Evan pöytälaatikko

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Eva
Örkki
Viestit: 17
Liittynyt: Su Loka 14, 2007 12:39 pm
Paikkakunta: jossakin angstimeren tuolla puolen.

Evan pöytälaatikko

Viesti Kirjoittaja Eva »

Muutamia pienempiä ja vähän suurempiakin runoja on tullut rustailtua jo ties kuinka kauan, ja päätin nostaa niistä muutamia hiukan esille. Ne ovat melko sekavia, mutta koittakaa saada selkoa. Ja kommenttia on aina mukava saada, varsinkin rakentavaa sellaista.
(Ja olen todella huono väkertämään mitään otsikoita runoihini. Eli otsikottomia rustailuja tuloillaan.)

*

tänään
näin taivaalla auringon

leikin varjon, kautta ahdingon

tämä ei olekaan harhaa

A/N; sekavassa mielentilassa tuli kirjoitettua tämäkin runo, kuten kaikki yleensä.
En ota tästä itsekään kovin selvää, vaikka yritys on ollut mahdoton. Yrittäkää te.

*

Tänään keitin teetä
ja istuin keittiössä

kahdesta kupista tarjosin teetä yhdelle
hetkittäin, siellä keittiössä
minusta tuntui

kuin meitä olisi ollut kaksi
mutta minä join teen

enkä kysynyt

A/N2; Yksi sateinen syysiltapäivä yksin kotona, höyryävä sitruunatee edessä ja lehtiö sekä kynä vieressä.
Ja tällainen syntyi sillä kertaa.

*

Nyt kuulen sen -
kutsut minua hiljaa säveliesi takaa

Aika lentää siivillä ja minä liftaan kyytiin

Näen sinut nyt silkkiverjon takaa
näytät kauniimmalta kuin koskaan

A/N3; Jos jotain olin hetkellä kun kirjoitin tätä,
niin en ainakaan rakastunut.

*

Mutta siinäpä pari runoelmaa analysoitavaksenne, kiltit loftislaiset.

Eva
Viimeksi muokannut Eva, Su Loka 21, 2007 10:04 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vaiti tuijottaa ikkunastain
ruudun takana, kasvot kuin puolikuu
mua etsineekö vaiko lastain
tiedän ettei se voi olla kukaan muu.


Nicki vaihtui verevasta Evaksi.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

En ole koskaan ollut hyvä runojen tulkitsija saatika sitten kommentoija, mutta nyt kun päädyin tänne näitä lukemaan, niin kommentoin. (Älä odota rakentavaa olleskaan :D)
Pidin näistä kaikista, niin salaperäistä ja mystistä. Tuo teehetki oli jollakin tavalla kaunis.
vereva kirjoitti:Aika lentää siivillä ja minä liftaan kyytiin
Tästä kohdasta tykkäsin tosi paljon, siinä on sitä jotakin.

Jatka vain runojesi julkaisemista, ainakin minä yritän käydä säännöllisesti täällä vilkuilemassa. ;)
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Eva
Örkki
Viestit: 17
Liittynyt: Su Loka 14, 2007 12:39 pm
Paikkakunta: jossakin angstimeren tuolla puolen.

Viesti Kirjoittaja Eva »

Kiitoksia kommentistasi, Silvertiggy!

Itse pidän runojani vähintäänkin sekopäisinä, eikä ole yhtään ihme jos muutkaan eivät niistä selvää saa.

En ole koskaan ollut yksinkertaisuuden hyvä ystävä - tiedä häntä, miksen - vaan aina kaikista väkerryksistäni, huolimatta onko se jokin runo taikka ficci, tulee yhtä siistiä sotkua.

Mutta mukavaa, että pidit näistäkin vaatimattomuuksista. Uusia on pian tuloillaan! :)
Vaiti tuijottaa ikkunastain
ruudun takana, kasvot kuin puolikuu
mua etsineekö vaiko lastain
tiedän ettei se voi olla kukaan muu.


Nicki vaihtui verevasta Evaksi.
Vastaa Viestiin