Sonatar avaa runovihkonsa

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Sonatar avaa runovihkonsa

Viesti Kirjoittaja Sonatar » Ke Kesä 28, 2006 5:40 pm

Nämä runot olen kirjoittanut jo vuonna 2003, jotenkin ajattelin, että ainakin tuo ensimmäinen sopii julkaistavaksi juuri täällä ^__^

Kuningas ja haltia

Kuningas kaukaisen maan, nuori komea kuningas,
vailla kruunuaan
Kaunis haltia alla auringon, kuin helmi, kaikkein kaunein,
vailla rakkautta
Helmet ovat arvokkaita, mutta niiden arvo katoaa jos
niitä ei käytetä, jos ne eivät ole esillä, niin sanotaan
Kaunein kaikista, vailla rakkautta, vailla toivoa

Nuori kuningas tuli, saapui outoon maahan,
oli kulkenut kauas, pitkän matkan
Hän kulki ohitse puutarhan, kukkivan, muistoilta tuoksuvan,
kuunhohteessa kimaltelevan
Puiden varjossa, kaukaisen maan, istui haltianeito,
sydämessään surua kantava
Kaunis, hento ääni lauloi surusta sielun, tulevaisuudesta
vailla toivoa, vailla rakkautta, vailla kaipausta
Nuori kuningas kuuli laulun ja sen säkeet kulkeutuivat,
aina hänen sydämeensä, sieluunsa asti, näin hän kulki lähemmäksi

Nähtyään mikä noin suloisen soinnun aikaan saa,
nuorukainen tunsi kuinka hänen sydämensä ympärillä
olevat muurit sortuivat yksi toisensa jälkeen
Hän oli löytänyt kuningattarensa...
Hän oli löytänyt elämänsä suurimman rakkauden,
suurimman niistä kaikista...


Muisto

Kun valot sammuu, tähdet syttyy ja saapuu yö,
silloin lyö yhteen tahtiin ihmisen sydämen ja sielun kieli
Kuiskaus käy yhä vahvemmaksi silloin kun on hiljaista
ja sielu on sininen
Silloin kaikki tuntuu kuin unelta, vaikka olet valveilla,
silloin kaikki aistisi ovat herkimmillään,
Silloin tulee mieleen kaikki ne muistot jotka satuttaa eniten
Muista silloin minutkin, sillä tahtoisin olla sinulle se yksi kaunis muisto
vailla kyyneleitä...


Jos..

Jos olisit minun, rakastaisin sinua enemmän kuin sanoja on kuvaamaan
Jos olisit minun, kertoisin sen sinulle joka päivä ja joka yö
Jos olisin sinun, kuiskisin korvaasi hellyyden sanoja saaden sinut hymyilemään
Jos olisin sinun, eivät yöt olisi yksinäisiä eivät päivät liian pitkiä,
jakaisimme ne, jaksaisimme yhdessä uskoa parempaan huomiseen...
Jos olisit minun, ei sinun koskaan tarvitsisi itkeä yksin tai pelätä mitään
Jos olisin sinun, sylisi olisi turvapaikkani ja sydämeni olisi hyvä olla
Sinä rakastaisit minua ja minä sinua, etkä koskaan luopuisi aarteestasi...
minut kun löytäisit ja sinut kun minä saisin...


Aika usein kirjoitan runoja englanniksi. Ajattelin tänne laittaa myös näitä surumielisempiä runoja, joiden vuoksi on tullut itkettyä enemmänkin kyyneleitä...

Don't tell me lies

Don't tell me about the moon and the stars,
how your love is going to set me high
Don't tell me about eternal love or
about the tears that you've cried
Don't tell me about flowers and
how you're going to keep all your promises
Your words, they'll deceive you,
piercing your soul and heart,
making your touch as cold as ice
Your promises, they'll fade away in her sweet arms,
making your touch painful and unjustified
Don't tell me lies about how you'll save me
I won't be there to hear your last words...


Fragile

Don't break me, hold me softly
Hold me when I need you to, when I laugh, when I cry
I trust you with my heart, my smile, my happiness
Don't break me, I'm very fragile
I need you but I don't want to push you,
or make you feel like you're in a cage
Laugh with me, have a cry
Tell me how you feel, be real
Because nothing in this world can make me feel blue,
if you are standing next to me
Don't run away, talk if you feel that way
I want to make you million times happier
than you made me...
Viimeksi muokannut Sonatar, To Elo 31, 2006 2:44 pm. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille » To Kesä 29, 2006 12:35 am

Uskomattomia!
Mitään järkevämpää en saa sanottua. Piti pitää pieni tauko ennen kuin pystyin aloittamaan kommentoinnin. Upeaa kertakaikkiaan, sinä olet runoilija! Minä olen täällä ihan sulanut ja palvon sinua.

Kuningas ja haltia. Tästä tulee mieleen Aragornin ja Arwenin tapaaminen, mutta toisaalta että siinä olisi mukana myös Bereniä ja Lúthienia. Ja se on aivan älyttömän kaunis<3.

Jos... Jos:it on melko "yleisiä", mutta tämä on myös upea. Sinulla on sana halussa ;).

Ja englanninkieliset & muisto. *ihkutusta* Sinä tosiaan osaat.

Ja mahtavan kommenttini päätän kiitoksiin. Rauhallinen olo. Nämä olivat jotain ihmeellistä. Kiitos.

*rakentaa maitopurkeista palvonta temppeliä ja matelee nolona maassa*
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Viesti Kirjoittaja Sonatar » To Kesä 29, 2006 2:29 pm

Fëanorel, kiitos kauniista sanoista. Oih, ei minua tarvitse palvoa, vaikka kukaan ei olekaan koskaan rakentanut minulle palvonnantemppeliä, kiitos siitä *hymyilee ujosti*

Tässähän menee ihan hämilleen..*punastelee* Kiitos kovasti ,olen iloinen, että muutkin voivat nauttia kirjoittamistani runoista.

Tuo kuningas ja haltia on todellakin kuvaus siitä kuinka Arwenin ja Aragornin ensi tapaaminen olisi voinut tapahtua. Luin Tarun lopusta Arwenin ja Aragornin tarinan ja rakastuin. Siksi kirjoitin tuon runon, halusin jotenkin yrittää kuvailla tuota ensi rakkauden hetkeä ^^

Ehkäpä minun pitäisi sitten julkaista lisää runoja täällä? Niitähän löytyy vihkoittain ^^
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille » Su Heinä 02, 2006 12:57 am

Ei tarvitse punastella. Nuo ovat hyviä ;). Ja totta kai sinä julkaiset lisää runoja, rohkeasti vaan! Ei me purra.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

Valora
Örkki
Viestit: 50
Liittynyt: To Kesä 29, 2006 12:45 am
Paikkakunta: Epämääräinen
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Valora » Ke Heinä 05, 2006 12:14 am

Vautsi vau.. En nyt ehkä mitään järkevää saa tähän sepustettua, mutta yritämpä nyt..

Itsekkin olen joitain runoja joskus kirjoittanut mutta nytpä taidan piilottaa ne vielä huolellisemmin, sillä en ehkä kehtaa lukea niitä enää näiden sinun runojesi lukemisen jälkeen.. Todella hyvä runojen kirjoittaja olet. Tykkäsin kovasati nuista. Varsinkin siitä ensimmäisestä, siitä "Kuningas ja haltia".

Ehkäpä minäkin nyt alan matelemaan täällä niinkuin fëanorel, niin upeita nämä runosi ovat.. Kiitos että julkaisit nämä täällä!

*jää odottelemaan uusia...*

[anteeksi kun ei tästä mitään järkevää tullutkaan..] :D
"HYI! rintakarvoja!" *ÖRBH* :D

Töhrystyksiäisiä

Poissa kuvioista väliaikaisesti.. Vierailee silloin kun kerkiää..

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Viesti Kirjoittaja Sonatar » Ke Heinä 05, 2006 1:14 am

Oij joij, uusia kommentteja, kiva kiva *hymyilee kuin aurinko*

Valora, kiitos kehuista ^___^ Mutta totta kai julkaiset myös omia runojasi täällä, jos ei muu auta, niin min käskee *hihii* Eikä min edessä tarvitsi madella... Vaikka sellainen maitopurkkitemppeli oliskin aika kiva... Vitsi vitsinä :p

Ajattelinhan minkin ensin, että kehtaako noin vanhoja runoja edes julkaista täällä, mutta että niistä on tykätty noin paljon ^^ Varmasti lisään runoja tänne, kun noin kauniisti pyydätte.

*kiittää ja kumartaa, rientää etsimään kynää ja paperia ja alkaa raapustaa uusia runoja*
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Viesti Kirjoittaja Sonatar » Ti Heinä 11, 2006 3:53 pm

Tuska

Polttojäljet iholla, syntyneet sinun huulilta
Tunnen niiden kuumotuksen kun makaan yksin,
kylmässä sängyssäni, aivan yksin
Kyynel ensimmäinen, valuu pitkin poskeani,
ensimmäinen niistä tuhansista, joita vuoksesi olen itkenyt,
kun olen kaivannut sinua, pimeässä

Vain sinä voit poistaa tuskan, joka asuu sydämessäni
Vain sinä voit pyyhkiä pois kyyneleeni
Kenenkään muun sanat eivät auta,
ei auta vieraiden sanat, muka viisaudet elämästä
Minulle ei ole elämää, ei ilman sinua…

Sillä ilman sinua tuska tuhoaa minut pikku hiljaa,
askel askeleelta se johdattaa minut kohti kallionreunaa,
kunnes seisoin siinä, katson alas ja vapisen,
en haluaisi tuonne alas, ikuiseen pimeyteen
Mutta pimeässä minä olen kulkenut koko elämäni,
vapisen ja tärisen, kuiskaan nimeäsi, tahtoisin sinut luokseni
Poistaisitko sinä tuskan, karkottaisitko pimeän?

Ottaisitko minut kiinni ennen kuin putoan, syvään mustaan
Ilman sinua, ei ole toivoa, ei uskoa ei rakkautta,
vaan jäljellä jää vain tuska…


Blurry vision of Love

I’m dying again, I’m crying and my soul cries for you
Been abused, can’t take this life …this hell
Saw your face, blurry vision of our love
Can’t give up but my heart is longing to be…free
Free from hurt and pain, free from constant dark, the rain
Wish I could be your dark that wraps around you
Endless night without a way out
I want to be your pain, your tears, your sorrow
To die in your arms and let go…of this life

Angel Of Death

I want to go down, want to go down with you...
Taste your lips, take you through the gates of hell,
to our paradise
Would you go down, down with me...?
Walk through the burning dooms of our destiny
I'd take you down to the lands of fantasy
Taste me, feel me, take me to our little heaven
Make me cry and make me die,
but take me down with you,
my angel of death...
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence » Ke Heinä 12, 2006 7:03 pm

uskomattomia runoja! :shock:
miten sie osaatkaan runoilla noin hyvin? oikea luonnonlahjakkuus..siun pitäis julkaista joku runokirja ^^

tuska: hyvin kaunis. surumielinen mutta niin kaunis. pidän tästä runosta paljon koska se palauttaa muistoja mieleen.
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Viesti Kirjoittaja Sonatar » Pe Heinä 14, 2006 1:26 am

Sound of Silence, kiitos kommentista kovasti. Tulee todella mukava lämmin olo, kun joku kertoo pitävänsä minun runoistani.

:oops: Runokirja vai... Katsotaan nyt, ehkä joskus, ehkä ei ^^

Lisää saattaa olla luvassa hyvinkin pian...
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

~~Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006~~

Viesti Kirjoittaja Sonatar » Ke Heinä 19, 2006 2:07 pm

Mintun muistolle

Taas yöllä heräsin unestani,
vavahduin vain taas hetkeksi
Olin kuulevinani tutut askeleet,
tassusi kolahtelivat parkettilattiaan
Nousin istumaan, hymyillen jäin odottamaan
Sitten muistin, olet poissa...

Muistan kuinka usein etsin ja sain lohtua,
kun silitin pehmeätä turkkiasi
Kuinka en pelännyt nukkua yksin isossa talossamme,
kun sinä valvoit untani vieressäsi
Joskus jopa sinut sylissäsi nukahdin
Kun tulin kotiin matkoiltani, merienkin takaa,
näit minut, häntä iloisesti heiluen tulit luokseni
Monta märkää suukkoa rakkauden sain osakseni
Olit ikävöinyt minua ja minä sinua

Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois
Miten rakas meille olit ja olet yhä edelleen
Ystävämme, lapsemme, perheenjäsen kaikkien
Olit kiltti, uskollinen ja aina ystävällinen
Ikävä on suunnaton ja kyynelten määrä loppumaton
Nuku rauhassa rakkaamme...
Viimeksi muokannut Sonatar, Ke Heinä 19, 2006 6:40 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence » Ke Heinä 19, 2006 5:11 pm

:cry: *nyyhkii*

kaunis runo. miun mieleeni hiipii meidän entinen koira joka oli todella kiltti ja ihana.. kuitenkin jouduttiin lopettamaan sairauden takia. vaikka siitä on jo monta vuotta miulla on yhä sitä koirulaista ikävä<3

kiitos tästä
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥

Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen » Pe Heinä 21, 2006 8:00 pm

Kaunista, tosi kaunista.
En mä oikein muuta voi sanoa kun ei ole kokemusta tuollaisesta tilanteesta ^^
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009

Everdreamer
Örkki
Viestit: 23
Liittynyt: Ti Touko 09, 2006 5:17 pm
Paikkakunta: Hevimetsä

Viesti Kirjoittaja Everdreamer » Su Heinä 23, 2006 8:33 pm

Wau, mitä kirjoituksia. :shock:
Todella, sinä saat sanat soljumaan hienosti ja kauniisti yhteen. Sekä suomeksi että englanniksi. Ja nämä välittävät tunnelmia, sekä rauhallisia että aika kipeitäkin. Hienoja, yksinkertaisesti.

Tästä pätkästä pidän paljon, se on jotenkin ihanasti muotoiltu:
Nähtyään mikä noin suloisen soinnun aikaan saa,
nuorukainen tunsi kuinka hänen sydämensä ympärillä
olevat muurit sortuivat yksi toisensa jälkeen


Erityisesti viimeisimmät englanninkieliset (eli siis Blurry vision of Love ja Angel Of Death) voisin helposti nähdä myös laulujen sanoituksina. Ja metallia totta kai. 8) En tiedä oletko itse niin ikinä ajatellut, mutta minulle nuo tulivat mieleen laulettuina.

Mintun muistolle taas... se on kaunis. Olen pahoillani Mintun vuoksi. :cry: *halaus*

Kiitos kun olet nämä tänne laittanut, ja lisää lukisin mieluusti.

Sonatar
Örkki
Viestit: 105
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 12:45 pm
Paikkakunta: ~Haavemaailma~

Viesti Kirjoittaja Sonatar » Ma Elo 21, 2006 3:52 pm

Vääristynyt Rakkaus

Miksi rakkaus koskee?
Sen kuuluisi olla suojaava muuri,
suojata maailman pahuudelta
Rakkauden kuuluisi elää ja leijua vapaana,
täyttää nämä huoneet valollaan, lempeydellään

Miksi rakkaus satuttaa?
On vaikea hengittää, se tukahduttaa
Tahtoisin vain hävitä jonnekin pois,
kauas
Sinun kuuluisi minua suojella,
suudella, kietoa lämpimään syleilyyn
Tunnen olevani kuin näkymätön, riittämätön,
aivan liian yksin

Rakkaus, ei se ole kadonnut vain vääristynyt
Ei rakkauden kuuluisi satuttaa näin...
Nyt ikävä on suunnaton,
kun nukuit pois rakkain karvakuononi,
hauvavauvani
Nuku rauhassa kultaiseni, ystäväni...

Mintun muistolle 5.2.1991-13.7.2006

Vastaa Viestiin