Liks runomitassa (UUTTA 28.5.08)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Kiitoksia kommenteistasi Persialainen marssi. Joskus mietin itsekin jälkeenpäin, kuten tuon ensimmäisen runon kohdalla, että millainen ajatus minulla siinä on ollut. Minun täytyy löytää aina uudelleen se rytmi, jossa runon kirjoitin. Se on vain hankalaa lukijalle, joka ei tiedä millä lailla runon olen mielessäni rytmittänyt, niin löytää se sama rytmi ja päästä siihen sisälle. Välistä en itsekään ymmärrä vanhoja runojani, joten osiltaan saattavat olla vallan omituisia. Minusta on kuitenkin ihanaa saada kritiikkiä ja rakentavaa palautetta, se tuo esille heikkouksiani ja ehkä opin kokeilemaan jotain uutta välillä, enkä jää kiinni vanhaan totuttuun kaavaan. Kiitos! ^^

* * * *

A/N: Seuraavaan runoon inspiroiduin Kotiteollisuuden kappaleesta Tuonelan koivut, joka on soinut päässäni todella kauan. Vaikutteita sanamuotoihin sain myös H.P. Lovecraftilta, jonka tuotantoa olen ahkerasti viime aikoina lukenut.


6.3.2007

Posliininukke

Kalpea aurinko valkealla taivaalla
heijastaa kylmenneen ruumiisi
taaksejäänyttä lämpöä

Hävitit unelmasi siniseen veteen
syksyn keltaisiin lehtiin
talven lumiin
ja kevään soliseviin puroihin

Kivinen tie rikkoi herkät varpaasi
jättäen verijälkiä
norsunluunvalkoiseen
marmoriseen ihoosi

Olit kuin posliininukke
vanhan rouvan kirjahyllyssä,
jonka lapsenlapset leikeissään
pudottivat lattialle - ja se hajosi

Maailma pirstoi haaveesi
hävitti muistosi
ja sai sinut unohtamaan
itsesi ja toiveesi

Etkä enää välittänyt,
vaikka tuuli puhalsi lävitsesi
kaihersi onttoa sydäntäsi
routasi sisimpäsi

Jäänsiniset silmäsi
muuttuivat harmaiksi
kuolleiksi
ja lopulta - hajosit tuhkaksi
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Oi voi, nyt tuli sitä "rakentavaa palautetta..."

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Ole hyvä vaan ja täytyy kyllä sanoa, että olen aivan samaa mieltä rytmihommelissa. Itse en pysty jatkamaan puoli vuotta sitten aloittamaani runoa tuosta noin vaan, esim.. Täytyy jotenkin tehdä siitä runosta ”tämän hetkinen”…

Hahaa, Lovecraft, lempikirjailijani kuudennella luokalla… Silloin aikoinaan tuli luettua enemmän kauhutyylistä..

No mutta sitten kuitenkin tähän Posliininukkeesi..

Ensin en tajunnut tuota otsikkoa ja mietin mihin se nyt sitten liittyy (olen paatunut runojenlukija… Sen verran paljon olen lukenut ei(-vielä)-ammattilaisrunoja(vaikka kyllä ammattilaisilla(ns..) sattuu tietenkin sellaisia ihmeidiotismeja… Mutta vaan vähemmän..), että olen heti etsimässä niistä jotakin vikaa ja odotan pahinta..)

No tuo nyt oli aika sekava lause, toivottavasti ymmärsit edes vähän mitä ajoin takaa. Eli siis ajattelin, että olet vain huvin vuoksi antanut runolle nimeksi Posliininukke, koska sinusta se on tuntunut tosi runolliselta ja kivalta.. Pyydän anteeksi. (Onneksi tuo otsikko liittyi tuohon runoon, se oli runossa muun muassa positiivista.)

Toisinaan minkäänlainen rytmittömyys häiritsee omaa lukukokemustani, mutta onneksi tuo oli sellainen ”hartaan valkoinen rytmittömyys” tuolla runossa ja siksi jopa pidin suuresti siitä. En kyllä tiedä, onkohan tuolla väliä että tuo eka säkeistö eroaa noista muista, mutta aika yhdentekevää.

Yleensä näin pitkissä runoissa jauhetaan kauheasti asiaa tikusta ja täytyy myöntää, että tämän olisi voinut ilmaista lyhyemminkin, mutta jos itse olisin tämän kirjoittanut, olisin tehnyt samat kuin sinä, eli laittanut kaiken tämän, koska jokainen säkeistö oli hyvä.

Tylsä tämä olisi ollut ja kovin tyypillinenkin (anteeksi nyt vaan), jollet olisi ottanut tuota posliininukkevertausta mukaan. Nuo vinkit siihen suuntaan alun sanavalinnoissa ennen kuin nukkehomma tuli mukaan olivat mukavia. Elikkä siis toisinaan, vaikka vähemmän muka olisi enemmän, enemmän silti ylittää enemmäisyydessään vähemmän. Juu, siinäpä sitten olikin taas järkeä.

Sitten sitä vielä miettii, en näes ole ihan varma, että onkohan tuolla neljännen ja viimeisen säkeistön viimeisessä säkeessä olevat (mitkäköhän ihme erikoishuomautusviivat nuo sitten ovatkaan…?) jutskat hyvä vai huono homma… No pidän kuitenkin enemmän viimeisestä. Toisaalta ne yhdistävät tätä runoa, toisaalta taas… No, miten vaan.

Olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa tähän, että runosi oli hyvä, mutta en viitsinyt, koska jotkut eivät aina usko hyvän tarkoittavan hyvää, koska jotkut muut (ja minä..) käyttävät sen arvon loppuun. Okei, yleensä laitan hyvän, vain jos se ei mielestäni ole hyvä, siis olisi ollut selvä ristiriita, jos olisin laittanut tähän hyvän. Kuitenkin siis, pidin siitä.

Tuollaiselle runolle kyllä varmaan olisi muutakin käyttöä kuin netissä leijuminen.

Siinä sitten se olikin, selkeä, nopea ja helppolukuinen palaute.

Lauluista muuten saa todella nopsaa idean, ihme juttu…

Vielä yhteenveto jalkapalloilijan tyyliin: vedän paidan helman niskaan ja juoksen kämppää ympäri huutaen maha paljaana.

Ja onneksi olkoon Vuoden Valvojaisuudesta. Niin ja nelossäkeistön aikana teki mieli alkaa tehdä jotain lukemiseen liittyvää tai mennä katsomaan sellaisen rouvan taloa, missä tuollainen tunnelma olisi.

Loppu.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Hui.. En ole varmaan tähän mennessä koskaan saanut noin pitkää palautetta. Ja vielä sellaista missä on ihan asiaakin. Mykistyin aivan. ^^ Kiitos nyt kuitenkin ihanasta, analysoivasta palautteestasi, Persialainen marssi. Arvostan todella paljon tuollaista nimenomaan ajateltua palautetta. Minusta oli mukava kuulla, että kuitenkin pidit siitä. Kiitos vielä kerran! ^^ [ja niitä viivoja siellä kutsutaan ajatusviivoiksi ;)]

* * *

A/N: Tänään oli äidinkielen"koe", jossa analysoimme modernin runon. (yllättävää kyllä, tekstiä tuli vain konseptillinen, normaalisti enemmän. Toisaalta, runo oli helppo.) Minä, joka olen muutenkin pitkälti epämääräisen (lue: modernin) runouden ystävä, niin mitäs muutakaan kuin yritän olla itsekin jotain mitä en ole. Tosin ehkä olen postmoderni siinä mielessä, että pidän kyllä säännöllisistä säkeistöistä. ^^ Ja olen pahoillani niiden puolesta, jotka eivät pidä riimittömistä runoista. Heh.


30.3.2007

1945

Pommit putoilevat
kuin vesipisarat
ja vedestä tulee punaista
ja mustaa ja harmaata
ja ihan vähän sinistä

Savu peittää alleen
ihmiskasan, mutta
mikään ei hävitä
jalkoja, käsiä
ja irtonaisia päitä

Kaduilta kuuluu huutoa
se on lasten kirkunaa
kun he itkevät äitejään
ja isiään ja veljiään
ja suloisia siskojaan

Tuli syö rakennuksia
jotka rätisevät
sitten mustuvat
ja hiiltyvät
ja romahtavat

Ikkunanlasit räjähtävät
ja tippuvat kadulle
lasisade laskeutuessaan
aukaisee arvet
ja tekee uusia

On kuuma ja
on kylmä yhtä aikaa
likaiset ja kuluneet
rispaantuneet vaatteet
ovat turhia yllä

Lopulta kuitenkin
sireenit saapuvat
ja pelastavat ne
naisista ja lapsista
joista on jotain jäljellä

Aurinko laskee
ja tähdet syttyvät
vaikkei niitä näy
ne ovat silti siellä ja
siellä ovat pommikoneetkin
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Haha, moderni… … Uuh, analysointia… Rytmeistä vielä… Se on kyllä ihan ihme hommaa minulla, kallistun itsekin tuonne ”pitkälti epämääräiseen runouteen”, koska minulle on niin pahat traumat riimirunoista. Mutta on niissäkin(moderneissa) oma huono puolensa, niitä kirjoitetaan ihan älyttömästi, mikä tarkoittaa sitä, että niissä on todella huonoja ja todella hyviäkin. Saatan toisinaan tuomita jonkun runon ihan tuosta noin melkein vain, vihata sitä heti lähtökuopasta lähtien.

Ja uskon, että Eino Leino ei ole mikään Se Yksi Ainoa, vaan hyvä runoilija, joka osasi tehdä virkistävän viisauspitoisia runoja, joiden rytmi antaa sellaisen tasaisen jatkuvuuden tunteen. Mutta siis hyvä silti.

Viimeaikoina olen löytänyt sellaisen oudon elämäntehtävän, niin oudolta kuin se kuulostaakin, etsin täydellistä runoa. En ole vielä löytänyt, mitä etsin, mutta tiedän, että löydän sen vielä joskus. Tai sitten en.

Ahaa, ajatusviiva, kiitos tästä opetuksesta…

Hmm, sitten itse runoon, aika shokeeraava. Hieman kaukainen. Mutta kuuluukin olla. Toiset säkeistöt valtaavat sydämeni yksinkertaisuudellaan, kuten aloitussäkeistö, johon on helppo tarttua ja joka on kivan maalaileva. Alkutipautus alas vaahtokarkkimaailmasta.

Iih, sanavalinnat eivät ole kivoja. Inhottavia suorastaan. Liian totta. Tekee hommasta liian todellisen. Mutta ei kai se voisi olla mitään kaunistakaan. Tai siis, et varmaan ymmärrä pointtia. Juuri kun join kahviani ja juttelin kivoja Messengerissä, tämän runon piti pamahtaa tuohon. Hitsit. No niin, ääähä… Määh… Itkuporu, itkuporu, njähäjähäjä… Pirhana.. Tästä palautteesta taitaa tulla sekava?

Nihiihjii.. Ei halua, ei pysty, ei kykene. Tuo ei ole mukavaa luettavaa. Ei halua tuon olevan totta, kieltää sen. Viimeinen kappale uskomaton. Eikä, tuo voisi olla kenen tahansa perhettä.. Ei, suloisia siskoja.. Painukaa pois pommikoneet. Ei halua, ei pysty, ääh.

Hienoa. Mutta ei pysty sanomaan paljoa. Tietää, että totta, ei ehkä mitään uutta, mutta silti ehkä jotain, mikä pitäisi osata, kyetä, pystyä tuntemaan ja tietämään niin hyvin, ettei sekoilisi tällaista. Tuli syö rakennuksia-säkeistö hieno. Yksinkertaisen raaka kuvailu. Ei tarvitse muuta.

Peukalo pystyyn. Ei pysty antamaan mitään kovin rakentavaa. Pidin taas, kyllä sinä varmasti tiedät, että osaat. Kunhan et vain juutu samaan ansaan.

Kyllä. Anteeksi sekavuus------ :oops:

Ilmeettömät kasvot. :!:
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Koska on kesä ja aurinko saa minutkin heräämään talviuniltani :)

28.5.2008

Keväällä kaikki uudistuu

Aurinko, luonnon vehreys
synnyttää uutta, herättää
talven jäljiltä

Olen elossa!

Kukat ja mehiläiset alkavat
piirileikkinsä kuten
lapset kesämekoissaan
kaikki on kaunista

Eikä sittenkään..

Sade huuhtoo maasta
talven jäljet, ne muistuttavat
kuolleesta rakkaudesta,
se hävisi pimeään

Mutta minä elän

Lämpö nostaa pintaan
myös kauan piilossa olleen
tuntevan ihmisen
rakastajan

Ja uskon huomiseen

P.S. Persialainen marssi, kiitos sekavasta, ihanasta palautteestasi :) Hienoa, että runolla oli haluamani vaikutus. Tahdoin sen olevan raaka ja säälimätön, ei sen ole tarkoituskaan kaunistella asiaa. Olen kaksi vuotta käynyt läpi maailman sotia ja niin siinä käy, ettei totuutta voi kieltää vaan katsoo sitä uusin realistisin silmin aivan eri näkökulmista kuin koskaan aiemmin. Siksi minun TÄYTYI kirjoittaa tuo 1945. Etten unohtaisi, miten kokonaisvaltainen sota on, miten kauhistuttavaa ja miten tuhoavaa se on.

//edit.

Uskomatonta, onko siitä tosiaan yli vuosi, kun viimeksi olen lisännyt runoja? En kyllä ole niitä kirjoittanutkaan, mutta... Kamala miten nopeasti aika kulkee, ja ihan huomaamattaan.
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Aww, Liks, tuo viimeinenhän on kaunis. Ja tuo toiseksi viimeinen on jotenkin pelottava ja uhkaava. Eikä kyllä modernissa runossa mitään vikaa ole, itsekin harrastan niitä! :D Ja itseasiassa taidan harrastaa niitä enemmän kuin riimillisiä, vaikka niitäkin on joskus tullut yritettyä. ^^

Mutta siis kyllä, tykkäsin. :) Nämä ovat nättejä ja näissä on jonkinlainen sanoma jokaisessa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Daealis
Metsähaltia
Viestit: 650
Liittynyt: Ke Helmi 09, 2005 4:02 pm
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Daealis »

Bwahah, kokeillaanpas antaa mielipiteitä. Yritän kommentoida enimmäkseen niitä mistä pidin, koska tuntui etten onnistunut kertomaan mitään kehittävää yhdestäkään, josta en niin innostunut.

Slave
Hate me, slit me, rape me, kill me
No reason, no will, no frozen angel to thrill
Ilman tuota viimeistä lausetta koko kappale kuulosti lähinnä Bodomin esiangstiselta demobiisiltä :D Mutta juurikin tuo viimeinen lause on se paras kohta koko kappaleessa.
All that is left is me and my last breath
I'm nothing but a .. slave in my own death
Pidin. Paras kohta, aivan loistava. Nousi mieleeni epäkuollut, vastoin omaa tahtoaan vamppyyriksi muuttunut ihminen. Vastoin tahtoaan jäi viimeiseen henkäykseensä vangiksi, eikä pysty kuolemaan. Pienellä muokkailulla tästä pätkästä olisi voinut tehdä yksistään kokonaisen runon. *ei keksi enempää ylistyksiä* Pelasti muuten melko simppelin tuhrun.


In my dreams
Täytyy yhtyä Marsipaaniin(villisti takaapäin), en pitänyt. Vaikutti kovin, numetallilyriikalta. Eikä niin hyvällä tavalla :) Tosin tästäkin löytyy se yksirivinen helmi, In my dreams, I am happy with my innocent little sin. Lopetus koska olet yhä hengissä on jotenkin siirappinen cliché.

Menetys
Tämäpäs taasen sitten olikin mahtavuutta. Ei pala elämänliekki kauan sieluttomassa ruumiissa/Vain varjossa menneestä loistosta, me likes! Sellainen kauniimpi, viihdyttävän luettava angsti. Itse jostain syystä koen runot visuaalisesti, ja tästä näkisin tumman hahmon yksittäisen, välkkyvän katulampun valokeilan reunalla, nojailemassa harmaaseen, graffitien peittämään tiiliseinään. Käsi ojennettuna valokeilaan kämmen ylöspäin, kämmeneen viillettynä syvä haava, verilammikko kadun betonilaatalla muodostaa särkyneen sydämen muotoisen lammikon.

Not dead
Yksi parhaista mitä olet tänne postannut(ellei jopa paras). Alusta loppuun täyttä rautaa. Yksinäisen outolinnun kamppailua maailmaa vastaan.

Taistosi
Tuo lausemitta oli jotenkin samaan tapaan töksähtelevä kuin monissa suomiräppibiiseissä, joten luonnollisesti sitten lukiessa aloin tahattomasti koko ajan sovittamaan sitä johonkin tiettyyn taustabiittiin... Mikä ei tietenkään ollut kovin hienoa tunnelman kannalta. :) Mutta ainakin riimittely on silloin onnistunutta.

Kuolo,kuokka ja Jussi
Vai mitä siinä nyt olikaan :P Alkoi apatialla, päätyi kanssaihmisten kritisointiin. Ei oikein yhteneväinen siis. Kuten sanoit itsekin, jotain kökköyksiä löytyi, mutta kyllä sen luki ilman että silmiä kirveli ^^

Kuolevan rukous
Piti alkaa itse keksimään näille nimiä kun et itse ole näitä nimennyt. Taiteellinen vapaus, ei valitusoikeutta.
Tämä oli hieno. Itselläni tuli mielikuva vanhasta ritarista sumuisella taistelukentällä, polvilleen rojahtaneena, miekkaansa nojaavana, veri rintalevyn alta noruen(taustalla usvassa on pieni talo liekeissä). En tiedä oliko tämä hakusessa mutta sellainen tunnelma itelle nousi runosta.

Valoa Tunnelissa
Hmm, enpä oikein osaa sanoa mitään tuosta. Pidin kolmesta viimeisestä kappaleesta erityisesti, niissä on jotain hienoa.

Keväällä kaikki uudistuu
En jostain syystä pidä 'kauniista' runoudesta. Rakkaustarinointi on usein liian siirappista ja ällösöpöä auringopaisteesta, sateenkaarista ja hallinalleista tehosekoittimella tehtyä imelää litkua. Mutta tässä ovelasti tuo kolmas kappale toi vivahteen siitä kytevästä synkkyydestä, pieni myrskypilven pimentänyt nurkkaus teletappilandiassa, missä masutelkkariin tulee myrkkytikarista, jos liian syvälle eksyy.

Jatka kirjoittamista! Odottelen varmaan sitten jälleen syksyyn ja talveen, jos silloin löytyy jälleen runoarkusta mustien veritahrojen sotkemia papereita :twisted:
Tears are a waste of good suffering.
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/
Vastaa Viestiin