Persialainen marssi sählää runojen kanssa (jos pystyy)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Persialainen marssi sählää runojen kanssa (jos pystyy)

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Hei kaikki!

Jos jotain menee pieleen, sanokaa suoraan, ensimmäinen kerta, kun kirjoitan tänne jotain...

Ei kyllä liity TSHaan mitenkään, mutta laitoin kritiikin toivossa sen tänne.

Tuollaisen runon olen sitten aikaan saanut...

-------------------------------------------------------------------------------------
Katu

Häätävät valot sokaisivat hänen silmänsä, katu oli tyhjä.
Vuosikymmenet tunteneet katulamput itkivät surullista kohtaloaan,
mutteivat yksin; eräs oli heidän kaltaisensa. Hän oli vanha, eikä
nuortuisi. Katulamppujen lailla, hän oli uutena loistossaan sokaissut
kaikki, mutta autojen pakokaasut ja tehtaiden saasteet olivat
tummentaneet hänen lasinsa; sentään ne vielä olivat ehjät. Hän oli
tehnyt kaiken mitä hänelle oli määrätty tehtäväksi, täyttänyt aina
työnsä huolella.

Nyt hän vain odotteli kadun loppumista, sillä katu oli
muuttunut kylmäksi ja kapeaksi. Nuoruudessaan hänen katunsa oli ollut
villi; täynnä hattukauppoja, sirkusputiikkeja ja lunastamattomia
lupauksia. Hänen kadullaan olivat monet tytöt tanssineet yrittäen
päästä sisään kadun hienoimpaan korukauppaan, mutta vain yksi onnistui.
Nuoruus oli ollut hänelle loistokasta, ikuista täydellistä päivää.

Vaan eräänä päivänä hänen aurinkonsa sammui, korukauppa sulkeutui iäksi,
hattukaupat muuttivat toiselle kadulle. Pommi räjähti hänen
maailmassaan. Vain vanha yksihampainen viulisti oli ainoana jäänyt
kadunkulmalle soittamaan epävireistä viuluaan. Kaksi kulunutta ja
sameaa katsetta kohtasivat. Katu oli loppu, molemmat tiesivät sen.
Viulunsoittajan tärisevä sormi osoitti kohti sumua. Siellä oli
suojatie. Kulunut nahkakenkä kosketti suojatien harmaata pintaa.
-------------------------------------------------------------------------------------
Viimeksi muokannut Persialainen marssi, To Marras 30, 2006 4:34 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Tässä oli omaperäinen idea. Tässä oli mysteerimäisyyttä ja kiehtovuutta. Pidin tästä.
Toisaalta, tämä on ehkä hiukan novellimainen runoksi, rakenteeltaan. Ja voi kuule tiedänkö minä runon rakenteista, murr.. Me kun emme äidinkielessä päätöiksemme muuta teekään kun analysoimme runoja ja novelleja. Eilen kokeena oli novellianalyysi, kirjoitin kuusi sivua tekstiä. Siihen meitä täällä koulussa opetetaan. :D

Takaisin asiaan.

Kulunut nahkakenkä kosketti suojatien harmaata pintaa.

Tämä oli jännä lausahdus. Lopetti kyllä runon hienosti. Jätti paljon arvailujen varaan. Antaa tilaa runon lukijan omille ajatuksille ja mieikuvitukselle.

Nillitän: sirkusbutiikkeja varmaan olisi suomen kielellä paremminkin sirkusputiikkeja.

Minulle tämä oli pieni tarina. Harmaa tarina, haikea tarina, mutta hieno tarina. ^^

Lisää lisää :)
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Juu-uhh juu juu

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Joo... Se oli proosaruno jossain vaiheessa... Mutta se ahdisti minua ihan liikaa, joten tein siitä tällaisen... Nillitä vaan( en ole kyllä ennen kuullut tällaista käsitettä, mutta jos sitä siksi kutsutaan niin okei...)... Minun mielestäni nillitys on hyvästä.

Missäs koulussa sinä oikein olet...??? Ja ai niin, kuka tuo tuijottava häiskä alakulmassa on?
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Avaniko? Hän on herra Tuomas Holopainen. ^^ Minulla on ollut tuo avatar iät ajat. Pidän siitä.

Minä olen lukiossa IB-linjalla. 2-vuotinen kansainvälinen tutkinto, opiskelen vain kuutta ainetta. Kaikkia englanniksi paitsi suomen kieltä, luonnollisesti. Englannissa ja suomessa luemme vain kirjoja, joista teemme esitelmiä, kirjoitamme analyyseja, ja käymme niitä läpi tylsistymiseen saakka. Myös runoja arvioimme ja puramme osiin. Hillittömästi kirjallista aineistoa täytyy myös tuottaa vähän joka aineeseen. Että semmonen koulu. ^^
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Ja taasen sekoilen lisää runojen kanssa..

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Okei... Olisihan Holopainen pitänyt tunnistaa.. Näyttää vaan niin todella synkältä; mustat kajaalit ja tuollainen ilme. No toisaalta, ehkä tuohon ilmeeseen on syytäkin...

Aikas kivankuuloista... Itse taidan vain mennä suosiolla paikalliseen lukioon. Mikäs tässä, kun ei pahemmin mitään erikoistaitojakaan ole. Eikä kiinnostusta. Tähtäät jonnekin ulkomailleko?

Pitäisi ehkä varmaan kirjoittaa jotain sälää. Tai sitten vaihtoehtoisesti voisin katsoa vanhat tekstit(oi voi...). Taas jaksaa asiat mennä hyvin.. Keskittymiskyky nollassa. Katsotaan, katsotaan... Arkistoselauksen aika. Jos nyt vaikka laitan jotain...

Seuraava on tällaista aloittelua eräälle henkilökohtaisesti tärkeälle tekstille, jota en ehkä uskalla laittaa tänne, mutta tämän laitan kuitenkin:
-------------------------------------------------------------------------------------
Kovin ovat päivät ihmisen lyhyet;
aamu koittaa auringon noustessa.

Työkoneet jauhavat,
miehen lihakset kasvavat joka kerta,
kun hiestä kiiltävät kädet tarttuvat hakkuun.
Viisaus kansat järjestää;
aika ihmisen loistossaan.

Vaan pian koittaa päivä
jolloin aurinko laskee,
meret saastuvat,
pellot kuihtuvat
ja lihakset surkastuvat.

Kovin ovat päivät ihmisen lyhyet;
yö laskeutuu auringon kadotessa.
-------------------------------------------------------------------------------------
Vanha puu kaatuu,
ennen kuin se mätänee
ajan mukana
-------------------------------------------------------------------------------------
Ehkä vielä saan tuon ensimmäisen runon oikean version ja koko hökötysoutouden tänne vielä.
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Tässä oli sitä jotain. Ehkä jollain tavoin toteava. Koruton, mutta kaunis.

Runon toisessa säkeistössä oli raakaa voimaa.
Kolmannessa lopunajan merkkejä.
Neljännessä sitten todetaan sen olevan ohi
Viidennestä taas huokuu urheutta.

Tässä runossa oli koko ihmisikä, ehkä jopa ihmiskunnan ikä, viidessä säkeistössä. Todella upeaa jälkeä. Pidän sanankäytöstäsi. Arkipäiväisiä sanoja, ehkä tylsiäkin sanoja, jotka ovat kuitenkin käsittelyssäsi saaneet hohtavan, uudenlaisen merkitykset. Käytät niitä uusilla tavoilla, joita ei välttämättä osaisi itse keksiä. En minä ainakaan, sillä inspiraation puutostila vaivaa vakavasti.

Ensimmäinen ja neljäs säkeistö ikäänkuin avaavat ja sulkevat tämän ihmiselämän. Viides säkeistö on kuin muistosanat vainajasta. Hienoa.

Myös käyttämäsi vertaukset hämmästyttävät ja ihastuttavat. Pidän <3
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Persialainen marssi
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: La Syys 02, 2006 7:31 pm

Ja yritetään taas

Viesti Kirjoittaja Persialainen marssi »

Yksi pitkä runo tulossa... Nyt on jouluyö ja kello on 0.27. Viime tunnit olen istunut ja kuunnellut musiikkia. Noin 40 minuuttia sitten aloitin tekemään runoa, jolla ei ole edes otsikkoa. Siinä se sitten on.

----------------
Unohda hänen hymynsä,
se on turhaa.
Unohda hänen huulensa,
niiltä eivät sanat lähde silloin,
kun multa hänet peittää.

Mutta muista kaikki tämä silloin,
kun pimeys peittää maailmasi.
Tänään pimeys on etelämpänä,
mutta odotapas huomista,
se hiipii jo tänne
kauniissa kuorissa.

Silloin voit juosta,
paeta, laukata, karata.
Mutta juokse vaan,
sen olemassaoloa
et vain voi evätä.

Unohda hänen puheensa,
se valukoon lailla
hänen verensä maahan
ja kun hän nostaa miekkansa
suojellakseen rakkaimpaansa,

muista! Miksi hän kuoli
ja muista,
kuinka hänen käsivartensa
kietoivat sinut ympärilleen
sanojen rikkoessa
pehmeän hiljaisuuden:

"Jokaisen taistelun jälkeen on oltava aamu."
---------------------------

Juu, kertoo hieman jouluyön tunnelmista. Väsyttääkin jo vähän, hyvää joulua kuitenkin! :D
Vastaa Viestiin