep Downissa yhtä tavattoman suloista PotC- fikkiä ^^' Kiitokset inspiksestä sen kirjoittajalle ^^' <3
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Ohhoh! 8O Mitä viddua? Taas uusi runo :D

Et halua tietää
Milloin mä sinut menetin?
Silloinko, kun sanoin ei?
Milloin elämäni kadotin?
Silloinko, kun toinen poika,
rakkauteni sinulta vei?

Et tiedä, et kai arvaakkaan,
kuinka tuska mun sieluni turruttaa,
Et halua kai milloinkaan,
Omistaa minua uudestaan?

En muista, en kykene vastaamaan,
kun kysyt miksi itken sun vastaajaan,
Et halua kai milloinkaan,
Rakkauttani saada uudestaan?

Milloin mä sinut oon menettänyt,
Milloin oot minut hävittänyt?
Ikävän kyyneleet katkerat,
Silmistäni sokeista vuotavat.
___
Komssuja, te rakkaat pikkuoliot 8)
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Snööppi
Örkki
Viestit: 8
Liittynyt: La Elo 26, 2006 5:33 pm
Paikkakunta: Maan pienin rakonen
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Snööppi »

Oh thank you, oh thank you! (älkää sitten mua syyttäkö englanninkielisistä virheistä.. :wink: )

Eliks: kiitos uusimmista. Ahkera olet.

Hieno tämä Et halua tietää. Ei pahalla, mutta nimestä mieleen kuvastuu Antti Tuisku. :roll: (oleko sekoamassa vai onko minulla liian vilkas mielikuvitus?)

Kiitos kuitenkin. Kiitän ja kumarran.

Snööppi on puhunut. 8)
Kaboom. :roll:
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Snööppi, ei kai? :shock: MINUN runoistaniko Peräruiske mieleen? (Älkää nyt kaikki Tuiskufanit suuttuko) Mutajaa. Kiitus :wink: Lisää tulee ajallaan ^^

Postun lavalta. *poistuu*
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Sisu
Örkki
Viestit: 85
Liittynyt: Su Tammi 15, 2006 6:45 pm

Viesti Kirjoittaja Sisu »

Niih. Synttärilahja itselleni. XDD

Imekääs siitä! >DD

Sairaus

Kuin yö sä kietoudun ympärilleni,
Kuin sairaus tartutat mut.
Kuin tuuli livut mun lähelleni,
Ja pelkkä kosketus riittää rikkomaan sut,
Ja tän hetken.

Kuin saasta sä tunget mun sydämeeni,
Tartutat hulluutesi siemenen,
Sairauden vakavan kidutat minuun,
Ja katsot kylmästi hymyillen.


Sinä likainen pieni valehtelija

Sinä likainen pieni valehtelija!
Halusitko vain satuttaa,
Tuskaa sydämelleni?
Saatanko anteeksi antaa,
Vai olenko vain vihainen?

Sinä likainen pieni valehtelija!
Kylvät ympärillesi inhoa,
Suunnatonta kateutta,
Itseensä kohdistunutta inhoa.

Sinä likainen pieni valehtelija!
Sinulla ei ole sielua,
Ei mitään, mitä satuttaa,
Et ole todellinen oikeasi!

Sinä likainen pieni valehtelija!
Luulin, että olemme ystäviä,
Mutta sulle se on yhtä tyhjän kanssa,
Etkä ole oma itsesi.

Sinä likainen pieni valehtelija,
Niin, se sinä olet.


___
Teennäistä, mikä? :roll: Tulee kamala päänsärky ainaisesta Teräsbetonin huudattamisesta, mutta ei se mitään!!
*POISSA ON/OFF-TYYLISESTI VARMAAN LOPPUELÄMÄNSÄ*
Vastaa Viestiin