Nämä neljä pienokaista on roudattu Loftis nro:1sestä. Kirjoitettu vaihtelevissa fiiliksissä mutta viimeinen runo puhdistakoon minut synneistä.
Tuulienkeli
Joku istuu ikkunalla,
kylmä on katseensa kuin halla.
Hän joskus eli,
tuli ja meni.
Kuin halla käy varkain,
kuoli hän liian varhain.
Kylmä oli silloin tuuli,
se ei minua saa, hän luuli.
Niin tuuli hänet vei,
halusipa hän tai ei.
Hän istuu vain ikkunalla,
ei tahtoisi elää näiden tähtien alla.
Vain pisara vedessä,
ei elämää edessä.
Joskus sitä ei vain kestä,
ei häntä silloin mikään estä.
Niin hän pois haihtui,
tuulen lailla pois leijui.[/i[
Unien lumienkeli
lepää rauhassa pikkuinen
rauha olkoon ikuinen
olit kuin lumi puhtoinen,
haavoittuvainen
kaikuu pimeys pyyntö hiljainen
se satuttaa
lävistää lumienkelin
likainen,
tahrattu
viaton on uhrattu
itkien silmäsi suljit
unenpolkujasi kuljit
armo on annettu
nuku nyt,
pikkuinen
Pimeyden vaeltaja
synkkä on kajo sen
kauneutta sen näe en
silmissäni vain musta sumu
äänessä soi ontto kumu
pimeydessä kuljen
kaiken kauneuden pois suljen
kaikki on vain mustaa
en voi välttää tätä tuskaa
Ehkä kuolenkin niin
jos vain luovutan siis
mutta luovuta en
ehkä valehtelen
tänne yksin jään
vaeltamaan pimeydessä
Ajasta ikuisuuteen
elämä on aikaa
ja sen taikaa
nauti myös siitä
lennä aikaan ja kiitä
mikään ei ole ikuista
sen näet silmistä
silmistä kenen?
hallitsijasta tulen ja veden.
Nyt on aika mennä
tartu tuuleen ja lennä.
Ajasta ikuisuuteen.
4 runoa (raahattu wanhasta)
Valvojat: Miaplacidus, Sansku
4 runoa (raahattu wanhasta)
Ame on tuima täti.
Vaikka sen jalkasienet mäti.
Vielä sen sana päti.
Koska omistaa piiskan Ame-täti.
*yöhysteria valloittaa*
Vaikka sen jalkasienet mäti.
Vielä sen sana päti.
Koska omistaa piiskan Ame-täti.
*yöhysteria valloittaa*