Trican aka Miragian runokokelma

[Cara]

Molemmat olivat todella upeita. Eniten kuitenkin tuo jälkimmäinen kosketti. Se oli hyvin... Melankolinen, niin aivan. Mutta myös saatoin toivon pilkahduksen havaita. Erittäin kaunis. <3

Sitten tuo ensimmäinen. Se oli aivan ihana! Juuri sellainen satukirjamainen, lasten runo. Kirjoitat lastenkirjaa? Vau, todella ihailtavaa! Voitko paljastaa hiukan, mistä se kertoo? (:

[Tricardon]

Carasein, lastenkirjani kertoo pääsiäisnoidista ja vähän muistakin. ^^

[Tricardon]

Hetki, se viimeinen
Toivoitko?
Et, mitä minä puhun.
Turhaa
Nyt astui totuus esiin

Jos kuvittelit
Että eläisin
Hetken kauemmin
Turhaa.

Olet väärässä
Sillä se oli jotain muuta
Hetki
Se viimeinen

[Tricardon]

Coloradon muistolle
Muistan valkoisen harjasi
Sen karkean, vaalean
Muistan mustat silmäsi
Kauneutta hehkuttaa mielessäin

Muistona laukkaat ajatuksissani
Liidät valkeilla siivilläsi
Rakkauden mukanasi viet
Kauas, sinne jonnekkin

[Tricardon]

Sielunlävistys
Ahdistus loputon
Rintaani painaa
Tie edessäni valoton
Mikset mua kaipaa

Lävistetty sielu
Tuska veriset viillot
sydämeen painaa
Lävistää sieluni

Kuolemaa
Toivoit etkä toivonutkaan
Menit
Vaikket mennytkään

[Tricardon]

Väärin
Menisit vain pois
Lähtisit
Tyhjyyden tilalles jättäisit
Menethän?

En sinua vihaa
En rakasta, en välitä
En tunne
Enkä aio koskaan tuntea

Älä jää
Ilman asiaa sanojas tavaat
Ei mitään sanottavaa
Voi, menethän?

[Tricardon]

Tuulissa tämän maan
Hengitä syvään
Maailmaa kuuntele
Kulje tietäsi pitkään
Tuulissa tämän maan

Rakasta, välitä
Älä unohda
Vaan jatka matkaa
Tuulissa tämän maan

Voit sanoa liikkuvasi paikallas
Kulkevasi tyhjän päällä
Unohduksen lyhyillä teillä
Tuulissa tämän maan