Zarian runoja

[Balacenia]

Elikkäs laitan tähän ensin 7 vanhaa runoa ja sitten uusia.
Suurimmassa osassa synkyys varoitus.




(nimetön)

Kylmä tuuli sivelee kasvojani.
Lumi tanssii ympärilläni.

Kuuntelen tuulen kuisketta.
Se kuiskii tarinoita menneistä,
lupauksia tulevasta.

kävelen hiljaa niitylle.
jäinen ruoho murskaantuu jalkoihini.

Nostan maasta valkoisen ruusun.
Sen hauraat teräleähdet tipahtelevat maahan.

Ja lumi peittää hiljaa kaiken.


Näen sen

Juoksen metsässä.
sammal tuntuu viileältä jalkojeni ala.
Vilkaisen taakseni.
Se on tulossa,
Tiedän sen.

Saavun meren rantaan.
meri myrskyää.
Salamat valaisevat taivasta.
Se lähestyy,
Tunnen sen.

Juoksen puron rantaan.
Astun kylmään veteen.
puro solisee hiljaa.
Se on kohta täällä,
Kuulen sen.

Juoksen niityn keskelle.
Pysähdyn.
Makaat edessäni,
olen myöhässä.
Kuolema ehti edelleni.
Näen sen.

[Balacenia]

Yksisarvinen

Seison lammen keskellä.
Vesi pyörteilee ympärilläni.
Kuulen laulun hiljaisen
tuulessa se kuiskii korvaani.

Nostan katseeni vedestä.
Häivähdys hopeaa katseeni reunalla.
Käännyn hitaasti ympäri.
Se seisoo hiljaa edessäni.

Hopean valkoisena hohtaen,
se astuu hiljaa veteen.
Sen silmät ovat safiirin siniset.
Sen turpa on silkin pehmeä.

Kauempaa kuuluu rasahdus.
Se jähmettyy kesken askeleen.
Se kääntyy tanssahtaen,
ja katoaa yön varjoihin.
Yksisarvinen ihmeellinen.



Muisto

On yö.
Kävelen rannalla.
Meri on tyyni,
kuu ja tähdet peilaavat itseään sen pinnasta.

Yksinäinen aalto ajautuu rantaan.
Aalto tuo mukanaan muiston.
Muiston onnesta,
muiston rakkaudesta.


Astun rantaveteen ja seisahdun.
Jossain laulaa öinen lintu.
Laulu on muisto.
Muisto ensi kosketuksesta,
ensi suudelmasta.

Aalto ja laulu katoavat.
Jäljelle jää vain muisto.
Muisto sinusta,
rakkaimmastani.

[Balacenia]

Tuuli

Seison kukkulan harjalla,
käännän katseeni kohti tuulta.
Tuulessa tuoksuu lumi.

Suljen silmäni.
Tuulen henget tanssivat ympärilläni,
ne tarttuvat minuun ja tunnen irtoavani maasta.

Tanssin hiljaa tuulessa.
Aika unohtuu,
Etäisyys katoaa.
Ja olen luonasi,
Ikuisesti.


Kylmä

On kylmä, niin kylmä.
yritän huutaa, mutta ääntäni ei kuulu.
Yritän nousta, mutta ruumiini painaa liikaa.
Yritän itkeä mutta suruni on liian syvä.
Hän makaa edessäni,
enkä tunne elämää enää hänessä.
Hyvästi ystäväni

[Balacenia]

Kaiku

Seison kalliolla.
Meri aukeaa eteeni.
Kaikkialla on hiljaista,
vain kuu ja tähdet luovat valoa.
Kaukaa kuuluu lokin huuto.
Vain kaiku vastaa siihen.
Ja tiedän, että olet poissa.


----------------

Siinä oli vanhat

[Balacenia]

Ja tässä on sitten kaksi uutta runoa;

(nimetön)

Se hiipii hiljaa keskellämme,
se tartuttaa ystäviämme,
kuin ruton tappamina
he kaikki kaatuvat,
ja pian olen yksin.

Vaeltelen kivien keskellä.
Kivissä lukee nimiä.
Ystävieni nimiä.
Kullalla kirjailtuja,
kylmän lopullisia.

Polvistun hiljaa kivien keskelle.
Lyyhistyn itkien maahan.
He ovat kaikki lähteneet,
jättäneet minut yksin.
Kuolema on vienyt heidät luotani.


(nimetön)

Pysähdyn haudan eteen.
Kivessä lukee nimesi.

Lasken ruusun maahan.
Pimeässä se näyttää mustalta.

Yksinäinen kyynel valuu poskelleni.
Pyyhkäisen sen vihaisesti pois.

Kielsit tulemasta,
vaikka tiesit että tulisin.

Kielsit itkemästä,
vaikka tiesit että itkisin.

Yö nielaisee ruusun,
se katoaa pimeään.

Lumihiutale laijailee maahan.
Ja kaikki alkaa taas alusta.

----------
Ruotsin tunnilla ei ollut parempaakaan tekemistä
Ja palaute on erittäin toivottua.

[Elvédan]

Ihania... Minä rakastan synkkiä runoja! Pidin erityisesti ensimmäisestä ja viimeisestä.

We want more!!! Tai ainakin minä...

[etella]

oi, nää on ihania :))

[Balacenia]

Kiitos Elv (vai voiko sua sanoa elviksi) ja imsu (:
ja et oo muuten ainoo joka tykkää synkistä runoista .

[Elvédan]

Elv tai Elve, molemmat käy. Synkät runot ovat kauniita (or is it just me...?)

Ja lisää runoja -toive on voimassa...

[Balacenia]

kirjoitin tämän äsken kun ei ollut muuta tekemistä. Ei tosiaankaan kovin hyvä.

(nimetön)

Kuu valaisee metsäaukion.
Aukion keskellä on vanha puu,
ja puun juurella pieni lampi.

Yötaivas kuvastuu lammen pintaan.
Tähdet tuikkivat sen syvyyksistä,
kuin timantit lammen pohjassa.

Lammen rannalla kasvaa kalpea kielo
Se kurottuu lammen vettä kohden,
Kaipaavasti, surullisesti.

Lumivalkoinen kyyhky lennähtää puuhun.
Sen surullinen kujerrus soi hiljaisuudessa.
Äkillinen pimeys sammuttaa soiton.


Synkkä pilvi peittää tähdet ja kuun.
Hämärä muuttuu mustaan pimeyteen,
kujerrus kylmään hiljaisuuteen.

Kun pimeys väistyy on vielä hiljaista.
Kielo ja kyyhky ovat kadonneet.
Vain tähdet tuikkivat lammen syvyydessä.

[Balacenia]

Hiljaisuuden verkko

Hiljaisuus kutoo verkkoaan.
Se houkuttelee meidät ansaansa,
sitoo meidät köysiinsä.
Se kutoo ympärillemme häkin.
Ja jäämme yksin odottamaan.

[Elvédan]

Nuokin oli hyviä. Kielo on mun lempikukkani, olit kuvaillut sen todella hienosti. Hiljaisuuskin oli todella osuvasti kuvattu (tiedän tunteen...).

Lisää? (En yritä painostaa, mutta...)

[Balacenia]

kiitos Elvé
Kirjoittelen jossain vaiheessa lisää mutta en nyt (oon ATK tunnilla)

[Balacenia]

Taas nimetön runo en ilmeisesti osaa keksiä nimiä kirjoitelmilleni.

(nimetön)

Painan kasvoni ikkunaan
lasi tuntuu kylmältä ihoa vasten.
Ulkona raivoaa myrsky.

Tuuli valittaa ympärilläni.
Salamat halkovat taivasta.
Vesi piiskaa maata.

Myrskyn jälkeen on hiljaista.
Kylmä tuuli puhaltaa kasvoilleni.
Sumu pyörteilee jaloissani.

Kietoudun kylmään usvaan.
Piiloudun hiljaiseen sumuun.
Kerron sille tuskani.

Sumu kastelee vaatteeni.
Suloinen kylmyys pureutuu jäseniini.
Usva rauhoittaa minut.

Yhtäkkiä tunnen vajoavani.
Petollinen sumu toi minut suolle.
Ilkeä usva työnsi veteen.

Vaan ehkää se vain auttoi minua,
ehkä pääsen nyt rauhaan.
Ehkä elämän tuolla puolen olen vapaa.

A/N ja palautetta saa edelleen antaa

[Elvédan]

Upea... Toi mun mieleen yhen kirjan, jossa tyttö oli kuollu suolla ja blaablaa, se oli aika synkkä kirja... Mutta hei, mitä mä sanoinkaan synkistä runoista

Elikkä siis tuokin oli mahtis... Ja aina vaan lisää?