Arwenin kaipaus

Lyriikat lähellä sydäntä?
Tuo oma sovituksesi julki!

Valvoja: Miaplacidus

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Arwenin kaipaus

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitokset ja haliruttaukset Mariannalle, joka kesti hienosti perfektionistivaiheeni ja jaksoi käydä tämän mikälie-juttuni säe kerrallaan.

Tekisi mieli sanoa tästä jotain fiksua. Tämä syntyi eilen illalla, sillä teki mieli kirjoittaa jotain muuta kuin ficciä. Joten päädyin lyriikoihin. Tämä ei ole varsinainen laulu, tässä on vähän mukana eräänlaista runoutta ja toisaalta tämä on hieman ficin kaltainen. Kai.

No, pitemmittä puheitta, tässäpä tämä nyt tulee, Arwenin kaipaus (voi kun dramaattinen nimi) Palautetta otan vastaan enemmän kuin mielelläni.

Arwenin kaipaus

Lauloin puille ylle kaartuville
ne levittelivät oksiaan.
Tavoitellen sanoja ja säveliä
janoisina, nälkäisinä.

Surusta lauloin
ja rakkaudesta.
Jonka sain tuntea,
vaikkakin hetken vain.

Hetkeltä tuntui
vuosia kesti.
Vain silmänräpäys
kaikki ohitse oli.

Syksy sydämeeni saapui,
voimani se vei.
Kyyneleet ainoastaan
olivat lohtunain.

Yhä vain lauloin,
murhe sydämeni täytti.
Poissa olivat muut,
heidät kotiin kutsuttiin.

Meren taa he lähtivät
jättäen mallornit.
Ja elanor, niphredil
pois olivat kuihtuneet.

Jättivät maan
jota syvästi rakastivat.
Raskain sydämin
satamiin suunnistivat.

Yhä lauluni kaikui
kummulla Cerin Amrothin.
Jossa ennen soivat harput ja laulut,
tarut lausujien.

Hiipi metsään hämärä,
hohde hopeakaarnan,
minut valtasi suru,
vallan otti uupumus.

Kuka minua nyt lohduttaa?
Kuka sulkisi syliin lämpimään?
Rakkaani menetin
Iluvatarin lahjalle.

Kummulle palaan, jolla valat
ikuiselle rakkaudelle vannottiin.
On rakkaani mennyt
Siunatun Maan saleihin.

Odotatko minua?
Saanko vielä kerran sinut tavata?
Vai jäänkö yksin
suru ja kaipaus seuranani.

Lehdoissa Imladrisin
keskellä koivujen vehreiden.
Sinut ensikertaa tapasin,
silloin jäit ajatuksiini.

Tinúviel, Tinúviel!
Niin sinä minua kutsuit.
Kuin Tinúviel minä olenkin,
kohtaloni tähden.

Sinä olit loppumaton ilon lähde,
lähde joka on kuivunut.
Lempeä sade kuivassa maassa,
valon pilkahdus pimeässä.

Varjosta käännyimme,
hämärästä luovuin.
Kumpikaan ei ollut meitä varten,
kumpaakaan emme valinneet.

Viimein annoit siipikruunun
poikamme käsiin.
Kansasi jättäen,
jolle sanasi olivat elämä.

Endóreen olen väsynyt,
valo silmistäni sammunut.
Uupunut sydän,
kyyneleet loputtomat.

En löytänyt lohtua
lapsistamme, ystävistä.
Vain sinä olit valoni,
kastepisara kuihtuneessa maassa.

Hengenveto viimeinen,
rauhan viimein saan.
Jään Cerin Amrothille
rakkautesi ikuisesti muistaen.


Edit:Tästä tuli pitkä...kenties liian pitkä?80 riviä... :roll:
Viimeksi muokannut Andune, Pe Syys 08, 2006 8:37 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
melian
Örkki
Viestit: 64
Liittynyt: Su Huhti 16, 2006 9:53 pm
Paikkakunta: Rohanin ja Konnun väliä

Viesti Kirjoittaja melian »

Wautsi. Tämä oli kaunis ja hieno. :D Jotenkin tosi Tolkien-tyylinen. Hassua, mutta mulle tulee mieleen se Puuparran laulu missä se laulaa niistä kaikista eri lajeista :oops: :lol:

*rakentava palaute örkkijoukon varastama*
urpå
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Kiitos melian! Hyvä että edes yksi on käynyt kommentoimassa :) Hyvä jos pidit ja ihanaa kuulla että tämä oli Tolkien-tyylinen. Siihen tässä vähän tähdättiinkin, eikä niin vähääkään :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

Niin niin, en kommentoinut heti *piiloutuu ison kiven taa*.
Tämä on tosiaan hieman Tolkien-tyylinen ja kaunis. Surullinen. Jos kuulen vähänkin Aran viimeisistä vuosista olen valmis parkumaan. sniif.
Minä pidän koska tämä tosiaan on kuin ficci ja muutenkin.

En osaa kommentoida piste kom. *huomaa että "kivi" ei ollutkaan kivi, vaan...*

Jos lukisin tämän kokonaan uudestaan, voisi tulla pari kyyneltäkin. Kun musiikki taustalla on niin surullinen, tämän aihe on surullinen ja sitte se on vielä kauniskin. Avavav...

Jotkut kohdat on ei-ihan-niin-täydellisiä, mutta se ei mieltä masenna.

<3 Kiitos.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Avatar
Zirli
Örkki
Viestit: 130
Liittynyt: To Maalis 09, 2006 12:13 pm
Paikkakunta: Kriisikunta

Viesti Kirjoittaja Zirli »

Hm, luin sieltä Risuja kommentoimattumuudesta-keskustelusta viestisi, ja alkoi kiinnostamaan millainen tämä oli. Ensiksi: kommentoinnin puute ei missään nimessä voi johtua siitä että tämä olisi huono, se johtuu luultavasti siistä, että lauluja on kenties vaikea kommentoida jne. Tosin lukukertojahan ei erityisemmin kannata tuijotella, koska moni avaa topicin muttei kerkeä/kuitenkaan lue ficciä. Mutta tämä oli ihana. Itsekin luen harvemmin lauluja, siksen tähänkään ennen ollut törmännyt, pitäisi ilmeisesti muuttaa tapoja :wink:

Niin eli, tämä oli tosi kaunis, ihanasti meni eteenpäin kuvailulla ja Arwenin tunteilla, vain lopussa kerrottiin enemmän tapahtumia. Äsken kun luin tuon, meinasin oikeasti itkeä lopussa :cry: Hyvä että näin mitään kun silmät kostuivat niin pahasti ^^ Ihana ja surullinen ja kaunis. Tulee kylmiä väreitä tätä lukiessa... ^^' Arwenin ja Aragornin tarina vaan on jotenkin niin ihana, ikuinen ja kaunis. Varsinkin Arwenin uhrautuminen ja... No, tiedäthän sinä.

*lukee uudestaan*

Sniif. Ihanuus. *pyyhkii silmiään ettei kirjoita ihan mitä sattuu*

En taida osata sanoa mitään ihmeellistä, kaikki kohdat olivat yhtä ihania, en osaa erottaa yhtään huonompana/parempana. Paitsi että viimeinen kappale vai-mitä-nuo-on oli ihana. Tosin kaikkihan nuo olivat, joten...

Ai niin, tosiaan Tolkien tyylinen, rakastuin tuohon kuinka Arwen lauloi puille kaipuustaan. Haltiamaista.

Ja ei ollut yhtään liian pitkä! No ei ainakaan minusta.

Kiitos vaan kun aiheutit nuhan kesällä :roll: :wink:
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Fëanorel:*haliruttii sitä* Kiitos itsellesi! Edelleen merkitsee todella paljon, jos tämä on mielestäsi Tolkien-tyylinen.

Riziel:*haliruttii sitäkin* Voi kiitos kiitos kommentistasi.
Arwenin ja Aragornin tarina vaan on jotenkin niin ihana, ikuinen ja kaunis. Varsinkin Arwenin uhrautuminen ja... No, tiedäthän sinä.
Kyllä, taidan tietää. Arwenin ja Aragornin tarina saa minut kyyneliin joka kerta kun sen luen. Se vaan on niin...oli pakko kirjoittaa siitä :) (niinkuin en olisi siitä jo kirjoittanut :roll: )
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Andune, tämä on edelleen tosi kaunis ja koskettava ^^ Ihanaa, ettet sittenkään jättänyt niitä riimejä loppuun. Arwenin ja Aragornin tarina tosiaan on kaunis ja surullinen.
(Tosin se ei omalla kohdallani vedä ihan vertoja Nimrodelille ja Amrothille tai Denethorille ja Finduilasille, mutta se nyt ei liene mitään uutta :wink:)

Lempisäkeeni laulustasi on ehdottomasti tämä:

"Tinúviel, Tinúviel!
Niin sinä minua kutsuit.
Kuin Tinúviel minä olenkin,
kohtaloni tähden."


Tuo vain on hieno, en osaa selittää järjellä tarkemmin. Naksahtaa vauhdilla maaliin ja herättää jotakin nukkuvaa, elikkä toimii minulle loistavasti. Bra, bra!

(Minä en nillitä enää mistään, kun nupsutin niin mahottomasti jo aikaisemmin :lol:)
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*iso haliruttaus* Joo, riimit jäi pois lopusta :)
(Minä en nillitä enää mistään, kun nupsutin niin mahottomasti jo aikaisemmin :lol:)
Hahaa :D
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Idwen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Marras 15, 2004 8:21 pm
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Idwen »

*itkeä tihrustaa*

Tämä on niin kaunis. Sai minut kyyneliin, harvoin liikutun niin paljon mistään runosta. Lauloin tätä hiljaisella äänellä, vaikka ääni sortuikin välillä. Näin paljon mikään ei ole pitkään aikaan minua liikuttanut.
Hahmopyöveli
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

*ojentaa nenäliinapaketin*

Ihanaa että pidit. Tämä mörökölli tuli varsin iloiseksi jos tämä kerta herätti tunteita. Kiitos!

*haliruttaus*
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Tämä oli todella kaunis ja koskettava. En arvannutkaan että osaat kirjoittaa tällaisia sanoituksiakin (tai runoutta, koska minusta tämä voisi olla runokin). Hieno tapa ilmaista Arwenin kaipaus... tuli mieleen se yksi ficcisi, joka kuvasi Arwenin kuoleman. En normaalisti lue runoja tai sanoituksia, mutta tämän luin ja se kosketti. En osaa oikein sanoa mitään järkevää. Ehkäpä lainaan lopuksi yhden säkeen, josta aivan erityisesti pidin, tai joka herätti minussa ajatuksia:

En löytänyt lohtua
lapsistamme, ystävistä.
Vain sinä olit valoni,
kastepisara kuihtuneessa maassa.


Tuosta käy niin hyvin ilmi se Arwenin omistautuminen Aragornille ennen mitään muuta. Uskon, että niin sen on täytynyt ollakin...
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Oih, olipa tosiaan ihana... Surullinen, koskettava lopussa toiveikaskin... Ihana... Kelpaisi hyvin vaikka Aragornin ja Arwenin tarun jatkoksi TSH... Koska kaikki faktat oli kohdallaan ja silleen. Mahtavaa...
(Älä välitä, olen väsynyt, rakentavaa ei irtoa)
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Mithrellas: Tämä on vähän laulu, vähän runo ja vähän ficinki tapainen :) Sekalainen seurakunta.
En arvannutkaan että osaat kirjoittaa tällaisia sanoituksiakin
*reps* En minäkään :)

Joo, samaa mieltä tuosta omistautumisesta. Miksi muuten Arwen olisi lähtenyt Minas Tirithistä Aragornin kuoltua? Kun kerta oli sitä jälkikasvuakin.
*haliruttaus*

Mara_Jade:Kiitos, mä taidan olla sen verran perfektionisti, että jos ficciä kirjoitan tsh:sta niin faktat pitää olla kohdallaan. Ja jos huomaan muiden ficeissä epäkohdan niin täältä kyllä kuuluu :)
*haliruttii sitäkin*
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Vastaa Viestiin