Zarian runoja

[Elvédan]

No niin. Minähän en siis aikonut kirjautua sisään, mutta kuinkas taas kävikään kun huomasin tämän...

Poutapilvestä asiaan: Tämä oli todella kaunis. Minä sitten rakastan kaikkia runoja, joissa mainitaan lumi. Lumi on kaunista, lumi on haurasta, minä elän talvesta... Tuossa runossa oli semmoinen hieno käsinkosketeltava tunnelma, jollaista minä aina yritän saada runoihini.

Yhden kirjoitusvirheen löysin:

Kohotan katseeni ja näen jotin valkoista.

Ja tämä viesti ei kyllä sisällä asiaa sinne päinkään, mutta minkäs sille enää voi.

Lisää, milloin?

[Balacenia]

Voi kiitos Elvédan

jaa lisääkö? *selaa lukujärjestystään* perjantaina on yhteiskunta oppia... ja torstaina X) katsotaan silloin

*menee korjaamaan virheensä*

[Elvédan]

Tänään on torstai, minä odotan lisää niitä runojasi! *uhkaava ilme*

Minullakin olisi ollut yhteiskuntaoppia tänään, mutta kun olen flunssassa, niin eihän sinne kouluun tarvitse mennä. Kipen tunnit tosin ovat niin hauskoja, ettei ehdi tylsistyä... "Ja muistakaa pojat: jos jokin menee vikaan, se on aina teidän syynne!"

...niin että niitä runoja?

[Balacenia]

noo... nyt on tiistai...

tietokoneen nettisalasana meni hukkaan, joten pääsin vasta nyt koneelle, mutta niitä runoja.

Auringon valo kultaa hiukseni.
Lasten nauru kantaa pihan yli.
Linnut laulavat vaahteran oksilla.

Tunnen ruohon paljaiden jalkojeni alla.
Kukkien pehmeä tuoksu täyttää ilman.
Viileä tuuli hivelee ihoani.

Musta pilvi peittää muistoni.
Se hukuttaa auringon.
Kylmä viima kaataa vaahteran.

Lintujen laulu loppuu kokonaan.
Nauru kaikuu kolkkona korvissani.
Kuollut kyyhkynen makaa jalkojeni juuressa.

Naurun kaiut sammuvat.
Pimeys vaipuu verhon lailla ylleni.
Kylmä hiljaisuus jättää minut yksin.


Että tämmöistä.
Runojani löytyy tästälähtien myös Laaksosta (katso signua), siis sellaisia runoja joita täälä ei ainakaan pitäisi olla.

[Elvédan]

Minä olen jo Aldurin Laaksossa, eri nimellä vain. Pitääs kohta mennä sinne.

Ihana. Minua vain alkoi käymään sääliksi sitä vaahteraa, ei se olisi saanut kaatua. Minä rakastan vaahteroita...

Surullinen, silti niin kaunis. Jotenkin haikea...

[Balacenia]

^^minäkin rakastan vaahteroita. Kun oli pieni, vanhan huoneeni ikkunan takana kasvoi vaahtera, ja minä nostin aina hirmuisen metelin jos siitä sahattiin oksia poikki *naur*

Ja minäkin olen sielä eri nimella^^ (ja taisit heti arvatakkin kuka olen^^)

[Elvédan]

Zaria-kulta, oletko kirjoitellut runoja viime aikoina? Jos olet, kovasti haluaisin lukea niitä. Pienenä vinkkinä vain. ^^

[Balacenia]

viime aikoina en ole saanut kirjoitettua mitään, mutta lupaan yrittää nyt kun aikaa on taas enemmän.
Nämä runot ovat laaksossakin, mutta laitan ne nyt tänne.

--------------

Suloinen tuuli sivelee kasvojani.
Se tuo tuoksuja kaukaa,
tarinoita vieraista maista.

Hiljaa se kuiskii korvaani,
sanat soljuvat mielessäni
se kertoo tarinaa tuulen neidosta.

Neito asui kaukana laaksossa
ja istuen sammalmatolla
itki yksinäistä kohtaloaan.

Tuuli tanssahteli ilmassa
kuunteli maailman hiljaisuutta
ja kuuli neidon nyyhkytyksen.

Sääliksi tuli tuulen neitoa,
lupasi se ottaa hänet mukaansa,
tanssimaan tuulessa.

Neito lähti tuulen mukaan.
Leikkivät he lintujen keskellä,
kiisivät vuorten huipuilla.

Yhtä olivat tuuli ja neito,
uiniuvat pilvien sylissä,
joivat aamun kastetta.

Mutta kyllästyi neito kiertämiseen,
maailmalla matkaamiseen.
Halusi hän palata laaksoonsa.

Itkien tuuli vei neidon laaksoon
jätti yksin sammal matolle,
katselemaan tuulen tanssia.

neito pyysi tuulen mukaansa,
leikkimään kukkakedoille
kiitämään puiden siimekseen.

Mutta ei tuuli osannut leikkiä maalla.
halusi se nousta korkeammalle
katselemaan taivaan rantoihin.

Lähti tuuli laaksosta
ja lauloi pientä laulua
tuulen neidosta surullisesta.

[Ecta]

Aika, minusta se oli hyvä. Pidin eri paljon (mahtava sanavalikoima..johtunee tästä helteestä)

ja lattialle levinnyt hiekka kertoo tarinasi.
Ei sellaisena minä sinä sen näit.
eikä sellaisena minä ystäväsi sen näkivät.
Vaan sellaisena mitä se oikeasti oli.
Eikä sitä tarinaa voi enää jatkaa.
Hiekka jää lattialle ja tallautuu muiden jalkoihin.
ja ajan myötä se unohtuu,
niin kuin myös sinä unohdut.

Tämä koko helahoito oli minusta hyvin sanottu. Erittäin hyvin..
Mutta alusta en niinkään pitänyt, se tuntui vähän turhalta.

Ja toinen oli myös oikein nätti ja sillain haikean surullinen, mutta ehkä olen lukenut liian monta tuon kaltaista tarinaa, joten se tuntui vain toistolta.

Mutta huu, olivat nättejä ja ihania.

[Balacenia]

Kiitos Ecta
Se Tuulen neito voi tosiaan olla vähän luetun tuntuinen, minun on pitäyt kirjaoittaa tuo runo jo vaikka kuinka kauan, ja kun viimein sain sen kirjoitettua äidinkielen tunnille, en tosiaan ollut itsekkään kovin tyytyväinen.

Ja muutkin, jos joku lukee tätä, niin kommentointi on tosiaan ihan oikeasti luvallista, enkä minä loukkaannu vaikka joku sanoisi suorat sanatkin.

[Balacenia]

Peilin pölyiset kasvot.

Peilin pinta on pölyinen,
kuin tumma seinä,
jonka sisään uppoan.

Vain kynttilän tanssiva liekki
heijastuu läpi tummuuden
antaen minulle toivoa.

Mutta kun astun lähemmäs peiliä
näen pölyyn piirretyt kasvot,
kuvajaisesi.

Sinä näytät juuri siltä,
miltä näytit kerran,
kun suutelit kättäni.

Muistan tuskan jonka aiheutit,
kun kajosit minuun silloin,
ja veit osan minusta mennessäsi.

Pölyyn piirretty kuvajaisesi
nauraa minulle ilkkuen
kuulen äänesi kuiskivan hiljaa.

Täristen nostan käteni,
pyyhin peilin pintaa,
kuvasi katoaa pölyn mukana.

Mutta vaikka peili on nyt puhdas
näen sen tummasta pinnasta
yhä silmäsi.

Kuin kylmä tikari
niidenkatse osuu sydämeeni
ja huudan tuskasta.

Särjen peilin kädelläni
samalla jota suutelit,
samalla jolla pyyhin kasvosi pölystä.

Lattialle leviävistä sirpaleista
sinä yhä tuijotat minua,
viha silmissäsi.

Mutta minä en näe sitä enää.
Tuijotan nyt kättäni,
kuinka se juovittuu verestä.

Kynttilän valossa
veri näyttää mustalta
kalpealla ihollani.

Annan veren vuotaa sirpaleille,
peittää särkyneet unelmani,
hukuttaa muistoni sinusta.

[Newra]

Ooh. Olipa tummäsävytteinen ja kertova runo. Ja hieno, mahtava ja upea, pitää käyttää nämä ylistyssanat heti alkuun
Muutama kirjoitusvirhe vähän häiritsi - huomaat ne varmaan itsekin kun lukaiset sen uudelleen.
Ja siis. Yritän keksiä tähän jotain järkevääkin vaihteeksi. Jotenkin minulle tuli mieleen, että tuo kertoja oli raiskattu o_O En tiedä mitä sinä ajattelit, mutta minä luin juuri yhtä Johanna Sinisalon novellia ja... Jätän lauseen kesken, koska muuten eksyisin aiheesta ^^'

... Hukkasin sen kukertavansinisen langan. Äh.

[Balacenia]

kiitos News ^^

juu, minä korjasin ainakin pari virhettä, jos niitä on enemmän niin en huomannut.
Voihan se ollakkin raiskattu, minä kirnoitin tuon runon kun toin kellarista vanhan antiikki peilin huoneeseeni, en ole vieläkään pyyhkinyt se pinnalta pölyjä, lähinnä koska en ole ihan tyytyväinen tuohon runoon *rypistää kulmiaan* siitä ei tullut sellainen kuin olisin halunnut *menee tuijottamaan pölystä peiliään ja piirtelemään sen pintaan inspiraatioita*