Liks runomitassa (UUTTA 28.5.08)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Liks runomitassa (UUTTA 28.5.08)

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Mie näin ensi alkuun julkaisen vanhoja ja jo kertyneitä runojani. Viime aikoina kun en ole ficcien saralla oikein menestynyt, toisin sanoen writer's block on iskenyt, niin ainakin runoja on vaihtelevalla menestyksellä kuitenkin saatu aikaan. ^^ Alkaa, hep!


28.8.2005

Slave

Hate me, slit me, rape me, kill me
No reason, no will, no frozen angel to thrill

Winter for hopeless, snow so white and cold
The child of darkness, the beauty so bold

Everything I ever wanted is everything I'd never get

All that is left is me and my last breath
I'm nothing but a .. slave in my own death


30.8.2005

In my dreams
In my dreams, I can feel you near my skin
In my dreams, I am happy with my innocent little sin
In my dreams, I can see your smile
In my dreams, I still hear you whisper
In my dreams, everything is alright
Because
In my dreams, you are still alive


24.9.2005

Ikävä

Mitä on hyötyä kaivata,
Mitä on unelmoida,
Mitä haaveilla

Mitä on jäljellä valosta,
Yksinäisyydessä,
Pimeydessä

Mistä saisi lämpöä,
Toivoa,
Onnea

Kaikki mitä tahdon,
Mitä haluan,
Mitä en kai saa

Tyhjä kuori vailla kauneutta,
Rakkautta,
Vapautta

Kahleet sitovat,
Kahleet painavat,
Kahleet kylmät ja kovat

Aaveena yössä,
Haaveena ajassa,
Lyhyessä, loppuvassa

Viimeinen hetki,
Henkäys,
Huokaus haipuva


---


Niin, siinä joitakin. Nämä on sitten tosi vanhoja, kuten päivämäärästä näkyy. Julkaisen näitä nyt siinä 3-5 runoa kerralla.. Any comments? ^^'
Viimeksi muokannut Likimeya, Ma Kesä 02, 2008 4:33 pm. Yhteensä muokattu 8 kertaa.
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Nightfall
Örkki
Viestit: 192
Liittynyt: Ti Maalis 07, 2006 5:38 pm

Viesti Kirjoittaja Nightfall »

Pidin eniten tuosta In my dreams -runosta, ja ehkä juuri siksi, että ensin pidin siitä vähiten x) olin aluksi ajatuksella " no jeejee, in my dreams, in my dreams, in my dreams sitä ja tätä ja tuotakin vielä", mutta sitten, tuo viimeinen rivi, In my dreams, you are still alive, se muutti koko käsitykseni tuosta runosta. Ja nyt tuntuu ihan kuin olisit tarkoittanutkin sen olevan niin :lol:

Hohhoh, taidan lopettaa tuon selityksen tuohon, ei sitä kukaan kohta enää tajua...
In this world where feelings are only a hiderance
Shoot and kill me !
Who is using the scale ?
Who is using the abacus ?
Who is playing the Hamelin flute ?
Who is the boy who cried wolf ?
Rather than caring about these things right now, i love you
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Kokeillaanpas nyt antaa kommenttia

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Yritän nyt siis kommentoida hieman. Pahoittelen jos saan tämän tekstin jonnekin muualle vahingossa.
-------------------------------------------------------------------------------------
Ensimmäinen runo:

Pidin sen "varauksesta", kuinka se tavallaan oli tappavan ihana, kylmän lämmin ja tunteista jotain hämärää kertova. Pettymys. (Siis ei se runo!)

Toinen runo:

Suoraan sanottuna, toisesta runosta en niin paljoa pitänytkään. Toisaalta se ei varmaankaan ole paljoa minun makuuni toiston takia. Enkä myöskään niin paljoa siitä, miten se oli rakentunut. Idea ja ajatus muuten oli hyvä.

Kolmas runo:

Kolmas oli mieleeni. Siinä oli mielenkiintoista suomen kielen käyttöä, mutta siltikin ehkä liikaa toistoa minun makuuni. Mutta siinä oli mukavan haikuileva tunnelma.

Aaveena yössä,
Haaveena ajassa,
Lyhyessä, loppuvassa


Tuo oli lempikohtani, siinä on jotain todella katoavaa ja olevaa....
-------------------------------------------------------------------------------------

Pahoittelen jos loukkasin ja toivottavasti ymmärsit jotain tuosta minun mahtavan huonosta suomen kielestä (haikuileva, ei sellaista sanaa ole olemassakaan...)...

Kiitos runojesi jakamisesta.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Kiitoksia paljon kommenteistanne Nightfall ja Persialainen marssi! Olen vielä aika raaka sipuli, ainakin tuossa vaiheessa runojen kanssa, ja olen iloinen, että niitä kommentoidaan sellaisina, mitä ne ovat, ei pelkästään ylistävästi. Kannatan rakentavuutta. ^^ Mukava kuulla, Nightfall, että kuitenkin pidit runosta, vaikka se ensin vähän vihastuttikin. :D Ja Persialainen marssi, jos totta puhutaan, minustakin se toinen on hiukan kökkö, mutta julkaisin kun sellaisen kerran olen aikoinani ihan tosissani kirjoittanut. :D Kiitos rakentavasta palautteestasi, arvostan. ^^

---

Ja sitten tässä uusi kolmen satsi. ^^

7.10.2005

Menetys

Yksin pimeässä, äärettömässä tyhjyydessä
Ilman valoa, toivoa, onnea.
Ei pala elämänliekki kauan sieluttomassa ruumiissa
Vain varjossa menneestä loistosta

Menettänyt kaiken tärkeän, unohtanut tarkoituksen elämän
Huokaus hiljainen tuulessa, huuto äänetön, huomaamaton
Vain yksi tuhansien joukossa
Ei huomaa hukkuvaa maailma

Kuka määrää tunteista, onnesta tai onnettomuudesta
Ainoako olen suojassa, tunteiden hurjalta huumalta
Sydän sirpaleina rinnassa, en uskalla totuutta kohdata
Unelmat kauan sitten haudatut, pelätyt, unohdetut

Pimeälle paljastan itseni, valoa eivät kestäisi sanani
Ajatukset ovat salaisuuteni, yksityinen onneni
En suostu muuriani purkamaan
Maailma vastaan minä; kumpi on valmis luovuttamaan?

A/N: tässä on toistoa edelliseen ja se on muutenkin joiltain kohdin huono, mutta menköön.


7.10.2005

Not dead
They say it is the end of my world
They say after all I've said there's no return

They think I have now run out of hope
They think this situation is not what I can cope (with)

They believe my games are all played
They believe my cards are all turned

They are sure there's no feelings left in my heart
They are sure this world is for my soul way too hard

They know I'm not one of them
And they know what I should be then

But they don't know I haven't given up yet
I still can go on, I have a chance, I bet

I know there's still something left
Because I am not dead yet

A/N: Tästäkään en enää pidä kovin.. :D Mutta, menköön, jos joku tykkäisi.. ^^'

7.10.2005

Taistosi

Maailma kylmä ja kova
Ihmiset pahat ja rumat

Missä kauneus unohtumaton
Paratiisi rajaton

Kauhua, pelkoa, hyytävää tunnelmaa
Sisintä kylmää, kohta jäätää kokonaan

Missä ajatukset hyvät ja hurskaat
Väkivalta ja turmellus meidät pian murskaa

Pullo viettelee monet juomaan
Hetken huuma tuhoaa uskon Jumalan luomaan

Yksinkö taistelet pimeyttä vastaan
Pian huomaat, sotasi sodit turhaan


---

Semmoista tällä kertaa... ^^'
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

JA taas aloitan minä arvostelun...

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Hitto. Anteeksi. Arvostelen nyt näitäkin, kun kerran aloitin... Elikä siis:
-------------------------------------------------------------------------------------
Ensimmäinen:

Olisin ehkä toivonut jotain vähän enemmän rakentavaa ja materialistista siihen. Mutta kyllä se hyvä oli siitä huolimatta. Olisin vain ehkä voinut haluta siihen jotakin, mistä tarttua kiinni.

Toinen:

Tästä en ehkä niin paljoa tykännyt. On siinä jotain, muttei se kuitenkaan uppoa minuun. Ehkä se toisto taas. Mutta loppu oli hyvä.

Kolmas:

Oih! "Ah ja voih" Se on hieno. Hiljainen, muistuttava, yksinkertaisen jäätävä ja komentelevan muisteleva. Ei mitään muuta. Mielestäni se on sen verran hyvä, ettei siitä löydy mitään, mitä tarvitsisi muuttaa. Kaikista paras.

-------------------------------------------------------------------------------------

Nyt koitan ehtiä enää kouluun. Jos täältä hieman vinkkiä voisin antaa, niin koita saada lukijalle jotain esineellistä ja sitten voisit ehkä harkita kirjoittaa runosi jossain muussakin muodossa kuin minä-muodossa. Tykkään lukea runojasi. Joo ja sitten kovaa kouluun...
ÄÄH, nyt on kiire... :D
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Persialainen marssi: Kiitos kommenteistasi! ^^ Itsekin pidin osaa luokattoman huonoina, mutta pitää se kai seisoa teostensa takana, oli ne kuinka huonoja tahansa. Muistuttaisin kuitenkin vielä, oman itsetuntoni nojalla, että nämä tosiaan on yli vuoden vanhoja mitä nyt julkaisen. :D Mutta vanhoista se parantamisen vara pitäisikin löytyä, joten rauhassa saa rakentavasti kommentoida. Ja odotankin sitä eräitten kohdalla todella paljon. ^^

Että joskus päästäisi nykypäivään, niin jälleen satsi vanhoja runojani.


4.10.2005


Kuolo, kuokka, hauta
Korjaa viikatemies joka ainoan

Onko väliä elätkö nyt vai huomenna
Mikään ei riitä, vain toiveet toteutumattomat

Joskus olit onnellinen, missä on tuo onni nyt
Oletko unohtanut sen, kadottanut lämmön, kadottanut rakkauden

Miksi itket huomista, pelkäät tulevaa
Ei auta kyyneleet hyvässä, ei auta pahassa

Yksin saat nuolla haavoja, tuskin kukaan sinua lohduttaa
Mitä teet, kun kuolo sinutkin lopulta korjaa?

A/N: Ääh, totella kökkö joiltain kohdin. Ettäs olenkin kehdannut.


4.10.2005

Elämä pilalla,
Onko järkeä taistella

Unelma kerran kuihtui,
Mitä silloin sille tapahtui

Maailma tuhosi kulkijan,
Yksinäisyys nielee toivojan

Mitä on enää jäljellä,
Ei ole onni kaivattu käsillä

Tunteet kuolleena rinnassa,
Ei kukaan elä tässä hetkessä

Hän tunteitaan koskaan enää ei paljasta,
Menneisyys on ainoa, johon uskaltaa turvata

Minne hävisi kaikki tärkeä,
Voiko arpeutunut haava märkiä

Kaikki mistä joskus hän välitti,
Joku tulen palavan hänestä sammutti

Usva sulkee syliinsä surun murtaman,
Pian hauta armahtaa tämän toivottoman

4.10.2006

Valoa tunnelissa

Tunnelin päästä löytyy valo,
Kaunis, kirkas, lohdullinen lämpö

Sanotaan, älä kävele kohti sen hehkua,
Miksi, pimeydessäkö aina pitäisi tarpoa?

Enkö saisi etsiä itselleni rauhaa,
Karistaa tomut maailman, olla vihdoin vapaa

Miksi kantaa enää kauempaa tätä maailman taakkaa,
Miksi turhaan kärsiä, itkeä, kun en nauraakaan saa

Miksen voisi etsiä paratiisia, etsiä onnea,
Täältä en sitä löydä, voin siitä ainoastaan haaveilla

Kauneus on katsojan silmässä,
Mikä kauneus, sitä en ymmärrä

En löydä kaunista, en omista muistoja hyviä,
Vain päivät täynnä pilviä, raskaita ja synkkiä

On meillä kaikilla vain kaksi vaihtoehtoa,
Elää vai kuolla, ne ainoat

Elämän kun valitsen,
Vain lisää tuskaa ansaitsen

Jospa kohtaan kuoleman, seuraan valoa,
Tämän kieroutuneen maailman unohdan

Ehkä löydän paratiisin, ehkä pääsen taivaaseen,
Tai sitten valun helvettiin, ehkä kiirastuleen ikuiseen

Onko silläkään lopulta väliä,
Helvetti lienee sama kuin elämä

--

Olenpa ollut ah, niin synkkä aikoinani. Hmm, noh.. Pitäisiköhän koittaa kirjoittaa joskus jotain uutta vaihteeksi. ^^'
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Joo ja taas sekoillaan

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Vuosi kyllä on runojen kanssa hirveän pitkä aika, mutta kyllähän sitä aina on mielenkiintoista katsoa, mitä vuosi sitten on tullut ajatelluksi.
------------------------------------------------------------
Ensimmäinen runo:

Ehkä se voi välillä tuntua hieman kököltä, mutta ei se haittaa; mieluummin luen ilmavaa tekstiä kuin kolmen sivun pituista putkitekstiä. Todetaan asiallisesti se, mikä edessä on. Itse olisin ehkä toivonut runoon hieman enemmän toivon pilkettä, mutta jos haluaa todeta asiat kylmän realistisesti, niin ei siinä mitään. Mukava kun lukijallakin on jotain sanavaltaa ja kysymykset laittavat ajatukset liikenteeseen. Minulla ne tosin pysähtyivät ensimmäisen stop-merkin kohdalla....

Toinen runo:

Siellä se tuli! Hän tuli.... Jippiaijee! Mahtavaa.. Sitten tuo
Minne hävisi kaikki tärkeä,
Voiko arpeutunut haava märkiä
-kohta oli himputin hieno... Siinä on taas se ajatus, että itsekin voi ajatella. Kinkkinen(eikö olekin idioottimainen sana? Asiasta paistinpannuihin.) kysymys. Se kuvastaa yllättävän paljon. Lopetus on armahtava armahdus( ei sillä, että runo niin huono olisi ollut vaan että... Kyllä sinä tiedät.).

Kolmas runo:

Toivoa tuli, kun toivoa toivottiin. Ihanan väsyneen välinpitämätön. Siitä minä pidän. Lopun toteamus on juuri sellainen, mitä kuvittelee ihmisen, joka on sanonut nuo edelliset kommentit, sanovan kaiken tuon jälkeen.

Ja nillitystä: helvetti vai Helvetti? Onko tässä jokin runollinen tarkoitus, jota en ymmärrä vai nillitänkö aiheesta?
-------------------------------------------------------------------------

Joo.. Sitten jos suoraan saan sanoa ( hehehehe.. Sanon kuitenkin.) ehkä voisit koittaa tehdä runoja muussakin muodossa kuin tällä

Minulla on koira,
jonka nimi on Musti.

Hänellä on vinkulelu,
joka on pyöreä.

-tyylillä, vaikkapa samaan tapaan kuin se Menetys. Tai ne kolme ensimmäistä.

Hienosti menee. Minä vaan sekoilen täällä omiani. Hitto, saksan läksyt.. Ja matikka. Äh.

Minulla muuten on itselläni se, että kirjoitan ehkä joskus liian synkkää tekstiä ja siksi yritän nyt saada jotain positiivista aikaiseksi ( niin kuin saisinkin...). Ja ehkä hieman romantiikkaa ( ei tule onnistumaan...)... :lol:
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Kiitoksia Persialainen marssi! Olet kunnon kommentoijatyyppi, tykkään, kun tosiaan laitat sitä rakentavaa palautetta. ^^ Olet oikeassa, turhan moni on tehty samalla kaavalla noista runoista.. Ja se minä-muoto.. Sitä lienee vielä parissa muussakin näistä vanhoista runoista, mutta pidän huolta etten tuputa tuleviin noita näissä toistamiani virheitä. Taisin olla aika yksipuolinen siihen aikaan kun noita kirjoittelin. Vinguin vain elämästä koko ajan.. ^^

Juuh.. Ja se helvetti-Helvetti -kohta.. Helvetti oikeastaan on "uskonnollinen" nimi, siinä mielessä että.. No niin.. Pienellä kirjoittaminen kuvasti sitä, ettei se ole itselleni niin merkityksellinen seikka tuo. ^^

Ah, kun nämä vanhat pian loppuisivat niin saisin uuttakin aikaan. ^^

----

22.12.2005

Kynttilä

Kynttilän lepattava liekki, kirkas heijastus ikkunassa
Ulkona, lasin toisella puolella, odottaa kylmä valkoinen
unimaailma

Kaipuu kutsuu, huutaa mukaan astumaan
En vain tahtoisi, en vielä haluaisi luopua, en vielä jättää
taakse tätä lämpöä

Harvoin saan nauttia, hetkistä pienistä
onnellisista

Se maailma, kylmä puhdas valkoinen, kutsuu minua
se kutsuu lähtemään
Kutsuu palaamaan, palaamaan pimeään

Toivoisin voivani, nauttia siitä liekistä,
valosta kynttilän, onnesta elämän

En tiedä osaanko, en usko

Toivoisin silti oppivani, antakaa minun oppia
Oppia olemaan kokonainen, olemaan onnellinen

Unohtamaan sen kutsun, sen huudon
sen viettelevän kuiskeen, jonka kuulen

Se kutsuu, se kutsuu, se kuiskaa korvaani
täyttää pääni, jokaisen ajatukseni,
hetkeni

Se kutsuu, houkuttelee,
hunajaisella äänellään viettelee
Palaamaan pimeään, jättämään valon taakseen,
hylkäämään

Ne pienet onnenhetket

Se toivoo ja tahtoo,
se tahtoo että murrun,
se tahtoo minut takaisin

Olen piilossa
etsiviltä silmiltä, hapuilevilta kourilta,
jotka etsivät minua

Ja kun ne saavuttavat minut, ne eivät koskaan päästä irti

Vielä minä olen turvassa, vielä olen piilossa
Kuinka kauan, siitä vain ei ole varmuutta

Kynttilänliekki pitää minut tässä hetkessä
Kun se sammuu,

Olen jälleen yksin pimeässä

---

A/N: Oli selvästi talvi, kun kirjoitin. ^^ Hmm.. Muokkasin ruonon pitkää rakennetta samalla, kun laitoin sen tänne. Toivottavasti siitä tuli parempi eikä huonompi. ^^'
Koska tämä oli niin pitkä, en viitsinyt laittaa muita nyt.

(Hei, muuten.. Ei sinun nickiäsi mitenkään voi lyhentää? ^^')
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Juuh juuh juups

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Haahaa.. Minua yksipuolisempaa ei voi löytää, voit aina lohduttautua siihen...
-----------------------------------------------------------------------
Kaunista tekstiä.. Mutta on kyllä jotain, jota en ymmärrä. En tiedä johtuuko tämä kenties minun pälliydestäni (en yhtään ihmettelisi, vaikka johtuisikin...), mutta en ymmärrä kohtaa:
Se maailma, kylmä puhdas valkoinen, kutsuu minua
se kutsuu lähtemään
Kutsuu palaamaan, palaamaan pimeään
eikun ymmärränkin. Ehkä, no (en tiedä millä tavalla haluat minun sen ymmärtävän-)... Kuitenkin se laittaa ajattelemaan tietynlaiset ihmiset ja lukemaan runon uudelleen. Ensin ajattelin, että tässä on kirjoittajan ajatukset harhaillut tai en ymmärrä sitä, mutta sitten luin sen uudelleen ja tulin niihin ajatuksiin, että valkoisuus on vain pimeyden harhaa ja asiat huijausta. En kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka olisinkin tajunnut jotain väärin.

Ja sitten vielä tuo:
hunajaisella äänellään viettelee
-kohta on vähän ehkä kulunut tuon hunajainen ääni-jutun takia, kun se on niin kovasti käytetty ja yleinen. Siihen voisi ehkä keksiä jonkun vähän omaperäisemmän kuvauksen.

Runo on kaunehtava (taas sana, jota ei ole olemassa....) ja se kuulostaa siltä kuin se olisi henkilökohtaisesti lausuttu jollekin henkilölle. Se on jotenkin suljettu ikään kuin (positiivisesti suljettu).
-------------------------------------------------------------------------------------
Nickin lyhennys? Sano Perseeksi tai Persmarssiksi vaan... Hehhe.. Ne on varmaankin ihan hyviä. Jolleivat jotkut tulkitse niitä liian rumiksi (pahoittelen). :lol:
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Kiitos, Persmarssi, kommentistasi! Juu kyllä sinä ihan oikein ymmärsit sen kohdan siinä mielessä, että ei se valkeus välttämättä hyvyyttä tarkoita. Kylmä puhdas valkoinen, jotenkin se minusta kuvastaa sitä ulkomaailman karuutta. Toki sellainen maisema talvella on kaunis, mutta siellä maisemassa selviytyminen on taistelua. Ilman valoa, lämpöä eikä mitään, sinne kuolee.
Onhan se vähän kulunut ilmaisu tuo hunajainen ääni, mutta kai niitä kliseitä pitää joskus olla. :D Ihan aiheellinen huomautus kyllä. ^^
Ja ehkä tämä tosiaan tuntuu suljetulta, siinä mielessä, että kirjoitin tämän eräästä ihmisestä, joka pyöri mielessäni. Hänen persoonastaan. ^^
Kiitos ihanasta kommentista! :)

---

21.2.2006

Aamusta

Onni on kaurapuurossa
Aamutuimaan pimeän vasta haipuessa
Hiljaisuuden vallitessa
Aikainen lintu aamiaisella

A/N: Äidinkielen tunnilla kirjoitettu hajatelma-ajatelma. ^^

21.2.2006

Jedi

Kutsu kirkas kiirii taivaalta
Yli meren
Matkaa halki maan
Läpi kaupungin pölyjen

Vain yksi kuitenkin
Kuuli kutsun kunnian
voiman,
vahvan urheuden

Hän kuuli sanat ylhäiset
"Voima olkoon kanssasi, veli"
Silloin tuli hänestä jedi

A/N: Ahahhaa. Tämä on erään porukan Star Wars sisäpiirijutusta. Naureskelin sille jutulle itsekseni ja oli kuin pakko kirjoittaa sille omistettu runo. :D

3.6.2006

Rakkaudenhauta

Eksyneenä
loistevaloputkien säälimättömässä
valossa

Yksin
auringonkultaisessa
hehkussa

Varjona
itseään suuremmasta
onnesta

Kuorena
elämän kylläisessä
huumassa

Alastomana
pumpulinkaltaisessa
sumussa

Haamuna
tähtikirkkaassa kylmässä
yössä

Ruumiina
uinuu hymy huulillaan
rakkaudenhaudassaan

A/N: Tässä sitten jotain vähän vakavampaa

---

Semmoista tällä kertaa. ^^
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Ja lisää kommentointia...

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Juu... Sitten taas lisää kommentointia..
-------------------------
Ensimmäinen runo:

Siitä minä pidän. Siinä on sellaista yksinkertaisuutta ja ihmisellisyyttä. Suomalainen runo. Lyhyt ja ytimekäs- ei yksinkertaisesti ole enää mitään lisättävää.

Toinen runo:

Kommentoin, vaikken tiedä mitään näistä jedi-jutuista, mutta ihan sama...
Yritän nyt sanoa jotain järkevää... Kertoo jopa minullekin tarinasta aikas paljon, vaikken ikinä olekaan nähnyt niitä elokuvia. Se on hienoa se. Mutta tämä ei ehkä kuulu henkilökohtaisiin suosikkiaiheisiini, enkä ymmärrä loppujen lopuksi, jos siellä on joku tällainen "ihmetakatarkoitus"... Ihan kiva kuitenkin, vaikken ymmärräkään... Ensimmäinen säe on mielestäni hienoin, viimeisestä en sitten pidäkään niin paljoa, koska se tuntuu päähäni istuvan kovin huonosti..

Ja kolmas runo:

Pidän sen tavasta kulkea eteenpäin. Lopetus sulkee ympyrän hienosti ja kertoo enemmän ehkä runosta kuin runon muut osat. Aloitus on sopiva, se ei hyökkää kesken päiväunieni päälle, vaan aukaisee silmäni sopivan rauhallisesti ja aloittaa pallon vierittämisen seuraavalle säkeelle niin kauan kunnes loppu koittaa. Sen vierivyys on se asia, joka runossasi kiehtoo.
-------------------------------------
Tällaista tällä kertaa. :D
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Persmarssi, kiitos taas ihanasta palautteestasi! Minäkin pidin ehkä eniten juuri siitä viimeisestä runosta, ja myöskin se ensimmäinen on ollut sellainen "mukava" tapaus. Se Jedi-runo oli tosiaan vain kieli poskessa tehty, eikä sillä koskaan ole ollut mitään kunnianhimoisia tarkoituksia. Hupia yhtä kaikki. ^^ Tahdon silti yhä kiittää ajatuksella kirjoitetuista kommenteistasi, ne ovat ihania, :)

---

8.6.2006

Minä

Olen aina luonasi
Nyt
Ikuisesti

Olen myrskytuulesi
Olen tyvenesi

Olen aamusi
Olen iltasi
Yösi
Päiväsi

Olen kaikki mitä tarvitset
Olen kaikki mitä ansaitset
Kaikki mitä saat

Minä
Se olen minä
Minä olen sinä


20.6.2006

Yksinäinen nainen

Yksinäinen nainen
olen
Sieluni eristänyt

Anna minulle voimasi
anna
Anna minä nousen pimeydestäni
sudenkuopastani

En tahdo itseäni unohtaa
auta
En jaksa enää pimeässä odottaa

Ojenna kätesi yhdelle
tee se
Raukalle, kadotetulle
ainoalle

Syötä suloiset valheesi
odotan
Rakenna ympärilleni kulissit

Heitä minut vankilaani
jätä
Ime valo elämästäni,
mene pois

Olen vain yksi onneton palanen
yksin
Suuressa kauniissa maailmassa

Vie minut pois ja vapauta kahleeni
ole kiltti
Yhden kerran pyydän, tapa minut,
rakkaani


20.6.2006

Liitossa

Rakastan
Haluan
En voi elää ilman

Tärkein
Rakkain
Ainoain on hän

Yksin
Kaksin
Yhdessä kuljemme ikuisen elämän

Liitossa
Sovimme
Toisiamme rakastamme

Aina
Ikuisesti
Aamen


A/N: Kullalleni omistettu. ^^
---

Sellaisia tämmösiä tällä kertaa. :)
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Juuuuuuuu

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Pahoittelen, että vastaan vasta nyt, mutta tämä outo tapahtuma nimeltä joulu vie aikaani yllättävän paljon. Nyt voi tulla todella härökommentteja, varoituksen sana.

Ensimmäinen runo:

Pidin sen selvyydestä ja yksinkertaisuudesta. Myöskin se, ettei siinä nöyristelty, oli hienoa. Olen kyllä mielestäni lukenut sinulta parempaakin, muttei tämä missään tapauksessa huono ole.

Toinen runo:

Ooooe... .... ... Voih. Se on hieno. En ole lukenut kovin paljoa runoja, mutta nyt ensimmäistä kertaa tapaan tuon välikuiskaus-efektin, joka on hieno ja todella vahva tapa ilmaista asioita.
En jaksa enää pimeässä odottaa

Ime valo elämästäni,
Tuo nyt hieman on ristiinmenevää, mutta ei sen väliä. Runo on hieno, enkä välitä. Loppu muuten ehkä hieman jopa yllätti minut, odotin jotain muuta.

Kolmas runo:

Se tuli jälleen, se, mitä kutsun välikuiskaukseksi (onkohan sillä jokin toinen nimi??? Ehkäpä...). Runoista eniten pidän keskimmäisestä, mutta tässäkin on oma tasainen viehätyksensä. Lyhyt, selvä ja tasainen runo, jonka lukee mielellään.
Yksin
Kaksin
Yhdessä kuljemme ikuisen elämän
No, tuosta nyt en ihan varma ole, ymmärränkö oikein, mutta ehkäpä ymmärrän (tai sitten en...)

Hiiiienoa---- Jatketaan samaan malliin. Jos innostaa. Niin tietenkin. Rauhaisaa joulua, jos sellaista haluat.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Rauhaisa joulu, voi toivottavasti. ^^ Kiitos, Persialainen marssi kommentistasi! On niin hienoa, kun kommentoit niin kriittisesti ja rakentavasti. En itse ollut edes ajatellut tuota pimeä-valo ristiriitaa Yksinäisessä naisessa. Taisin olla huolimaton sitä kirjoitellessani. ^^' Jos tähän äkkiä keksin selityksen, niin ehkä se "rakas" on sitten valheita ja kulisseja rakentaessaan tuonut sitä valoa jonkin verran ja sitten tämä käskee hänen viedä sen pois. Ehkäpä.. ^^'
Tuo Yksin-Kaksin kohta, siinä tarkoitin siis, että ensin ihminen on yksin ja sitten löytää sen oikean ja onkin kaksin. Ja perinteisesti ajatellaan "kunnes kuolema teidät erottaa", mutta minusta kuolemakaan ei rakkautta voi hävittää. Joten yhdessä ikuisen elämän. Ajatellaan vaikka tapaamisesta yhdessä olleita mummoa ja ukkia, jotka sitten lastenlapsien mielessä yhä elävät toisiaan rakastavana avioparina. ^^ Olin romanttisella tuulella sitä tehdessäni. ^^ Kiitos yhä, hienosta kommentistasi!

---


Nämä runot ovat hiukan lähempää sentään tätä nykyaikaa. ^^



4.7.2006

Vihan kirous

Viileys ihollaan
Kylmyys sielussaan
Autius silmissään
Tylsyys mielessään

Ontto puinen nukke
Nuori resuinen tyttö
Sinisilmäinen heikko hetki
Iänikuisen tuskan teki

Kulkee tyhjyys mielessään, onttous sielussaan
Eteenpäin tämä kuori, mustaa sisällään
Valossa syntyi, vaan pimeyteen hukkui
Pehmustettu huone, kalteroitu sen maisema

Katsoo elämää lasiseinän takaa
Tyhjin silmin, näkemättömin
Kurkottaa kättään, ei mitään saavuta
Huuto hukkuu sekaan lohduttoman itkun

Viimeinen päivä elon kurjaa ironiaa
Viimeinen hetki yksinäistä taivalta
Viimeinen katse vitivalkeaan pehmeään kattoon
Viimeinen henkäys, viimeinen vihan pilkahdus

Katkeruus
Myrkky
Kateus
Musta mieli

Ei päässyt marttyyri
valoon, kirkkauteen
Viha ikuinen
Helvettiin hänet tuomitsi


29.7.2006

Kyyneleitä

Viima käy ihollani
Läheisyyden lämpö kylmennyt
kuin uuni,
jossa vain tuhka lepää

Kosketuksen muisto
Tuntuu,
enää kipuna iholla,
arpina vain

Huokaus hiuksissa
Vain tuulenhenkäys
syksyn ruskeissa lehdissä,
kuolleissa

Kyyneleet
Poskille kuivuneet,
matkalle eksyneet,
unohtuneet


6.9.2006

Autio katu

Autio katu luo
eksyneeseen surua
onnettomuutta

Arka ihminen
rukoilee turvaa uhkaavassa

synkkyydessä


Kuka auttaa langennutta,
enkelinkaltaista ihmisolentoa
sysipimeässä?
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Ja lisssssäää kommentointia

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Juu... Sitten hieman synkempiin tunnelmiin kaikista niistä lukuisista ikuisen rakkauden suudelmista.

Ensimmäinen runo:

Nimi jo itsessään on hieno yhdistelmä, jota en olisi itse todennäköisesti osannut koota.

Seuraava säe ei ihan ole makuuni sen toiston takia (kaikki sanat päättyvät kaksi vokaalia ja n). Seuraava säe onkin sitten aikas paljon enemmänkin makuuni. Tämä säe on ehkäpä se helmi runossa. Seuraavat säkeet ovat ehkä hitusen raskaita, mutta täynnä asiaa. Viimeinen-sanalla alkava säe toistaa taas liikaa minun makuuni. "Viimeinen vihan pilkahdus" on hieno sanonta. Nopeat puukoniskut ehkä jopa selvittävät runon lukemista. Loppu on hyvä ja se kiertää kaiken synkkyyden päälaelleen haukkuen mukavasti sen haudalla. (((pahoittelen noita outoa kritiikkejä, mutten osaa sanoa asioita mitenkään helpommalla tavalla...)))

Tämä runo oli ehkä enemmänkin säkeistä tehty kollaasi, jossa säkeet yhdistyvät tunnelmansa takia, mutta ehkä pienellä uudelleen yhdistelyllä tästä runosta tulisi pirun tehokas tappajaruno.

Toinen runo:

Hauras, nätti runo. Kaunis uuni-vertaus heti alkuun. Runosi on oma runosi, joka on runo. Kuten varmaan huomasit, minulla ei ole paljoa sanottavaa, joten voit ajatella onnistuneesi aikas hyvin.

Kolmas runo:

Moderni tummahko runo. Tuota synkkyydessä-sanan erillä oloa en kyllä ymmärrä, mutta aivan yksi lysti. Se, että lukijalta kysytään, on hieno juttu, mutta valitettavasti en voi vastata viimeiseen kysymykseen....

Tälläistä tällä kertaa. :D
Vastaa Viestiin