//Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 10.12 -09]
Valvojat: Miaplacidus, Sansku
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
... *repesi* Voi Newi. Palautteesi on juuri niin hysteerinen kuin sinulta vain voi odottaa. Ja mielihyvä... Siinä aika monimietteinen sana. xDD Ja tuo hyönteisvertauksesi... Kukaan ei myönnä revenneen sille erittäin pahasti. Ja elä välitä. Miekin olen aika helvetin väsynyt. xDD
Kiitoksia, kultaseni. *rutistus*
Kiitoksia, kultaseni. *rutistus*
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Katsot eteen ja taakse,
minua ja sitä toista
Tiedän kuuluvani historiaasi,
mutta et osaa päättää,
haluatko tulevaisuudessa olevan vai
jatkatko tarpomistasi menneisyydessä
Kävelet askeleen eteen,
kaksi taakse,
kolme eteen ja
neljä taakse
Et kai ymmärrä,
kuinka päättämättömyytesi satuttaa
Se,
että juokset kahden välillä
Se repii jokaista riekaileiksi
Eikä kaikkein vähiten minua
Tunnut kulkevan pää pilvissä,
silmät sidottuina ja
näkemättä meitä kaikkia kolmea
Ei ole enää vain minä,
sinä tai
tuo
Ei sinä ja minä,
eikä sinä ja tuo tai
minä ja tuo
On minä,
sinä ja
tuo
Et näe asioita oikein,
et katso muiden kannalta
Avaa silmäsi,
lopeta juokseminen ja
mieti,
mitä todella haluat
Vai haluatko mitään?
~
Dinggg~ Ei tarvitse ymmärtää. En minäkään ymmärrä.
Katsot eteen ja taakse,
minua ja sitä toista
Tiedän kuuluvani historiaasi,
mutta et osaa päättää,
haluatko tulevaisuudessa olevan vai
jatkatko tarpomistasi menneisyydessä
Kävelet askeleen eteen,
kaksi taakse,
kolme eteen ja
neljä taakse
Et kai ymmärrä,
kuinka päättämättömyytesi satuttaa
Se,
että juokset kahden välillä
Se repii jokaista riekaileiksi
Eikä kaikkein vähiten minua
Tunnut kulkevan pää pilvissä,
silmät sidottuina ja
näkemättä meitä kaikkia kolmea
Ei ole enää vain minä,
sinä tai
tuo
Ei sinä ja minä,
eikä sinä ja tuo tai
minä ja tuo
On minä,
sinä ja
tuo
Et näe asioita oikein,
et katso muiden kannalta
Avaa silmäsi,
lopeta juokseminen ja
mieti,
mitä todella haluat
Vai haluatko mitään?
~
Dinggg~ Ei tarvitse ymmärtää. En minäkään ymmärrä.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Luin tämän jo kauan sitten, mutta nyt vasta tunnen oloni sopevaksi kommentoimaan. Jep. Kokeillaan jos syntyisi edes hieman fiksu kommentti :D
Alku todella hieno. Ehkä lempikohtani. Toinen on sitten
Se repii jokaista riekaileiksi
Eikä kaikkein vähiten minua
Näissä kohdissa on tenhoa.
Mutta minun täytyy tunnustaa, että tuo loppu ärsytti minua hiukkasen. Siis se, kun runon minä alkaa moralisoida ja käskeä tuota sinää. Mieti, mitä todella haluat - no onhan se hyvä neuvo, mutta minulle siitä tulee mieleen oponi (ja äiti toisinaan. Ainoa asia, mitä minä haluan on pysyä lapsena vielä) Ja viimeisen säkeen poistaisin kokonaan. Odota, yritän selvittää ajatuksiani, mitähän mietin tässä kohtaa... Hmmn. Siis kun äh. En pidä kaiken kyseenalaistavista kysymyksistä lopussa (ja ne ovat vähän kliseisiä), ensin rakennetaan muuria ja sitten vetäistään silkkiliinat sen alta pois ja koko legolinna romahtaa kasaan.
Toivottavasti tästä on hyötyä.
Alku todella hieno. Ehkä lempikohtani. Toinen on sitten
Se repii jokaista riekaileiksi
Eikä kaikkein vähiten minua
Näissä kohdissa on tenhoa.
Mutta minun täytyy tunnustaa, että tuo loppu ärsytti minua hiukkasen. Siis se, kun runon minä alkaa moralisoida ja käskeä tuota sinää. Mieti, mitä todella haluat - no onhan se hyvä neuvo, mutta minulle siitä tulee mieleen oponi (ja äiti toisinaan. Ainoa asia, mitä minä haluan on pysyä lapsena vielä) Ja viimeisen säkeen poistaisin kokonaan. Odota, yritän selvittää ajatuksiani, mitähän mietin tässä kohtaa... Hmmn. Siis kun äh. En pidä kaiken kyseenalaistavista kysymyksistä lopussa (ja ne ovat vähän kliseisiä), ensin rakennetaan muuria ja sitten vetäistään silkkiliinat sen alta pois ja koko legolinna romahtaa kasaan.
Toivottavasti tästä on hyötyä.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
Newra: Kommenttisi on oikein Järkevä. [Huomaa iso alkukirjain :D] Ja minä pelkäsin aluksi lukea sitä ensimmäistä riviä pidemmälle, mutta pidän tuosta kommentista. Ja tuo runo... *miettii* Se ei ole parhaimpiani, minä tiedän sen, mutta sen idea oikeastaan olikin purkaa paineita erästä ihmistä kohtaan, joka ei osaa päättää elääkö menneisyyttään vai tulevaisuuttaan - ja se ärsytti minua suuresti, koska samalla hän "pilasi" minunkin elämääni päättämättömyydellään. Se on ohi kuitenkin ja mietin jo yhdessä vaiheessa tuon poistamistakin, mutta annoin kuitenkin jäädä, näkeepähän, että millaisia ne huonommat ovat olleet. Kiitos, kultaseni Järkevästä palautteestasi. ^____^
~
Hengitä maantien pölyä,
tunne, kuinka se tarttuu kurkkuusi ja
yrittää tukehduttaa sinua,
hallita elämääsi
Näet mytyn samaisen tien reunassa,
tunnet, kuinka sen elinvoima karkaa,
koko ajan kauemmas ja
kauemmas
Nyt jäljellä on vain ruumis,
tyhjä ja
ontto tila,
jota ei voida täyttää
Silmäsi täyttyvät kyyneleistä,
painaudut ruumiin viereen ja
huudat apua
Et ole vielä tajunnut,
ettet saa häntä takaisin
Et ole vielä pystynyt sisäistämään,
minä tiedän, miksi et
Tiedän,
että olet liian nuori siihen
Liian pieni ymmärtämään tätä kaikkea,
sitä,
miksi hän kuoli,
eikä ole enää lähelläsi
Nielet kyyneleesi,
kun tumma varjo laskeutuu päällesi
Kohotat katseesi ja
tiedät sanomattakin,
tuo tappoi hänet
Tiedät sen,
vaikka et vielä ymmärrä sitä
Lupaan,
ymmärrät sen vielä joskus
Jatka matkaasi,
älä katso taaksesi,
anna ajatusten virrata ja
elä niitä hyviä hetkiä uudelleen
Hän elää sinussa
~
Muistin tässä pari päivää sitten, kuinka paljon rakastankaan Jellonakuningas ykköstä. Olen pienestä asti ollut fanaattinen Disney-fani ja nyt se on herännyt taas horroksestaan, kun jotenkin ajauduin viikko sitten katsomaan Youtubessa Disney-piirrettyjen musiikkikohtauksia. Niitä biisejä siis, eri kielisinä. Lähinnä Leijonakuningasta ja Pocahontasta [New world, näin sen ja halusin nähdä yhden videopätkän siitä Disneyn Pocanhontas-versiona, siksi se heräsi] olen katsellut, kuten Mufasan kuolemaa monta kertaa. Joku voikin löytää jotain yhteistä tuon runon ja Simban ja Mufasan kuoleman väliltä, siitähän se idea oikeastaan lähtikin. Ja... Näin videon, jossa laulettiin: "He lives in you", Mufasa & Simba-video siis. Ja sitten... No. Tällainen tuli. Siksi yhdennäköisyys. Ja sekavuudesta ei kannata sanoa, koska tuo on taas kirjoitettu hätäpäisesti, kun sain idean ja halusin siitä runon. Tuossa tulos. Tykkään jollain tavalla. ^^
//edit.
He lives in you ja Mufasan kuolema, inspiraationi lähteet. ^^
~
Hengitä maantien pölyä,
tunne, kuinka se tarttuu kurkkuusi ja
yrittää tukehduttaa sinua,
hallita elämääsi
Näet mytyn samaisen tien reunassa,
tunnet, kuinka sen elinvoima karkaa,
koko ajan kauemmas ja
kauemmas
Nyt jäljellä on vain ruumis,
tyhjä ja
ontto tila,
jota ei voida täyttää
Silmäsi täyttyvät kyyneleistä,
painaudut ruumiin viereen ja
huudat apua
Et ole vielä tajunnut,
ettet saa häntä takaisin
Et ole vielä pystynyt sisäistämään,
minä tiedän, miksi et
Tiedän,
että olet liian nuori siihen
Liian pieni ymmärtämään tätä kaikkea,
sitä,
miksi hän kuoli,
eikä ole enää lähelläsi
Nielet kyyneleesi,
kun tumma varjo laskeutuu päällesi
Kohotat katseesi ja
tiedät sanomattakin,
tuo tappoi hänet
Tiedät sen,
vaikka et vielä ymmärrä sitä
Lupaan,
ymmärrät sen vielä joskus
Jatka matkaasi,
älä katso taaksesi,
anna ajatusten virrata ja
elä niitä hyviä hetkiä uudelleen
Hän elää sinussa
~
Muistin tässä pari päivää sitten, kuinka paljon rakastankaan Jellonakuningas ykköstä. Olen pienestä asti ollut fanaattinen Disney-fani ja nyt se on herännyt taas horroksestaan, kun jotenkin ajauduin viikko sitten katsomaan Youtubessa Disney-piirrettyjen musiikkikohtauksia. Niitä biisejä siis, eri kielisinä. Lähinnä Leijonakuningasta ja Pocahontasta [New world, näin sen ja halusin nähdä yhden videopätkän siitä Disneyn Pocanhontas-versiona, siksi se heräsi] olen katsellut, kuten Mufasan kuolemaa monta kertaa. Joku voikin löytää jotain yhteistä tuon runon ja Simban ja Mufasan kuoleman väliltä, siitähän se idea oikeastaan lähtikin. Ja... Näin videon, jossa laulettiin: "He lives in you", Mufasa & Simba-video siis. Ja sitten... No. Tällainen tuli. Siksi yhdennäköisyys. Ja sekavuudesta ei kannata sanoa, koska tuo on taas kirjoitettu hätäpäisesti, kun sain idean ja halusin siitä runon. Tuossa tulos. Tykkään jollain tavalla. ^^
//edit.
He lives in you ja Mufasan kuolema, inspiraationi lähteet. ^^
Viimeksi muokannut Sansku, La Loka 14, 2006 8:19 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Ensimmäiset säteet nousevat merten takaa,
kirkastaen maailman
Tuulen kevyt henkäys ihollasi,
nopea ulvaisu korvissasi
Makea ja kirpeä tuoksu nenässäsi,
sivelevänä sielussasi
Nopea silmien räpäytys,
sadasosa suuresta hetkestä
Pieni palanen muistoa,
suurempi lohkaisu tunteista
Unohda kirvelevä kipu,
tanssi seuraavaan pisteeseen asti
Avaa muistojen kirjo,
elä pieni hetki eilisessä
Muista menneitä,
ne elävät sinussa
~
Aloitin tuon lauantaiaamuna siinä viittä vaille seitsemän, kirjoitin yhden rivin ja menin nukkumaan, ja kun heräsin yhdeltä, olin unohtanut koko runon. Myöhemmin, kun aikuiset lähtivät Kirkkonummen Nyrkkeilyseuran tiloihin saunaan, otin tuon vihkosen mukaan ja kun sieltä matka jatkui paikalliseen, kirjoitin runon siellä loppuun. Pidän tuosta. Juhannusruno. Viimeksi juhannuksena tuli kirjoitettua kolme vuotta sitten. ^^
~
Kostea ilma pyyhkäisee kasvojani,
kuin sinun kevyt hipaus ihollani
Voin vieläkin tuntea sen kosteuden kaulallani,
hyväilysi niskassani
Ääni kuiskaa korvaani sanojasi,
pieniä kehuja ja koruttomia,
mutta kauniita sanoja
Tunnen sielussani sateen loppuneen,
kosketuksesi, sanasi ja äänesi katoavat
Viimeinkin voin hengittää vapaasti ja
ihailla sadepisaroiden kimallusta kaduilla
~
Riitta haastoi kirjoittamaan runon. Ne, jotka eivät journaliani lue, niin Riitta on perhetuttu ja hän on - ellei enää - niin ainakin muutamia vuosia sitten vielä kirjoittanut, kuten minä nyt yhä. Ja... Riitta on ainoa aikuinen, jolle voin mennä sanomaan, että; "Hei, enhän häiritse ja luethan tämä tekstin?" Ja Riitta lukee. On hienoa, että hän arvostaa rakkauttani kirjoittamiseen yhtä paljon kuin minä. Jotkut aikuiset unohtavat sen, kun tulevat aikuiseksi. Kuitenkin. Riitta saattaa sanoa, että kirjoita kolmen säkeen runo ilman miettimistä, tai antaa sanan, jonka ympärille pitää punoa koko juttu. Tässä hän sanoi, että kolme säettä ja saa miettiä etukäteen, sen jälkeen Riitta kirjoitti omansa, mutta näkemättä minun aikaan saannostani. Sen jälkeen Riitta luki minun runoni ja kirjoitti, mitä siitä tuli mieleen ja minä toistin hänelle, sen jälkeen kirjoitimme muutamilla lauseilla, mikä oli sen oikea tarkoitus ja juttelimme ylipäänsä kirjoittamisesta. Ja tässä siis... tällainen. Teriltä pyysin ideaa ja sain aamusateen, mutta tulikin tällainen. Pidän ainakin vähän. <3
~
Viileä ilma pyyhkäisee poskeasi,
vieno hymy nousee huulillesi
Auringon ensisäteet sokaisevat sinua,
siristelet silmiäsi hieman
Kostea ja raikas haju täyttää ilman,
tunnet niiden kietoutuneen yhteiseksi tuoksuksi
Kimaltava vesipisara lehden reunassa
Korkeat ja matalat äänet täyttävät korvasi,
kuulet niiden sulautuvat yhdeksi ääneksi
Lämmin vesi hyväilee jalkojasi,
virnistys nousee huulillesi
Aurinko nousee korkeammalle ja
heijastaa tuhannet timantit veden pintaan
~
Tosiaan menin perjantain ja lauantain välisenä yönä seitsemältä aamulla nukkumaan ja heräsin lauantaina yhdeltä aamupäivällä, seuraavaksi meninkin sänkyyn sunnuntaina puoli yhdeksän aamulla ja heräsin puoli yksi. Yöunet kutistuivat puoleen. :D Joo, ennen nukkumaanmenoa, joskus neljän aikoihin katsoin ikkunasta ulos ja näin auringon nousevan, se oli aika upeaa. Katsoin ulos aika kauankin ja lopulta kirjoitin tuon. Eniten kursiivilauseesta. ^^
Tässä tällä kertaa. Sansku kiittää ja kuittaa~
Ensimmäiset säteet nousevat merten takaa,
kirkastaen maailman
Tuulen kevyt henkäys ihollasi,
nopea ulvaisu korvissasi
Makea ja kirpeä tuoksu nenässäsi,
sivelevänä sielussasi
Nopea silmien räpäytys,
sadasosa suuresta hetkestä
Pieni palanen muistoa,
suurempi lohkaisu tunteista
Unohda kirvelevä kipu,
tanssi seuraavaan pisteeseen asti
Avaa muistojen kirjo,
elä pieni hetki eilisessä
Muista menneitä,
ne elävät sinussa
~
Aloitin tuon lauantaiaamuna siinä viittä vaille seitsemän, kirjoitin yhden rivin ja menin nukkumaan, ja kun heräsin yhdeltä, olin unohtanut koko runon. Myöhemmin, kun aikuiset lähtivät Kirkkonummen Nyrkkeilyseuran tiloihin saunaan, otin tuon vihkosen mukaan ja kun sieltä matka jatkui paikalliseen, kirjoitin runon siellä loppuun. Pidän tuosta. Juhannusruno. Viimeksi juhannuksena tuli kirjoitettua kolme vuotta sitten. ^^
~
Kostea ilma pyyhkäisee kasvojani,
kuin sinun kevyt hipaus ihollani
Voin vieläkin tuntea sen kosteuden kaulallani,
hyväilysi niskassani
Ääni kuiskaa korvaani sanojasi,
pieniä kehuja ja koruttomia,
mutta kauniita sanoja
Tunnen sielussani sateen loppuneen,
kosketuksesi, sanasi ja äänesi katoavat
Viimeinkin voin hengittää vapaasti ja
ihailla sadepisaroiden kimallusta kaduilla
~
Riitta haastoi kirjoittamaan runon. Ne, jotka eivät journaliani lue, niin Riitta on perhetuttu ja hän on - ellei enää - niin ainakin muutamia vuosia sitten vielä kirjoittanut, kuten minä nyt yhä. Ja... Riitta on ainoa aikuinen, jolle voin mennä sanomaan, että; "Hei, enhän häiritse ja luethan tämä tekstin?" Ja Riitta lukee. On hienoa, että hän arvostaa rakkauttani kirjoittamiseen yhtä paljon kuin minä. Jotkut aikuiset unohtavat sen, kun tulevat aikuiseksi. Kuitenkin. Riitta saattaa sanoa, että kirjoita kolmen säkeen runo ilman miettimistä, tai antaa sanan, jonka ympärille pitää punoa koko juttu. Tässä hän sanoi, että kolme säettä ja saa miettiä etukäteen, sen jälkeen Riitta kirjoitti omansa, mutta näkemättä minun aikaan saannostani. Sen jälkeen Riitta luki minun runoni ja kirjoitti, mitä siitä tuli mieleen ja minä toistin hänelle, sen jälkeen kirjoitimme muutamilla lauseilla, mikä oli sen oikea tarkoitus ja juttelimme ylipäänsä kirjoittamisesta. Ja tässä siis... tällainen. Teriltä pyysin ideaa ja sain aamusateen, mutta tulikin tällainen. Pidän ainakin vähän. <3
~
Viileä ilma pyyhkäisee poskeasi,
vieno hymy nousee huulillesi
Auringon ensisäteet sokaisevat sinua,
siristelet silmiäsi hieman
Kostea ja raikas haju täyttää ilman,
tunnet niiden kietoutuneen yhteiseksi tuoksuksi
Kimaltava vesipisara lehden reunassa
Korkeat ja matalat äänet täyttävät korvasi,
kuulet niiden sulautuvat yhdeksi ääneksi
Lämmin vesi hyväilee jalkojasi,
virnistys nousee huulillesi
Aurinko nousee korkeammalle ja
heijastaa tuhannet timantit veden pintaan
~
Tosiaan menin perjantain ja lauantain välisenä yönä seitsemältä aamulla nukkumaan ja heräsin lauantaina yhdeltä aamupäivällä, seuraavaksi meninkin sänkyyn sunnuntaina puoli yhdeksän aamulla ja heräsin puoli yksi. Yöunet kutistuivat puoleen. :D Joo, ennen nukkumaanmenoa, joskus neljän aikoihin katsoin ikkunasta ulos ja näin auringon nousevan, se oli aika upeaa. Katsoin ulos aika kauankin ja lopulta kirjoitin tuon. Eniten kursiivilauseesta. ^^
Tässä tällä kertaa. Sansku kiittää ja kuittaa~
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Selkäsi kaartuu kivusta,
sormenpäät hipaisevat ihoasi
Katkonainen hengitys karkaa huuliltasi,
puristuksena keuhkoissasi
Hengitä, lapsi,
älä anna kivun turruttaa sinua
Älä anna kivun estää elämääsi,
kokoa itsesi ja
ota haparoiva askel
Tunne kipusi,
piikkinä lihassa
Levitä kätesi ja
anna kivun lävistää itsesi
Lennä korkealta,
älä sorru korkealta tippumiseen
~
En sorru korkealta tippumiseen, en missään nimessä. Tuo tuli osittain eilen mieleeni ja kun sain tietää, että pääsen lääkäriin vasta syksyllä, tuo muovautui lopullisesti noin.
Selkäsi kaartuu kivusta,
sormenpäät hipaisevat ihoasi
Katkonainen hengitys karkaa huuliltasi,
puristuksena keuhkoissasi
Hengitä, lapsi,
älä anna kivun turruttaa sinua
Älä anna kivun estää elämääsi,
kokoa itsesi ja
ota haparoiva askel
Tunne kipusi,
piikkinä lihassa
Levitä kätesi ja
anna kivun lävistää itsesi
Lennä korkealta,
älä sorru korkealta tippumiseen
~
En sorru korkealta tippumiseen, en missään nimessä. Tuo tuli osittain eilen mieleeni ja kun sain tietää, että pääsen lääkäriin vasta syksyllä, tuo muovautui lopullisesti noin.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Ja rakastin sinua enemmän kuin eilen,
johdatan sinut aurinkoon ja
näytän kuun paikan taivaalla
Piirrän vatsaasi kartan,
haistellaan tuulen tuoksua ja
katsotaan huomiseen valoisammin
Rakastutaan uudestaan,
vannotaan jotain suurempaa,
jotain jota ei ole kenelläkään muulla
Rakastuin sinuun enemmän,
joka päivä enemmän ja enemmän,
aion näyttää sen vielä ennen kuin kuu ja tähdet sammuvat
~
Omistus: Narmo-darlink~ <3 Koska omistaa sen ficinkin.
Alunperin runoon lähti idea ficistä, jossa kirjoitin Kyo/Totchista, sitten lopulta siitä tuli tuollainen, kun sain ficin valmiiksi ja kirjoitin tuon siihen loppuun. Ei tuolla taida olla sen enempää todellisuutta tai mitään, ehkä se on vain tullut tarpeesta kirjoittaa, tarpeesta luoda tekstiä paperille ja saada siitä tyydytystä itselleen, kun on saanut aikaiseksi taas jotain. Olen kohtalaisen tyytyväinen tähän.
Ja rakastin sinua enemmän kuin eilen,
johdatan sinut aurinkoon ja
näytän kuun paikan taivaalla
Piirrän vatsaasi kartan,
haistellaan tuulen tuoksua ja
katsotaan huomiseen valoisammin
Rakastutaan uudestaan,
vannotaan jotain suurempaa,
jotain jota ei ole kenelläkään muulla
Rakastuin sinuun enemmän,
joka päivä enemmän ja enemmän,
aion näyttää sen vielä ennen kuin kuu ja tähdet sammuvat
~
Omistus: Narmo-darlink~ <3 Koska omistaa sen ficinkin.
Alunperin runoon lähti idea ficistä, jossa kirjoitin Kyo/Totchista, sitten lopulta siitä tuli tuollainen, kun sain ficin valmiiksi ja kirjoitin tuon siihen loppuun. Ei tuolla taida olla sen enempää todellisuutta tai mitään, ehkä se on vain tullut tarpeesta kirjoittaa, tarpeesta luoda tekstiä paperille ja saada siitä tyydytystä itselleen, kun on saanut aikaiseksi taas jotain. Olen kohtalaisen tyytyväinen tähän.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Hengität raskaasti,
kun se syyspäivä aukeaa silmiesi eteen ja
elät sitä uudestaan
Sekunti sekunnilta
Suljet silmäsi,
etteivät kyyneleesi juovittaisi kasvojasi
Et halua kyyneleitä arvillesi,
et halua niiden aukeavan taas uudestaan
Hengität katkonaisesti ja tunnet kivun sisälläsi,
kun näet kasvoni,
valaisevan hymyni ja hohtavat silmäni
Haluat elää sen päivän aina uudestaan ja uudestaan,
vaikka jokaisella kerralla kipu kasvaa
Hengähdät terävästi,
kun hymyni aukeaa taas silmiesi eteen
Tunnet olevasi taivaassa,
kun näet minut taas vierelläsi ja
kylmä käteni koskettaa lämmintä poskeasi
Jokaisen hetken elät uudestaan vain siksi,
että näkisit valaisevan hymyni ja silmieni loiston
Vielä kerran
~
Joo. Tuota noin. Kirjoitin ficciä, mutta tämä toimi paremmin ficcinä. Ei näin. Huonompi.
Hengität raskaasti,
kun se syyspäivä aukeaa silmiesi eteen ja
elät sitä uudestaan
Sekunti sekunnilta
Suljet silmäsi,
etteivät kyyneleesi juovittaisi kasvojasi
Et halua kyyneleitä arvillesi,
et halua niiden aukeavan taas uudestaan
Hengität katkonaisesti ja tunnet kivun sisälläsi,
kun näet kasvoni,
valaisevan hymyni ja hohtavat silmäni
Haluat elää sen päivän aina uudestaan ja uudestaan,
vaikka jokaisella kerralla kipu kasvaa
Hengähdät terävästi,
kun hymyni aukeaa taas silmiesi eteen
Tunnet olevasi taivaassa,
kun näet minut taas vierelläsi ja
kylmä käteni koskettaa lämmintä poskeasi
Jokaisen hetken elät uudestaan vain siksi,
että näkisit valaisevan hymyni ja silmieni loiston
Vielä kerran
~
Joo. Tuota noin. Kirjoitin ficciä, mutta tämä toimi paremmin ficcinä. Ei näin. Huonompi.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Sulje silmät ja
puhalla huurretta kyynelhelmille poskillasi,
saa sitä ripsiisi ja
anna auringon kimaltaa niissä timanttien lailla
Käännä päätä tuulen vastaiseen suuntaan,
naura suu auki silmät suljettuina ja
maista hiukset suussasi
Heiluta varpaita vedessä,
istu laiturilla ja taivuta selkäsi kaarelle,
nauti siitä hetkestä ja
elä se uudestaan, ja uudestaan
~
Hieman... Omituinen. En tiedä. En osaa tulkita tuota.
~
Niele kyyneleesi, heikko lapsi,
älä anna muiden nähdä sisintäsi tai
muistojesi pimeimpiä nurkkia
Käännä kasvot taivaalle ja
anna tähtisateiden tippua kasvoillesi,
anna niiden raapia naarmuja ihoosi
Ojenna kätesi taivasta kohti ja
anna vesipisaroiden tippua kämmenellesi,
katso veresi valumista pisaroiden satuttaessa
Niele ylpeytesi,
käännä katseesi tähtiin ja
maista suolainen veri huulillasi
Tunne pimeyden lähestyvän,
ahdistuksen poistuvan ja
välinpitämättömyyden lisääntyvän
Nouse sillalle ja heittäydy sen kaiteelta,
kohtaa meri ja sen aallot kasvotusten
~
Joo on yö ja kaikkea, sokerihumala ja näin. Pistäkää sen piikkiin.
Sulje silmät ja
puhalla huurretta kyynelhelmille poskillasi,
saa sitä ripsiisi ja
anna auringon kimaltaa niissä timanttien lailla
Käännä päätä tuulen vastaiseen suuntaan,
naura suu auki silmät suljettuina ja
maista hiukset suussasi
Heiluta varpaita vedessä,
istu laiturilla ja taivuta selkäsi kaarelle,
nauti siitä hetkestä ja
elä se uudestaan, ja uudestaan
~
Hieman... Omituinen. En tiedä. En osaa tulkita tuota.
~
Niele kyyneleesi, heikko lapsi,
älä anna muiden nähdä sisintäsi tai
muistojesi pimeimpiä nurkkia
Käännä kasvot taivaalle ja
anna tähtisateiden tippua kasvoillesi,
anna niiden raapia naarmuja ihoosi
Ojenna kätesi taivasta kohti ja
anna vesipisaroiden tippua kämmenellesi,
katso veresi valumista pisaroiden satuttaessa
Niele ylpeytesi,
käännä katseesi tähtiin ja
maista suolainen veri huulillasi
Tunne pimeyden lähestyvän,
ahdistuksen poistuvan ja
välinpitämättömyyden lisääntyvän
Nouse sillalle ja heittäydy sen kaiteelta,
kohtaa meri ja sen aallot kasvotusten
~
Joo on yö ja kaikkea, sokerihumala ja näin. Pistäkää sen piikkiin.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
*On hetken sanaton*
Juu, nämä oli *ei oikein vieläkään löydä sanoja*
Pitäisikö sanoa koskettavia. Ihan kaikkia en kerinnyt lukea, niitä oli melko monta sivua, mutta ne mitä luin(ja kun ottaa huomioon että luin tänään ehkä eka kerran kunnolla runoja)oli todella.. ...koskettavia. Helppoja ymmärtää(luulen että tajusin pointin)mutta toisaalta niissä on syvyyttä, voi käsittää monella lailla. Kyllä sinä osaat.
Nyt loppuu aika pitää tulla myöhemmin kommentoimaan lisää. Haluan kuitenkin sanoa, että tämä lukeminen oli hyvä kokemus, ja että todella pidin.
Juu, nämä oli *ei oikein vieläkään löydä sanoja*
Pitäisikö sanoa koskettavia. Ihan kaikkia en kerinnyt lukea, niitä oli melko monta sivua, mutta ne mitä luin(ja kun ottaa huomioon että luin tänään ehkä eka kerran kunnolla runoja)oli todella.. ...koskettavia. Helppoja ymmärtää(luulen että tajusin pointin)mutta toisaalta niissä on syvyyttä, voi käsittää monella lailla. Kyllä sinä osaat.
Nyt loppuu aika pitää tulla myöhemmin kommentoimaan lisää. Haluan kuitenkin sanoa, että tämä lukeminen oli hyvä kokemus, ja että todella pidin.
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008
Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Palautteenantaja 2008
Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
Mara_Jade: Kiitos kommentistasi. ^____^
~
Aurinko paistoi korkealta,
sen kultainen valo heijastui sadepisaroihin
Ja kuutamossa hopeinen valo siivilöityi pilvien läpi
heijastaen peilipinnan jokaiseen sadepisaraan
~
Ficciä varten tehty, enkä tiedä toimiiko se nyt ihan itsenäisenä runona niin hyvin... kaipaisi jonkinlaista jatkoa ehkä tai jotain. ^^
~
Tumma katseesi kiertää katuja,
et näe valoja katujen reunoilla
Huokauksesi karkaa tuuleen,
kun lasket katseesi alas
Olet menettänyt toivosi
Askeleesi kiertävät samoja katuja,
jokainen päivä,
päivä päivän perään kierrät samaa kehää
Mielesi mustenee jokaisella askeleella,
maalaat kaiken mustaksi,
etkä anna toivon pilkahtaa katseessasi
Piilotat toivon pimeyden syövereihin,
kun askeleesi tulevat raskaammaksi koko ajan,
lyhennät askeleitasi ja hengität epävarmasti
Kävelet rauhattomasti katuja pitkin,
askeleiden lyhentyessä ja
käydessä koko ajan raskaammaksi
Nostat katseesi,
kun kävelet viimeisen kadun päähän,
etkä voi jatkaa askeleitasi enää
Nostat katseesi ylös,
hengähdät epävarmasti ja
tunnet pimeyden nielaisevan sinut pois
~
Öää. Sain osittaista kirjoitusinspiraatiota Dingon Levottomasta tuhkimosta. Vähän outo, epäselkeä ja epätasaista vauhtia menee tuo. Tai siis ei ole selkeä ja looginen. ^^
~
Aurinko paistoi korkealta,
sen kultainen valo heijastui sadepisaroihin
Ja kuutamossa hopeinen valo siivilöityi pilvien läpi
heijastaen peilipinnan jokaiseen sadepisaraan
~
Ficciä varten tehty, enkä tiedä toimiiko se nyt ihan itsenäisenä runona niin hyvin... kaipaisi jonkinlaista jatkoa ehkä tai jotain. ^^
~
Tumma katseesi kiertää katuja,
et näe valoja katujen reunoilla
Huokauksesi karkaa tuuleen,
kun lasket katseesi alas
Olet menettänyt toivosi
Askeleesi kiertävät samoja katuja,
jokainen päivä,
päivä päivän perään kierrät samaa kehää
Mielesi mustenee jokaisella askeleella,
maalaat kaiken mustaksi,
etkä anna toivon pilkahtaa katseessasi
Piilotat toivon pimeyden syövereihin,
kun askeleesi tulevat raskaammaksi koko ajan,
lyhennät askeleitasi ja hengität epävarmasti
Kävelet rauhattomasti katuja pitkin,
askeleiden lyhentyessä ja
käydessä koko ajan raskaammaksi
Nostat katseesi,
kun kävelet viimeisen kadun päähän,
etkä voi jatkaa askeleitasi enää
Nostat katseesi ylös,
hengähdät epävarmasti ja
tunnet pimeyden nielaisevan sinut pois
~
Öää. Sain osittaista kirjoitusinspiraatiota Dingon Levottomasta tuhkimosta. Vähän outo, epäselkeä ja epätasaista vauhtia menee tuo. Tai siis ei ole selkeä ja looginen. ^^
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Katse jossain ylhäällä,
niissä tähdissä,
kaikkein kirkkaimissa
Pakkanen nipistää,
poski punertaa ja
hengitys huuruaa
Käsi kädessä,
lapanen taskussa ja
hymy huulessa
Katson silmiäsi,
kaksi kirkasta tähteä ja
hymy ulottuu niihinkin
Kylmä nipistää poskea,
mutta käteni on kädessäsi ja
minulla on silti lämmin
~
Omistus: Tiku-lapsi <3
Joo. Älkää odottako mitään viisasta. Olen sokerituulella. ^_____^
Katse jossain ylhäällä,
niissä tähdissä,
kaikkein kirkkaimissa
Pakkanen nipistää,
poski punertaa ja
hengitys huuruaa
Käsi kädessä,
lapanen taskussa ja
hymy huulessa
Katson silmiäsi,
kaksi kirkasta tähteä ja
hymy ulottuu niihinkin
Kylmä nipistää poskea,
mutta käteni on kädessäsi ja
minulla on silti lämmin
~
Omistus: Tiku-lapsi <3
Joo. Älkää odottako mitään viisasta. Olen sokerituulella. ^_____^
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
Oooh! Se on palannut ja päivittää! o__O; Tapahtuuhan niitä ihmeitä harva se päivä. xDD
~
Kirkastuksen näin ja se sanoi;
"Olen Pyhä henki, housut pois, otan sinut takaapäin."
~
Öhöm. Oltiin hieman runollisella päällä Lyytin kanssa yksi yö muutama kuukausi takaperin. xDDDD
~
Se oli kuin normaali päivä,
pilvet väistivät aurinkoa
Lintu nousi siivilleen ja
lensi korkeammalle kuin kotkat
Ja sinä
Hymyilit kuin muinakin aamuina,
sadepisaroiden tanssiessa ikkunallasi ja
hopean harmaiden hiustesi loistaessa auringossa
Nyt pölypallot tanssivat ikkunalaudallasi,
kun hopeat peilin raamit tummuvat ja
silmäsi eivät enää näe huomista,
eikä hymysi loista tai
johda tieltä eksynyttä valoon
Mutta katselet pilven takaa,
et hymyile kuin ennen
Silti voin nähdä hymysi,
kun painan pääni tyynylle ja
suljen silmäni
Ja sinä vahdit untani,
kuten ennenkin
~
Äidin pappa eli äidinäidin [mummi] isä kuoli viime viikon perjantaina 18.5 -07 kunnioitettavassa 95-vuoden iässä - ja asui vielä yksin Nokialla omakotitalossaan. Sain hänestä pitkästä aikaa runoidean, sillä arvostin häntä erittäin suuresti. Harva elää noin pitkään noin hyvässä kunnossa. Harmittaa vain, että hän kuoli yksin sairaalassa - ja erittäin yllättäen lonkkamurtumisensa jälkeen.
Mutta minä näen hänet vielä ja silloin voin kertoa, kuinka paljon häntä arvostin <3
~
Kirkastuksen näin ja se sanoi;
"Olen Pyhä henki, housut pois, otan sinut takaapäin."
~
Öhöm. Oltiin hieman runollisella päällä Lyytin kanssa yksi yö muutama kuukausi takaperin. xDDDD
~
Se oli kuin normaali päivä,
pilvet väistivät aurinkoa
Lintu nousi siivilleen ja
lensi korkeammalle kuin kotkat
Ja sinä
Hymyilit kuin muinakin aamuina,
sadepisaroiden tanssiessa ikkunallasi ja
hopean harmaiden hiustesi loistaessa auringossa
Nyt pölypallot tanssivat ikkunalaudallasi,
kun hopeat peilin raamit tummuvat ja
silmäsi eivät enää näe huomista,
eikä hymysi loista tai
johda tieltä eksynyttä valoon
Mutta katselet pilven takaa,
et hymyile kuin ennen
Silti voin nähdä hymysi,
kun painan pääni tyynylle ja
suljen silmäni
Ja sinä vahdit untani,
kuten ennenkin
~
Äidin pappa eli äidinäidin [mummi] isä kuoli viime viikon perjantaina 18.5 -07 kunnioitettavassa 95-vuoden iässä - ja asui vielä yksin Nokialla omakotitalossaan. Sain hänestä pitkästä aikaa runoidean, sillä arvostin häntä erittäin suuresti. Harva elää noin pitkään noin hyvässä kunnossa. Harmittaa vain, että hän kuoli yksin sairaalassa - ja erittäin yllättäen lonkkamurtumisensa jälkeen.
Mutta minä näen hänet vielä ja silloin voin kertoa, kuinka paljon häntä arvostin <3
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Hiljaisuus äärettömyydessä,
kuiskaus huudossa,
älä unohda
Sulje silmät
Hymyile
Muista,
kuinka värähdät hänen äänestä,
tarvitset lisää
Viimeinen kuiskaus
~
Viime yönä tuli useampaankin otteeseen mietittyä, jos joskus tulisin sokeaksi tai kuuroksi. En voisi elää kuulematta ihmisten ääniä. Tarvitsen niitä. Enkä voisi elää ilman ihmisten kasvoja ja olla näkemättä ihmisiä, joita rakastan. Tarvitsen sitä. Vaikka kaipa sitä oppisi ilman niitäkin elämään... *tuums* Mutta nuo ovat asioita joita ilman en voisi pärjätä.
Hiljaisuus äärettömyydessä,
kuiskaus huudossa,
älä unohda
Sulje silmät
Hymyile
Muista,
kuinka värähdät hänen äänestä,
tarvitset lisää
Viimeinen kuiskaus
~
Viime yönä tuli useampaankin otteeseen mietittyä, jos joskus tulisin sokeaksi tai kuuroksi. En voisi elää kuulematta ihmisten ääniä. Tarvitsen niitä. Enkä voisi elää ilman ihmisten kasvoja ja olla näkemättä ihmisiä, joita rakastan. Tarvitsen sitä. Vaikka kaipa sitä oppisi ilman niitäkin elämään... *tuums* Mutta nuo ovat asioita joita ilman en voisi pärjätä.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
-
- Porojen Ylijuttu
- Viestit: 1226
- Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
- Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
- Viesti:
~
Silmät kirkkaina kuin tähdet,
iho kuulaana kuin kuu ja
hymy lämpimänä kuin aurinko
Ääni heleänä kuin tuulen kuiskaus,
kosketukset pehmeinä kuin kultainen hiekka
Kauniimpi kuin kauneinkaan meri,
auringonlasku tai nousu
Ei mikään kauneimmista tee oikeutta sinulle
Tai kauneudellesi
~
18.7 -07
Kirjoitettu viime kesänä leirillä. Silloin, kun vielä sieluni paloi rakkaudesta. Kun uskoin loputtomaan rakkauteen itseni kohdalla. En tietenkään ole täysin menettänyt uskoani rakkauteen, mutta... en usko siihen enää samalla tavalla kuin ennen. Ehkä sitten, kun rakastun taas uudestaan ja näen vain sydämiä.
~
Iho ihoa vasten,
käsi kädessä,
yhteinen syke
Värähdä kosketusta,
täytän keuhkoni tuoksullasi
Hamuat huuliani,
kosketat niskaani ja
tunnen kaiken
Pysähtyvän
~
18.7 -07
Kun uskoin osaavani vielä kirjoittaa.
~
Askel,
eteen ja taakse -
vasemmalle ja oikealle
Veitsenterällä
Ikuisuustanssi,
valssi ja tango,
baletti ja polkka
Loputtomasti
Hetki,
mennyt ja tuleva,
muisto ja unohdus
Nyt
~
18.7 -07
~
Hiekanjyvien kutittaessa varpaita,
tunnet henkäyksen uhollasi
Vesipisaroiden helmeillessä ihollasi
maistuu suola kielelläsi
Painaudun toista vasten,
sinua,
ja se hetki on meidän
Aika pysähtyy ja
saan koskea sinua uudestaan
Ilman tuskaa,
että jättäisit minut yksin
Hipaisu niskassani,
värähdys,
ja tie on auki taivaaseen
18.7 -07
... en omista näitä runoja kellekään. Vaikka ne tekohetkellä tehtiin sydämessä muistoja vaalien, en niitä halua enää muistaa.
~
Huokaus,
kuiskaus ja
vaikerrus
Äänet täyttävät korvani,
otteeni irtoaa ja valo katoaa pimeyteen
Kurkotan,
taistelen ja
jaksan
Huomiseen asti
~
19.7 -07
~
Kynä piirtää kirjaimia,
viivat täyttyvät hitaasti
Kuten hento sydämesi
Muste piirtyy kirjaimiksi yksitellen,
kun ohjaan sivellintä selälläsi
Väriset hentojen hipaisujen alla,
kun tunteeni piirtyvät selkääsi ja
sanani sieluusi
Kuin ikuinen polttomerkki iholla
lupaudut minulle ja
korjaan sydämesi taas ehjäksi
~
1.9 -07
Ja voin taas hetkeksi unohtaa kirjoittamisen taidon.
Silmät kirkkaina kuin tähdet,
iho kuulaana kuin kuu ja
hymy lämpimänä kuin aurinko
Ääni heleänä kuin tuulen kuiskaus,
kosketukset pehmeinä kuin kultainen hiekka
Kauniimpi kuin kauneinkaan meri,
auringonlasku tai nousu
Ei mikään kauneimmista tee oikeutta sinulle
Tai kauneudellesi
~
18.7 -07
Kirjoitettu viime kesänä leirillä. Silloin, kun vielä sieluni paloi rakkaudesta. Kun uskoin loputtomaan rakkauteen itseni kohdalla. En tietenkään ole täysin menettänyt uskoani rakkauteen, mutta... en usko siihen enää samalla tavalla kuin ennen. Ehkä sitten, kun rakastun taas uudestaan ja näen vain sydämiä.
~
Iho ihoa vasten,
käsi kädessä,
yhteinen syke
Värähdä kosketusta,
täytän keuhkoni tuoksullasi
Hamuat huuliani,
kosketat niskaani ja
tunnen kaiken
Pysähtyvän
~
18.7 -07
Kun uskoin osaavani vielä kirjoittaa.
~
Askel,
eteen ja taakse -
vasemmalle ja oikealle
Veitsenterällä
Ikuisuustanssi,
valssi ja tango,
baletti ja polkka
Loputtomasti
Hetki,
mennyt ja tuleva,
muisto ja unohdus
Nyt
~
18.7 -07
~
Hiekanjyvien kutittaessa varpaita,
tunnet henkäyksen uhollasi
Vesipisaroiden helmeillessä ihollasi
maistuu suola kielelläsi
Painaudun toista vasten,
sinua,
ja se hetki on meidän
Aika pysähtyy ja
saan koskea sinua uudestaan
Ilman tuskaa,
että jättäisit minut yksin
Hipaisu niskassani,
värähdys,
ja tie on auki taivaaseen
18.7 -07
... en omista näitä runoja kellekään. Vaikka ne tekohetkellä tehtiin sydämessä muistoja vaalien, en niitä halua enää muistaa.
~
Huokaus,
kuiskaus ja
vaikerrus
Äänet täyttävät korvani,
otteeni irtoaa ja valo katoaa pimeyteen
Kurkotan,
taistelen ja
jaksan
Huomiseen asti
~
19.7 -07
~
Kynä piirtää kirjaimia,
viivat täyttyvät hitaasti
Kuten hento sydämesi
Muste piirtyy kirjaimiksi yksitellen,
kun ohjaan sivellintä selälläsi
Väriset hentojen hipaisujen alla,
kun tunteeni piirtyvät selkääsi ja
sanani sieluusi
Kuin ikuinen polttomerkki iholla
lupaudut minulle ja
korjaan sydämesi taas ehjäksi
~
1.9 -07
Ja voin taas hetkeksi unohtaa kirjoittamisen taidon.
Viimeksi muokannut Sansku, Ma Huhti 07, 2008 2:57 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009 ♥
Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.