Ruutuvihko (Uusi 12.2.-08)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Hitunen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Loka 31, 2005 7:50 pm

Viesti Kirjoittaja Hitunen »

Kirjoitat hyvin kauniita runoja, Dara, ja minä pidän tyylistäsi kovin paljon. Kaikki runosi saivat minut hyvälle mielelle siitäkin huolimatta, että ne ovat jokseenkin synkähköjä jokainen. Kummallista...

Vanhemmissa runoissasi, jotka on kirjoitettu englanniksi, löytyy muutamia kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä. Esimerkiksi runosta Killing myself, löytyy jokunen virhe.

Sinä kirjoitat:
I was so alown.
Sen kuuluisi olla alone eikä alown.

Samassa runossa hieman myöhemmin:
Then I cutted that scream.
Cutted it with a silver blade of a sword.
With my own sword I cutted my own scream.

Verbi cut on epäsäännöllinen ja sen imperfekti muotokin on cut. Säkeistön kuuluisi siis mennä näin: Then I cut that scream. Cut it with a silver blade of a sword. With my own sword I cut my own scream.

Minä löydän omilla silmilläni vielä yhden virheen samasta runosta. Sinä kirjoitat:
There was tears in my eyes.

There was tears in my dead eyes when they found me.

Tears on sanan a tear monikko, joten olla-verbinkin kuuluisi olla monikossa. Joten: There were tears in my eyes. There were tears in my dead eyes when they found me.

Juup, ei minulla sen enempää. Kirjoita toki lisää : )
You think with every mistake we must be learning. You have a personality that cries inside.
Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan »

Kiitoksia.

Ehhee... Tuotaa... paljonko voi nolostua siitä että länttää tänne ikivanhoja, kirjoitusvirheitä pursuavia runoja? Arvauksia? Voin kertoa, paljon!

Mutta juu. Kiitos kovasti.

Ja ollakseni aktiivinen, potan kunniaksi, minä runoilen lisää. Hehee. Suokaa anteeksi suuri epäaktiivisuuteni.

En ole koskaan ymmärtänyt
Sitä voimaa
rakkauden sanattomuutta
kahlitsemattomuutta
hallitsevuutta.

En ole kohdannut sitä
löytänyt omaani
sieluni osaa
joka kätkeytyi
odottamattomaan.

Jotkut pystyvät siihen
olen kuullut niin
olen nähnyt sen
kaksi katsetta
kohtaavat toisensa.
Kaksi sydäntä
jotka lyövät
samaan tahtiin.

Kaksi melodiaa
joita kaksi eri ihmistä laulaa
samalla sävelellä
samalta korkeudelta
eri tavalla.

Mutta joskus
tulee aika
jolloin kaksi katsetta
eivät enää löydä toisiaan.
Toiset silmät sammuvat.
Katse siirtyy ajattomuuteen.

Aika, jolloin
toisen sydämen rytmi katoaa
hiipuu pois
vaihtaa tahtiaan.

Melodiat eroavat toisistaan
äänet kadottavat
yhteisen sävelen
rytmin
korkeuden.

Ihmiset
jotka kerran olivat yksi
ovat jälleen kaksi
kaivaten rakkaitaan.


---

Olin yksin
hapuilin tietäni
kapealla polulla.

Monia risteyksiä,
enkä tunne yhtäkään.
En tiedä mihin polku johtaa
en ole varma mihin suuntaan sitä kävelen.

En tiedä, mihin risteykset vievät
niitä on liikaa
enkä koskaan näe niiden loppua.

Sitä polkua
minä kutsun elämäksi.

Mutta kun polun varrelta löytää jotakin
tärkeää
jonka haluaisi pitää luonaan
se on vaikeaa.

Se koettaa kääntyä eri risteyksestä kuin sinä
kävellä hitaammin
juosta edelläsi
vaihtaa suuntaa.

Silti
jos hän joskus
kävelee kanssasi
samaa tahtia
samaan suuntaan
voit unohtaa risteykset
jatkaa matkaasi
eikä sinua enää vaivaa
mitä toisten polkujen päässä olisi.

Olet löytänyt oman paikkasi
ainakin hetkeksi.

Joskus myöhemmin
saatat kääntyä uudelleen
kohdata eri ihmisen
eri paikassa
ehkä eri tavallakin.

Kaikki, jotka kohtaat
eivät kävele kanssasi.
He voivat satuttaa sinua
kampata sinut polulle
pysäyttää sinut.

Mutta kaatunut voi nousta
pysähtynyt voi lähteä liikkeelle
ja myöhemmin kohtaat jonkun
joka on valmis auttamaan sinut ylös
tukemaan askeliasi
odottamaan sinua.

Silloin voit tietää
että olet löytänyt ihmisen
joka kävelee sinun kanssasi
matkan päähän.
Jos sellaista on.
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*
Vastaa Viestiin