Mirandelin runoja.(PG)

[Haltianeito Mirandel]

Jos...

Jos maailma tuhoutuisi; maa muuttuisi tuhkaksi, ja meri, joka oli täynnä vettä, muuttuisi laavaksi. Kauniit vihreät metsät muuttuisivat suuriksi kuivuneiksi aavikoiksi ja tasangoiksi; ja ilma muuttuisi häkäksi.

Jos sinä kuolisit; ruumiini sulaisi, maa allani muuttuisi jälleen tuhkaksi ja kaikki elollinen ympärilläni katoaisi. Mikään ei olisi niin kuin ennen, kaikki minun ympärilläni olisi pelkkää tuskaa.

Jos minä kuolisin; ruumiisi halvaantuisi, maa allasi sortuisi ja kaikki elollinen ympärilläsi haihtuisi. Mikään ei olisi niin kuin ennen, kaikki ympärilläsi olisi pelkkää tuskaa.

Jos me kuolisimme yhdessä; ruumiimme sulautuisivat yhteen, maa allamme muuttuisi paratiisiksi ja kaikki elollinen ympärillämme säilyisi. Mikään ei olisi niin kuin ennen, kaikki ympärillämme olisi pelkkää rakkautta ja kuolemattomuutta.



Et tuntenut kipua
Et sanonut, että välittäisit. Et kertonut, että huolehtisit. Et näyttänyt, että rakastaisit.
Et halunnut, että välittäisin. Et halunnut, että huolehtisin. Et halunnut, että rakastaisin. Kysyin syytä, mutta parempi minun oli olla tietämättä.

Et huutanut. Et itkenyt. Et edes pelännyt. Et tuntenut kipua.

Sinä et koskaan huutanut. Et koskaan itkenyt. Et koskaan edes pelännyt. Et koskaan ole tuntenut kipua.

[Niénor]

oih,tuo oli hieno!
tuskaa ja katkeruutta ja surua sisältävä runo..lisää runoja! *puppy*

[Qûal Viéna]

Sinulla on aika omalaatuinen ja hieno tapa kirjoittaa!
Nämä olivat kauniita.
Kun olen itsekin välillä niin synkkä ihminen...*vinkvink*

Tuo Jos oli varsinkin hieno.
Jatka samaan malliin.

>.< Näyh.