Gwaerenin runolipas ja sotkuiset muistiinpanot.

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Nallen runolipas ja vihkojen kannet (uutta 10.6)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Adolescence

Hier seulement, marche pieds nus,
et j'ai rencontré le bord du champ de pieds.
Hier seulement, j'ai construit des arbres et des auberges
pour essayer d'augmenter l'aile des vents.
Jusqu'à hier j'étais enfant
et j'ai eu peur de l'obscurité.
Couper le papier flocons de neige,
et j'ai appelé d'une fenêtre.

Aujourd'hui, je suis déjà un adulte.
Je me demande si (elle) l'adéquation de l'argent pour rien.
Et la mémoire, je visite le magasin.
Qu'est-ce que demain apporte ...
La vieillesse?
Ou la mort?
Em sais pas encore.

L'adolescence est le vin,
qui peuvent encore s'enivrer, après tout quand il est terminé.
Souvenirs d'enfance;
mai encore prendre des années pour qu'il se souvient.
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Nallen runolipas ja vihkojen kannet (uutta 10.6)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

(Suomennos edellisestä..)

Nuoruus

Vasta eilen juoksentelin avojaloin,
tapasin pellonreunan allani.
Vasta eilen rakensin majoja puihin
ja yritin nostaa leijani tuuliin.
Vielä eilen oli lapsi,
ja pelkäsin pimeää.
Askartelin lumihiutaleita paperista,
ja liimasin ne ikkunaan.

Tänään olen jo aikuinen.
Mietin vain (sitä) riittävätkö rahat kaikkeen.
Ja muistin minä käydä kaupassa.
Mitä huominen tuo tullessaan...
Vanhuuden?
Vaiko kuoleman?
En tiedä vielä.

Nuoruus on se viini,
josta voi humaltua vielä sittenkin kun se on loppu.
Nuoruuden muisto,
voi yhä nuorentaa muistajaansa.
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 23.7.09)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Voi, kirjoitat ranskaksi. Olisipa minustakin joskus siihen. Olen lukenut kieltä kaksi vuotta enkä tunne osaavani ollenkaan (numerosta ei ehkä uskoisi, mutta oikeasti, en osaa). Tuosta runostakin tajusin vain muutaman sanan, mutta onneksi oli suomennos.

Hienoja ajatuksia tuossa viimeisessä oli, ja jotenkin minulle tuli sellainen olo, että pitää olla iloinen nyt kun on vielä näinkin nuori. Miksi ihmeessä kiirehtiä aikuisuuteen? Jotenkin tuntuu, ettei lapsuutta osaa arvostaa, ja nuori haluaa sitä kauheammin olla aikuinen. Kyllähän se sieltä tulee joka tapauksessa, ihmisten sietäisi olla onnellisia siinä missä ovat.

Toisaalta, taidamme aina haluta sitä, mitä emme voi saada. Ajatuksia herätti tuo runosi paljon, tulen varmasti vielä lukemaan varhaisempiakin.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 23.7.09)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Pisaroita lasin pinnalla.
Ulkona sataa,
mutta sisällä on lämmin.
Tunkkainen ilma ja kesken jäänyt lautapeli.
Tavallisinta teetä vanhasta, haljenneesta kupista.
Marie keksi ja pihlajanmarjakarkit.
Lapsuuteni kesämökki,
kuin haalistunut valokuva.
Jonne kaipaan takaisin.

(-10)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 23.7.09)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Sinisiä pilviä?
Sinä kysyit nauraen.
Suutelit minua otsalle.
Olin hellyyttävä ja hassu.
Joskus tuntuu että elän vain sinulle.

---

Syvällä, saippuakuplien takana,
minun sydämeni laulaa sinulle.
Pyörii ympyrää ja tanssii pienin askelin.
Lyöden taas vähän kovempaa.

Joskus toivon että kuplat olisivat ikuisia.

(molemmat -10)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 23.7.09)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Sieluni intro soi hiljaa pimeässä,
kun sitä soitat vartaloani
ja sytytät sen tuleen.
Keinuta minua lempeästi.
Näppäile kieliäni taidolla ja kauniisti.
Soita minua kunnes sieluni laulaa.

---

Savua veden pinnalla,
Pakenemassa kohti auringon nousua.
Yksinäinen joutsen lentää ylitseni.
Aamun kaste yhä vihreissä korsissa,
Tahtoisin kumartua ja pestä kasvoni siinä.
Mutta pelkään menettäväni tämän hetken,
jos nostan katseeni vedestä.

(Vaikka olen syntynyt tulesta,
on sielussani liikaa vettä.
En koskaan haluaisi pysähtyä,
minulla on aina kiire muualle.
En osaa pysähtyä,
en jäädä tuijottamaan tyhjyyteen.
Jonain päivänä pelkään palavani loppuun,
kuin kynttilä jota en muistanut vahtia.)

(molemmat -10)
Viimeksi muokannut Gwaeren, La Syys 25, 2010 1:29 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 23.7.09)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Juostessani lätköiden välistä,
en muista olenko aikuinen vai lapsi.
Aikuinen juoksee koska on kiire.
Lapsi juoksee koska käveleminen on tylsää.
Minä juoksen koska niin säästän aikaa.
Säästän aikaa,
jotta minulla olisi enemmän aikaa tuijottaa taivasta.
Kuunnella tuulta.
Katsella sadetta.
Maata hiljaa aloillani pimeässä
ja keskittyä hengitykseeni.
Koska silloin minä tunnen olevani todellinen.

(-10)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 23.7.09)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Vitae Mortalis.
Kuin tomumajani kulku maan päällä,
hetkenä jolloin huomista ei ole
- tunnettu myös krapulana.

---

Auringon kirjoma ikkunalasi,
Keittiössä tuoksuu tuore leipä.
Lattia on on kulunut ja tuntuu silkkiseltä jalkapohjaa vasten.
Parittomat pinnatuolit ympäröivät pöytää sateenkaaren väreissään.
Avoimesta ovesta käyvä tuulen vire huojuttaa kattolamppua,
löysin sen antiikkimarkkinoilta.
Isomummon käsin omepelemat verhot ovat viimein läytäneet paikkansa.
Astiastoni olen koonnut osa osalta ympäri maailmaa,
ei ole kahta samanlaista kappaletta.
Jopa suurtakin suurempi lankakorini on löytänyt täältä paikkansa,
pistin sen keinutuolin viereen.
Siinä se on lähellä kun sitä tarvitsen.
Kynsieni alla on multaa,
hameessani ruohotahroja..
Väitin kuuluvani betoniviidakkoon.
Olevani ikuinen kaupunkilainen.
Mutta onnellisimmillani olen kun olen juuri kitkenyt kasvimaan.
Kuinka se on mahdollista?

- Olen kai löytänyt viimein kotini.

(molemmat -10)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Mirellan runolipas ja vihkojen kannet (uutta 25.9.10)

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Olipa Kerran...

Mietimme taas miksei elämä ole kuin satua.
Miksei ole varmuutta onnellisesta lopusta.
Miksi ei voilla varma omasta kohtalostaan.
Miksei voi olla varma yhtään mistään.

Sadussa kaikki olisi hyvin.
Olisi lähtökohta.
Suuri seikkailu.
Komea Prinssi ja valtakunta.
Tulevaisuus valmiiksi määrättynä.

Mutta todellisuudessa on toisin.
Tulevaisuutta on kovin vaikea ennustaa.
Elämä saattaa kulua harhailuun,
siihen että vain etsii omaa polkuaan.
Ja pelkään että minulle käy niin.

En ehkä ole haaveillut prinsessahäistä.
En kymmenestä lapsesta ja valtakunnasta.
En ole halunnut päätähuimaavaan seikkailuun.
Mutta olen halunnut löytää onnellisen loppuni.
Sen pisteen jossa voin sanoa;
"Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti!"

Joskus öisin taivaskin on tähdetön.
Kaikilla poluilla ei ole loppua.
Ei jokainen valinta ole aina oikea.
Aina ei ole mahdollista voittaa,
seurata unelmiaan
tai vain antaa tuulen johdattaa.

Joskus on pakko astua todellisuuteen.
Ja pettyä taas kerran.
Ja joka kerta se sattuu enemmän.
Milloin minun tarinani alkaa?
Missä on se hetki kun Suuri Kertoja aloittaa;

"Once a upon time..." ?

***

ad. 2012
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Gwaerenin runolipas ja sotkuiset muistiinpanot.

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

En muista milloin viimeksi olin onnellinen.
En vaikka kuinka yritän.
Se oli joskus kauan sitten.
Ennen kuin maailmani hukkui varjoihin.
Se oli silloin kun vielä osasin elää.

Ennen vuodatin sydämeni sanoihin,
nyt tuntuu etten saa paperille mitään.
Runosuonessani on tukos,
proosasta en edes mainitse,
luovuuteni on katkolla.

Yritän maalata ja kirjoittaa
mutta ideoita ei vain tule;
vaikka ennen ehdin hädintuskin vain kirjata ne ylös.
Nyt niitä ei ole lainkaan.
Päässäni soi vain hiljaisuus.

(alkuvuosi '13)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Gwaerenin runolipas ja sotkuiset muistiinpanot.

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Milloin minä aloin pelätä ihmisiä?
Ei, en minä kaikkia pelkää.
Vain tuntemattomia.
Vieraita kasvoja,
outoja ääniä
ja eleitä joihin en osaa varautua.
Pysyn ennemmin yksin kotona.
Todellisuus ahdistaa.
Maailma on pelottava.
Ja minä tunnen itseni niin kovin eksyneeksi.

(alkuvuosi '13)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Gwaerenin runolipas ja sotkuiset muistiinpanot.

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

I don't need my dreams to be given to me on a silver plate.
I wanna be able to enjoy about the work I have to do to get get them.
I don't want my life to be all easy.
I always want to be able to tell how much work something did cost!
If I would get all I want easily,
how would I know how to respect it at all?
I wanna remember that nothing is given.

I don't want my soulmate and all my dreams to come true.
I want someone who's dreams I can share and who will teach me new things about life and dreams.
I don't wanna get all my dreams,
what would I dream then?
My dreams keep me going.

I do fight for my dreams,
and that's what makes me human.

(2013)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Gwaerenin runolipas ja sotkuiset muistiinpanot.

Viesti Kirjoittaja Gwaeren »

Lapsi aikuisen kengissä,
vielä oppimaton elämään.
Vuosi vuodelta ikää lisää,
ei se vielä tunnu missään.
Monta pientä ajatusta,
monta pientä unelmaa,
ei yhtään päämäärää jota kohti pyrkiä.

Elämässä eksynyt,
itselleenkin tuntematon.
Ihan tavallinen luonnonoikku.
Joskus enemmän hereillä kuin muulloin.
Yleensä arka ihmisille ja huomiolle.
Halu erottua joukosta, olla oma itsensä,
mutta olla vetämättä huomiota puoleensa.

Allerginen tai yliherkkä melkein kaikelle.
Aina ei edes halua yrittää.
Tieto siitä millainen tahtoisi olla,
ei se lopulta helpota yhtään.
En pysty, en jaksa, enkä edes osaa.
Ei huvittaisi olla olemassa,
en vain jaksaisi olla todellinen.

(keväällä 2013 kun masennuksella meni hyvin ja minulla ei)
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Gwaerenin runolipas ja sotkuiset muistiinpanot.

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Tämä viimeisin on hieno runo! Nuo ajatukset varmaan painaa aika monen mieltä nuorella iällä. Minua ainakin. Jatkoa? C:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vastaa Viestiin