Ruutuvihko (Uusi 12.2.-08)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Ruutuvihko (Uusi 12.2.-08)

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Su Elo 13, 2006 5:49 pm

Heh, minun legendaarinen (itselleni) runo - topiccini otsikko. Melko suuri osa runoistani on englanninkielisiä. Ne eivät tosi ole pohjimmiltaan runoja, vaan ennemminkin laulun sanoja. Olen nimittäin tehnyt jokaikiseen melodiankin ;] Tarjoan nyt kuitenkin sanat luettavaksenne. Typoja ja kielioppivirheitä luultavasti ainakin uudemmista löytyy, kadotin englanninkielentaitoni jonnekin metsään.

E// Nykyään runot ovat enimmäkseen suomeksi. Totesin äidinkielemme olevan kaunis kieli.

_________________________________________________

Dragonfly

They are coming.
As sure as winter follows fall.
As sure as death takes his own.

They are coming.
Faster than any eagle or hawk
They are flying.

Dragons.

They come because they are told to.
Made to fly to their destiny

Made to sorrow
to revenge
to battle

They are coming.
Always.

They wouldn't want to.
But they are made to.

With their crystal wings.
Satine voices.
Beautiful like life or death.
Like white or black.
Like sorrow or happines.

They are coming.

_____________________________________________

Ehm. Siinä yksi, katsotaan, jos kehtaan laittaa tänne lisää ;]
Viimeksi muokannut Daraganyan, Pe Helmi 15, 2008 7:21 pm. Yhteensä muokattu 12 kertaa.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Marsu
Örkki
Viestit: 84
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:02 pm
Paikkakunta: Puulaatikkoni. ^^
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Marsu » Ma Elo 14, 2006 5:42 pm

Mie en ole mikään runoasiantuntija, mutta tykkäsin.
Tunnelmaltaan vähän synkähköjä molemmat, sain paremmin irti kun luin ääneen. (:

I'm lieing on my deathbed
but I can't sleep

oikea taivutus olisi lying. ^^ Ja sitten tuossa Dragonfly-runossa on sana chrystal, se on oikeinkirkoitettuna crystal. Muita ei ainakaan pistänyt silmään.

All in all, mie tykkäsin paljon, vaikka runoihmisiä en ole.
~Ihmisten erehdykset vasta tekevät heistä rakkauden arvoisia...~

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ma Elo 14, 2006 5:44 pm

Ha, kiitos korjailuista ;] Englantini ei ole täysin puhdasta, hmm... Mutta kiitos, kiitos kovasti!

~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ti Elo 15, 2006 7:25 pm

Lumivalkoinen Yö

Lumivalkoinen yö.
Yö, jossa juoksin.
Yö, jota rakastin.

Yö joka multa on viety pois.

Lumi, joka satoi taivaalta.
Lumi, joka kinostui ympärilleni.
Lumi, joka karttoi minua.

Kaikki kaunis karttoi minua.
Ja lumi.
Lumi on kaunista.

Kaikki hyvä karkaa luotani.
Ja lumi.
Lumi on hyvän symboli.

Ja silti sitä rakastin.
Sitä vihasin.
Miksi, miksi tein sen?

Miksi karkoitin kaiken hyvän, kauniin luotani.

Miksi tein sen? Miksi tein sen, lumivalkoisessa yössä.
Miksi kadotin kaiken?

Tein sen vuoksesi.

Vuoksi rakkauden.
Viimeksi muokannut Daraganyan, Ma Loka 02, 2006 7:50 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ma Syys 04, 2006 8:37 am

Uusi...

Killing myself

I was so alone.
So forgotten.
Killing myself.

It hurt.
I just didn't have tears to cry.

It looked so beautiful.
That bloody blade in my hand.
It was even more beautiful,
because I knew the blood was mine.

And still it hurt.
I didn’t want it to hurt.
I just wanted to do it.

I screamed.
I shouldn't have.

Then I cut that scream.
Cut it with a silver blade of a sword.
With my own sword I cut my own scream.

There were tears in my eyes.

There were tears in my dead eyes when they found me.


Kielioppivirheitä tulvii, love those jotka korjailevat niitä ^^

~Dara
Viimeksi muokannut Daraganyan, La Helmi 09, 2008 6:57 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ti Syys 05, 2006 9:57 pm

Trapped In Silk

I was trapped.
He just took me away from the place I have lived.
From the place I did not love, I hated it.
To the place, where I am now.

He makes me stop,
Makes my thoughts flee away.
I don’t know if I hate or love him.

But I definitely know I want him.

Who the hell cares if he ain’t royal?
Who the hell cares if he ain’t noble?
Who the hell cares if he is only a ranger of the north, if I just love him?

I know I don’t. Someone would,
my sister and mother would.

But I am neither of them. I am royal, I am beautiful.
But I didn’t want to be. I wanted to be free and just ride away.
I didn’t need all those silks and velvets, like others of my kind.

I would be allright with just rags and myself.

But now I am not like that. I’ve still got silk on me,
but I don’t hate it anymore. I want to look beautiful for you.
Now I’m free enough for myself. I feel like being alive.

For the very first time in my life.


Kuvaa Idwenin ficin "Leijaile Lehtenä Taivahalla" - hahmoa Gilthalian tai vaihtoehtoisesti Kanelipilvi. Tai kuulemma myös Arwenia?

~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Su Marras 05, 2006 4:14 pm

Ah. Minun vertauksenikin taitavat sopia runoihin, joten niitä te saatte. Ainakin muutaman. Mine analysoin Lumisutta itsekseni, tai no, myös susitar ja sil näkivät sen. *piiloutuu*

Susitar on niin selkeä ruusu. Sellainen ihan tummanpunainen joka on juuri parhaimmillaan ja suurimmassa kukassaan. Sellainen yksinäinen ruusu, mikä kukkii kauniina jossakin pimeässä metsän kolkassa. Yksi kaunis, syvän punainen ruusu synkässä metsässä. Yksi kaunis asia synkässä maailmassa.

~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » Su Marras 05, 2006 4:18 pm

Dara, minä oikeasti rakastan tuota sin kuvausta. Se on niin kaunis... Kiitos siitä. ^^

Mutta, olen kommentoinut tuota jo aiemmin, joten poistun ihastelemaan sitä kauempaa...
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Su Marras 05, 2006 6:45 pm

Kiitos, Susis. *hymy*

Jotakin

Minä ja te
ihmisiä, jotka eivät
pysty ymmärtämään toisiaan.

Te ymmärrätte minua,
minä kieltäydyn ymmärtämästä.
Samoin, kuin lumi
ymmärtää jään hohdetta
auringon sulattaessa sen vedeksi.

Minä olen se jää
joka sulaa
ja katoaa.

Lumi jää jäljelle
kadonnutta jäätä katsomaan.

Ja hetken kuluttua myös lumi sulaa pois.


Se on jotakin enemmän, kuin osaan selittää. Siksi se jää vaille otsikkoa.

~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Su Tammi 21, 2007 8:37 pm

Tämä runo on omistettu joka ikiselle ihmiselle, joka on koskaan kirjoittanut mitään. Erityisesti niille, jotka kirjoittavat paljon ja hyvin. Mainittakoon nyt Zilah, Sparks, Lizlego, Silîdir ja Lumisusi. Sekä ehdottomasti Marnie!

Saatte veren virtaamaan suonissa nopeammin,
saatte silmät seuraamaan rivejä kirjain kirjaimelta
pystymättä pysähtymään.
Saatte ajatukset lukkiutumaan
siihen mielikuvaan
jonka piirrätte silmiemme eteen
kauneimmilla sanoilla.

Saatte meidät hukkumaan unelmaan
jonka vain te voitte saada aikaan.
Saatte meidät kaipaamaan jotain
mitä ei ole olemassa
muualla, kuin teidän ajatuksissanne.
Saatte meidät uskomaan tuohon johonkin
saatte meidät rakastamaan sitä
vihaamaan sitä
suremaan sitä
ja pelkäämään sitä.

Sitä on taito kirjoittaa.
Se on se taito
jonka olette itsestänne löytäneet.
Enää teidän ei tarvitse harjoitella.
Teidän tarvitsee vain uskoa osaavanne
ja onnistutte.
Viimeksi muokannut Daraganyan, Ke Touko 09, 2007 7:17 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade » Ma Tammi 22, 2007 7:21 pm

Mahtavaa. Puhut totta, joka sana täyttä totta, ja niin hyvin runomuotoon asetettu kaunein sanankääntein, että en voi muuta kuin ihailla. Jokaikinen ficinlukija tietää, että juuri näin on asian laita, eikä sitä voi tuon paremmin kuvailla kuin sinä olet sen tuohon kuvaillut. En tiedä mitä sanoa tuosta, se on niin täydellisen onnistunut kuvaus. Sinä osaat.
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ma Tammi 22, 2007 7:39 pm

Kiitos ja kumarrus, Mara Jade. kiitos.

Hän on poissa

Hän on poissa.
Ei poissa
mutta aivan liian kaukana
kaukana minusta
kaukana kosketuksestani.

En voi nähdä hänen hopeisia hiuksiaan
en voi tuntea hänen huuliaan omillani.
En voi kuiskailla hänelle helliä sanoja
en voi varastaa hetkiä hänen ajastaan

Hän on poissa.

Hukutan itseni
harjoitteluun, työhön, liikuntaan
mihin tahansa
mikä saa minut hetkeksi unohtamaan.
unohtamaan hänet
hänen hymynsä
kasvonsa
tunteeni häntä kohtaan.

Minun on esitettävä kovaa
kietouduttava teräkseen
estääkseni itseäni rikkoutumasta.
Minun on verhottava itseni
hopeaan
estääkseni todellista itseäni näkymästä.
Kuka voisi luottaa johtajaan
joka pelkää yksinäisyyttä
joka pelkää eroa rakkaastaan?

Sillä minä pelkään.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade » Ti Tammi 23, 2007 8:16 pm

Mielenkiintoinen. Kaikkia kielikuvia en ihan älynnyt, mutta osa oli taas niin osuvasti sanottu, että voin vain ihailla miten löydätkin aina juuri oikeat sanat kuvailemaan jotain tiettyä asiaa. Kirjoitatko omasta elämästäsi, vai keksitkö aiheet? Tästä sitä on vaikea päätellä.
Varsinkin viimeinen kappale oli osuvasti sanottu, realistisesti kuvailtu. Minä pidin.
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ke Tammi 24, 2007 11:19 am

Kiitos.

En kirjoita konkreettisesti itsestäni, mutta tavallaan taas kirjoitan. Jokaisessa runossa on vahvasti minua ja minun tunteitani ja mielipiteitäni. Kiitos, Mara.

~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan » Ti Touko 08, 2007 7:27 pm

Luin Marnien ehdottoman kauniin ficin, Viimavaarojen Varjo - ei palaisi pohjoiseen Halbarad. En enää kestänyt olla kirjoittamatta siitä mitään, joten...

Ei palannut hän.
Ei palannut Halbarad
varjoisaan laaksoon
rakastaan katsomaan.

Ei hän enää
katsonut ihailevasti
hymyillyt hiljaa
puhunut kauniita sanoja
pehmeällä, voimakkaalla äänellään.

Hänen äänellään
tuuli lauloi.
Hänen tunteitaan
toisti Carhilin mieli.
Hänen sydämensä
vei omakseen
hänen rakastettunsa sydän.

Eivätkä he eronneet
eivät todella.
Sillä muistot
eivät koskaan katoa.

Monia asioita voi varas viedä
rakkaus on tavoittamattomissa
muistot ovat tavoittamattomissa
tunteet ovat omiasi.

Kun Carhil
taivaalle katsoo
kuulee kotkan huudon
hän hymyilee.

Enkelit lentävät kotkien siivin.


Ja toinen, ihan vain Námon mieliksi.

Suljet silmäsi.
Tuuli pyyhkäisee ylitsesi
viimeisen kerran.
Auringon valo
himmenee silmistäsi.

Voimakas ääni
kaikuu saleissa
sinun avatessasi silmäsi.
Se kysyy nimeäsi
kertoo missä olet.

Sen omistaja
katsoo syvin silmin
hymy huulillaan
sinä hymyilet takaisin
kuolema on kaunis.

Sinä tunnet olevasi kotona
ja astut eteen päin
luot viimeisen katseen
kauniiseen hahmoon.
Etsit rakkaitasi
ja kuulet äänen.
He ovat tuolla
se sinulle sanoo
Lämpimästi, välittäen.
Ehkä kuolemakin voi rakastaa.


Ratsastaja

Harjassa kimaltaa auringon säde
se heijastuu iloisista silmistä
hopeisista hevosenkengistä.

Hymy karehtii ratsastajan kasvoilla
hevosen korvat osoittavat eteenpäin
se elää joka solullaan
elämää, joka sille on annettu.

Tuliset kaviot eivät pysy paikoillaan,
ne haluavat lentää.
Kuolaimilla suussa ei ole merkitystä.

Hevonen on tehty juoksemaan.
Se näkyy jokaisessa liikkeessä
silmien tuikahduksessa ennen estettä
lihaksen värähdyksessä ennen lähtömerkkiä.

Hevonen ponnistaa ja hyppää.
Ratsastajan olemus loistaa iloa
hän kehuu hevostaan, nauraen.

Hevonen hirnahtaa iloisesti.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*

Vastaa Viestiin