//Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 10.12 -09]
Valvojat: Miaplacidus, Sansku
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Älä itke lapsi,
paina terä ihoon ja
kaiverra siivet käsivarteen
Punainen veripisara värittää sulat yksitellen
Muistele hetki,
kuinka sinä yhtenä aamuna lensit ja
tuuli painoi sinua alemmas
Lennä korkeammalle,
kaiverra siipesi syvemmälle
~
30.3 -08
~
Tunnetko sen?
Tunnethan,
kuinka painan huuleni kaulallesi ja
kaiverran sanoja sydämeesi
Tuuli viskoo hiuksia ja
painaa silmäni kiinni
Samettinen kosketus ja
kyyneleet ovat poissa poskilta
Siniset silmäsi kipinöivät ja
hymysi sulattaa jäätyneimmänkin sydämen
Kuuma kosketuksesi polttaa ihoani,
kun hengitän huuliasi vasten
Otteeni irtoaa ruususta ja
se tippuu keinuen kuopan pohjalle
Terälehdet irtoavat,
kun lasken muistoni tuulen mukaan
Rakastin sinua loputtomasti,
niin kuin sinä minua
Miksi et jäänyt,
mikä vei sinut minulta?
Kipu korventaa sisintäni,
suola kirveltää haavoilla ja
kyyneleet valuvat poskilleni,
kun yritän muistaa kasvosi
En muista enää ääntäsi,
palaathan pyyhkimään kyyneleeni?
Valokuva repeytyy kahtia
toisen puoliskon tippuessa jyrkänteeltä tuulen mukaan
~
... oh. en osaa muuta sanoa.
Älä itke lapsi,
paina terä ihoon ja
kaiverra siivet käsivarteen
Punainen veripisara värittää sulat yksitellen
Muistele hetki,
kuinka sinä yhtenä aamuna lensit ja
tuuli painoi sinua alemmas
Lennä korkeammalle,
kaiverra siipesi syvemmälle
~
30.3 -08
~
Tunnetko sen?
Tunnethan,
kuinka painan huuleni kaulallesi ja
kaiverran sanoja sydämeesi
Tuuli viskoo hiuksia ja
painaa silmäni kiinni
Samettinen kosketus ja
kyyneleet ovat poissa poskilta
Siniset silmäsi kipinöivät ja
hymysi sulattaa jäätyneimmänkin sydämen
Kuuma kosketuksesi polttaa ihoani,
kun hengitän huuliasi vasten
Otteeni irtoaa ruususta ja
se tippuu keinuen kuopan pohjalle
Terälehdet irtoavat,
kun lasken muistoni tuulen mukaan
Rakastin sinua loputtomasti,
niin kuin sinä minua
Miksi et jäänyt,
mikä vei sinut minulta?
Kipu korventaa sisintäni,
suola kirveltää haavoilla ja
kyyneleet valuvat poskilleni,
kun yritän muistaa kasvosi
En muista enää ääntäsi,
palaathan pyyhkimään kyyneleeni?
Valokuva repeytyy kahtia
toisen puoliskon tippuessa jyrkänteeltä tuulen mukaan
~
... oh. en osaa muuta sanoa.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Kuiskaus tuulessa,
huomenna,
sana ikuisuudessa
Hymyile
Muista tämä hetki,
kun keinumme auringossa
Lämmön hyväillessä ihoa
Ikuisesti
Tahdon tallettaa kaiken,
sinut,
sydämeni tallelokeroon
~
2.5 -08
~
Käsi liittyy toiseen
sormien kietoutuessa yhdeksi
Surun ja tuskan paistaessa silmistäsi
Kuiskaat hiljaa sanoja
ajan pysähtyessä
Tähän hetkeen
Yritän hymyillä,
vaikka tunnen tuskan polttavan merkkiä sieluuni
Kyyneleen tipahtaessa poskellesi,
viimeinen hymysi syöpyy verkkokalvoilleni ja
kuiskaan viimeisiä sanoja
Lennä,
lennä korkeammalle,
pikkuveli
Päästä irti ja
ryntää pilvesi reunalle,
sinua odotetaan
Tiedät sen
Suojele minua pilvenreunaltasi,
näemme vielä ja
silloin minä suojelen sinua
Aina
~
12.6 -08
Omistan tämän rakkaalle henkiselle pikkuveljelleni ja sielunystävälleni, Eetulle <3 Olisipa sinulla enemmän aikaa... Olet rakkaus <3
Kuiskaus tuulessa,
huomenna,
sana ikuisuudessa
Hymyile
Muista tämä hetki,
kun keinumme auringossa
Lämmön hyväillessä ihoa
Ikuisesti
Tahdon tallettaa kaiken,
sinut,
sydämeni tallelokeroon
~
2.5 -08
~
Käsi liittyy toiseen
sormien kietoutuessa yhdeksi
Surun ja tuskan paistaessa silmistäsi
Kuiskaat hiljaa sanoja
ajan pysähtyessä
Tähän hetkeen
Yritän hymyillä,
vaikka tunnen tuskan polttavan merkkiä sieluuni
Kyyneleen tipahtaessa poskellesi,
viimeinen hymysi syöpyy verkkokalvoilleni ja
kuiskaan viimeisiä sanoja
Lennä,
lennä korkeammalle,
pikkuveli
Päästä irti ja
ryntää pilvesi reunalle,
sinua odotetaan
Tiedät sen
Suojele minua pilvenreunaltasi,
näemme vielä ja
silloin minä suojelen sinua
Aina
~
12.6 -08
Omistan tämän rakkaalle henkiselle pikkuveljelleni ja sielunystävälleni, Eetulle <3 Olisipa sinulla enemmän aikaa... Olet rakkaus <3
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 8.7 -08]
~
Yksi ja kaksi,
askel juoksee kauemmaksi
Kauniit sanat katoavat hetkessä,
jäljellä vain veriset riidat ja
halu loukata toista
Minne katosi se ikuinen ystävyys,
loputon tuki?
Kun toisen askel horjui ja
oli vain loputonta pimeyttä,
näkyi aina turvasataman valot
Kaikki hävisi hetkessä pienessä,
eikä jäljellä ole edes kauniita muistoja
~
Pieni purkaus, kun ystävyys katosi kahden ihmisen välistä. Tunne, ettei osaa enää kirjoittaa edes. Pöh.
~
Kynä maalaa paperia,
kun pieni tyttö itkee verisiä kyyneleitä
Pieni,
hento sydän lyö viimeisiä lyöntejä
Pimeys valtasi huoneen,
eikä turvasatamaa tai
majakan valoja näy enää
Meri lyö aaltojaan vahvasti kallioon,
eikä sen tasainen kohina lohduta enää
Hymy iloinen putosi kasvoilta,
kun yhteinen polku haarautui ja
toinen tahtoi vain ilkeillä
Enää ei kynä juokse paperilla,
eikä tyttö jaksa itkeä verisiä kyyneliä
Pieni,
herkkä sydän löi viimeisen lyönnin
Eikä hän jaksa enää
~
En sano mitään.
Yksi ja kaksi,
askel juoksee kauemmaksi
Kauniit sanat katoavat hetkessä,
jäljellä vain veriset riidat ja
halu loukata toista
Minne katosi se ikuinen ystävyys,
loputon tuki?
Kun toisen askel horjui ja
oli vain loputonta pimeyttä,
näkyi aina turvasataman valot
Kaikki hävisi hetkessä pienessä,
eikä jäljellä ole edes kauniita muistoja
~
Pieni purkaus, kun ystävyys katosi kahden ihmisen välistä. Tunne, ettei osaa enää kirjoittaa edes. Pöh.
~
Kynä maalaa paperia,
kun pieni tyttö itkee verisiä kyyneleitä
Pieni,
hento sydän lyö viimeisiä lyöntejä
Pimeys valtasi huoneen,
eikä turvasatamaa tai
majakan valoja näy enää
Meri lyö aaltojaan vahvasti kallioon,
eikä sen tasainen kohina lohduta enää
Hymy iloinen putosi kasvoilta,
kun yhteinen polku haarautui ja
toinen tahtoi vain ilkeillä
Enää ei kynä juokse paperilla,
eikä tyttö jaksa itkeä verisiä kyyneliä
Pieni,
herkkä sydän löi viimeisen lyönnin
Eikä hän jaksa enää
~
En sano mitään.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 20.1 -09]
~
Kuin pieni enkeli,
sinä viereeni lensit
Jos en koskaan aiemmin,
niin viimeistään nyt ymmärsin,
mitä tosiystävät tarkoittavat
Tai rakkaus ensisilmäyksellä ja
täydellinen luottamus
Takerruit minuun kuin hukkuva,
enkä aina ollut auttamassa sinua rantaan
Mutta silti et hylännyt minua,
vaikka minä jätin sinut joskus yksin
Ethän silti koskaan luullut,
että olisin sinut hylännyt?
En ollut aina paikalla,
vaikka sinä olit aina,
kun sinua tarvitsin
Pelastit minut kaikelta,
miltä ikinä keksin pelätä
Et koskaan nauranut,
osoitellut,
keskeyttänyt tai
jättänyt minua
Aina,
kun kärsin kylmästä ja
pimeys uhkasi nielaista minut,
sinä juoksit rinnalleni ja
haukuit kaiken pois
Mikään tai kukaan ei koskaan päässyt uhkaamaan minua
Mikään,
mikä koskaan näytti pelottavalta tai
sai minut itkemään,
ei saanut sinua lähtemään rinnaltani
Nuolit jokaisen kyyneleeni,
etkä koskaan lähtenyt ennen kuin
kyyneleet vaihtuivat hymyyn
Olit kyljessäni,
kunnes nukuin ja
silloinkin valvoit untani
Silloin,
kun minulla oli vaikeaa,
oli minun vuoroni takertua sinuun kuin hukkuva
Etkä vaatinut koskaan mitään takaisin siitä,
että kiskoit minut rantaan ja
pelastit epätoivolta
Kerta kerran jälkeen
Sinulle riitti vain rapsutus ja pusut,
ja pyyteetön rakkaus sinua kohtaan
Et koskaan katsonut sitä,
miltä näytin,
vaan sitä,
mitä sisälläni oli
Sinulle riitti vain mahdollisuus riittämättömiin pusuihin,
kunnes painauduit kylkeeni
Pieni enkelini,
juoksit liian pian pois,
mutta pelastit minut suurilta
Lepää rauhassa,
rakkain karvaturrini
Ja minä vaalin muistoasi aina
~
Pönkki 1996-2009 ♥
Omistus: rakkaistakin rakkaimpani menetetty koira-kultani, minun oma pikku-Pönkkini ♥
Tämä on kirjoitettu joskus heinäkuun lopun ja elokuun lopun välissä, en ole varma, koska minulla ei ole mitään päivämääriä. Ja kirjoitin tämän, kun yritin purkaa käsittämätöntä oloa siitä, ettei minulla enää koiraa... Se oli ja on edelleen todella vaikeaa. En vain meinaa ymmärtää vieläkään.
Kaikkein paras asia mitä minulla on koskaan ollut, on ollut parhain ystäväni Pönkki. Pönkki ei hylännyt koskaan...
Kuin pieni enkeli,
sinä viereeni lensit
Jos en koskaan aiemmin,
niin viimeistään nyt ymmärsin,
mitä tosiystävät tarkoittavat
Tai rakkaus ensisilmäyksellä ja
täydellinen luottamus
Takerruit minuun kuin hukkuva,
enkä aina ollut auttamassa sinua rantaan
Mutta silti et hylännyt minua,
vaikka minä jätin sinut joskus yksin
Ethän silti koskaan luullut,
että olisin sinut hylännyt?
En ollut aina paikalla,
vaikka sinä olit aina,
kun sinua tarvitsin
Pelastit minut kaikelta,
miltä ikinä keksin pelätä
Et koskaan nauranut,
osoitellut,
keskeyttänyt tai
jättänyt minua
Aina,
kun kärsin kylmästä ja
pimeys uhkasi nielaista minut,
sinä juoksit rinnalleni ja
haukuit kaiken pois
Mikään tai kukaan ei koskaan päässyt uhkaamaan minua
Mikään,
mikä koskaan näytti pelottavalta tai
sai minut itkemään,
ei saanut sinua lähtemään rinnaltani
Nuolit jokaisen kyyneleeni,
etkä koskaan lähtenyt ennen kuin
kyyneleet vaihtuivat hymyyn
Olit kyljessäni,
kunnes nukuin ja
silloinkin valvoit untani
Silloin,
kun minulla oli vaikeaa,
oli minun vuoroni takertua sinuun kuin hukkuva
Etkä vaatinut koskaan mitään takaisin siitä,
että kiskoit minut rantaan ja
pelastit epätoivolta
Kerta kerran jälkeen
Sinulle riitti vain rapsutus ja pusut,
ja pyyteetön rakkaus sinua kohtaan
Et koskaan katsonut sitä,
miltä näytin,
vaan sitä,
mitä sisälläni oli
Sinulle riitti vain mahdollisuus riittämättömiin pusuihin,
kunnes painauduit kylkeeni
Pieni enkelini,
juoksit liian pian pois,
mutta pelastit minut suurilta
Lepää rauhassa,
rakkain karvaturrini
Ja minä vaalin muistoasi aina
~
Pönkki 1996-2009 ♥
Omistus: rakkaistakin rakkaimpani menetetty koira-kultani, minun oma pikku-Pönkkini ♥
Tämä on kirjoitettu joskus heinäkuun lopun ja elokuun lopun välissä, en ole varma, koska minulla ei ole mitään päivämääriä. Ja kirjoitin tämän, kun yritin purkaa käsittämätöntä oloa siitä, ettei minulla enää koiraa... Se oli ja on edelleen todella vaikeaa. En vain meinaa ymmärtää vieläkään.
Kaikkein paras asia mitä minulla on koskaan ollut, on ollut parhain ystäväni Pönkki. Pönkki ei hylännyt koskaan...
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 30.10 -09 omistusruno]
Kauhean liikuttava ja koskettava. Siis tuo viimeinen runo. Meni todella syvälle, koska itsekin pelkään sitä hetkeä, jolloin on pakko luopua. Pienillä enkeleillä on vain rajallinen määrä päiviä ja ne elävät ne kaikki meitä varten. Katkeransuloista. Kiitos.
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money
Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
-Terry Pratchett: Making money
Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 30.10 -09 omistusruno]
Kiitos, Leida. Se on sääli, että rakkaimmilla ja uskollisimmilla karvaturreillamme on vain vähän aikaa...
~
Pieni sydämeni tuskin lyö,
mutta lyö kuitenkin
Kun sinä puristit hennon sydämeni nyrkkiisi,
tuska verhoutui ympärilleni
Keuhkoja puristaa,
ja hengitys rahisee kipeästi
Mutta yritän pyristellä irti sinusta,
irti otteestasi,
vaikka puristatkin yhä sydäntäni
Niin kuin aina ennenkin,
sinä pidät minua tiukasti otteessasi
Ja tunnen,
kuinka sydämeni alkaa hajota pieniksi sirpaleiksi
Mutta sinä olet minun kipuni,
teet kodin sydämeeni
Ja muistutat minua kipeillä muistoillamme,
joita en haluaisi muistaa
Sinä rakastat piinaamistani,
etkä voi kieltäytyä minusta,
tai ruumiistani
Vaikka satutat minua,
tunnen olevani elossa kivun ansiosta
Tiedän,
etten pääse sinusta koskaan irti,
koska olet ainoa,
joka tuntee jokaisen kohdan ruumiistani
Eikä sinun tarvitse edes koskea minuun,
kun jo tunnen kosketuksesi ja
kovat hyväilysi ihollani
Sinä merkitsit minut omaksesi olemalla ainoa,
joka kestää jokaisen oikkuni,
ja virheeni
Siivet eivät jaksa enää kantaa,
mutta sinä tiukennat otettasi,
enkä pääse tippumaan
Armahda minut,
ja anna minun jo tippua
~
Kirjoitin tämän 16. ja 17.8 välisenä yönä. Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt päästä irti yhdestä ihmisestä, ja toivon, että se olisi viimeinkin onnistunut, ettei tarvitsisi tippua. Mutta se ihminen vesittää kaiken, aina, kerta kerran jälkeen. Ehkä nyt viimein olisi viimeinen kerta, kun enää koskaan puhun hänelle.
~
Pieni sydämeni tuskin lyö,
mutta lyö kuitenkin
Kun sinä puristit hennon sydämeni nyrkkiisi,
tuska verhoutui ympärilleni
Keuhkoja puristaa,
ja hengitys rahisee kipeästi
Mutta yritän pyristellä irti sinusta,
irti otteestasi,
vaikka puristatkin yhä sydäntäni
Niin kuin aina ennenkin,
sinä pidät minua tiukasti otteessasi
Ja tunnen,
kuinka sydämeni alkaa hajota pieniksi sirpaleiksi
Mutta sinä olet minun kipuni,
teet kodin sydämeeni
Ja muistutat minua kipeillä muistoillamme,
joita en haluaisi muistaa
Sinä rakastat piinaamistani,
etkä voi kieltäytyä minusta,
tai ruumiistani
Vaikka satutat minua,
tunnen olevani elossa kivun ansiosta
Tiedän,
etten pääse sinusta koskaan irti,
koska olet ainoa,
joka tuntee jokaisen kohdan ruumiistani
Eikä sinun tarvitse edes koskea minuun,
kun jo tunnen kosketuksesi ja
kovat hyväilysi ihollani
Sinä merkitsit minut omaksesi olemalla ainoa,
joka kestää jokaisen oikkuni,
ja virheeni
Siivet eivät jaksa enää kantaa,
mutta sinä tiukennat otettasi,
enkä pääse tippumaan
Armahda minut,
ja anna minun jo tippua
~
Kirjoitin tämän 16. ja 17.8 välisenä yönä. Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt päästä irti yhdestä ihmisestä, ja toivon, että se olisi viimeinkin onnistunut, ettei tarvitsisi tippua. Mutta se ihminen vesittää kaiken, aina, kerta kerran jälkeen. Ehkä nyt viimein olisi viimeinen kerta, kun enää koskaan puhun hänelle.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.