Lord of the Rings FanFiction

Ei mielestäni. Kirja on, kuten Tolkien itsekin sanoi; liian lyhyt. Kuvailua ei suinkaan ole liikaa, ei. Kuvailu auttaa luomaan omat mielikuvat paikoista ja tunnelmasta. Minä en ainakaan haluaisi lukea kirjaa, jossa ei ole tarpeeksi kuvailua. Runot ja laulutkaan eivät kyllästytä minua. Laulut ovat kauniita, kun Tolkien ne itse keksi (varmasti kova homma) ja laulut tuovat jotenkin esiin sitä kirjan henkeä. Laulujen tyypeistä saa selville enemmän kansojen (esim. hobittien) luonteesta, tai tavoista. Hobittien syömiset taas sitten kertovat hobittien taipumuksesta lihoa ja se ehkä tuo hitusen huumoria kirjaan. Ja joku sanoi että alkupuhe on tylsä, joten minun on perusteltava vielä, että miksi sekään ei ole tylsä. Alkupuheesta saa selville enemmän hobiteista, Keski-Maasta ja jopa piippukessusta. Esipuheet eivät koskaan kyllästytä minua, (ainakaan Tarussa) mielestäni sitä on mielenkiintoista lukea. Tämän perusteella voit varmaan huomata, että en ole koskaan Tolkienia vastaan. Kiitoksia *kumartaa*!

Ainakaan tällä hetkellä minulle ei tule mieleen yhtäkään asiaa,jota TSH:ssa olisi liikaa. Kaunista kuvailua on juuri sopiva määrä ja the Kirja ei olisi mitään ilman kauniita runoja ja lauluja.

Joo,ei mulle tule mitään mieleen.

Minäkin olen samaa mieltä Tolkienin kanssa kirjan lyhyydestä. Aivan liian lyhyt.
Jos poistaisin jotain niin kertoisin vähän vähemmän sodista ja Denethorista ja kertoisin enemmän Sormuksen Sodan jälkeisestä ajasta sekä Samin ja Frodon osuudesta. Vaikka koko kirja onkin upea, odotan aina Kahdessa Tornissa ja Kuninkaan Paluussa Samin ja Frodon osuutta, sillä se on mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi kuin muiden tekemiset.
En ole edes huomannut että kirjassa kuvailtaisiin paljon... Kuvailua on juuri sopivasti. Ja laulut kuvaavat kiinnostavasti kulttuuria ja Keski-Maan elämää.
Ja minua todellakin kiinnostaa mitä maaperää Frodon jalan vieressä oli. Mitä pidempi kirja sitä hitaammin sen luen... Ja mitä hitaammin sen parempi. (Sillä minulla on taipumus lukea kauhean nopeasti ja harmitella kun hyvät kirjat loppuvat liian aikaisin.)

Ehei, ei missään tapauksessa ole mitään liikaa. Kevyesti lukisin pari tuhatta sivua lisää. Eikä yksityiskohtaiset kuvailutkaan mitään haittaa. Päinvastoin, minua kiinnostaa jopa jokaisen ruohonkorren pituus, jos se on mahdollista tietää. Ja monista henkilöistä olisi mielellään lukenut lisää, erityisesti haltioista. Jotenkin tuo Synkmetsä on aina kovin mieltäni kiehtonut.
Jaajaa, näin siinä käy kun on pienestä pitäen Tolkienia palvonut... : o

Punainen Komentaja kirjoitti:(Sillä minulla on taipumus lukea kauhean nopeasti ja harmitella kun hyvät kirjat loppuvat liian aikaisin.)

Minulla on aivan sama ongelma. ^^

Kuvailu. Sitä on hieman liikaa. On kuin Tolkien yrittäisi epätoivoisesti kuvailla sitä, mitä hänen päässään liikkui. *katsoo ylös* Syvästi anteeksi, Tolkien.

Olen hiukan samoilla linjoilla nemesiksen kanssa kuvailun suhteen. Sitä oli liikaa. Perusteellinen kuvailu ei sinällää ole paha asia, mutta minulle tuli melkein pää kipeäksi kun luin niitä ja yritin niin yksityiskohtaisesti saada muodostettua kuvan päähäni *älkää syökö*

Minulla on sellainen lukutyyli, että tuollaiset kuvailukohdat tulee vain silmäiltyä läpi. Lukeminen on näin nopeampaa kuin jos tankkaisi joka sanan tunnollisesti, mutta toisinaan tulee sitten jälkeenpäin huomattua että edellisill lukukerroilla on missannut jotain.

Eli siis, minua ylenpalttinen kuvailu ei häiritse lainkaan, siihen voi syventyä kun on sillä tuulella ja jos ei niin, screw it.

Mitä itse jäin kaipaamaan, oli sen Samin siellä matkan alkuvaiheissa siteeraama runo Gil-galadista. Siinä on kolme säkeistöä (jotka vieläkin muistan ulkoa vaikka viime lukukerrasta on jokunen vuosi - englanniksi tosin o.O) ja Sam sanoo että siihen kuuluu vielä paljon lisääkin muttei ollut opetellut sitä loppua kun se kertoi synkistä asioista. Min olisin halunnut kuulla sen lopunkin. :'(

Gil-galad was an Elven King
Of him the harpers sadly sing
His last was realm of fair and free
Between the mountains and the see

His sword was long, his lance was keen
His shining helm afar was seen
The countless stars of Heaven's field
Were mirrored in his silver shield

But long ago he rode away
And where he dwelled, none can say
For into Darkness fell his star
In Mordor, where the Shadows are

Tuosta fair and free säkeestä en ole ihan 100% varma miten ne sanat meni, mutta jotenkin noin ^_^ Menipä melkein offiksi, mutta tuolle olisin kaivannut jatkoa.

Olen aika samaa mieltä Nemesiksen ja Lecteran kanssa tuosta kuvailusta. Vähemmälläkin olisi varmasti pärjätty, tai ainakin Tolkien olisi voinut olla kuvailuissaan vähän selkokielisempi. Minun on aina ollut vaikea muodostaa mielikuvaa esim. siitä Vanhan Metsän Aidan ali kulkevasta tunnelista. Kirjassa sitä kuvaillaan näin: Hän kääntyi vasempaan ja alkoi seurata Aitaa. Pian he tulivat kohtaan jossa se kiersi erään kuopan ja teki mutkan sisäänpäin. Vähän matkan päähän Aidasta oli maan sisään kaivettu loivasti laskeutuva luiska. Kummallakin puolella oli tiilimuuri, ja ne nousivat tasaisesti, kunnes ne äkkiä yhtyivät holviksi kattamaan tunnelia joka sukelsi syvälle Aidan alle ja putkahti ulos toisella puolella olevasta kuopasta. Olen lukenut tuon kohdan kerta toisensa jälkeen enkä vieläkään tajua, miksi Aita teki mutkan tuossa kohtaa, mikä ihme on se "eräs kuoppa", jonka se kiersi (tunnelin suuaukko ehkä, mutta miksi Aidan pitää kiertää se? Oliko tunneli muka rakennettu ennen aitaa ja vähän väärään kohtaan?), ja nuo holvit ja tiilimuurit, ovatko ne siis siellä tunnelin sisällä? Ja jos ovat, niin kuinka kummassa ne voivat siinä tapauksessa "nousta tasaisesti", koska alaspäinhän se tunneli menee?

Kaikki tuollaiset epämääräisyydet rassaavat minua ja hidastavat lukemista (minulla menee aina monta kuukautta kun luen TSH:n). Fiksumpaa olisi tietysti vaan jatkaa ajattelematta asiaa sen kummemmin, koska eiväthän nuo kuvailut nyt mitenkään oleellisia ole juonen kannalta, mutta jotenkin sitä vaan tulee huono omatunto, jos tarkoituksella jättää jotain lukematta kunnolla.

Ilona, tuo Gil-galad runo on tosi ihana minustakin. Minulla pyöri se päässä yhteen aikaan, kun olin kuunnellut Samin laulavan sen BBC:n radiokuunnelmassa. Olen olettanut, että ne viimeiset säkeistöt kertovat Viimeisen liiton taistelusta ja siitä kun Gil-galad ja Elendil tappoivat Sauronin, mutta kuolivat itse samalla. Kai siihen joku fani voisi kehittää jatkoa. (Älkää minua katsoko, minä en osaa runoilla. )

Mithrellas kirjoitti:Kirjassa sitä kuvaillaan näin: Hän kääntyi vasempaan ja alkoi seurata Aitaa. Pian he tulivat kohtaan jossa se kiersi erään kuopan ja teki mutkan sisäänpäin. Vähän matkan päähän Aidasta oli maan sisään kaivettu loivasti laskeutuva luiska. Kummallakin puolella oli tiilimuuri, ja ne nousivat tasaisesti, kunnes ne äkkiä yhtyivät holviksi kattamaan tunnelia joka sukelsi syvälle Aidan alle ja putkahti ulos toisella puolella olevasta kuopasta. Olen lukenut tuon kohdan kerta toisensa jälkeen enkä vieläkään tajua, miksi Aita teki mutkan tuossa kohtaa, mikä ihme on se "eräs kuoppa", jonka se kiersi (tunnelin suuaukko ehkä, mutta miksi Aidan pitää kiertää se?

Olen ollut samassa tilanteessa. Olen lukenut koko kirjan läpi muutamia kertoja enkä vieläkään saanut tuota kuvaa päähäni.

Aloittelijalle, millainen minä aikoinani olin kun TSH:n käsiini löysin, oli liikaa kuvailua. Ja vieläkin, näin vuosien jälkeenkin, mielestäni kuvailua on ihan liikaa. Kirjaa lukiessa joutui keskittymään siihen kuvailuun, että sai sen "oikean" mielikuvan. Tykkään itse siitä, että lukijalle jätetään tietyissä asioissa mahdollisuus käyttää omaa mielikuvitusta.

Olen samoilla linjoilla monien kanssa tuon kuvailun suhteen. Kyllähän Tolkien tuon kerronnan hallitsee, mutta paikoitellen lukeminen tökki, kun kuvailtiin turhan pitkään yhtä kohtaa/asiaa. Minusta sellainen hidastaa ja tylsistyttää itse tarinaa…
Sitten parit laulut ja runot alkupuolelta olisi voitu sivuuttaa.

Valitin ennen tuosta kuvailusta, mutta nyt kun olen lukemassa TSH:ta uudestaan, se ei enää häiritse minua. Pikemminkin tykkään. (Eikä minulla enää ollut vaikeuksia ymmärtää tuota kohtaa, jossa hobitit alittavat Aidan tunnelia myöten. ) Ei voi kuin nostaa hattua sille, että Tolkien on pystynyt luomaan niin tarkkoja mielikuvia Keski-Maan eri paikoista. Ja tavallaan olen alkanut nähdä TSH:n teokseksi, jonka päätarkoitus on ehkä pikemminkin kuvata tuota hänen luomaansa maailmaa, ja se juoni siinä on vaan väline liikuttaa niitä tyyppejä paikasta toiseen, jotta hän saa kuvailtua niitä seutuja. Kaikilla seuduilla on tietysti oma historiansa, ja monesti tätä historiaa on valotettu laulujen ja runojen avulla. Niilläkin siis on oma tehtävänsä kirjassa enkä lähtisi niitäkään vähentämään. Ehkä tajuan vasta nyt kunnolla, miten monikerroksinen tämä kirja on. Sen varsinaisen seikkailun lisäksi tuntuu että siitä saa irti valtavasti kaikkea muuta tietoa, ainakin siis jos on laatimassa Toisen Ajan loppuun sijoittuvaa ficciä. Siis lyhyesti sanottuna tällä hetkellä en keksi mitään, mitä kirjassa olisi liikaa.

Kyllä ja ei. Joskus se voi tympiä, mutta suurimmalta osin se on kaunista ja tavallaan erottelee Tolkienin teokset muista. Täysin eri maailma tuolla jossain ei koskaan voi olla liian kuvailtu. Sehän tekee tarinasta ja maailmasta kauniimman, laajemman ja mystisemmän paikan, joka meitä kaikkia täällä kiehtoo. Itse en löydä taideteoksesta mitään "ylimääräistä". Taru sormusten herrasta ei olisi Taru sormusten herrasta vähääkään erilaisena ^^

Itse en löydä kirjasta mitään liikaa. Rakastan niitä kuvailuja ja runoja ja lauluja, mutta jos jostain pitää valittaa, niin Frodolla, Samilla ja Klonkulla on liikaa keskenäisiä kohtauksia. Mutta päähenkilöä ei voi jättää pois ja Faramir pelastaa paljon Kahdessa Tornissa.

Kaikki muu on täydellistä, mutta ainakin silloin lukiessani tuntui, että Aragornia ja kumppaneita olisi saanut olla enemmän ja hobitteja (Frodo&Sam) vähemmän. Joissain kohtaa saatoin hypätä tylsän kohdan ylitse, koska se erämaassa kulkeminen alkoi väsyttää.