Runot by Newra

[Newra]

Hei ja tervetuloa Newran runotopikkiin. Pidä hauskaa, vaikka minulle ainakin näiden ensimmäisten runojen lukeminen on yhtä tuskaa :D (ts. tee minulle palvelus ja luo noita myöhempiä runojani) Kaikkea sitä on kynän päästä paperille tiputellut. Köh.

Hm...tämä nyt on minun topikkini.
Laitanpa tänne ensimmäiseksi omistusrunon.


Yö on kylmä.
Istut huoneessasi yksin.
Tuijotat eteesi.
Kyyneleet kimaltavat kasvoillasi.

Et näe mitään,
kaikki peittyy sumuun.
Et tunne mitään,
kaikki turtuu kipuun.

Jokainen viilto ihollasi
piirtyy syvänä sydämeeni.
Jokainen arpi syyttää,
miksen auttanut sinua?

Jokainen veripisara
valuu kyyneleenä kasvoillani.
Älä syytä kyynelistä,
en pysty estämään niitä.


-------------------------------

Se jonka tarvitsee tietää, tietää kyllä.
Älä syytä kyynelistä.

[Newra]

Päätimpä nyt laitaa tänne kaikki runot....

Tuuli kääntyy



Tuuli kuiskii kaipuutani,
sade itkee kanssani
Pisarat tippuvat pilvistä, jotka olivat unelmiani
Tuuli, suruni, ajoi ne pois.

Nouseva aurinko lämmitää kasvojani,
niin kuin hymysi ennen
Vihmova tuuli ei enää kylmennä
sen paistetta surullaan.

Tuulikin kääntyy.
Nyt se on myötäinen, täynnä muistoja, jotka
kantavat minut läpi elämäni
Kunnes jälleen kohtaamme

Daniellelle.




Jäinen maa kimaltelee
tuhansin timantein
jalkojeni alla.
Aivan kuin se heijastuisi
tähtitaivaasta ylläni

Jalkani kulkevat maata
pitkin, mutta ajatukseni
liitelevät taivaalla,
tähtien joukossa.

Ne kieppuvat tähtisumussa,
hipovat auringon reunaa,
ja lopulta laskeutuvat
tähdenlennon myötä takaisin.


Metsä

Täytyy juosta.
Pois. Pakoon.

Sillä kukaan ei kuule suruani,
kukaan ei näe kyyneliäni,
kukaan ei tunne tuskaani.
Ei kukaan.

Juoksen metsään.
Se kuulee suruni,
Puut näkevät kyyneleni,
maa tuntee tuskani.

Tuulen laulu lohduttaa minua,
auringon säteet,
jotka siivilöityvät läpi tiheän oksavehon,
kuivaavat kyynleeni.

Metsä kuiskii:
olet kotona

[Newra]

Joutsen, Zennielle

Yö on hiljainen.
Taivaalla näkyy tähdenlento.
Vain voimakkaiden siipien iskut
kiirivät läpi pehmeän yö-ilman.

Pilvien takaa ilmestyy hahmo
Ääneti se laskeutuu
lammen samettiselle pinnalle,
saaden sen väreilemään.

Kuu rakentaa siltaansa
lammen pintaan.
Sen valoon lipuu lintu.
Joutsen.

Se heijastaa tähtienvaloa,
kuin ripaus tähtipölyä
olisi tarttunut sen höyheniin,
sen liidellessä tähtien luona.

Yhtäkkiä, varoittamatta, Joutsen sukeltaa.
Pian se nousee pinnalle, mukanaan se,
mitä on tullut hakemaan:
Pudonnut tähti.

Joutsen levittää siipensä
ja nousee lentoon.
Se kohoaa korkealle,
katoaa pilvien taa.

Se on matkalla
palauttamaan tähteä,
viemään tähdenlentoa
takaisin taivaalle.

[Newra]

Päivänkorento

Aurinko nousee.
Sen ensi säteet lankeavat
niitylle, herättäen
päivänkorennon elämään.

Varovasti, aristellen, se levittää
kauniit siipensä ja nousee ilmaan.
Se lentää, Lentää.
Tuuli kantaa sitä.

Aurinko on sen voima;
mutta auringonlaskun myötä
sen lento laskee,
siivet väsyvät.

Sillä vain yhden auringonnousun
se näkee. Sen ensimmäisen.
Ja vain yhden auringonlaskun;
yön myötä sen elämä kaikkoaa.

Yö ottaa sen pehmeään
syleilyynsä, katsoen kun
sen hennot siivet vielä
viimeisen kerran värähtävät.

Yö huokaa hiljaa.
Lempeä tuuli keinuttaa
korennon ikuseen uneen
tähtien alla.





Polvistun kiven eteen.
Kiven, johon kultakirjaimin
on kaiverrettu päivät, päivät,
jolloin tulit, jolloin lähdit.

Lähdit, jättäen taaksesi
muistojen virran.
Lähdit, lensit kauas,
liidit tähtien taa.

Kyyneleeni vierivät maahan,
kastellen ruusun,
jonka toin sinulle.
Punaisen ruusun.

Yritän sytyttää kynttilän,
mutta tuuli vie liekiltä voimat.
Tähdetkin peittyvät pilvien taa.
On pimeää.

Valo läikähtää yössä,
kun sytytän kynttilän
Liekki lepattaa,
mutta voimistuu.

Ei ole enää pimeää.
Nousen, ja kiipeän kukkulalle.
Tähtitaivas avautuu
äärettömyyksiin ylläni.

Katson alas laaksoon.
Sinne sinusta jäi vain kuori.
Katson ylös taivaalle.
Sinne sinä oikeasti menit.

Tähtien luo.

[Newra]

Talviyö

On pimeää.
Vain tähdet lähettävät vienoa
valoaan läpi tumman taivaan.

Lumi kimaltelee kuusen oksilla.
Hengitän syvään.
Kylmä ilma saa hengitykseni höyryämään.


Pakkanen piirtää kuvioitaan ikkunoihin.
Kuura saa puiden latvat
välkkymään hopeaa.

Kuunsäteet tanssivat hangella.
Se välkehtii hopeisessa valossa.
Säteitä ei voi vangita.

Ne katoavat, jos yrität,
valuvat sormiesi läpi.
Niitä ei voi omistaa.

Ei kukaan voi.

[Newra]

Aika sulkee elämän ympyrän,
kaartaa sen kiinni.
Jättää sisälle muistot,
unelmat, kaipuun.

Itse jää ulkopuolelle,
katsomaan tähtien takaa,
miten maailman tuulet puhaltavat,
tukahduttaen liekin, joka heikkona palaa.

Taas yhden aika loppuu,
liekki sammuu.
Tuulet, jotka liekin pois puhalsivat,
nostavat sen taivaalle, tähtien joukkoon.

Entistä kirkkaammaksi,
entistä voimakkaammaksi,
entistä rakkaammaksi.

Entistä kauemmaksi.




-------------------------
Min en keksinyt tälle nimeä.
Kommentteja?


Siivet

Vuodatan suruni yölle,
Ripottelen kyyneleet maahan.
Yö on hiljaa, kuuntelee.

Kuuntelee, kun kerron sille tuskani.
Tähdet laulavat hiljaa,
niiden valo pyyhkii kyyneleeni.

Tuuli kieputtaa lehtiä maassa,
se saa hiukseni liehumaan kasvoilleni,
kuiskii lohdun sanoja korviini.

Olen niin yksin.
Ei kukaan minua lohduta.
Vain kuu katsoo ylhäältä.

Se kutsuu luoksee.
Miten minä sinne pääsen,
mistä saan siivet selkääni?

Tuuli tuo mukanaan vastauksen.

Yksi hyppy tyhjään,
ja kaikkoan elämästä,
katoan ikuisuuteen.

Ehkä silloin saan siivet,
enkelin siivet, jotka kantavat
minut taivaalle, kuun luo.

Vain yksi askel,
ja putoan.
Ikuisesti.

Vain yksi askel
ja saan siivet.
Enkelin siivet.

[Newra]

Tuuli


Käännän kasvoni tuulta vasten,
suljen silmäni.

Tuuli humisee korvissani,
hivelee kasvojani.

Se on lempeä yötuuli,
raikas, mutta pehmeä.

Se tuo mukanaan muistoja,
kantaa matkassaan kaipuuta.

Monet kyyneleet se on kuivannut,
monet hymyt nähnyt.

Se on kiertänyt ympäriinsä lohduttaen,
puhaltaen pilvet pois kuun edestä.

Se on käynyt tähtien takana,
hipaissut aurinkoa.

Ja nyt se on täällä.
Vain hetken, ennen kuin taas haihtuu pois.

Hetken vain.
Mutta se tulee takaisin.



*huoh*
Nyt ne on kaikki täällä. Kaikkia saa ja pitää kommentoida, mutta erityisesti toivoisin, että kommentoisitte uusia....

[Balacenia]

NÄmä on kaikki ihania, uudet ja vanhat
Sinä olit muuten laittanut sen Joutsenet -runon kaksi kertaa...

[Elvédan]

Koskettavia (yritän käyttää muitakin sanoja kuin ihanaa). Kaikki olivat todella, ihan oikeasti kauniita. Sinä osaat kirjoittaa runoja.

Lisää?

[Newra]

Kiitos.
Olinko?
Oho

[etella]

voi newra... <3

[Zenn]

News. Ihanaa. Upeata. Joo. Sitä se on. Siivet, Joutsen (^^), ja se ensimmäinen runo oli varmaan parhaita.. Mutta kaikki ne oli upeita. Kadehdin.

Haa. Lisää? ^^

[Newra]

Kiitos, Zennie (:
Lisää? Onhan niitä, muuta min en ehdi nyt kirjoittamaan. :p inhaa.

[Zenn]

Hiih, mitenkäs se yksi runo, jonka sin mainitsit?

[Newra]

Jees. Son tuloossa. Pian. Kai. *virn*