//Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 10.12 -09]

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sansku »

~

Älä itke lapsi,
paina terä ihoon ja
kaiverra siivet käsivarteen

Punainen veripisara värittää sulat yksitellen

Muistele hetki,
kuinka sinä yhtenä aamuna lensit ja
tuuli painoi sinua alemmas

Lennä korkeammalle,
kaiverra siipesi syvemmälle


~

30.3 -08

~

Tunnetko sen?
Tunnethan,
kuinka painan huuleni kaulallesi ja
kaiverran sanoja sydämeesi


Tuuli viskoo hiuksia ja
painaa silmäni kiinni
Samettinen kosketus ja
kyyneleet ovat poissa poskilta

Siniset silmäsi kipinöivät ja
hymysi sulattaa jäätyneimmänkin sydämen
Kuuma kosketuksesi polttaa ihoani,
kun hengitän huuliasi vasten


Otteeni irtoaa ruususta ja
se tippuu keinuen kuopan pohjalle
Terälehdet irtoavat,
kun lasken muistoni tuulen mukaan

Rakastin sinua loputtomasti,
niin kuin sinä minua
Miksi et jäänyt,
mikä vei sinut minulta?


Kipu korventaa sisintäni,
suola kirveltää haavoilla ja
kyyneleet valuvat poskilleni,
kun yritän muistaa kasvosi

En muista enää ääntäsi,
palaathan pyyhkimään kyyneleeni?


Valokuva repeytyy kahtia
toisen puoliskon tippuessa jyrkänteeltä tuulen mukaan

~

... oh. en osaa muuta sanoa.
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig »

Älä itke lapsi,
paina terä ihoon ja
kaiverra siivet käsivarteen
Tästä pidin.

Mitään kovin syvällistä analyysiä en kykene tuottamaan tähän aikaan päivästä, mutta ajattelin vain sanoa, että pidin kovasti tuosta kohdasta.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sansku »

~

Kuiskaus tuulessa,
huomenna,
sana ikuisuudessa

Hymyile

Muista tämä hetki,
kun keinumme auringossa
Lämmön hyväillessä ihoa

Ikuisesti

Tahdon tallettaa kaiken,
sinut,
sydämeni tallelokeroon

~

2.5 -08

~

Käsi liittyy toiseen
sormien kietoutuessa yhdeksi
Surun ja tuskan paistaessa silmistäsi

Kuiskaat hiljaa sanoja
ajan pysähtyessä

Tähän hetkeen

Yritän hymyillä,
vaikka tunnen tuskan polttavan merkkiä sieluuni

Kyyneleen tipahtaessa poskellesi,
viimeinen hymysi syöpyy verkkokalvoilleni ja
kuiskaan viimeisiä sanoja

Lennä,
lennä korkeammalle,
pikkuveli

Päästä irti ja
ryntää pilvesi reunalle,
sinua odotetaan

Tiedät sen

Suojele minua pilvenreunaltasi,
näemme vielä ja
silloin minä suojelen sinua

Aina


~

12.6 -08

Omistan tämän rakkaalle henkiselle pikkuveljelleni ja sielunystävälleni, Eetulle <3 Olisipa sinulla enemmän aikaa... Olet rakkaus <3
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 8.7 -08]

Viesti Kirjoittaja Sansku »

~

Yksi ja kaksi,
askel juoksee kauemmaksi


Kauniit sanat katoavat hetkessä,
jäljellä vain veriset riidat ja
halu loukata toista

Minne katosi se ikuinen ystävyys,
loputon tuki?

Kun toisen askel horjui ja
oli vain loputonta pimeyttä,
näkyi aina turvasataman valot

Kaikki hävisi hetkessä pienessä,
eikä jäljellä ole edes kauniita muistoja


~

Pieni purkaus, kun ystävyys katosi kahden ihmisen välistä. Tunne, ettei osaa enää kirjoittaa edes. Pöh.

~

Kynä maalaa paperia,
kun pieni tyttö itkee verisiä kyyneleitä
Pieni,
hento sydän lyö viimeisiä lyöntejä

Pimeys valtasi huoneen,
eikä turvasatamaa tai
majakan valoja näy enää

Meri lyö aaltojaan vahvasti kallioon,
eikä sen tasainen kohina lohduta enää

Hymy iloinen putosi kasvoilta,
kun yhteinen polku haarautui ja
toinen tahtoi vain ilkeillä

Enää ei kynä juokse paperilla,
eikä tyttö jaksa itkeä verisiä kyyneliä
Pieni,
herkkä sydän löi viimeisen lyönnin

Eikä hän jaksa enää

~

En sano mitään.
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 20.1 -09]

Viesti Kirjoittaja Sansku »

~

Kuin pieni enkeli,
sinä viereeni lensit

Jos en koskaan aiemmin,
niin viimeistään nyt ymmärsin,
mitä tosiystävät tarkoittavat

Tai rakkaus ensisilmäyksellä ja
täydellinen luottamus

Takerruit minuun kuin hukkuva,
enkä aina ollut auttamassa sinua rantaan
Mutta silti et hylännyt minua,
vaikka minä jätin sinut joskus yksin

Ethän silti koskaan luullut,
että olisin sinut hylännyt?

En ollut aina paikalla,
vaikka sinä olit aina,
kun sinua tarvitsin

Pelastit minut kaikelta,
miltä ikinä keksin pelätä

Et koskaan nauranut,
osoitellut,
keskeyttänyt tai
jättänyt minua

Aina,
kun kärsin kylmästä ja
pimeys uhkasi nielaista minut,
sinä juoksit rinnalleni ja
haukuit kaiken pois

Mikään tai kukaan ei koskaan päässyt uhkaamaan minua
Mikään,
mikä koskaan näytti pelottavalta tai
sai minut itkemään,
ei saanut sinua lähtemään rinnaltani

Nuolit jokaisen kyyneleeni,
etkä koskaan lähtenyt ennen kuin
kyyneleet vaihtuivat hymyyn
Olit kyljessäni,
kunnes nukuin ja
silloinkin valvoit untani

Silloin,
kun minulla oli vaikeaa,
oli minun vuoroni takertua sinuun kuin hukkuva
Etkä vaatinut koskaan mitään takaisin siitä,
että kiskoit minut rantaan ja
pelastit epätoivolta
Kerta kerran jälkeen

Sinulle riitti vain rapsutus ja pusut,
ja pyyteetön rakkaus sinua kohtaan

Et koskaan katsonut sitä,
miltä näytin,
vaan sitä,
mitä sisälläni oli

Sinulle riitti vain mahdollisuus riittämättömiin pusuihin,
kunnes painauduit kylkeeni

Pieni enkelini,
juoksit liian pian pois,
mutta pelastit minut suurilta

Lepää rauhassa,
rakkain karvaturrini

Ja minä vaalin muistoasi aina

~

Pönkki 1996-2009 ♥

Omistus: rakkaistakin rakkaimpani menetetty koira-kultani, minun oma pikku-Pönkkini ♥

Tämä on kirjoitettu joskus heinäkuun lopun ja elokuun lopun välissä, en ole varma, koska minulla ei ole mitään päivämääriä. Ja kirjoitin tämän, kun yritin purkaa käsittämätöntä oloa siitä, ettei minulla enää koiraa... Se oli ja on edelleen todella vaikeaa. En vain meinaa ymmärtää vieläkään.

Kaikkein paras asia mitä minulla on koskaan ollut, on ollut parhain ystäväni Pönkki. Pönkki ei hylännyt koskaan...
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 30.10 -09 omistusruno]

Viesti Kirjoittaja Leida »

Kauhean liikuttava ja koskettava. Siis tuo viimeinen runo. Meni todella syvälle, koska itsekin pelkään sitä hetkeä, jolloin on pakko luopua. Pienillä enkeleillä on vain rajallinen määrä päiviä ja ne elävät ne kaikki meitä varten. Katkeransuloista. Kiitos.
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Re: //Sansku sulkakynäilee [Se päivitti 30.10 -09 omistusruno]

Viesti Kirjoittaja Sansku »

Kiitos, Leida. Se on sääli, että rakkaimmilla ja uskollisimmilla karvaturreillamme on vain vähän aikaa...

~

Pieni sydämeni tuskin lyö,
mutta lyö kuitenkin
Kun sinä puristit hennon sydämeni nyrkkiisi,
tuska verhoutui ympärilleni

Keuhkoja puristaa,
ja hengitys rahisee kipeästi
Mutta yritän pyristellä irti sinusta,
irti otteestasi,
vaikka puristatkin yhä sydäntäni

Niin kuin aina ennenkin,
sinä pidät minua tiukasti otteessasi
Ja tunnen,
kuinka sydämeni alkaa hajota pieniksi sirpaleiksi

Mutta sinä olet minun kipuni,
teet kodin sydämeeni
Ja muistutat minua kipeillä muistoillamme,
joita en haluaisi muistaa

Sinä rakastat piinaamistani,
etkä voi kieltäytyä minusta,
tai ruumiistani

Vaikka satutat minua,
tunnen olevani elossa kivun ansiosta
Tiedän,
etten pääse sinusta koskaan irti,
koska olet ainoa,
joka tuntee jokaisen kohdan ruumiistani

Eikä sinun tarvitse edes koskea minuun,
kun jo tunnen kosketuksesi ja
kovat hyväilysi ihollani

Sinä merkitsit minut omaksesi olemalla ainoa,
joka kestää jokaisen oikkuni,
ja virheeni

Siivet eivät jaksa enää kantaa,
mutta sinä tiukennat otettasi,
enkä pääse tippumaan

Armahda minut,
ja anna minun jo tippua

~

Kirjoitin tämän 16. ja 17.8 välisenä yönä. Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt päästä irti yhdestä ihmisestä, ja toivon, että se olisi viimeinkin onnistunut, ettei tarvitsisi tippua. Mutta se ihminen vesittää kaiken, aina, kerta kerran jälkeen. Ehkä nyt viimein olisi viimeinen kerta, kun enää koskaan puhun hänelle.
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Vastaa Viestiin