Rustaan näitä tylsyyksissäni, joten tänne saattaa tulla tasaista tahtia runoja. Outoja nimiä tiedän, mutten jaksa keksiä järkevää.
Sinä
"Kyyneleesi ovat lasia,
sydämesi kristallia.
Sydäntäs pidän kädelläni,
suojelen sitä hengelläni.
En sydäntäs tahtois pudottaa,
ei niin enää käydä saa.
En halua sydäntäs luovuttaa,
kun kuolema korjaa satoaan."
Annathan anteeksi?
"En sydäntäs halunnut pudottaa,
en halunnut sua satuttaa.
Voi miksi päästin irti?
Miksi sinun sydämesi pudotin?
Sydämesi hajosi,
tuhanteen ja taas tuhanteen sirpaleeseen.
Se oli minun syyni,
annathan anteeksi?"
Hän.
"Hän katsoi mua taas,
en voi katsettaan unhoittaa.
Muistan sen ain,
vaik mikä onnettomuus mua kohtais.
Ei kukaan,
ei mikään voi mua satuttaa.
Koska sä suojaat mun maailmaa."
Sinä, versio 2.
"Kyyneleesi ovat lasia,
sydämesi heikkoa kristallia.
Sydäntäsi pidän kädelläni,
sitä suojelen hengelläni.
Se on niin vahva voima,
joka meidät yhdistää.
Poskesi posliinia,
hymysi vienoa kieloa."
Poika.
"Oon niin heikko.
Tarvitsen sinua,
mutta sinä inhoat minua.
Katson pitkin nenänvartta,
ja vittuilet.
En jaksa enää,
en itke sun vuokses siltikään."
Kommentteja? Ne olisivat kivoja lahjoja. ^^'
//EDIT one.
Vaihtaa.
"Niin vaihtaa,
maailma aikaa.
Kuinka yhtenä yönä,
voi vaihtua vuosi?
Niin kaukaa,
olemme hakemassa toivon sanaa.
Silti pieni toivo sarastaa,
se oven auki narauttaa."
Koulu.
"Niin luetaan,
niin kirjoitetaan,
Siellä me ne taidot opimme,
matematiikkaakin laskimme.
Kouluun matka taas käy,
koulun loppua koskaan ei näy."
//EDIT!
Viherien silmien omistaja.
Vihreät ja eloisat silmät,
pitkät ruskean erisävyiset hiukset.
Katselen sinua kaukaa,
sillä en uskalla tulla lähelle.
Katson hupparisi selässä olevaa kuvaa,
siinä lukee Wild Roses.
Katson kokonaisuutta,
ja huomaan kaiken olevan täydellistä.
Enää luokassa on vain sinä,
ja minä.
Kunnes opettaja sanoo: Voisitko vastata?
Käännyt ja säikähdän,
käännän katseeni muualle.
Ehdit huomata muttet kommentoi,
ainoastaan sanot ystävällesi Iitun katsoneen häntä.
En edes huomaa mokomaa,
minua niin sapettaa!
Et ikinä tajua,
vaikka kuinka yritän antaa vihjeitä.
Minä niin vihaan sinua,
minä niin rakastan sinua!
//EDIT!
Niin se on hiljaa tosi.
Silmät minua tarkkailevat,
vaikken katso niihin,
tunnen ne.
Vihreät silmät,
ne kääntyvät pois kun huomaavat minun huomanneen.
Se toistuu,
koska istut takanani jonossa.
Niin se vain on hiljaa tosi,
ettei silmäsi ole enää kovinkaan kiinni ystävissäsi.
Mielenkiintoinen teoria.
Naurat taas,
minäkin nauran omien kavereideni kanssa.
Olet niin naurettava,
mutta et ole siltikään pelle.
Se on mielenkiintoinen teoria.
Pääkallonpaikalla lukemassa tämän runoja.(8.5.-07 UUSIA!)
Valvojat: Miaplacidus, Sansku
Pääkallonpaikalla lukemassa tämän runoja.(8.5.-07 UUSIA!)
Viimeksi muokannut Pääkallo, Ti Touko 08, 2007 8:42 pm. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Love is NOT great.
Hyvä on saat kommentin ;) Nämä oli kivoja. Tai kivoja on kyllä aika pliisu sana, en minä keksi parempaakaan... Nojoo, eli asiaan. Kivasti nivoutuivat nuo kaikki yhteen, periaattessa ne oli yksikseen ihan toimivia kokonaisuuksia, mutta toisaalta seuraava runo jatkoi siitä mihin edellinen jäi.
Lisäksi tuo Poika kokonaisuudessaan oli kiehtova. Sellaista se on. Elämä on. Totuudenmukainen kenties...?
Kaunis kielikuva. Nättiä.Poskesi posliinia,
hymysi vienoa kieloa."
Mielenkiintoista, etten sanoisi. Naiivia, mutta kieltämättä suloista.Ei kukaan,
ei mikään voi mua satuttaa.
Koska sä suojaat mun maailmaa."
Lisäksi tuo Poika kokonaisuudessaan oli kiehtova. Sellaista se on. Elämä on. Totuudenmukainen kenties...?
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008
Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Palautteenantaja 2008
Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Suunnilleen totuudenmukaista. Keksin aina runoja, kun aloitan blogiini kirjoitusta. En yksinkertaisesti voi kirjoittaa ilman aloitusrunoa, koska silloin en keksi aiheita mistä blogiini kirjoittaa. Pitäisi muuten ruveta kehittelemään synttärirunojakin... Muutamia runoja on tullut kirjoiteltua äikänkirjaan ja sen vihon taaksen. Se vain on niin hauskaa. Lisää onkin tulossa ihan pian.
Love is NOT great.