Suden Laulut

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Suden Laulut

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Päätinpäs minäkin kaivaa vanhat vihkoni esille ja pistää muutaman niistä löytyvän oman tekeleeni teidän ihmeteltäväksenne. Aika harvakseltaanhan nämä ovat syntyneet ja ovat usein nimettömiä - ja suht lyhyitä.

Mutta tässä niitä nyt kuitenkin on. ^^

Susien Laulu

Myrskyn ulvonta vuorilla,
On kuin minun huutoni pimeydestä.
Minä huudan,
laulan susille.
Susien laulu kuulle,
On kuin valitusvirsi,
Jota lauletaan uudelleen.
Yhä uudelleen.
Se ei ikinä lopu,
Vaan jatkuu iäisyyteen.
Sudet ulvovat vuorilla,
Kuin myrsky,
Joka riehuu sydämessäni.


**********************************

Levitä siipesi

Levitä siipesi,
niiden alla ei aurinko
polta minua.
Levitä siipesi,
niiden alla eivät sadepisarat
kastele minua.
Levitä siipesi,
niiden alta etsin suojaa.
Levitä siipesi,
niiden alla olen turvassa.

*********************************
Ja sitten eräällä luennolla mieleen tullut lausahdus, josta sitten tulikin runo. Lyhyt sellainen. Masennus valtasi mielen.

Nalle

Minä olen nurkkaan heitetty nalle.
Näkymätön.
Unohdettu.
Hylätty.
Leikitte minulla hetken
Ja unohditte sitten
Kuin edellisen päivän sanomalehden.

Tässähän nämä ensimmäiset. Kommentteja?
Viimeksi muokannut Lumisusi, La Helmi 12, 2011 8:22 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

*sanaton*
Vau, aikas upeita. Susien laulu oli joku kaunein pitkään aikaan lukemani, todella ihana, kokonaisuudessaan. Kaunis. Sudet ovat ihania, ylväitä ja salaperäisiä, myrskytuulet sopivat aiheeseen niin hyvin.

Levitä siipesi on kaunis myös, erilailla kuin Suden laulu, mutta kaunis silti. Siinä missä susirunon kauneus oli synkää ja dramaattista, oli siipirunon kauneus enempikin romanttista ja toiveikasta. Iloista kauneutta.

Ja Nalle oli hellyttävä. Se oli niin osuvasti sanottu, aivan liian totta. Siis se, että nalleilla leikitään hetki ja nakataan sitten syrjään kuin eilispäivän sanomalehti. Vertauskuvat olivat osuvia. Kun ajattelee että olet ilmeisesti kirjoittanut tämän itsestäsi, niin onhan se masentava, mutta samalla todella hellyttävä, joka oikeasti kerää kaikki sympatiapisteet.

Nämä oli hyviä, pidin, osaat selvästikkin runoilemisen taidon. ^^
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Mara_Jade Kiitos. ^^ Tuo nalle on todellakin kirjoitettu omalta kohdaltani, ja on sen takia henkilökohtainen. Susien laulu on alunperin ollut erilainen, ja siinä muodossaan erittäin henkilökohtainen, mutta jouduin muokkaamaan sitä, että ylipäätään kehtasin julkaista sen. Tuo loppu on muokkautunut kai kolmeen tai neljään kertaan koko runon elinaikana.

SatSi Kiitosta. ^^
_____________________________________________________________

Muttamutta. Laitetaanpas sitten lisää, kun kerran päädyin runolliselle päälle tässä männä viikolla. Huomasin sellaisen huvittavan yksityiskohdan, että näissä uusimmissa on kaikissa mainittu susi. Ja joissakin elementit joissain muodossa. No, tunnistan ainakin omani. ^^

Lailla suden

Kylmä yö,
Kirkas taivas.
Lauma sumuna juoksee.
Täysi kuu,
Tuuli tuoksuu.
Lauma tuulena juoksee.

Juokse kuin pureva tuuli,
Elä kuin kiihkeä, kuuma tuli.
Tunne lailla suden.
Vakaa kuin tumma maa,
Levoton kuin iäti juokseva vesi.
Laula lailla suden.

Hyytävä tuuli,
Hohtava lumi.
Lauma kuun hohteena juoksee.
Joustava askel,
Tuoksuva sammal.
Lauma puiden kuiskeena juoksee.

Iloitse kuin vuoripuro,
Sure kuin syksyinen sade.
Juokse lailla suden.
Rakasta kuin lempeä kesä,
Vihaa kuin ankara talvi.
Elä lailla suden.

*********************************************

Tällä seuraavalla ei ole varsinaista nimeä, sillä tämä on aika lailla luokkaa Lumisusi goes Fantasia. Joten se on proosallisesti Laulu. Totean vielä tähän ennen kuin laitan runoa tähän, että tämä on vielä hiukan kesken. Mahdollisesti.

Laulu

Kietoudu tarinoiden tummaan viittaan,
liiku suden askelin.
Kanna muistoja kruununa kulmillasi,
tanssi kanssa enkelin.

Laula äänellä läntisen tuulen,
Juokse liikkeenä vuosien.
Puhu sanoin kiihkeän rakkauden,
Näe silmin sokean.

Kohota äänesi kauniiseen lauluun,
Lennä siivin unelmien.
Ihmettele kuin pieni lapsi,
Uusi ihme jokainen.

Ole lopussa onnellinen.


Tässähän nämä. Minä alan ilmiselvästi oppia jotain loppusoinnuista ja rytmityksestä... ^^ Kommentteja?

Edit:/ typoja
Viimeksi muokannut Lumisusi, To Heinä 10, 2008 2:51 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Lailla suden. Sanotaanko, että tuon runon avulla tai takia aloin nähdä sudet ihan uusin silmin. Olenhan minä aina pitänyt susia hienoina eläiminä, ylväinä ja salaperäisinä metsän prinsseinä, mutta jotenkin tämä lailla suden vahvisti vielä näkemystäni siitä.

Laulu tosiaan jäi ikäänkuin kesken. Olisi voinut olla pitempikin. Mutta hyvä se oli noinkin. Näistä alkaa erottua jo semmoinen sinulle tyypillinen tapa kirjoittaa runoja, sanankääntein ja kielikuvin punotut ajatukset jotka ovat omalla tavallaan persoonallisia, joista tunnistaa selvästi kirjoittajansa. Vaikka teemat ovat erilaisia, niin silti niissä on jotain samanlaista kaikissa, eikä vain se että niissä mainitaan susi, vaan jotain muutakin, mistä tunnistaa että ne ovat juuri sinun tekemiäsi.

Kauniita ne ovat, sieviä ja nättejä sekä omalla tavallaan salaperäisiä. Mielellään lukisin lisääkin. ^__^
Viimeksi muokannut Mara_Jade, Ti Tammi 23, 2007 8:11 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Daraganyan
Puolituinen
Viestit: 330
Liittynyt: Ma Heinä 31, 2006 4:00 pm
Paikkakunta: Siperia

Viesti Kirjoittaja Daraganyan »

min rakastan näitä, susi.

Ja paitövei, minä olen (osittain) tuon Laulun toisen säkeistön takana. Ja sitä (paitsi omaa säkeistöäni) minä rakastan yli kaiken.

*palvontaa*

~Dara
Enkelit lentävät kotkien siivin.

Vuoden 2008 runoilija. *kumartaa*
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

SatSi Kiitos, mukavaa että pidit. ^^

Mara_Jade Kiitos. Ehkä olet oikeassa, nämä uusimmat todellakin tunnistaa minun tekeleiksini, mutta katsotaan, josko myös näistä vanhemmista tunnistaisi saman asian? Ja minun näkemykseni susista... Tästä tulisi todella pitkä viesti, jos alkaisin yksityiskohtaisesti selittämään sitä, mutta katsotaan, josko saisin sen joskus runon muotoon? ^^

Daraganyan Kiitos, Dara. Olet oikeassa, kirjoitin Laulun toisen säkeistön sinun ideasi pohjalta. Kiitos siitäkin. ^^

____________________________________________________________

Mutta jos sitten laitetaan uusia runoja peliin?

Ensiksi taas jotain ihan uutta. Seuraavan runon nimi on Hiljaisuus, ja nimi kertookin jo aika paljon.

Hiljaisuus

Kuinka hiljainen maailma olisikaan,
Jos ei olisi musiikkia.
Ei kuuluisi puiden kuisketta,
Ei lintujen lörpöttelyä.
Ei kärpästen hiljaista surinaa
Kuumana heinäkuun iltapäivänä.

Kuinka hiljainen maailma olisikaan,
Jos ei olisi musiikkia.
Ei lasten iloista naurua,
Ei kissan kehräystä.
Ei sinun sydämesi kiihkeää sykettä,
Kun olet minua rakastanut.

Kuinka hiljainen maailma olisikaan,
Jos ei olisi musiikkia.

____________________________________________

Ja sitten vaihteeksi hiukan vanhempaa. Nämä seuraavat muodostavat sarjan vaikka ovatkin yksittäisiä, itsenäisiä runonpätkiä. Nämä ovat ehkä hiukan enemmän "modernin" ei-riimillisen runon tapaisia, mutta minä pidän niistä.


Kuin tuuli,
Joka puhaltaa
Pääni lävitse,
Ajatukseni laukkaavat,
Vauhkosti.
En halua olla tässä,
Ajatusteni riivaamana,
Kuin vanki,
Jota kidutetaan.
Haluan pois,
Pakoon.
Haluan rauhaan ajatuksiltani.



Vain tähdet taivaalla
Vastaavat katseeseeni,
Ääneti.
Luontokin odottaa,
Sitä, joka laukaisee
Taian
Ja vapauttaa vangin
Surun vankilasta.


Askeleita pimeässä,
Kuiskauksia tuulessa.
Vain pimeys ympärilläni,
Yksinäisyys sydämessäni.
Seison hiljaa,
Odotan.


Aamu koittaa,
Tunnen sen kasvoillani.
Olen odottanut sitä,
Lempeää tuulahdusta,
Joka vie suruni pois.
Hitaasti lämpenee myös sydämeni.
__________________________________________________________

Summa summarum, eli yhteenvetona voin todeta, että nämä neljä runonpätkää kokoavat aika hyvin kokemukseni yläasteen yhdeksänneltä luokalta ja lukion ensimmäiseltä luokalta.

Kommentteja? Elämme niistä. ^^
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Le Sa Joa
Örkki
Viestit: 25
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 3:46 pm
Paikkakunta: Peräkamari

Viesti Kirjoittaja Le Sa Joa »

Elämän eliksiiriä: x)

*aika iso joukko kivoja adjektiiveja*
Noita kun on senverran pajon, niin en viitsi ruveta jokaista erikseen kommaamaan, jokatapauksessa aivan uskomattoman ihania.
Sudet on ihania sen tiesinkin jo, mutta nää sun runot on jotain vielä sudempaa jos tajuat mitä meinaan.

Edit// Juu ja saanko kopioida Nallen itelleni? Siis ihan vihkoon omaksi ilokseni?
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Le Sa Joa, kiitosta. Mukavaa että pidit näistä. Ja saat kyllä kopioida Nallen omaksi iloksesi.

Mutta nyt taas uusia. (Eihän edellisestä päivityksestä ole kuin puoli vuotta...) Tällä kertaa nämä ovat hiukan synkempiä, sillä oma elämäntilanteeni on ollut... Noh, synkempi. Masentuneempi. Angstaavampi. Siksi nämä uudetkin ovat aika angstaavia. >.<
___________________________________________________

Sano se suoraan

Sano se suoraan,
Päin naamaa,
Kasvokkain.
Sano, että rakastat,
Sano, että vihaat.
Sano edes jotain.
Älä vain ole hiljaa,
Älä katso minua
Noilla kauniilla silmilläsi.
Saat minut hämmentymään.

Sano se suoraa,
Sanohan.
Näen, että haluat puhua,
Sanoa jotain.
Miksi et siis puhu?

Mitä olen sinulle tehnyt,
Että et voi enää puhua minulle?
Loukkasinko sinua,
Tulinko liian lähelle?
Avasinko turhaan sydämeni sinulle?
Turhaanko sanoin rakastavani…

Sano se suoraan.
Älä vain ole hiljaa,
Älä katso minua
Noilla kauniilla silmilläsi,
Saat minut hämmentymään.
Mitä sinä haluat?

Erään riidan aikaiset ajatukseni muotoutuivat runoksi, jonka nimesin ensimmäisen säkeensä mukaan:

Olen tullut sinulle vieraaksi

Olen tullut sinulle vieraaksi,
Samalla tavalla kuin peilikuva,
Heijastus, on osa sinua,
Mutta silti aina erillinen,
Kuollut.
Samalla lailla minä,
Joka olin joskus sinulle läheinen,
Olen nykyään sinulle vieras.
En tiedä, vihaatko minua
Vai rakastatko,
Vai tunnetko sinä edes minua enää?

Ja tämä viimeinen on tällä kertaa nimeltään Kadonnut. Se kokoaa hyvin tämän hetken tilanteen.

Kadonnut

Katso minua silmiin,
Kutsu minua nimelläni.
Kerro minulle,
Kuka minä olen.

Itseltäni
Olen itseni kadottanut
_______________________________________________________
Kommentit ovat jälleen kerran enemmän kuin tervetulleita.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Pikkupäivitys tiedossa. Eli hyvin lyhyitä pätkiä, jotka ovat silti valmiita.

Portaat

Pätkä portaita
tien vierellä.
Ei mistään
ei mihinkään.

Kuin minun elämäni.


Elää vai kuolla?

Mitä onkaan
Elää?
Kuolla?
Onko arvokkaampaa
Elää jouten,
Vailla syytä,
Määrää?
Vai kuolla tietäen,
Että on tehnyt sen,
Mikä määrättiin tekemään
Jo alussa aikojen?


Rukous

Sinä joka olet valo,
johdata minua pimeässä.
Kanna minua,
kun en jaksa
jatkaa matkaa.
Auta minut
tämän päivän läpi.
______________________________________

Siinähän näitä taas. Runomuotoon puettuja ajatuksiani. Jokainen on syntynyt erilaisissa tilanteissa ja tunnelmissa. Arvostaisin kommenttejanne. :)
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Allegro
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Huhti 29, 2008 8:56 pm
Paikkakunta: Hankasalmi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Allegro »

Okei.
Innostuin lukemaan jostain syystä näitä ihmisten runotopicceja. Tätäkin oikeastaan vaan silmäilin läpi - nämä ovat kivoja, mutta eivät oikein iske minuun. Paitsi että sitten pysähdyin tuohon Lailla suden -runon kohdalle.

Siitä on kauhean kauan, kun olen lukenut jonkin noin koskettavan runon. Ei siis sillä tavalla koskettavan, kuin sellaiset "joku on kuollut, muistellaan sitä" -jutut, vaan... no, se on pysäyttävä. ihan sama, en keksi hyvää adjektiivia.
Heti alusta lähtien tuli mieleen yksi laulu, jonka kuulin joskus kauan sitten. En muista sen sanoista mitään, mutta susista se kertoi ja siinä oli ihan oikeanlainen melodia. Ja tuo runosi kävisi ihan loistavasti vaikka sanoitukseksi siihen.
Tunnelma alkaa heti ensimmäisistä säkeistä ja se pysyy. Ja rakastan noita tee jotain kuin jokin -kohtia. Tällainen toistuva kaava toimii tässä.

En tiedä susista kauheasti mitään, enkä ole tavallaan ajatellut niitä kovinkaan kovasti elämäni aikana. En siis ole erityisemmin mikään susifani. Mutta - jos minulta nyt kysyttäisiin, millainen on susi, lainaisin koko tämän runon. Tuli vai sellainen olo, että tämä kertoo niistä kaiken tarpeellisen.

Aloin itkeä. Ei sillä, että tämä olisi surullinen, mutta itken aina suurien tunteiden hetkellä.

Laulu oli myös hyvä. Kaunis. Yksinkertaisia sanoja, mutta aseteltu siten, että ne vaikuttavat. Ja se loppu kruunasi koko runon.

Ja sanotaan nyt myös se, mistä itsekin mainitsit - loppusoinnut toimivat, vaikkeivät ehkä ihan täydellisiä ole. Rytmitys sen sijaan on omaan korvaani täydellistä.

No joo. Nyt mietin, uskallanko edes lähetää koko kommenttia, koska olen vain selostanut omiani eikä tässä ehkä ole mitään kovin hyödyllistä.
Halusin vain sanoa, että rakastan tuota runoa.
Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Suden Laulut, uudehkoa tavaraa 4.6.08

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Olipa kerran joulukalenteri:

Olipa kerran vaan,
Aurinko se matkoillaan,
Suomeen harhautunut
Ja kesän meille aiheuttanut.

Vaan Suomessa oli eräs mies,
Joka kenties keinot ties,
Ja miten meille talven sais
Ja lumiukon teon tais.

Ja kas, nyt itsenäisyyspäivä on,
Ja helle aivan mahdoton.
Siis Marco taikapartoineen,
Joutuu nyt tarttumaan toimeen.

Marco siis lähti aurinkoa tapaamaan,
Ja tältä syytä tivaamaan,
Miksi Suomenmaassa nyt,
On aika aivan pysähtynyt.

Ei talvella kuulu kesä olla,
Ei kuulu viljan olla vainiolla,
Vaan pakkasia ja lunta vaan,
Ja karhut unta pullollaan.

Kas liput tangossa jo liehuu,
Aivan kuin ois toukokuu.
Mutta eihän se nyt käy laatuun,
Käy Marcon partakin kihartuun.

Marco siis aurinkoa kovistelee,
Miksi aurinko täällä palloilee?
Ei itsenäisyyspäivä voi kesällä olla
On Suomi aivan hunningolla!

Aurinko vain käsiään levittelee,
Ja kovin jo anteeksi pyytelee.
Ei aurinko tiennyt tätä,
Et kesän ja talven väliin kuuluu kevättä.

Mut’ kuinka aurinko tää saataisiin
Takaisin radalleen taivaisiin,
Kun Lapissa nyt rehottaa
Ja aurinko Suomessa helottaa.

Niin Marco miettii taikapartoineen,
Että jos rakentaisi suuren heittokoneen,
Jolla auringon taivaalle sinkoaisi,
Niin jo talvi Suomeen palaisi.

Vaan koska on itsenäisyyspäivä,
On kaupat kii ja jää vain häivä,
Kun kaikki rannalle katoaa.
Ja Marco, hän se vain raivoaa.

Kuinka nyt aurinko saataisiin,
Pois Suomesta, takas taivaisiin?
Kun ei saa kaupasta apua,
Ei meisseleitä, ei ruuveja, ei papua.

Onhan se itsenäisyys hieno asia,
Mutta kun pitäisi saada kaupasta rasia,
Jossa olisi monta ruuvia,
Että voisi rakentaa suuria.

Nytpä on Marco bassoineen
Pulassa taikapartoineen,
Ei voi auttaa Marcoa edes Porra,
Voi siis Marco vain hammasta purra.

Kun ei Bassomieskään auttaa voi
Ja suomalaiset jossain karkeloi,
On aurinko täällä jumissa,
Ja hevisedät aivan jurrissa.

On siis aurinko täällä
Eikä siis lämmitys päällä,
Mut kuu se vaan taivaalla mollottaa,
Ja Marco joikuja jollottaa.

Niin jatkuu itsenäisyyden juhla Linnassa,
On presidentillä hiki pinnassa,
Kun pitää kaikkia kätellä
Ja juhlapuvussa henkeä pidätellä.

Mutta muoti, se onkin jo jotain muuta,
Ei ole pitkiä helmoja keskellä kuuta,
Vaan uimapukumuoti on,
Tänä vuonna aivan vallaton.

Niin se Marcokin lopulta Linnaan päätyy,
Pressalle valittaa, et helvetti jäätyy.
Kun ei aurinkoa pois täältä saada,
Kun ei kukaan puuta kaada.

Josta katapultti saataisiin,
Ja aurinko taivaalle singottaisiin.
Mut pressa, se nauraa vaan,
Ja käskee Marcon juhlimaan.

Ja niin jatkuu juhlat Suomessa,
On itsenäisyys ja joulu tulossa.
Vaik kesä on, tai talvi vaan,
Niin silti täällä juhlia osataan.

Nyt siis toivotan hyvää itsenäisyyttä,
Ja jatketaan hyvää itsepäisyyttä,
Niin ehkä vielä juhla saadaan,
Mut nyt me malja nostetaan!

Ja toinenkin:

JP tahtoo sotasille,
Lumisille, talvisille.
Vaan näkeekö JP unta,
Kun maassa ei ole lunta?

Minne lumi mennyt,
Ei kai se vain ole hävinnyt?
Mitäs nyt sitten tehdään,
Sormi suuhun tuppaa menemään.

JP etsii hädissään, vaan lunta,
Sitä ei näy sitten missään.
Etsii yltä, etsii alta,
Etsii oikealta, vasemmalta.

Ei, eipä näy missään lunta,
Joten minne käypi nytten suunta?
JP istuu rappusille miettimään,
Aattelemaan, pohtimaan.

Vaan jopa keksii oiva miesi,
Jospa neito keinon tiesi!
Valon neito kaunokainen,
Lumen tuoja ainokainen.

Kas Lucia valkoisessa puvussaan,
Vois lunta tuoda tullessaan.
Mutta mistä neidon löytäisi,
Jolta neuvon saada saattaisi.

Taas saa käydä miettimään
JP istuu rapullaan.
Aurinko se paistaa vaan,
Nurmi pihalla rehottaa.

Lucia neito valon on,
Mutta kesä talvel on.
Ei kai vika vaan oo tässä,
Istuu JP miettimässä.

Mutta toimeen pitää käydä,
Taikka pian loppuu päivä.
JP hyppää auton rattiin,
Suuntaa pian Vuokattiin.

Vaan eipä ole neito siellä,
Pian on taas JP tiellä.
Tällä kertaa suuntaa hän,
Sydämeen kaupungin elävän.

Ja kas, siellä löytyy,
Neito armas, joka myöntyy,
Jptä auttamaan
Jos sitä voisikaan.

Mutta eipä ole Neidosta apua,
Ei ole tulta, eikä savua.
Neito joka vuosi uusi on,
Vaalein valittu, kokematon.

Sillä Lucia on vain tyttö nuori,
Jolle kävi arpatuuri.
Sai kauniin puvun ja kruunun myös,
Ja laulu kulkee kuin työs.

Mutta ei ole Lucialla voimii taian,
Jolla voisi määrätä vallan,
Lumen tulon pakkasen sään,
Joten joutuu JP miettimään.

Mutta ehkä lunta ei tarvitakaan,
Kun näin yhdessä tuumataan,
Lausui neito Lucia,
Kaunis, pieni sorea.

Nyt on lämmin, kesäsää,
Aurinko meitä lämmittää.
Jos sotasille mielitään,
Niin ammuksia mietitään.

Ei lumipallot nytten lennä,
Ei ne tänne kesään ennä.
Vaan vesisota neuvon tuo,
Se vaan teille hauskan suo.

Ja niin on neidon neuvo hyvä,
Ja Jpllä on huojennus syvä.
Ja niin tuo käy vesisotasille,
Kiitos soikoon neidolle nuorelle.

Eikä kahta ilman kolmatta:

Onpas pieni Emppu-parka
Joka paikka aivan arka.
Vaikka joulu lähestyypi
Ei vain luista pulkan kyyti.

Kas on maasta lumi poissa,
Eikä lunta oksan silmukoissa.
Missään vain ei valkoista näy,
Kun jouluna talvi kesäksi käy.

Vaan mitä tehdä tälle,
Kysymykselle hämmentävälle.
Missä lumi, missä jää,
Onpas tässä ihmeteltävää.

Emppu istuu miettimään,
Mitäs tästä tiedetään.
On talvella kesä Australiassa,
Siellä jouluna voi käydä uimassa.

Kas, onkos lumi sinne mennyt,
Joulun mukanaan vienyt?
Vai pakkasukko lomalle lähtenyt,
Vanha Halla kylmettynyt?

Mistä siis neuvo tähän,
Pitääkö etelään lähtemähän
Pienen Empun kauas pois,
Kun talven tänne palata sois.

No siinä tuuma, mistä toimeen
Emppu kietoi kitaran loimeen,
Ja hyppäsi ajokin kyytiin.
Ensin suuntaa Egyptiin.

Vaan ei Faarao tiedä,
Eikä vastata siedä,
Että missä onkaan vanha Halla,
Liekö tuo pyramidin alla?

Vaan ei ole Halla siellä,
Ja jälleen on Emppu tiellä,
Matkalla minne lienee,
Sen vain joulupukki tienee.

Emppu matkaa ristiin, rastiin,
Törmää Intiassa moneen kastiin,
Vaan ei löydy Vanha Halla,
Onko tuo taivasalla?

Minne menee Emppu nyt?
Minne Halla lähtenyt?
Minne Empun matka vie,
Minne oikein johtaa tie?

Toiselle puolelle palloa maan,
Sinne nyt matkataan.
Australia suuri saari on,
Paikka oikein verraton.

Vaan onko Halla sinne mennyt,
Onko vallan eksynyt?
Emppu etsii sieltä täältä,
Katsoo kivet yltä, päältä.

Kysyy neuvoa kenguruilta,
Koaloilta, dingoilta.
Vaan kukaan ei oo Hallaa nähnyt,
On Halla vallan kadonnut.

Silloin Emppu pieni, lohduton,
Vaelsi rannalle aution,
Ja kas! Siellä istui Halla,
Aatoksissaan vallan.

Nyt Hallan luokse Emppu riensi,
Nyt pian palaa, on kotiin tiesi!
Ei joulu tule ilman talvea,
Ilman lunta ei voi pulkalla laskea.

Vaan Halla päätään puisti,
On vanhalla pitkä muisti.
Tarvitsi talvikin joskus lomaa,
Aurinkoa ja aikaa omaa.

Niin Halla viittoi Empulle viimein,
Istu tuohon, on varjo viilein.
En minä kotiin tulla saata,
Kun voin minä tässä rannalla maata.

Kyllä se joulu sinne tulee,
Koska joulupukki hammasta puree
Ja lahjat tuo
Ja joulun luo.

Joten hyvää joulua kaikille teille,
Empulta ja Hallalta kaikille meille.
Vaan nytpä loppuu tämä loru,
Ettei tule teille poru.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Saphire
Samooja
Viestit: 420
Liittynyt: La Maalis 02, 2013 12:51 am
Paikkakunta: Siellä, mihin kukaan muu ei eksy!
Viesti:

Re: Suden Laulut

Viesti Kirjoittaja Saphire »

aivan uskomattoman ihania kaikki, mutta eniten pidin tuosta runostasi Lailla suden kuten näköjään moni muukin. Jatka vain!
Vuoden originaali 2014~
Saphire tekee paluun vuosia jälkeen.. :'D
Vastaa Viestiin