Dúlinin runosuoni sykkii. [[Uutta 24.6]]

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Dúlin
Örkki
Viestit: 124
Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 6:17 pm
Paikkakunta: Pohjois-Synkmetsä

Dúlinin runosuoni sykkii. [[Uutta 24.6]]

Viesti Kirjoittaja Dúlin » Pe Kesä 06, 2008 11:35 am

Muutamia runoja olen agstatessani kirjoitellut, joten ne ovat nyt näin aluksi hiukan... x'D Noh, näette sitten. Sitten kaikille Jumalaan uskoville tiedoksi, muutamissa runoissa mainitaan se etten usko Jumalaan.

~~*~~

Kyyneleet sokaisivat
Pimeys kahlitsi
Eikä itku enää auta
Kun ei voi katsoa totuutta silmiin
ja voi nähdä vain mustaa painajaista
Vaikka silmät on auki.


~~*~~

Petetty ja syrjitty
Särkynyt sydän palasina lattialla
verilammikon väreilyssä
Yksin huoneessa jossa seinät kuuntelevat itkua
mutta eivät näe tyttöä veitseen kajonnutta
Vain yksi näkee ja tietää
eikä Hänkään auta.


~~*~~

Sanoit että kohtalo meidät yhteen toi
Mutta vannoitko turhaan pysyväsi aina kanssani
kun kohtalo sinut korjasi ja valehteli?
Äärimmäisten tekojen kehässä ei ole muuta kuin sinä
Vain sinä nuolemassa haavojasi
Onko valheiden verkko olemassa ja olenko jäänyt kiinni?
Vain sinä tiedät muttet ole enää täällä.


~~*~~

Onko olemassa Jumalaa?
Rukouksia voidaan lausua mutta niitä ei kuulla
Kun ei ole ketään kuuntelemassa
Voiko uskoutua olemattomalle
tai oleelliselle?
Jos on, missä on ja mitä tekee?
Ei ole olemassa Jumalaa
Häntä, jonka piti rakastaa.


~~*~~

Rikkosiipi, rikkosiipi
Siivet rikkinäiset, ei voi lentää
Yrittää saa
vaikka se on turhaa
Sillä Rikkosiipi on nukke
Eikä se toivoa voi
Muuta kuin heittää sen tuuleen.


~~*~~
Tässähän näitä olis. :'D Olisi kiva saada kommentteja, niitä on aina mukava lukea ja niistä saa hyvän mielen. ^_^
Viimeksi muokannut Dúlin, Ti Kesä 24, 2008 5:57 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Findesselya vanya, Legolas.
Why so serious?

Avatar
Vindë
Örkki
Viestit: 107
Liittynyt: La Huhti 19, 2008 7:32 pm

Viesti Kirjoittaja Vindë » Pe Kesä 06, 2008 6:42 pm

Onko nää kaikki erillisiä runoja? Vai samaan pötkyyn? Sama tyyli ainakin jatkuu, en ois uskonu että kirjotat näin synkkää xD
Särkynyt sydän palasina lattialla
verilammikon väreilyssä
Huu, tykkäsin jostasin syystä tästä kohasta O.O

Aikas hyvää matskua, lisää vaan : )
Dead tired.

Avatar
Daealis
Metsähaltia
Viestit: 648
Liittynyt: Ke Helmi 09, 2005 4:02 pm
Paikkakunta: Seinäjoki
Viesti:

Re: Dúlinin runosuoni sykkii.

Viesti Kirjoittaja Daealis » Ma Kesä 09, 2008 12:20 pm

Dúlin kirjoitti:Eikä itku enää auta
Kun ei voi katsoa totuutta silmiin
ja voi nähdä vain mustaa painajaista
Vaikka silmät on auki.
Hemmetin hieno pätkä. Piti oikein lukea pariin kertaan uudestaan, etsien jotain hienoisia vivahteita, mitä siitä saisi irti. Herttaisen angstinen emopätkä ^^

Loput kuulostivatkin sitten enemmänkin samankaltaiselta, samalta teemalta. Parisuhteeseensa ja jumalaansa pettyneeltä ihmiseltä. Niistä en niin innostunut kuin tuosta ensimmäisestä, enkä oikein keksinyt niistä mitään järkevää rakentavuutta sanottavaksikaan, puolesta tai vastaan.
Tears are a waste of good suffering.
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/

Dúlin
Örkki
Viestit: 124
Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 6:17 pm
Paikkakunta: Pohjois-Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Dúlin » Ke Kesä 11, 2008 6:59 pm

Vindë, kyllä meikä on samanlainen kuin muutkin. x'D Osaan mieki välillä angstata... Ja kaikki on tarkoitettu eri runoiksi, mutta näköjään ne toimivat yhtenä pakettinakin. :'D Kiitos kommentista.

Daealis, kiitos kommentista. 8D Kyseinen pätkä on se ensimmäinen runo, jonka olen koskaan kirjoittanut. Ja samaa teemaa ne ovat, en ole yrittänytkään vaihtaa iloisempaan.

//Edit. Uusinta uutta, äsken kirjoitettua! xD

~~*~~

On vain yksi ihminen
jolla on tuntematon tunne
Kyyneleiden jäätyessä poskille pakkasessa
Lämmin tuuli
Se olet sinä
Ei anneta merkittävää sanaa
vaan merkittäviä tekoja
On kaksi ihmistä
joilla on yhteiset tunteet.


~~*~~

Yksinäinen poika sanoo:
"Ei vain tytöt tee niin".
Laihat ranteet täynnä viiltoja
muistot käteen kaiverrettuna
Ja kaula mustelmilla
kun köysi kaulaan ripustettiin
ja luettiin kuolemantuomio.
Epäonnistui
Nähdä oma kuvansa peilistä
Nähdä olevansa erityinen, ainutlaatuinen
Ei mahdollista sokealle.


~~*~~

Lelut ympäri huonetta
Lelukoira maassa, kyljellään
Nuket rivissä yhtenään
Astiasto rikki, sirpaleina
Veitsi maassa, verilammikossa
Kermakakkupukuinen tyttö
Käsi veitsen päällä
Viesti maassa: Anteeksi.


~~*~~
Että nyt tälläistä. 8D Yksi hiukan iloisempi runokin kirjoitettiin~. Kritiikkiä ja kommenttia yleensäkkin. x3
Findesselya vanya, Legolas.
Why so serious?

Satyriasis
Örkki
Viestit: 128
Liittynyt: Ti Elo 22, 2006 9:21 pm

Viesti Kirjoittaja Satyriasis » Pe Syys 19, 2008 9:26 pm

Kirjoitat ihanasti, vaikkakin kyllä melankolisesti, mutta minä minä olen siitä sinua moittimaan? :)

Pidin eniten tästä runosta:

-Petetty ja syrjitty
Särkynyt sydän palasina lattialla
verilammikon väreilyssä
Yksin huoneessa jossa seinät kuuntelevat itkua
mutta eivät näe tyttöä veitseen kajonnutta
Vain yksi näkee ja tietää
eikä Hänkään auta. -

Se on kaunis ja surullinen... ahdistava.
Tuo mieleen itseni. Lisää runoja jookosta, olet taitava<3 :)
Never cared for what they say

Vastaa Viestiin