//Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 10.12 -09]

[Sansku]

~

Katson peiliin,
sen peittää paksu pölykerros.
Näkyy kuvajainen vain harmahtava,
en näe kuvaa täysin.

Peili näyttää jokaiselle sen,
mitä kukin tahtoo nähdä.
Jos tahdot nähdä itsesi kauniina,
Peili näyttää sen surutta.
Se ei välitä siitä,
mitä katsoja oikeasti ajattelee tai tuntee.

Hopearaamit reunustavat hopeanharmahtavaa peiliä,
kun katson siihen,
näen menneisyyden,
tulevaisuuden ja nykyisyyden.
Se on portti historiaan,
siihen aikaan, mitä en saa koskaan takaisin.

Vielä kerran katson peiliin,
annan sen avata menneisyyden haavat uudestaan.
Puhallan pölykerroksen pois ja
kuiskaan lopulliset hyvästit.

~


Omistettu: Fanyare. ^^
Tuollainen outo räpellys. En tiedä... Se vain tuli mieleeni jostain. *hymy*

//edit.
Sain kunnian aloittaa uuden sivun, hienoa! :D

[Mario]

Runot varmaan kertoo sinusta paljon. Lukijahan käsittelee runot omalla tavallaan, ehkä ihan eritavalla mitä kirjoittaja itse.
Näissä on paljon surua ja tuskaa, mutta se on kaunista. Teet tuskasta kauniin, jota ei haluaisi hävittää tai luopua. Kyynel, joka oli tuskasta, muuttuikin timantiksi.

Kauniita olivat.

[Sansku]

~

Luulin olleeni kaikkesi,
en uskonut, että pettäisit näin.
Uskoin jokaisen valheesi,
tiesin,
että jokainen uusi valhe satuttaisi lisää.

Olit kaikkeni,
en uskonut maailmaan ilman sinua.
Olit valoni,
näytit kädestä pitäen tieni.
Olit aurinkoni ja tähteni,
opetit minut hymyilemään ja
seuraamaan itseäsi.


Unohda eilinen,
älä elä mennessä tai tulevassa,
elä tässä hetkessä.

Unohda se,
kuinka menneisyys tuhoaa sinut.

Unohda tuleva,
elä tässä hetkessä ja
unohda silti tämä hetki.


Minä jätän sinut, vaikka rakastinkin.


~


Vähänkö kök tai jotain.

[Mario]

Ei ei.. Tämä ei ollenkaa ole kök.

Tämä on ihana. Tuskaa, mutta kaunista semmoista. Rakkaus on niin iso asia. *selittää taas omiaan*

Toivottavasti tämä ei ole tapahtunut sinulle.

[Sansku]

Kiitos Mario. ^^ Ja minulle on käynyt niin. Valitettavasti. Siitä pääsee ajan kanssa yli. *hymy*


~

Kaikkea ei voinut estää,
ei siis tätäkään.
En vain uskonut,
että aika loppuisi.

Siihen päättyi paljon hyvää ja
paljon kaunista.
Tahdoin uskotella asioiden olevan toisin,
vältin totuuden iskemistä kasvoihin.
Tahdoin kaiken kestävän.

Se ei kestänyt,
totuus iski kovan tuulen voimalla.
Rikoin itseni tahattomasti,
anna anteeksi se, kultaseni.
En minä sitä tahallani,
tahdoin kaiken kestävän.
Tahdoin sen kaiken jäävän.

Minulle.

Rakastan, mutta täytyy sanoa hyvästit.
Anna minun päästää irti,
anna minun jatkaa muualle.
Tulet itse perässä,
vaikka meille ei jäänyt mitään jäljelle.


Tähän päättyi liian paljon hyvää ja kaunista.


~


Tämä on kök, sanotte mitä sanotte. Aarg. No kyllä se menettelee. Kai. Idea on saatu Apulannan Armo -laulusta, mikä on ihan helkkarin kaunis laulu.

[Mario]

*hyräilee Armo kappaletta*

Tää on ihana taas.


Tulet itse perässä,
vaikka meille ei jäänyt mitään jäljelle.

Toi kohta. Se saa todellakin miettimään.

Aina on toivoa.

[Sansku]

Ääretön hiljaisuus kutsuu minua pimeään,
tuulen kyyneleet kirvelevät ihollani.
Huudan sinua apuun lyhtysi kanssa,
mutta et kuule minua tuulen itkulta.

Kuuntele minua ja itkuani,
kun kaipaan sinua.
Tiedät, että rakastan sinua,
enkä tahdo päästää sinua.


Olet minun.

[Sansku]

~

Katson sinua ja tahdon koskettaa,
tiedän silti,
ettei sinuun saa koskea,
ei edes katsetta suunnata.
Tahdon koskea ruumistasi,
tuntea lämpösi ja
pehmeytesi.

Tiedän,
etten saa katsoa tai
koskea sinua.
Tiedän,
että olet kiellettyä hedelmää.
Sinä olet se,
mitä minä himoitsen.

Tunteet kuumenevat,
hengitys tihenee ja
ilma muuttuu kosteaksi.
Katson sinua,
lopulta koskenkin.
Tiedän sen satuttavan,
kosken silti.

En tahtonut satuttaa teitä, rakkaani.
Tahdoin vain koskea ja katsoa,
vaikka tiesin sen olevan kiellettyä.
Anna anteeksi ja
anna minun koskettaa.


Maistaa kielletyn hedelmän makua.


~


Kök.

[Mario]

Nämäkin... Oi että. Kauniita.


En tahtonut satuttaa teitä, rakkaani.
Tahdoin vain koskea ja katsoa,
vaikka tiesin sen olevan kiellettyä.

..


Ääretön hiljaisuus kutsuu minua pimeään,
tuulen kyyneleet kirvelevät ihollani.
Huudan sinua apuun lyhtysi kanssa,
mutta et kuule minua tuulen itkulta

*kyyneleet*

[Sansku]

Kiitos Mario, kun olet aina kommentoimassa täällä. *hymy*


~


Ei mitään voi tapahtua
ei koskaan voi olla huolissaan

Unohdan nykyisen ja
palaan menneeseen.

Otan siivet ja lennän huomiseen
Ilman sinua.


~


Omistus: Fanyare

Tuo on tuollainen lyhyt viritelmä, minkä eilen väkersin yöllä angstpuuskassani. En pidä tuosta.
Ja omistan tuon[kin] Fanylle, kultaisimmalle ihmiselle. ^^

[Mario]

Ihanan lyhyt, mutta siinä on paljon tunteita.

Otan siivet ja lennän huomiseen

Antaisitko minullekkin siivet?

[Sansku]

Antaisin todella mielelläni, jos vain voisin. *hymy*

[Mario]

Se olisi todella mieluista. *hymy*

[Sansku]

Ja siinä sivussa ottaisin itsellenikin, useampia vuosia olen haaveillut lentämisestä ja kauniista siivistä. *hymy*


~


Katson rantaa tulevan,
synkkiä pilviä nykyisen,
raivoavia aaltoja menneen

Tunnen oloni samanlaiseksi,
surulliseksi ja vihaiseksi

Unohdin synkkyydessä,
miten lennetään
Miten levitetään siivet ja
liidetään auringonlaskuun


~


Tunnen pettymyksen aallon mielessä,
se on juurtunut syvälle sieluun
En koskaan voi unohtaa sitä hapanta,
pettymyksen tunnetta

Unohdin,
millaista on lentää tuulen harjalla
Unohdin,
kuinka tuulen lailla työnsit minua eteenpäin,
saaden joskus itkemään
Pyyhit silti kyyneleeni aina pois

Unohdin,
miten rumat siivet eivät kanna
Muistin silti,
että tuuli kantaa,
eikä anna minun pudota

Tuuli nostaa minut ylemmäs ja
kantaa, jos itse tahdon


~


Molemmat ovat todella kök.

[Mario]

eikä ole.

Ihania nämä ovat.

Tuuli kantaa.

*hymy*