heijastuma järvessä /runoja (uusia 1.6)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

heijastuma järvessä /runoja (uusia 1.6)

Viesti Kirjoittaja Wend » Ke Helmi 11, 2004 4:24 pm

Viimeksi muokannut Wend, Ma Kesä 02, 2008 8:38 am. Yhteensä muokattu 14 kertaa.
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Ke Helmi 11, 2004 4:28 pm

*halii Lizyn*
Sin osaat kirjoittaa tosi upeita, surullisia ja koskettavia runoja.
Heti kun näin, että olit laittanut tänne jotain, miun oli pakko tulla lukemaan...
Upeita.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Balacenia
Puolituinen
Viestit: 354
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 12:51 pm
Paikkakunta: Black Pearl, jossain päin Caribian merta

Viesti Kirjoittaja Balacenia » Ke Helmi 11, 2004 4:53 pm

Olen ehdottomasti samaa mieltä newran kanssa, nämä on upeita, niinkuin kaikki kirjoittamasi
Do you like me now?

Pilipili-pom

Zaria kastoi itsensä Balaceniaksi.

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » Ma Joulu 25, 2006 12:40 pm

Voisin elää hetken.

~

Pariisi ~ 200706

Voisitko sanoa minulle sanoja
vaikka et tarkoittaisikaan niitä
- haluaisin vain kuulla

koska ei kukaan ole Pariisissa yksin


pysähtyikö maailma
vai kuvittelenko vain

~

maailma väärinpäin ~ 240706

kerro sanoista, kosketuksista
tuulen henkäyksistä

kerro maailmasta
joka on vain
heijastuma järvessä


älä unohda hengittää


~

Meidän Linnunrata ~ 090906

Tanssisitko kanssani Neptunuksessa,
luistelisitko Saturnuksen renkailla

Puhalleltaisiinko saippuakuplia Jupiterissa,
istuttaisiinko Kuun reunalla katsomassa
kuinka Maa kiertää kierrostaan Auringon ympäri


Löydetään yhdessä oma Maailma


~

olla ~ 251206

kuin tunnistaa sinun
kasvonpiirteesi

samalla tavalla
kasvavat auringonkukat
kuusen alla

nähdäkseen todellisuuden,
todistakseen sen
olemassaolon

-- ja silti,
meneekö se enää niinkään?

~

Olisi ihanaa saada kommentteja, mutta ymmärrän kyllä, ettei kaikkea voi aina saada. Olin silti elossa hetken, ehkä olen jatkossakin.
Viimeksi muokannut Wend, Ke Maalis 28, 2007 4:32 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » Pe Joulu 29, 2006 7:52 pm

Kun jää kuuntelemaan katusoittajaa, on kohteliasta jättää hänelle muutama lantti.

~

x ~ 281206

löydätkö minut

kun tärisen lumihangessa koivun alla, kun
seison askelten ympäröimänä
vaikka ketään ei näy

pelastatko minut

kun sormiani alkaa paleltaa roikkuessani sillankaiteesta, kun
seison junaraiteella
joka on poistettu käytöstä

muistatko minut

kun olen kiipeämässä vuoren rinteeltä toiselle, kun
vien lehtikeräykseen lehtiä
joita ei ole vielä edes julkaistu

otatko kiinni kädestäni

ja pidätkö siitä kiinni
vielä tulevaisuuden jälkeenkin
Viimeksi muokannut Wend, Ke Maalis 28, 2007 4:30 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra » Pe Joulu 29, 2006 8:18 pm

Kommentoin tarkemmin vain ensimmäisiä, jos muistan, tulen jatkamaan.

Minun piti lukea Pariisi usempaan kertaan, koska ensin en saanut siitä lainkaan kiinni. Pidän siitä paljon.
maailma väärinpäin - en osaa päättää, onko se juuri täydellinen noin, vai kaipaisinko siihen vielä jotain lisää. Taidan kallistua ensimmäisen vaihtoehdon puolelle. Ahaa! Heureka! Keksin sen! Minulle tuli hienoinen ulkopuolisuuden tunne tästä runosta, kuin se ei tahtoisi minua mukaansa. Mikä on minusta taitavaa - en tiedä, oletko tarkoittanut sitä, mutta minusta se on taitavaa silti.
Meidän Linnunradasta en pitänyt kovinkaan paljoa ja se poikkesi näistä muista tunnelmaltaan jokseenkin paljon. Minuun ei vain uppoa tyylilaji, jossa... no, luetellaan paikkoja. Äh. En osaa selittää, mutta olen tehnyt tämän huomion aiemminkin. Lisäksi minusta tuntui, että heti kun se oli pyörähtänyt käyntiin, se loppui. Viimeinen lause tulee liian pian ja on klisee. Olkoonkin, että kaunis sellainen, mutta klisee yhtä kaikki.
olla on ehkä rakenteeltaan tasapainoisin. On vaikea sanoa, miksi pidän siitä. Kokonaisuus on minusta kaunis ja ehjä. Alkoi tuntua, että olisit voinut sanoa mitä vain, ja olisin hyväksynyt sen mukisematta - minulta meni aika kauan tajuta, ettei kuusien alla kasva kovin usein auringonkukkia :D

Yhteenvetona ihanan tulkinnollisia (hmn. Suomen kielen taitoni on huipussaan näin lomalla. Tulkinnalle tilaa jättäviä ja monella tapaa tulkittavia) ja kypsiä runoja. Sillä tavalla pieniä, että minusta ne ovat tyytyväisiä itseensä olematta mahtipontisia.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut

Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan » Pe Tammi 19, 2007 10:46 am

Pariisi saa todellakin ajattelemaan. Siinä ei ensivilkaisulta ole mitään vaikeasti avautuvaa, mutta jos ensimmäisen lukukerran jälkeen kysyy itseltään, mitä siinä tapahtui, ei osaisi vastata. Pariisi on pakko lukea useampaan kertaan, mikä on minulle hyvän runon merkki. Jos runo on vain läpilukujuttu, ei sen lumo kestä kuin sen yhden lukukerran. Vielä nytkin, yli viiden lukukerran jälkeen minulla on kaksi tai kolme erilaista tulkintaversiota tuolle runolle. Vau.

Tuo kursiivilla kirjoitettu säe pysäyttää. Itse en ole koskaan Pariisissa (tai edes Ranskassa) käynyt, mutta ei sillä ole väliä runon kannalta. Itselle tulee vain kaipuu paikkaan, jossa ei olisi yksin. (Lopetan tähän, ennen kuin en enää tiedä, mitä puhun. ^^)

Maailma väärinpäin - upea. Rakastan tunnelmaa, jonka luot tuossa runossa. Tämä on hyvin visuaalinen runo, ainakin minulle. Tuulen henkäyksetkin voi nähdä... Kaunis, herkkä, tunnelmallinen. Myös koskettava, kaipuu kuvastuu runosta hienosti. Rakastan kauniita sanoja, ja tässä runossa niitä todella on.

Meidän Linnunrata: Oi, miten ihania mielikuvia! Nyt kyllä kaipaan uudestaan aamuisen tähtitaivaan alle... Tässä runossa pidin eniten siitä, miten nimesit planeettoja ja taivaankappaleita. Toi uskottavuutta ja totuudellisuutta (tarkoitan tuolla, että tuli olo, että sinne voisi oikeasti lähteä: juu, lähdetään heti!).

Olla oli samantyyppinen runo Pariisin kanssa. Ensimmäisen lukukerran jälkeen oli niin huumaantunut kauniista sanoista, ettei ollut huomannut runon tapahtumia oikeastaan ollenkaan. Lopun epäily on melkein filosofinenkin, se tuo mieleen olemassaolon peruskysymyksiä, jotka kuitenkin liittyvät tämän runon - noh, paremman sanan puutteessa voi käyttää sanaa "ongelmaan". Kuuset ja auringonkukat olivat hieno, taitavan hienovarainen vastakohtapari, ihastuin siihen kohtaan täysin. Tällekin runolle löytyisi useampia tulkintavaihtoehtoja.

(Palaan joskus kommentoimaan nuo uudemmatkin, nyt pitää mennä.)
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » Ke Maalis 07, 2007 3:34 pm

neiti kesäheinä ~ 070307

toisitko tullessasi kesän,
toisitko kesän minulle ja ajaisitko talven pois

ja kuiskaisitko oloni lämpimäksi

sanoilla
joita tarkoitat

hukuttaisiinko onnellisuuteen

yhdessä
Viimeksi muokannut Wend, Ke Maalis 28, 2007 4:32 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » Ke Maalis 28, 2007 2:22 pm

03:11 ~ 270307


sinä yönä -

              oliko se aurinko
              joka sai kaislikotkin heräämään


vai olitko se sinä,


kun vihdoin näimme
miten jää hymyili itsensä vedeksi


ja ne purotko sinua kuiskivat kertomaan


                                                        salaisuuksia
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » La Heinä 14, 2007 10:29 pm

ja vaikka en ~ 140707


vaikka

osaisin hengittää ilmankin
olisitko minulle silti happea


vaikka

saisinkin tietää vastaukset
kirjoittaisitko silti selkääni sanoja


ja olisit minulle sinä


kuin
olla turvassa
Viimeksi muokannut Wend, Ma Joulu 24, 2007 8:50 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig » Su Joulu 16, 2007 9:47 pm

Pariisi, upea runo. Paras sinun tällä sivulla olevista runoistasi. Luin sen moneen kertaan enkä tajunnut yhtään mitään.
Siinä ei ensivilkaisulta ole mitään vaikeasti avautuvaa, mutta jos ensimmäisen lukukerran jälkeen kysyy itseltään, mitä siinä tapahtui, ei osaisi vastata. Pariisi on pakko lukea useampaan kertaan, mikä on minulle hyvän runon merkki.
Samaa mieltä.
Ja sitten, vähitellen tajusin. Runon minä on ilmeisesti yksin pariisissa, rakastavaisten kaupungissa ja haluaa tuntea olevansa itsekin rakastettu, eikä ole niin väliä onko rakkaus oikeaa. Hän haluaa myös kuulua joukkoon eikä olla ainoa yksinäinen. Lopusta tulee kuolema mieleen. Ehkä runon minä löytää haaveista sittenkin oikean ystävyyden tai rakkauden.

Innostuin vähän tulkitsemaan. :D
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » Pe Tammi 25, 2008 10:08 pm

tarvitsen sinua ajatuksiini ~ 250108


    tunne tämä puolestani

tarvitsen sinua ajatuksiini,
jotta voisit olla minulle tarpeeksi tärkeä
juostakseni hiekkamyrskyjen läpi
vain sinun vuoksesi

    tunne tämä puolestani

tarvitsen sinua ajatuksiini,
sillä ollessasi täällä
voin itse olla
pidempään poissa

    tunne tämä puolestani

tarvitsen sinua,
jotta tänään
en eläisi
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » Ti Tammi 29, 2008 2:18 pm

ethän kadonnut vielä ~ 290108


rakastatko enää tarpeeksi

pystyäksesi minun takiani
olemaan se sinä
jonka me molemmat tunsimme

tai ainakin
avaamaan minulle oven
nykyisyyteesi

älä ota minua pois sinusta

kurkottaessasi tähtiin
kun kuu ei enää riitä
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend » La Helmi 16, 2008 8:23 am

(150208)

voisitko
pysyä vierellä kun
käsken pois

kysyä uudestaan kun
sanon että kuuluu
ihan hyvää

voisitko
tehdä minulle ruokaa kun
sanon että
söin juuri

laulaa minut uneen kun
selitän ettei
väsytä

voisitko
pitää minut hengissä silloinkin
kun en halua enää
elää

pitää huolta

voisitko tämän hetken olla
tarpeeksi vahva
tämän hetken

kun nyt minä en vain
pysty siihen
itse
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer

Arawyn
Puolituinen
Viestit: 215
Liittynyt: Ti Maalis 29, 2005 6:44 pm
Paikkakunta: Nightwishin treenikämppä

Viesti Kirjoittaja Arawyn » La Helmi 16, 2008 6:36 pm

Oo, kerrankin runoutta jota minäkin tajuan!

Tai no en tajua sanan perimmäisessä merkityksessä, mutta nautin näiden lukemisesta aivan tajuttomasti. Mukavan vaikeita mutta kuitenkin yksinkertaisia. Monella tavalla tulkittavia ja silti selviä. Eiköhän tämä ollut tässä.
Once I am sure of my task I will rise again.

Vastaa Viestiin