Andunea runoiluttaa (silloin tällöin) Päivitys 13.10.-08
Valvojat: Miaplacidus, Sansku
Andunea runoiluttaa (silloin tällöin) Päivitys 13.10.-08
Pari tekelettä oli takataskussa ja päätin laittaa niitä nyt sitten esille. Runoiluni on ajoittaista ja osa tekeleistä on laulun ja runon sekamelskaa. Pidemmittä puheitta, tästä lähtee.
Udun kahina
Udun kahina,
varjojen kuiske.
Korviini kantautuu,
soi päässäni.
Minä juoksen, pakenen.
En halua kuulla niitä ääniä.
Ne kirkuvat ja puhuvat
sanoja joita en ymmärrä.
Kuuntelen niitä.
ne ovat pahoja sanoja.
Mustia sanoja
mustista suista.
Ne puhuvat;
maailma pimenee,
vuoret sortuvat,
vedet nousevat.
Veden tyyni pinta,
väreilevä henkäys.
Kristallinkirkas vesi,
kuolleet kasvot pohjalla.
Kuten huomaatte, olen ollut hilpeällä päällä
Udun kahina
Udun kahina,
varjojen kuiske.
Korviini kantautuu,
soi päässäni.
Minä juoksen, pakenen.
En halua kuulla niitä ääniä.
Ne kirkuvat ja puhuvat
sanoja joita en ymmärrä.
Kuuntelen niitä.
ne ovat pahoja sanoja.
Mustia sanoja
mustista suista.
Ne puhuvat;
maailma pimenee,
vuoret sortuvat,
vedet nousevat.
Veden tyyni pinta,
väreilevä henkäys.
Kristallinkirkas vesi,
kuolleet kasvot pohjalla.
Kuten huomaatte, olen ollut hilpeällä päällä
Viimeksi muokannut Andune, Ma Loka 13, 2008 7:38 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
-
- Velho
- Viestit: 1099
- Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
- Paikkakunta: Minas Ithil
Hym, runoutta. En ole asiantuntija, mutta erehdyin lukemaan tämän tuossa päivänä muutamana ja haluaisin tietysti sanoa tästä jotain. Tuota noin. Kuinkahan utu oikein kahisee? Mielenkiintoinen otsikko kyllä sinänsä.
Tästä kyllä välittyi sellainen synkkä ja ahdistunut tunnelma, mutta en lähde sen pidemmälle arvailemaan, mitä kenties tahdot tällä runolla sanoa. Minusta tämä toimi oikein hyvin, sellainen selkeä ja hyvin koossa pysyvä pätkä. En huomannut, että tässä olisi ollut mitään töksähdystä tai huonosti sekaan sopivaa säettä. Loppulause oli vaikuttava, ja minulle tuli siitä mieleen Kalmansuot.
Tästä kyllä välittyi sellainen synkkä ja ahdistunut tunnelma, mutta en lähde sen pidemmälle arvailemaan, mitä kenties tahdot tällä runolla sanoa. Minusta tämä toimi oikein hyvin, sellainen selkeä ja hyvin koossa pysyvä pätkä. En huomannut, että tässä olisi ollut mitään töksähdystä tai huonosti sekaan sopivaa säettä. Loppulause oli vaikuttava, ja minulle tuli siitä mieleen Kalmansuot.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Kiitos kommentista Mithrellas!
Niin no, udun kahina vaan kuullosti hyvältä Turha edes kysyä mitä mielessäni on liikkunut kun olen tätä kirjoittanut. Tuo viimeinen "säkeistö" on varmaan lempparini Se vaan on sellainen...no, en tiedä, sopiva?
Niin no, udun kahina vaan kuullosti hyvältä Turha edes kysyä mitä mielessäni on liikkunut kun olen tätä kirjoittanut. Tuo viimeinen "säkeistö" on varmaan lempparini Se vaan on sellainen...no, en tiedä, sopiva?
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Hm. Kaunis pieni runo. Tästä tuli mieleen tyttö, joka juoksee pimeässä metsässä tuntematta mitään: pelkoa, ahdistusta, rakkautta. Vaan sittenpä hän löytää järvenrantaan, jossa tosiaankin kristallin kirkas, kylmä vesi sorsuu ja heijastaa kuun.. Huh, tulee kylmä. :D
Tuli muuten mieleeni, että teepä lisää runoja! :D
Tuli muuten mieleeni, että teepä lisää runoja! :D
Tänään tuli joku ihmeellinen runoilemisen puuska ja siitä syntyi kaksi runoa. Jos minulta kysytään, niin ne ovat outoja
Hiljaisuuden muuri
Hiljaisuuden muuri ympäröi minua.
Siellä olen suojassa kaikelta.
Sinulta, muilta,
itseltäni.
Haluan unohtaa itseni,
sen mitä olin,
olen,
tulen olemaan.
Makaan vain paikallani.
En välitä sinusta,
muista enkä
itsestäni.
On vain kaikki
eikä ketään.
Monta ja ei yhtään.
Minä olen, eikä minua ole.
Kutsu minua,
huuda minua.
Suljen silmäni
enkä vastaa.
Usko, toivo ja rakkaus
Huudat autiomaassa;
huudat kipuasi,
tuskaasi,
vihaasi.
Näkösi sumentuu,
kyyneleet kastelevat hiuksesi.
Olet yksin,
huudat yksinäisyyttäsi.
Maa vajoaa allasi.
Tämä päivä oli kuin muut.
Se ei tuonut sinulle
haluamaasi onnea.
Ei tuonut rauhaa,
ei rakkautta.
Vain tyhjiä päiviä,
olemattomuuden suuren kulhon.
Heräät yöllä,
hikoilet,
palelet.
Et usko itseäsi.
Viimein annat periksi maailmalle.
Kadottaen kaiken
uskon, toivon
ja rakkauden.
Sarjassamme fiksut nimet
Hiljaisuuden muuri
Hiljaisuuden muuri ympäröi minua.
Siellä olen suojassa kaikelta.
Sinulta, muilta,
itseltäni.
Haluan unohtaa itseni,
sen mitä olin,
olen,
tulen olemaan.
Makaan vain paikallani.
En välitä sinusta,
muista enkä
itsestäni.
On vain kaikki
eikä ketään.
Monta ja ei yhtään.
Minä olen, eikä minua ole.
Kutsu minua,
huuda minua.
Suljen silmäni
enkä vastaa.
Usko, toivo ja rakkaus
Huudat autiomaassa;
huudat kipuasi,
tuskaasi,
vihaasi.
Näkösi sumentuu,
kyyneleet kastelevat hiuksesi.
Olet yksin,
huudat yksinäisyyttäsi.
Maa vajoaa allasi.
Tämä päivä oli kuin muut.
Se ei tuonut sinulle
haluamaasi onnea.
Ei tuonut rauhaa,
ei rakkautta.
Vain tyhjiä päiviä,
olemattomuuden suuren kulhon.
Heräät yöllä,
hikoilet,
palelet.
Et usko itseäsi.
Viimein annat periksi maailmalle.
Kadottaen kaiken
uskon, toivon
ja rakkauden.
Sarjassamme fiksut nimet
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
-
- Puolituinen
- Viestit: 389
- Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
- Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot
Jännää, minulla tuli näistä ensimmäisenä Denethor mieleen
"Udun kahina" on kyllä aika erikoinen mielikuva, melko haasteellista kuvitella. Viimeinen säkeistö oli eniten minun mieleeni, samoin
"Mustia sanoja
mustista suista"
Hiljaisuuden muurista pidän eniten; siinä säilyy tietty tunnelma ja jännite läpi runon. Kokonaisuutena se on muutenkin ehjin noista kolmesta. Minua viehättää eniten se, miten siitä löytyy enemmän merkityksiä ja sisältöä kuin siinä ensin kuvitteli olevankaan. Voi kertoa pelkästä harmaasta -tai sitten paljon muustakin.
Usko, toivo ja rakkaus on tietyllä tavalla vähän angstinen omaan makuuni, mutta melkoisen metkan kielikuvan siitä löysin, nimittäin tuon olemattomuuden suuren kulhon.
"Udun kahina" on kyllä aika erikoinen mielikuva, melko haasteellista kuvitella. Viimeinen säkeistö oli eniten minun mieleeni, samoin
"Mustia sanoja
mustista suista"
Hiljaisuuden muurista pidän eniten; siinä säilyy tietty tunnelma ja jännite läpi runon. Kokonaisuutena se on muutenkin ehjin noista kolmesta. Minua viehättää eniten se, miten siitä löytyy enemmän merkityksiä ja sisältöä kuin siinä ensin kuvitteli olevankaan. Voi kertoa pelkästä harmaasta -tai sitten paljon muustakin.
Usko, toivo ja rakkaus on tietyllä tavalla vähän angstinen omaan makuuni, mutta melkoisen metkan kielikuvan siitä löysin, nimittäin tuon olemattomuuden suuren kulhon.
Vuoden Draamaficcaaja 2007
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
Todella hienoja runoja. Tosin "Udun kahinan" jälkeen toivoin lukevani jotakin vähän iloisempaa (jaa,mitä se itse kirjoittaa ).
Odottelen seuraavia runojasi innolla. ^^ *kumarrus*
Älä nyt,minäkään en ole mikään nero nimien keksimisessä. Itse asiassa en ole nimennyt kuin muutaman runoni,joten on ihailtavaa,että sä sentään olet nimennyt omasi.Andune kirjoitti: Sarjassamme fiksut nimet
Odottelen seuraavia runojasi innolla. ^^ *kumarrus*
Runoilutti pitkästä aikaa, tällä kertaa Tolkien-tunnelmissa.
Kalmansuot
Kasvot pinnan alla.
Silmät auki, utelias katse.
Kuiskaukseen kääntynyt suu.
Äänetön sanoma.
Älä mene reunalle katsomaan.
Älä mene, niin varoitetaan.
Pieni kynttilä syttyy taas;
”Hän oli niin kaunis, käsi kaipasi koskettaa!”
Humusvesi, limaiset kasvit.
Kuonakuoppiin tukehtuneet kukat.
Silmät aukeavat taas, askel käy.
Yli suon uskallatko vaeltaa?
Kuolleiden Kuningas
Maa jyrisi. Tunsitko?
”En”, vastaa moni ja jatkaa uniaan.
Varmasti järisi, vuoren perustuksissa.
Kuka nyt nostaa päätään?
”Vuorellako?” minulle kiljutaan. Nauravat.
”Kuolleiden Kuningas siellä asuu, etkö tiedä? Pitää pitojaan!”
Iva, pilkka. Nuo hölmöt. Eivät usko.
Jatkavat uniaan.
Ivaa ihmisiä kohtaan
Istuisitteko mieluummin kivilaivan nokassa?
Vai puinenko olisi turvallisempi?
Puu, puu, niin te sanotte, kuka nyt kivilaivan rakentaa.
Sehän uppoaa.
Kivilaiva on jo rakennettu.
Ei meriä, vaan pahuutta kyntämään.
Korkea, valkoinen.
Silmästä silmään pahuuden kanssa.
Paetkaa te puulaivan mukana,
jättäkää kaikki.
Paetkaa pohjoiseen.
Ehkä sen jää sammuttaa seuraavan tulen.
Menkää suljettuun länteen,
olkaa tuhon omat.
Menkää etelään,
olkaa surmatut.
Itään ette laivoillanne pääse.
Itä, itä, itä ja sen pahuus.
Jäätte kivilaivan nokkaan
iskua odottamaan.
Hetki ennen kuolemaa
Aikako pysähtyi?
Mitä tapahtui?
Äänettömyys ja liikkumattomuus
mutta ei pimeys.
Katson silmästä silmään
vihan liekkejä.
Terä kohotettu edessäni
viimeiseen iskuun.
Mitä viimeksi kuulin?
Varoituksen huudon
ja käännyin.
Mitä nyt?
Miekka poikki,
kilpi halki.
Mikä minua nyt suojaamaan?
Ääni kuuluu taas,
karjuminen ja kiljunta.
Välähdys kypärän haljetessa.
En edes silmiäni ehtinyt räpäyttää.
Kalmansuot
Kasvot pinnan alla.
Silmät auki, utelias katse.
Kuiskaukseen kääntynyt suu.
Äänetön sanoma.
Älä mene reunalle katsomaan.
Älä mene, niin varoitetaan.
Pieni kynttilä syttyy taas;
”Hän oli niin kaunis, käsi kaipasi koskettaa!”
Humusvesi, limaiset kasvit.
Kuonakuoppiin tukehtuneet kukat.
Silmät aukeavat taas, askel käy.
Yli suon uskallatko vaeltaa?
Kuolleiden Kuningas
Maa jyrisi. Tunsitko?
”En”, vastaa moni ja jatkaa uniaan.
Varmasti järisi, vuoren perustuksissa.
Kuka nyt nostaa päätään?
”Vuorellako?” minulle kiljutaan. Nauravat.
”Kuolleiden Kuningas siellä asuu, etkö tiedä? Pitää pitojaan!”
Iva, pilkka. Nuo hölmöt. Eivät usko.
Jatkavat uniaan.
Ivaa ihmisiä kohtaan
Istuisitteko mieluummin kivilaivan nokassa?
Vai puinenko olisi turvallisempi?
Puu, puu, niin te sanotte, kuka nyt kivilaivan rakentaa.
Sehän uppoaa.
Kivilaiva on jo rakennettu.
Ei meriä, vaan pahuutta kyntämään.
Korkea, valkoinen.
Silmästä silmään pahuuden kanssa.
Paetkaa te puulaivan mukana,
jättäkää kaikki.
Paetkaa pohjoiseen.
Ehkä sen jää sammuttaa seuraavan tulen.
Menkää suljettuun länteen,
olkaa tuhon omat.
Menkää etelään,
olkaa surmatut.
Itään ette laivoillanne pääse.
Itä, itä, itä ja sen pahuus.
Jäätte kivilaivan nokkaan
iskua odottamaan.
Hetki ennen kuolemaa
Aikako pysähtyi?
Mitä tapahtui?
Äänettömyys ja liikkumattomuus
mutta ei pimeys.
Katson silmästä silmään
vihan liekkejä.
Terä kohotettu edessäni
viimeiseen iskuun.
Mitä viimeksi kuulin?
Varoituksen huudon
ja käännyin.
Mitä nyt?
Miekka poikki,
kilpi halki.
Mikä minua nyt suojaamaan?
Ääni kuuluu taas,
karjuminen ja kiljunta.
Välähdys kypärän haljetessa.
En edes silmiäni ehtinyt räpäyttää.
Viimeksi muokannut Andune, Ti Loka 14, 2008 4:49 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Wow. Upeaa tekstiä, kertakaikkiaan. Karmeaa ja kaunista, erityisesti Ivaa ihmisiä kohtaan sai aikaan väristyksiä. Noista paras oli varmaan Kalmansuot. Muutenkin tykkäsin ehkä eniten noista Tolkien-fiilinki runoista. Lisää, kiitos!
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.
Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014! Kiitos, ihanaa! <3
Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.
NUORI JA VIRIILI 2K17
Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014! Kiitos, ihanaa! <3
Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.
NUORI JA VIRIILI 2K17
Re: Andunea runoiluttaa (silloin tällöin) Päivitys 13.10.-08
Oho, jopa löysin runo-osastolta aarteita.
Nämä olivat jotenkin mukavia runoja - vakavia ja pohtivaisia, mutta silti mukavia kielensä ja kirjoitustapansa puolesta. Sie mietit näissä paljon ihmisyyttä ja ihmisten olemusta, mikä on toisaalta pelottavaa ja toisaalta kiehtovaa. Sinulla on hämäävä säkeistöjako, nämä ovat moderneja ja kuitenkin näissä on jotain klassista. Pidin valtavan paljon noista LotR-runoista, niissä oli tavoitettu jotain todella oleellista kirjan hengestä.
Kiitoksia näistä, oli mukavaa lukea ihan foorumin teemastakin tehtyjä runoja. ^^ Kirjoita ihmeessä lisää.
Nämä olivat jotenkin mukavia runoja - vakavia ja pohtivaisia, mutta silti mukavia kielensä ja kirjoitustapansa puolesta. Sie mietit näissä paljon ihmisyyttä ja ihmisten olemusta, mikä on toisaalta pelottavaa ja toisaalta kiehtovaa. Sinulla on hämäävä säkeistöjako, nämä ovat moderneja ja kuitenkin näissä on jotain klassista. Pidin valtavan paljon noista LotR-runoista, niissä oli tavoitettu jotain todella oleellista kirjan hengestä.
Kiitoksia näistä, oli mukavaa lukea ihan foorumin teemastakin tehtyjä runoja. ^^ Kirjoita ihmeessä lisää.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round
Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.
captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
like a record, baby, right round round round
Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.
captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com