Kalmiksen tuotoksia

[Göran]

Huih. Ensimmäinen omien tuotosteni topicci.
Toivon palautetta. Mielellään paljon. Mielellään kehittävää.
En ole hyvä keksimään runoilleni nimiä, joten useimmat taitavat olla nimettömiä.


Viimeinen kellonlyönti
ennen pimeyttä.
Kun se on mennyt,
on aivan hiljaista.
Kukaan ei hengitä, ei puhu.
Ei ole ketään hengittämässä, puhumassa.
Maa on musta.
Kaikki on tallottu
Rikottu, tuhottu.
Tuulenvire tuivertaa,
pölyä ilmaan nostattaa.
Tuuli jotakin
mukanaan kantaa.
Viestiä, että he ovat saapuneet
uudet orjuuttaneet.
He antavat avunhuutojen kaikua,
antavat niiden pimeyteen haipua.
Sodassa kaikki on sallittua.

----------------------


He tulivat kauan aikaa sitten idästä
Kukaan ei tiedä tarkalleen, mistä
Jo kun lumi ensimmäisen kerran maasta suli
heidän silmissään paloi kuolematon tuli.
Liekki paloi kuumana, polttavana
heikot kärvensi se kantajansa.
Vain vahvat jäivät jäljelle.

Liekin kuumuus jokaiselle
määräsi polun elämälle.
Sitä he joutuvat seuraamaan
kunnes heidät tuomitaan.
Silloin heidän elämänsä punnitaan
vaa'alla ajan, ikuisuuden.
Silloin he saavat rauhan
kuolemattoman hiljaisuuden.

----------


Kaukana jossain
ehkä vielä kohdataan.
Mutta päällä tämän maan
ei se paikka ole.

Viimeinen kosketus
on pehmein kaikista.
Kauaa se ei kestä,
aika rientää eteenpäin.

Kuin nuolen lento,
viimeinen hengenveto on.
Hetki on äkkiä ohi,
eikä sitä takaisin saa.

Viimeinen katse,
suloisin ja katkerin on.
Silloin näkee kaiken,
kauheuden ja kauneuden.

Viimeinen ajatus
kaikista viissain on.
Silloin vihdoin ymmärtää,
mikä on totuus.
Mikä on syy.

--------------------


Mene kotiin.
Liian kauan viipynyt jo olet.
Sinua kaivataan,
kiiruhda.
Älä matkalla viivyttele,
mene suoraa tietä.
Ole varovainen,
mutta mene rohkeasti.
Jos olet rohkea,
ei sinulle mitään käy.
Saattamaan voi tulla en,
ei minulla lupaa lähteä ole.
Mutta sinä olet vapaa,
vapaa menemään.
Mene nopeasti,
äläkä pelkää.

------------------------


Väsyttää,
en halua herätä.
Herään kuitenkin
ja katson herätyskelloa.
Kello soi vasta minuutin päästä.
Nukahdan uudelleen.

Kello soi,
en jaksa herätä.
Annan sen soida ja jatkan unia.
Kauaa eivät uneni kestä.
Kahden minuutin päästä turhaudun,
ja sammutan kellon.
Nousen ylös
ja menen alakertaan.


Aihe piiri on aika sekalainen. Pöytien laatikoissa on lisää ja pitkin huonetta irtolappusina. Laitan jos muistan.

[Tricardon]

Erittäin kauniita. *piilottaa omansa*

[Elvédan]

Kauniita... Minä pidin.

Sinä osaat sen, mitä minä en. Nimittäin loppusoinnut. Itse en niitä jaksa väsätä.

Laita vaan lisää.

[Eledal]

mie haluu kans lisää...
Toi oli tosi kaunista!

[Kaiutin]

Eipä pahoja... en kauheesti runoja lue saatika kirjoita, mutta näitä voisin lukea enemmänkin.

[Laura]

Voi jestas Sirkku rakas!
Tämä oli... mahtava!

Tuo keskellä oleva ja sitä seuraava olivat parhaat säkeistöt, viimeinen ei ehkä niin hyvä.
Julkaiset lisää, tai itket ja julkaiset.
Koulussa nähdään ystävärakas *katsoo pirullisesti koulua kohden*

[Göran]

Jaksan nyt tännekin laittaa lisää näitä tuotoksiani. En ole jaksanut tai muistanut aikaisemmin.

Mihin katosi lämpö,
jonka ennen tunsin?
Saapuiko talvi
ennen aikojaan?
Korjasiko halla
sen talteen?
Vai varastiko sen
itselleen kylmä sydän?

Hukkuiko se pimeyteen,
joka ympäröi?
Hautautuiko alle
jäätävän kylmyyden?
Unohtuiko alle
muiden kiireiden?
Vai tuhoutuiko se
ympäröivään pahuuteen?

---------------------

Yksin kaunotar
ulkona kävelee
Kauneus silmiä korventava
hänestä säteilee

Ei vaistoa
vaaraa uhkaavaa,
joka varjoissa lymyää,
jonka pimeys peittää

Esiin astuu
piilosta pimeän
Paljastaa
hirviön hirveän

Musta katse
kaunotarta seuraa
Matala murina
hirviön paljastaa

Kääntyy kaunotar
ja kohtaa katseen
hyistä hyytävämmän,
kylmistä kylmimmän

Tummat silmät
illassa kiiluvat
Kaunottaren katseen
pimeässä kohtaavat

Kuin jää kaunotar
kauhusta tuijottaa
pahuuteen hirviön silmissä,
joka kaunottaren lamaannuttaa

Kaunottaren kauneus
hirviötä satuttaa
Valo säteilevä
silmät sokaistaa

Liikkua eivät voi
Kuolleiden lailla,
paikoillaan seisovat
ja toistensa silmiin katsovat

Illassa viileässä,
hämärtyvässä yössä
kaunotar ja hirviö
toisensa kohtaavat

-----------------

Miksi jätit minut
yksin pimeään,
kylmään maailmaan,
jossa niin paljon
kauhua on,
jossa kärsin
ja pelkään
Maailmaan,
jossa varjot pitenevät
ja sulkevat syliinsä
niin jäätävään
Maailmaan,
jossa painajaiseni
kietoutuvat ympärilleni
ja vievät omaan
maailmaansa synkkään
Maailmaan,
joka sydämeni jäädyttää,
jossa kärsin
ja pelkään

---------------------

Lyhyt hetki
on elämämme tää
Koko ajan kiire,
ei omaa aikaa jää.

Koko ajan menossa
ovat ihmiset
Eivät pysähdy vaikka kuulevat
huudot hätäiset.

Auttamatta jättävät
nuorta tyttöä,
joka apua tarvitsee
Joka yksin itkee

Mitä siitä?
Minullahan on kiire
Joku muu kyllä auttaa,
joku jolla on aikaa

Lyhyt hetki
on elämämme tää
Koko ajan kiire, siksi unohdamme,
mikä todella on tärkeää.

-------------------

Kaunis hiljaisuus
siellä vallitsee
Rauhallista
siellä on
Ei suruja, murheita,
ei kiirettä
Siellä on salassa
suljettu ovi,
josta monet eivät tiedä
Jotkut saavat ovesta astua
Joillekin lupa annetaan
ja salaisuus paljastetaan

Kauneutta
siellä on
Sanoin kuvata voi ei,
sillä kauneus
ei ole nähtävissä
Se on näkymätöntä
Oven voi löytää se,
joka näkee
näkymättömyyteen
ja sen läpi
Joka ymmärtää,
ja hyväksyy

Siellä
voi itsensä löytää
Ja säilyttää salassa
salaisuudet,
joita ei pidä
paljastaa
Ovi on salaisuus
ja vain salaisuuden tuntevat
voivat salaisesta
ovesta astua
Salassa se täytyy pitää
ja salaisuutena säilyttää


En kyllä ole ihan varma, että tuossa on kaikki. En ota vastuuta, jos löydätte kirjoitusvirheitä. Palautetta olisi ihan kiva saada. Jos jaksaisitte laittaa vaikka joitakin yksitysikohtiakin mukaan. Ja sanokaa negatiivistakin palautetta! Sitä minä eniten tarvitsen!